EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 14.10.2020

COM(2020) 951 final

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Energian hinnat ja kustannukset Euroopassa

{SWD(2020) 951 final}

1.Johdanto

Siirtyminen vähähiiliseen energiajärjestelmään ja talouteen on käynnissä. Energiasiirtymän perustavaa laatua olevat muutokset edellyttävät laajaa yhteiskunnallista ja poliittista tukea. Energian hintojen ja kustannusten (hinnat kerrottuna kulutuksella) olisi ohjattava markkinoiden muutosta, jotta saavutetaan ilmastoneutraali talous mutta pidetään energia kansalaisten ja yritysten kannalta kohtuuhintaisena. Näinä covid-19-kriisin aiheuttamina vaikeina aikoina on vielä tärkeämpää varmistaa oikeudenmukainen energiasiirtymä, joka täydentää elvytystoimiamme, tarjoaa tasapuoliset toimintaedellytykset teollisuudelle ja pitää kotitalouksien kuluttaman energian kohtuuhintaisena. Onnistunut siirtyminen kohti ilmastoneutraaliutta vuoteen 2050 mennessä Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti edellyttää sekä kohtuuhintaista energiaa että investointeja teknologioihin, joita tarvitaan hiilestä irtautumisen lisäämiseen. Parhaillaan on käynnissä ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” ‑säädöspaketin täytäntöönpano ja valmisteilla on useita vihreän kehityksen ohjelman energiaa, verotusta ja ilmastopolitiikkaa koskevia aloitteita. Lisäksi energian hintojen ja kustannusten seuranta auttaa ymmärtämään nykyistä politiikkaamme paremmin ja tarjoaa hyödyllisiä näkemyksiä tulevien ehdotusten valmisteluun.

Tässä kertomuksessa annetaan kattavaa tietoa energian hintojen ja kustannusten kehityksestä EU:ssa. Kertomuksessa analysoidaan sähkön, kaasun ja öljytuotteiden energian hintasuuntauksia, tarkastellaan yksityiskohtaisesti niiden markkinoita ja sääntelyä ohjaavia tekijöitä ja esitetään kansainvälisiä vertailuja. Siinä arvioidaan myös energiakustannusten merkitystä ja vaikutuksia taloudellemme, yrityksillemme ja kotitalouksillemme. Tätä varten kertomuksessa analysoidaan EU:n energian tuontia koskevan säädösehdotuksen kehitystä, yli 40 alan energiakustannusten osuuksia tuotantoteollisuudesta, maataloudesta ja palveluista sekä energiakustannusten vaikutusta kotitalouksien budjetteihin eri tulotasoilla. Kertomuksessa tarkastellaan myös energiaverojen merkitystä verotulojen lähteenä sekä erilaisia energiatuotteisiin kohdistuvia veroja. Lisäksi siinä kartoitetaan sähköntuotantoteknologioiden erilaisia toteutuneita hintoja 1 ja analysoidaan niiden vaikutusta kannattavuuteen yhdessä muiden tulolähteiden ja kustannusten kanssa.

Vuosien 2016 ja 2018 versioiden 2 tapaan tässä kertomuksessa tukeudutaan tietoihin ja analyyseihin, jotka perustuvat komission töiden ja ulkopuolisten tutkimusten yhdistelmään. Niiden ansiosta saadaan parempi käsitys siitä, miten energian hinnat ja kustannukset ovat kehittyneet Euroopassa viime vuosina. Kertomuksessa on asetettu etusijalle julkisesti saatavilla olevat tilastotietolähteet, ja niitä on täydennetty erityisillä tietokokoelmilla, silloin kun julkiset tiedot ovat liian aggregoituja tai niitä ei ole. Yhdistyneen kuningaskunnan erottua EU:sta kertomuksessa keskitytään EU27:ään, minkä vuoksi sen tilastot ja analyysit eivät ole täysin vertailukelpoisia aiempien versioiden kanssa. Energiatukia on käsitelty kertomuksen aiemmissa versioissa, mutta tästä lähtien ne sisältyvät energiaunionin tilaa koskevan vuotuisen kertomuksen liitteeseen.

