Konsolidoitu TEKSTI: 32018L1673 — FI

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.

Tässä direktiivissä vahvistetaan vähimmäissäännöt, jotka koskevat rahanpesuun liittyvien rikosten ja seuraamusten määrittelyä.

2.

Tätä direktiiviä ei sovelleta unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavilla rikoksilla saatuja varoja koskevaan rahanpesuun, johon sovelletaan erityisiä sääntöjä, joista säädetään direktiivissä (EU) 2017/1371.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

1)

’rikollisella toiminnalla’ kaikenlaista rikollista osallistumista minkä tahansa sellaisen rikoksen tekemiseen, josta voi kansallisen lainsäädännön mukaisesti enimmillään seurata yli yhden vuoden pituinen vankeusrangaistus tai muu vapaudenrajoituksen käsittävä seuraamus, tai niiden jäsenvaltioiden osalta, joiden oikeusjärjestelmässä on rikosten osalta vähimmäiskynnys, kaikki rikokset, joista voi vähimmillään seurata yli kuuden kuukauden pituinen vankeusrangaistus tai muu vapaudenrajoituksen käsittävä seuraamus. Seuraaviin luokkiin kuuluvia rikoksia pidetään joka tapauksessa rikollisena toimintana:

a)

järjestäytyneeseen rikollisryhmään osallistuminen sekä ryöstöntapainen kiristys, mukaan lukien kaikki puitepäätöksessä 2008/841/YOS tarkoitetut rikokset;

b)

terrorismi, mukaan lukien kaikki Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2017/541 ( 1 ) tarkoitetut rikokset;

c)

ihmiskauppa ja laittoman maahantulon järjestäminen, mukaan lukien kaikki Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2011/36/EU ( 2 ) ja neuvoston puitepäätöksessä 2002/946/YOS ( 3 ) tarkoitetut rikokset;

d)

seksuaalinen hyväksikäyttö, mukaan lukien kaikki Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2011/93/EU ( 4 ) tarkoitetut rikokset;

e)

huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laiton kauppa, mukaan lukien kaikki neuvoston puitepäätöksessä 2004/757/YOS ( 5 ) tarkoitetut rikokset;

f)

laiton asekauppa;

g)

varastettujen tavaroiden ja muiden tavaroiden laiton kauppa;

h)

korruptio, mukaan lukien kaikki rikokset, joita tarkoitetaan yleissopimuksessa sellaisen lahjonnan torjumisesta, jossa on osallisina Euroopan yhteisöjen virkamiehiä tai Euroopan unionin jäsenvaltioiden virkamiehiä ( 6 ), ja neuvoston puitepäätöksessä 2003/568/YOS ( 7 );

i)

petos, mukaan lukien kaikki neuvoston puitepäätöksessä 2001/413/YOS ( 8 ) tarkoitetut rikokset;

j)

rahanväärennys, mukaan lukien kaikki Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/62/EU ( 9 ) tarkoitetut rikokset;

k)

tuotteiden väärentäminen ja laiton jäljentäminen;

l)

ympäristörikokset, mukaan lukien kaikki Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/99/EY ( 10 ) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/123/EY ( 11 ) tarkoitetut rikokset;

m)

murha, vakavan ruumiinvamman aiheuttaminen;

n)

ihmisryöstö, vapaudenriisto ja panttivangiksi ottaminen;

o)

ryöstö tai varkaus;

p)

salakuljetus;

q)

kansallisessa lainsäädännössä säädetyt välittömiin ja välillisiin veroihin liittyvät verorikokset;

r)

kiristys;

s)

väärennys;

t)

merirosvous;

u)

sisäpiirikauppa ja markkinoiden manipulointi, mukaan lukien kaikki Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/57/EU ( 12 ) tarkoitetut rikokset;

v)

kyberrikollisuus, mukaan lukien kaikki Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/40/EU ( 13 ) tarkoitetut rikokset;

▼M1

w)

unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkominen.