Käytettävissä olevat historialliset tiedot ulottuvat vuoteen 2018 ja joissakin tapauksissa vuoteen 2019 asti. Ottaen huomioon sen, miten suuri vaikutus covid-19-pandemialla on energian hintoihin ja kustannuksiin, kertomukseen sisällytettiin kuitenkin aina kun mahdollista viimeisimmät luvut mahdollisimman tuoreen kuvan saamiseksi tilanteesta. Tämän kertomuksen kahteen edelliseen versioon verrattuna covid-19-pandemia on joissakin tapauksissa rajoittanut raportointikykyä erityisesti teollisuuden osalta. Joillakin energiaintensiivisillä aloilla tämä on hieman vähentänyt kansainvälisten vertailujen laajuutta sekä energian hintojen ja kustannusten arvioinnin kattavuutta.

2.Energian hintojen kehityssuuntaukset

2.1 Sähkön hinnat

Sähkömarkkinoilla vuonna 2016 alkanut tukkuhintojen nousu saavutti huippunsa vuoden 2018 lopussa, ja tukkuhinnat laskivat vuonna 2019 äkillisesti polttoainekustannusten laskun, vaimean kysynnän ja uusiutuvan energian tuotannon nopean kasvun vuoksi. Hintojen lasku oli koko mantereella epätasaista, mikä johti hintaerojen kasvuun eri alueellisilla markkinoilla. Vuoden 2020 alkupuoliskolla hinnat laskivat vuoden 2019 samaan ajanjaksoon verrattuna joidenkin Euroopan eteläisten alueellisten markkinoiden 30 prosentin ja joidenkin pohjoisten alueiden 70 prosentin välillä. Epätasaista laskua voisivat selittää riittämätön yhteenliittämiskapasiteetti, uusiutuvien energialähteiden tuotannon epätasainen kasvu eri markkinoilla ja hiilidioksidin hinnan merkittävä vahvistuminen, mikä vaikutti erityisesti jäsenvaltioihin, joiden tuotantolähteiden yhdistelmässä on enemmän fossiilisia polttoaineita. Tämä korostaa tarvetta tehdä lisäinvestointeja verkon joustavuuteen, rajat ylittävään kapasiteettiin ja uusiutuviin energialähteisiin erityisesti jäsenvaltioissa, jotka ovat näiden tukkuhintojen lähentymistä edistävien näkökohtien suhteen muita jäljessä.

Covid-19-pandemian kielteinen vaikutus taloudelliseen toimintaan vuonna 2020 on johtanut sähkön kysynnän merkittävään laskuun, mikä on yhdessä uusiutuvien energialähteiden lisääntyvän käytön ja kaasun hintojen laskun kanssa laskenut sähkön tukkuhinnat hyvin alhaiselle tasolle. Lisäksi sähkön negatiiviset hinnat ovat yleistyneet ja levinneet laajalle tukkumarkkinoilla. Tämä tilanne, jossa tuottajien on maksettava siitä, että ne pääsevät tuotannostaan eroon, kuvastaa sitä, että yhteenliitännät ovat riittämättömiä ja/tai joillakin tuottajilla ei ole teknistä joustavuutta tai taloudellista kannustinta tuotannon vähentämiseen.

Kansainvälisesti verrattuna Euroopan asema on ollut viime vuosina suhteellisen vakaa. Sähkön tukkuhinnat ovat olleet EU27:ssä alhaisemmat kuin Japanissa, Australiassa ja Brasiliassa mutta korkeammat kuin Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Venäjällä. Covid-19-pandemia on vähentänyt merkittävästi maailmanlaajuista energian ja sähkön kysyntää. Sähkön hinnat ovat kuitenkin laskeneet eri tahdissa riippuen alueellisista energiantuotannon yhdistelmistä, sääolosuhteista ja covid-19-pandemian vaikutusten vakavuudesta.

Kaavio 1 – Sähkön tukkuhinnat: alhaisimmat ja korkeimmat alueelliset hinnat ja hajonta

Lähde: Platts, Euroopan sähköpörssit.

Huomautus: Harmaa taustakuvio osoittaa enimmäis- ja vähimmäishinnan välisen eron.

Sähkön vähittäishinnat nousivat viime vuosikymmenen aikana. Kotitalouksien sähkön hinnat nousivat vuodesta 2010 vuoteen 2019 keskimäärin 2,3 prosenttia vuodessa, kun kuluttajahintojen yleinen nousu oli samalla ajanjaksolla 1,4 prosenttia vuodessa. Teollisuuden sähkön hinnat nousivat 1,1 prosenttia vuodessa, kun taas teollisuustuotteiden hinnat yleisesti nousivat 1,3 prosenttia vuodessa. Suurten teollisuuskäyttäjien hintojen kehitys oli suotuisampaa: ne laskivat 5 prosenttia kauden aikana. Vähittäishinnat nousivat lähes joka vuosi vuosia 2015–2016 lukuun ottamatta.

Vähittäishinnat nousivat vuosina 2017–2019 suuremman energiaosatekijän (tukkuhintojen ja vähäisemmässä määrin energian toimittamisesta aiheutuvien kaupallistamiskustannusten muodostama osuus) vuoksi, kun taas verkkomaksut sekä verot ja maksut pysyivät suhteellisen vakaina. Tämä poikkeaa huomattavasti aiemmista vuosista, jolloin tukkuhinnat laskivat tasaisesti mutta vähittäishinnat nousivat, koska verkkomaksuja sekä veroja ja muita maksuja, pääasiassa uusiutuvan energian tukien rahoittamiseen tarvittavia maksuja, korotettiin. Uusiutuvien teknologioiden kustannusten lasku ja hiilen hintojen nousu ovat viime aikoina sysänneet liikkeelle investointeja uusiutuvan energian kapasiteettiin, jolla pystytään kilpailemaan muiden tukkumarkkinoiden toimijoiden kanssa kaupallisin ehdoin. Lisäksi uusiutuvaa energiaa edistävien markkinapohjaisten välineiden laajemman käytön ja aiempien tukijärjestelmien asteittaisen lakkauttamisen pitäisi hillitä uusiutuvan energian lisämaksujen osuuden kasvua vähittäishinnoissa. Tämä on ratkaisevan tärkeää vuoteen 2030 ulottuvan kunnianhimoisemman ilmastotavoitteen kannalta: se edellyttää uusiutuvien energialähteiden huomattavaa lisäämistä eri aloilla ja jäsenvaltioissa.

Verot ja maksut ovat edelleen selvästi merkittävimpiä jäsenvaltioiden vähittäishintojen erojen lähteitä, ja niiden hajonta on keskimäärin kolme kertaa suurempi kuin verkko- ja energiaosatekijöiden. Tämä johtuu eroista jäsenvaltioiden politiikoissa ja verotusvälineissä, jotka vaikuttavat sähkönkulutuksen verotukseen. Vuonna 2019 kotitalouksien maksamat ympäristöverot vaihtelivat Luxemburgin 1 eurosta megawattitunnilta Tanskan 118 euroon megawattitunnilta, kun taas sovelletut arvonlisäverokannat vaihtelivat Maltan 5 prosentista Unkarin 27 prosenttiin. Uusiutuvien energialähteiden maksut vaihtelevat Ruotsin 3 eurosta megawattitunnilta Saksan 67 euroon megawattitunnilta. Lisäksi useimmissa maissa verot ja maksut sekä verkkomaksut (eli kaksi sääntelykeinoin määritettävää hinnan osatekijää) ylittävät merkittävästi markkinavoimien määrittämän energiaosatekijän.