▼B

2)

’varoilla’ kaikkea aineellista tai aineetonta, irtainta tai kiinteää omaisuutta sekä kaikenmuotoisia, myös sähköisiä tai digitaalisia, oikeudellisia asiakirjoja tai instrumentteja, jotka ovat osoituksena tällaisten varojen omistuksesta tai osuudesta niihin;

3)

’oikeushenkilöllä’ yhteisöä, jolla on oikeushenkilön asema sovellettavan lain nojalla, lukuun ottamatta valtioita tai julkisia elimiä niiden käyttäessä julkista valtaa sekä julkisoikeudellisia kansainvälisiä järjestöjä.

3 artikla

Rahanpesurikokset

1.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että seuraavat teot on säädetty rangaistaviksi rikoksiksi, kun teko on tahallinen:

a)

varojen muuntaminen tai siirtäminen tietoisena siitä, että kyseiset varat on saatu rikollisesta toiminnasta, tarkoituksena salata tai peittää varojen laiton alkuperä tai auttaa tällaisen toiminnan harjoittamiseen osallistuvaa henkilöä välttämään toimintansa oikeudellisia seuraamuksia;

b)

varojen todellisen luonteen, alkuperän, sijainnin, niistä määräämisen, niiden liikkeiden, niitä koskevien oikeuksien tai niiden omistuksen salaaminen tai peittely tietoisena siitä, että kyseiset varat on saatu rikollisesta toiminnasta;

c)

varojen hankkiminen, hallussa pitäminen tai käyttö tietoisena niiden vastaanottohetkellä siitä, että varat on saatu rikollisesta toiminnasta.

2.

Jäsenvaltiot voivat toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 1 kohdassa tarkoitetut teot on säädetty rangaistaviksi rikoksiksi, jos rikoksentekijä epäili tai hänen olisi pitänyt tietää, että varat on saatu rikollisesta toiminnasta.

3.

Jäsenvaltioiden on toteuttava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että

a)

aiemmin tai samanaikaisesti annettu tuomio varat tuottaneesta rikollisesta toiminnasta ei ole 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista rikoksista annettavan tuomion edellytys;

b)

1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista rikoksista on mahdollista antaa tuomio, jos todetaan, että varat olivat peräisin rikollisesta toiminnasta, ilman, että tarvitsee selvittää kaikkia kyseiseen rikolliseen toimintaan liittyviä tosiseikkoja tai olosuhteita, rikoksentekijän henkilöllisyys mukaan lukien;

c)

1 ja 2 kohdassa tarkoitetut rikokset koskevat myös varoja, jotka ovat peräisin teosta, joka on tehty toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan alueella, kun kyseinen teko katsottaisiin rikolliseksi toiminnaksi, jos se olisi toteutettu kyseisessä jäsenvaltiossa.

4.

Tämän artiklan 3 kohdan c alakohdan tapauksessa jäsenvaltiot voivat myös edellyttää, että asiaankuuluva teko katsotaan rikokseksi sen toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan kansallisen lainsäädännön nojalla, jossa kyseinen teko tehtiin, paitsi jos kyseinen teko katsotaan joksikin 2 artiklan 1 alakohdan a–e ja h alakohdassa tarkoitetuista ja sovellettavassa unionin lainsäädännössä määritellyistä rikoksista.

5.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut teot on säädetty rangaistaviksi rikoksiksi, kun niihin ovat syyllistyneet henkilöt, jotka toteuttivat rikollisen toiminnan, josta varat olivat peräisin, tai osallistuivat siihen.

4 artikla

Avunanto, yllytys ja yritys

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että avunanto 3 artiklan 1 ja 5 kohdassa tarkoitetuissa rikoksissa, yllytys niihin ja niiden yritys on säädetty rangaistavaksi rikoksena.

5 artikla

Luonnollisille henkilöille määrättävät seuraamukset

1.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3 ja 4 artiklassa tarkoitetuista rikoksista määrätään tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia rikosoikeudellisia seuraamuksia.