Tästä huolimatta sekä kotitalouksien että teollisuuden vähittäishinnat ovat lähentyneet vuodesta 2016 lähtien, mikä johtuu pääasiassa siitä, että energiaosatekijät ovat lähentyneet toisiaan. Tätä myönteistä kehitystä ovat osaltaan edistäneet markkinoiden jatkuva yhdentyminen sekä edistyminen yhteenliittämiskapasiteetin lisäämisessä. Sähkön tukkuhintojen lasku vuoden 2020 alkupuoliskolla on jo vaikuttanut kotitalouksien vähittäishintoihin, jotka ovat alkaneet laskea. Tämän suuntauksen jatkuminen vuonna 2021 on kuitenkin epävarmaa erityisesti siksi, että covid-19-pandemia on vaikuttanut vuoden 2021 toimitusten tukkuhintoihin vain väliaikaisesti.

Kaavio 2 – Kotitaloushinnat EU:ssa vuonna 2019 (kulutusluokitus DC)

Lähde: Eurostat.

2.2 Kaasun hinnat

Kaasun tukkuhinnat vaihtelivat Euroopassa 10 ja 40 megawattitunnin välillä vuosina 2015–2019. Raakaöljyn hinnat alkoivat laskea vuonna 2014, minkä seurauksena myös kaasun hinnat laskivat vuonna 2016. Sitä seurasi elpyminen vuoden 2018 loppuun mennessä, kun nesteytetyn maakaasun tuonti alkoi lisääntyä, minkä seurauksena hinnat laskivat vuonna 2019 huomattavasti.

Vuonna 2020 kaasun tukkuhinnat laskivat entisestään, ja toukokuussa 2020 ne saavuttivat historiallisen pohjalukeman (esimerkiksi Alankomaissa kaasukaupan keskuksessa TTF:ssä hinta laski 3,5 euroon megawattitunnilta). Tämä johtui kaasun kysynnän laskusta covid-19-pandemian aiheuttaman taloudellisen toiminnan äkillisen pysähtymisen seurauksena. Koska hiilen hinnat eivät ole laskeneet samalla tavalla, nykyiset alhaiset kaasun hinnat ja korkea hiilen hinta kannustavat siirtymään sähköntuotannossa hiilestä kaasuun, mikä auttaa vähentämään sähköalan päästöjä.

Kaasun hintakehityksen yleinen vaihtelu reagoi öljyn hintaindeksiin, mutta hintapiikit ovat kausiluonteisia ja niitä esiintyy yleensä talvella, kuten maaliskuussa 2013 ja 2018, kun lämmityksen ja energiasektorin kysyntä kasvaa (ydinvoiman ja/tai uusiutuvan energian vähäisen tuotannon vuoksi) tai kun tarjontaa rajoittaa infrastruktuurin puute ja/tai alhainen varastointitaso. Erittäin alhaiset hinnat ovat harvinaisia, mutta niitä voi esiintyä, kuten tapahtui vuosina 2009 ja 2020, kun kysyntä romahti vakavan talouden hidastumisen seurauksena.

Kaavio 3 – Kaasun tukkuhinnat Euroopassa

Lähde: Platts, Saksan liittovaltion talous- ja vientivalvontavirasto (BAFA), comext.

Vaikka öljyn hintaindeksillä on merkittävä osuus kaasun hinnoittelussa Välimeren markkinoilla, tämä hinnoittelumekanismi menettää jalansijaa Euroopassa, kun kaasumarkkinat yhdentyvät yhä enemmän, kaasuntoimittajat pyrkivät toimittamaan kaasua suoraan tukkumarkkinoilta ja pitkäaikaiset sopimukset sidotaan yhä enemmän kaasumarkkinoiden hintaindeksiin. EU:n markkinoiden vapauttamispolitiikat ovat edistäneet Euroopan kaasukaupan keskusten likviditeetin kasvua. Alankomaiden kaasukaupan keskuksesta TTF:stä, jonka likviditeetti on kasvanut nopeasti viime vuosina muun muassa nesteytetyn maakaasun tuonnin ansiosta, on tullut Euroopan tärkein viitehinta, ja sen maailmanlaajuinen merkitys kasvaa. Euroopassa kaasukaupan keskusten hintoihin sidottujen sopimusten osuus kaasun kokonaiskulutuksesta kasvoi 15 prosentista 78 prosenttiin vuodesta 2005 vuoteen 2019. Keski-Euroopassa, Skandinaviassa ja Baltian maissa kaasukaupan keskusten hintojen merkitys kasvoi ja niitä yhdenmukaistettiin enemmän Luoteis-Euroopan keskusten hintojen kuin Yhdysvaltain dollarimääräiseen öljyn hintaindeksiin sidottujen hintojen kanssa. EU:n lisääntynyt itsemääräämisoikeus kaasun hintojen muodostamisessa vahvistaa euron asemaa EU:n energiakaupassa, koska se vähentää Yhdysvaltain dollareina ilmoitettujen tuontihintojen vaikutusta ja altistumista epävakaille kansainvälisille energiahyödykemarkkinoille.

Markkinoiden globaalistuessa ja laajentuessa nesteytetyn maakaasun tuotannosta on tullut kilpailukykyinen vaihtoehto kaasun tuonnille putken kautta Eurooppaan. Nesteytettyä maakaasua tuotiin viime vuonna ennätykselliset 89 miljardia kuutiometriä, mikä on noin 25 prosenttia EU:n kaasun kokonaistuonnista ja 22 prosenttia sen kulutuksesta. Tämä vähentää osaltaan öljyn hintaindeksin merkitystä ja parantaa EU:n toimitusvarmuutta, kun energialähteet monipuolistuvat. Yhdistyneen kuningaskunnan EU:sta eroamisen ja EU:n kaasukenttien aiemman sulkemisen jälkeen myös kotimaisella biometaanilla, vedyllä ja synteettisillä kaasuilla voi olla tulevaisuudessa yhä suurempi merkitys EU:ssa kaasun kasvavan tuontiriippuvuuden hillitsemisessä.

Kansainvälisissä vertailuissa EU:n kaasun tukkuhinnat ovat huomattavasti korkeammat kuin suurten kaasutuottajien, kuten Kanadan, Venäjän ja Yhdysvaltojen, mutta alhaisemmat kuin muissa G20-maissa, erityisesti nesteytetyn maakaasun tuonnista riippuvaisissa maissa, kuten Kiinassa, Japanissa ja Etelä-Koreassa. Vaikka tukkuhintojen kansainväliset erot ovat pysyneet ennallaan, niiden absoluuttinen arvo on pienentynyt vuodesta 2015 lähtien hintojen laskiessa. Vuoden 2020 alkupuoliskolla tätä lähentymistä korostivat merkittävät covid-19-pandemiasta johtuneet hinnanlaskut Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Aasiassa.

Kaavio 4 – Kotitalouksien kaasun hinnat EU:ssa vuonna 2019 (kulutusluokitus D2)

Lähde: Eurostat.

Kotitalouksien kaasun vähittäishinnat nousivat viime vuosikymmenellä inflaatiota nopeammin eli 2,1 prosenttia vuodessa. Teollisuuden kaasun vähittäishinnat sen sijaan nousivat vain 0,1 prosenttia vuodessa keskisuurten energiankäyttäjien osalta ja jopa laskivat 1,3 prosenttia vuodessa suurten käyttäjien osalta. Hinnat vaihtelivat ajanjakson aikana ja laskivat joidenkin vuosien ajan vuoteen 2018 asti, jolloin tuotannonalan hinnat vakiintuivat kapealle vaihteluvälille, kunnes ne alkoivat viime vuonna nousta.