2.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3 artiklan 1 ja 5 kohdassa tarkoitetuista rikoksista määrätään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään neljä vuotta.

3.

Jäsenvaltioiden on lisäksi toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että luonnollisille henkilöille, jotka ovat tehneet 3 ja 4 artiklassa tarkoitettuja rikoksia, määrätään tarvittaessa lisäseuraamuksia tai -toimenpiteitä.

6 artikla

Raskauttavat asianhaarat

1.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3 artiklan 1 ja 5 kohdassa ja 4 artiklassa tarkoitettujen rikosten yhteydessä raskauttavina asianhaaroina pidetään seuraavia olosuhteita:

a)

rikos on tehty osana puitepäätöksessä 2008/841/YOS tarkoitetun rikollisjärjestön toimintaa; tai

b)

rikoksentekijä on direktiivin (EU) 2015/849 2 artiklassa tarkoitettu ilmoitusvelvollinen, joka on tehnyt rikoksen harjoittaessaan ammattitoimintaansa.

2.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että 3 artiklan 1 ja 5 kohdassa ja 4 artiklassa tarkoitettujen rikosten yhteydessä raskauttavina asianhaaroina pidetään seuraavia olosuhteita:

a)

rahanpesun kohteena olevien varojen arvo on huomattava; tai

b)

rahanpesun kohteena olevat varat ovat peräisin 2 artiklan 1 alakohdan a–e ja h alakohdassa tarkoitetuista rikoksista.

7 artikla

Oikeushenkilöiden vastuu

1.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oikeushenkilö voidaan saattaa vastuuseen 3 artiklan 1 ja 5 kohdassa ja 4 artiklassa tarkoitetuista rikoksista, jotka on oikeushenkilön hyväksi tehnyt joko yksin tai oikeushenkilön toimielimen jäsenenä toimien henkilö, jonka johtava asema oikeushenkilössä perustuu johonkin seuraavista:

a)

valta edustaa oikeushenkilöä;

b)

valtuus tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta; tai

c)

valtuus käyttää määräysvaltaa oikeushenkilössä.

2.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oikeushenkilö voidaan saattaa vastuuseen, jos tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu henkilö on laiminlyönyt ohjaus- tai valvontatehtävänsä siten, että oikeushenkilön alaisuudessa toimiva henkilö on voinut tehdä jonkin 3 artiklan 1 ja 5 kohdassa ja 4 artiklassa tarkoitetun rikoksen oikeushenkilön hyväksi.

3.

Tämän artiklan 1 ja 2 kohdan mukainen oikeushenkilöiden vastuu ei estä rikosoikeudellisten menettelyjen aloittamista sellaisia luonnollisia henkilöitä vastaan, jotka syyllistyvät tai yllyttävät 3 artiklan 1 ja 5 kohdassa ja 4 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin tai avustavat niissä.

8 artikla

Oikeushenkilöille määrättävät seuraamukset

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 7 artiklan nojalla vastuussa olevalle oikeushenkilölle voidaan määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia, joihin kuuluvat rikosoikeudelliset tai muut sakot ja joihin voi kuulua myös muita seuraamuksia, kuten

a)

oikeuden menettäminen julkisista varoista myönnettäviin etuuksiin tai tukiin;

b)

tilapäinen tai pysyvä julkisen rahoituksen epääminen, mukaan lukien osallistumiskielto tarjouskilpailumenettelyihin sekä avustusten ja käyttöoikeuksien epääminen;

c)

väliaikainen tai pysyvä kielto harjoittaa liiketoimintaa;

d)

tuomioistuimen valvontaan asettaminen;

e)

tuomioistuimen päätös, jolla oikeushenkilö määrätään purettavaksi;

f)

rikoksen tekemiseen käytettyjen tilojen sulkeminen väliaikaisesti tai pysyvästi.