Kaasun vähittäishinnat määräytyvät edelleen suurelta osin kaasun tukkuhintojen perusteella. Tukkuhinnat muodostavat suurimman osan energiaosatekijästä ja joiden vaikutus näkyy vähittäishinnoissa usean kuukauden kuluttua. Vuonna 2019 energiaosatekijän osuus vaihteli 45 prosentista kotitalouksien hinnasta (joka oli 68 euroa/MWh vuonna 2019) 67 prosenttiin keskisuurten teollisuuskäyttäjien hinnasta (32 euroa/MWh) ja 78 prosenttiin suurten teollisuuskäyttäjien hinnoista (22 euroa/MWh).

Verkkomaksujen sekä verojen ja maksujen muutoksista on kuitenkin tulossa yhä tärkeämpiä kaasun hintakehityksen selityksiä. Vuosina 2010–2019 kotitalouksien hintojen nousua (2,1 prosenttia vuodessa) kiihdyttivät verkkomaksut sekä verot ja maksut, joista ensiksi mainitut nousivat 2,6 prosenttia vuodessa ja viimeksi mainitut 3,6 prosenttia vuodessa, kun taas energiaosatekijän osuus kasvoi vain 0,8 prosenttia vuodessa. Keskisuurten teollisuuskäyttäjien verkkomaksujen nousu 3,2 prosentilla vuodessa sekä verojen ja muiden maksujen nousu 7,8 prosentilla vuodessa korvautuivat reilusti energiaosatekijän laskulla (1,7 prosenttia vuodessa), mikä johti kokonaishintojen vähäiseen kasvuun (0,1 prosenttia vuodessa).

Verojen ja maksujen osuus kotitalouksien hinnoista on 32 prosenttia, kun taas keskisuurten teollisuuskäyttäjien maksamista hinnoista niiden osuus on vain 13 prosenttia ja suurten teollisuuskäyttäjien maksamista hinnoista 16 prosenttia. Sekä kotitalouksien että teollisuuden ympäristöverot muodostavat suurimman osan muista veroista kuin arvonlisäverosta.

Kalliimpien ja halvimpien vähittäishintojen suhde on pysynyt käytännössä lähes vakiona koko EU:ssa viime vuosina kotitalouksien osalta, kun taas teollisuuskäyttäjien hinnat ovat hieman lähentyneet.

Samoin kuin sähkön osalta kansainväliset vertailut osoittavat, että kotitalouksien kaasun vähittäishinnat ovat selvästi korkeammat kuin useimmissa G20-maissa. Joissakin maissa kotitalouksien kaasun hinnat vaikuttavat olevan melko alhaiset tukkuhintoihin verrattuna ja irtautuneet tukkuhintojen kehityksestä.

2.3 Öljyn hinnat

Raakaöljyn hinnat ovat viime vuosina heilahdelleet vaihtelevasti. Hinnat laskivat vuosina 2014–2016, nousivat vuoden 2017 puolivälistä vuoteen 2018 maailmanlaajuisen kysynnän, geopoliittisten jännitteiden ja OPECin tuotannon leikkausten vaikutuksesta ja asettuivat vuonna 2019 (noin 60–70 Yhdysvaltain dollariin barrelilta) maailmantalouden hidastuessa ja Yhdysvaltojen liuskeöljyn tuotannon kasvaessa. Vuonna 2020, kun kysyntä väheni ja voimaan tuli liikkumisrajoituksia covid-19-pandemian johdosta hinnat laskivat jyrkästi huhtikuun 2020 puoliväliin asti, jolloin suurimmat öljyntuottajat sopivat tuotannon vähentämisestä. Sen jälkeen hinnat ovat olleet nousussa ja voivat jatkaa nousuaan maailmanlaajuisen taloudellisen toiminnan lisääntyessä. Öljyn hintojen ei kuitenkaan odoteta palaavan lähemmäksi vuoden 2019 tasoja ennen vuotta 2021.

Kaavio 5 – Raakaöljyn (Brent) hinnat sekä bensiinin, dieselin ja lämmitysöljyn tukkuhinnat Euroopassa – Lähde: Platts, EKP.

Raakaöljyn hintojen epävarmuus ja vaihtelevuus vaikuttavat energiajärjestelmän hintoihin lisäämällä toimittajien ja kuluttajien riskejä ja (suojaus-) kustannuksia. Raakaöljyn hinnat vaikuttavat öljyn hintaindeksiin sidottujen kaasunhintasopimusten kautta kaasun hintoihin, jotka puolestaan vaikuttavat sähkön markkinahintoihin, koska kaasuvoimalat määräävät usein tukkuhinnat. Tämä viittaa siihen, että vihreän kehityksen ohjelman sekä ympäristöystävällisemmän liikenteen ja energiahuollon toteuttaminen vähentäisi raakaöljyn hintoihin liittyvää epävakautta.

Öljytuotteiden tukkuhinnat määräytyivät pääasiassa raakaöljyn hintojen nousun ja laskun perusteella. Niihin vaikuttivat kuitenkin jonkin verran myös muut tekijät, kuten öljytuotteiden kysynnän ja tarjonnan välinen tasapaino, jalostamoiden kunnossapito ja kausiluonteisuus.

Vähittäismyyntihinnat nousivat vuodesta 2016 ja saavuttivat vuosina 2018 ja 2019 korkeimmat tasonsa sitten vuosien 2012 ja 2013. Vuosina 2016–2019 bensiinin nimellishinnat nousivat 12 prosenttia (vuotuinen keskimääräinen nousu 3 prosenttia), dieselin 17 prosenttia (vuotuinen keskimääräinen nousu 4,3 prosenttia) ja lämmitysöljyn 20,3 prosenttia (vuotuinen keskimääräinen nousu 5,1 prosenttia) johtuen öljyn hintojen / tukkuhintojen noususta sekä vähäisemmässä määrin valmisteveroista. Kaikki hinnat kehittyivät samalla tavalla ja vaihtelivat raakaöljyn hintojen mukaan, mutta paljon vähemmän. Verojen (valmisteverojen ja arvonlisäveron) suuri osuus, joka voi olla jopa 70 prosenttia hinnasta, suojaa kuluttajahintoja raakaöljyn hintojen ja valuuttakurssien vaihteluilta, koska öljyllä käydään edelleen kauppaa vain Yhdysvaltain dollareissa.

Valmisteverot aiheuttavat myös suurimman osan öljytuotteiden hintaeroista EU:ssa.

3.Energian kustannusten kehityssuuntaukset

3.1 EU:n energian tuontilasku 3  

Energian tuontilasku on yleinen makrotaloudellinen indikaattori, joka osoittaa, mitä kustannuksia riippuvuus fossiilisista polttoaineista aiheuttaa EU:lle. Nämä kustannukset johtuvat siitä, että suurin osa EU:ssa käytettävistä fossiilisista polttoaineista tuodaan EU:n ulkopuolelta (vuonna 2018 tuontiriippuvuus fossiilisista polttoaineista oli 55,7 prosenttia). Vuonna 2018 ilmoitettujen viimeisimpien tietojen mukaan tuontilasku on noussut vuodesta 2016 ja ollut vuosittain yli 330 miljardia euroa. Tämä merkitsee sitä, että vuoden 2013 huippulukemasta (400 miljardia euroa) lähtien jatkunut laskusuuntaus on kääntynyt.