9 artikla

Menetetyksi tuomitseminen

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niiden toimivaltaiset viranomaiset jäädyttävät tai tuomitsevat menetetyksi direktiivin 2014/42/EU mukaisesti rikoshyödyn, joka on saatu tässä direktiivissä tarkoitettujen rikosten tekemisestä tai niiden tekemisen edistämisestä, ja rikoksentekovälineet, joita on käytetty tai jotka on tarkoitettu käytettäväksi sitä varten, sen mukaan kuin on tarpeen.

10 artikla

Lainkäyttövalta

1.

Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet ulottaakseen lainkäyttövaltansa 3 ja 4 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin, jos

a)

rikos on tehty kokonaan tai osittain sen alueella;

b)

rikoksen tekijä on jäsenvaltion kansalainen.

2.

Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle päätöksestään laajentaa lainkäyttövaltaansa 3 ja 4 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin, jotka on tehty sen alueen ulkopuolella, jos

a)

rikoksentekijällä on vakinainen asuinpaikka kyseisen jäsenvaltion alueella;

b)

rikos on tehty sen alueelle sijoittautuneen oikeushenkilön hyväksi.

3.

Jos jokin 3 ja 4 artiklassa tarkoitettu rikos kuuluu useamman jäsenvaltion lainkäyttövaltaan ja mikä tahansa asianomaisista jäsenvaltioista voi perustellusti ryhtyä syytetoimiin samojen tosiseikkojen perusteella, asianomaisten jäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä päättääkseen, minkä niistä on ryhdyttävä syytetoimiin rikoksentekijää vastaan, pyrkien keskittämään syytetoimet yhteen jäsenvaltioon.

Seuraavat tekijät on otettava huomioon:

a)

jäsenvaltion alue, jolla rikos on tehty;

b)

rikoksentekijän kansallisuus tai asuinpaikka;

c)

rikoksen uhrin tai uhrien lähtömaa; ja

d)

alue, jolta rikoksentekijä on tavoitettu.

Asia on tarvittaessa annettava Eurojustin käsiteltäväksi puitepäätöksen 2009/948/YOS 12 artiklan mukaisesti.

11 artikla

Tutkintakeinot

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3 artiklan 1 ja 5 kohdassa ja 4 artiklassa tarkoitettujen rikosten tutkinnasta tai syytteeseenpanosta vastaavilla henkilöillä, yksiköillä tai muilla tahoilla on käytettävissään tehokkaat tutkintakeinot, esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden tai muiden vakavien rikosten tutkinnassa käytettävät keinot.

12 artikla

Puitepäätöksen 2001/500/YOS tiettyjen säännösten korvaaminen

Korvataan puitepäätöksen 2001/500/YOS 1 artiklan b alakohta ja 2 artikla niiden jäsenvaltioiden osalta, joita tämä direktiivi sitoo, tämän kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden velvollisuuksiin noudattaa määräaikaa, jonka kuluessa niiden on saatettava mainittu puitepäätös osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Niiden jäsenvaltioiden osalta, joita tämä direktiivi sitoo, viittauksia puitepäätöksen 2001/500/YOS ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuihin kohtiin pidetään viittauksina tähän direktiiviin.

13 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 3 päivänä joulukuuta 2020. Niiden on viipymättä ilmoitettava tästä komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.

Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

14 artikla

Raportointi

Komissio antaa viimeistään 3 päivänä joulukuuta 2022 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan, missä määrin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tarvittavat toimenpiteet tämän direktiivin noudattamiseksi.

Komissio antaa viimeistään 3 päivänä joulukuuta 2023 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan tämän direktiivin lisäarvoa rahanpesun torjunnassa sekä sen vaikutusta perusoikeuksiin ja -vapauksiin. Komissio antaa kertomuksen perusteella tarvittaessa säädösehdotuksen tämän direktiivin muuttamiseksi. Komissio ottaa huomioon jäsenvaltioiden toimittamat tiedot.

15 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

16 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille perussopimusten mukaisesti.

		Virallinen lehti
		N:o	sivu	päivämäärä
►M1	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2024/1226, annettu 24 päivänä huhtikuuta 2024,	L 1226	1	29.4.2024