Tuontilaskua on viime aikoina kasvattanut fossiilisten polttoaineiden ja erityisesti öljyn hintojen nousu. Vuonna 2018 öljyn osuus kokonaistuontilaskusta oli 69 prosenttia, kaasun osuus 27 prosenttia ja kivihiilen 4 prosenttia. Öljyn ja kaasun hinnat alkoivat laskea lähestyttäessä vuoden 2019 loppua, mikä pienentäisi energialaskua varsinkin siinä tapauksessa, että kulutus laskisi. Covid-19-pandemian taloudelliselle toiminnalle ja liikenteelle aiheuttamista vaikutuksista johtuen hinnat ja kulutus laskivat vuoden 2020 alkupuoliskolla merkittävästi. Covid-19-pandemia on nopeuttanut EU:n puhtaan energian politiikan edistämän uusiutuvan energian käytön lisääntymistä, mikä on osaltaan vähentänyt hiilen ja kaasun osuutta sähkön kokonaistuotannossa. Kaikki tämä pienentää energian tuontilaskua vuonna 2020.

Kaavio 6 – EU:n tuontilasku

Lähde: Euroopan komission energian pääosaston laskelma.

3.2 Kotitalouksien energiamenot

Euroopan kotitalouksien energiaan (liikenne pois luettuna) käyttämien kokonaismenojen osuus vaihtelee tulotasoittain ja maittain. Kotitalouksien energiamenojen osuus on pienentynyt vuodesta 2012 lähtien kaikilla tulotasoilla. Poikkeuksena on vuosi 2017, jolloin se kasvoi hieman ennen kuin pieneni taas vuonna 2018. 4 Vuonna 2018 osuudet eri tuloluokissa olivat tasolla, joka oli osapuilleen sama tai alempi kuin ennen vuosien 2009–2012 taloudellista taantumaa.

Vuonna 2018 köyhimmät eurooppalaiset kotitaloudet (jotka kuuluivat alimpaan 10 prosentin tuloluokkaan) käyttivät 8,3 prosenttia menoistaan energiaan. Alemman keskitulotason (kolmas desiili) kotitaloudet käyttivät energiaan 7,4 prosenttia menoistaan ja keskitulotason kotitaloudet (viides desiili) 6,7 prosenttia.

Alueittain tarkasteltuna Pohjois- ja Länsi-Euroopassa keskitulotason kotitaloudet käyttivät energiaan 3–8 prosenttia menoistaan, kun taas Keski- ja Itä-Euroopassa saman tulotason kotitaloudet käyttivät energiaan 10–15 prosenttia menoistaan.

Maittain tarkasteltuna köyhimpien kotitalouksien energian osuus menoista vaihteli Slovakian ja Tšekin hieman yli 20 prosentista Luxemburgin, Suomen ja Ruotsin alle 5 prosenttiin. Absoluuttisesti mitattuna EU:n köyhimmät kotitaloudet käyttivät energiatuotteisiin keskimäärin 945 euroa. Summa vaihteli eri jäsenvaltioissa alle 500 eurosta 2 500 euroon. On kuitenkin tärkeää ottaa huomioon, että ostovoimassa on jäsenvaltioiden välillä suuria eroja.

Kaavio 7 – Köyhimpien kotitalouksien energiamenot (pois lukien liikenne) polttoaineen ja energian osuutena kokonaismenoista (2018)

Lähde: Energian pääosasto – kotitalouksien kulutusmenoja koskevien tietojen keruu.

Euroopan kotitalouksien energiaköyhyyden indikaattorit laskivat edelleen vuosina 2017 ja 2018, kuten ne ovat tehneet vuonna 2012 päättyneen kolmen vuoden taantuman jälkeen. Kyseisestä vuodesta vuoteen 2018 niiden eurooppalaisten kotitalouksien keskimääräinen osuus, joilla oli vaikeuksia pitää kotinsa lämpimänä, pienentyi 11 prosentista 8 prosenttiin, ja niiden osuus, joilla oli sähkölaskuja rästissä, pienentyi 10 prosentista 7 prosenttiin, vaikkakin jäsenvaltioiden välillä on edelleen huomattavia eroja.

Kaikki tämä viittaa siihen, että energiaköyhyys on kaiken kaikkiaan vähentynyt Euroopassa viime vuosina, mikä johtuu osittain taloustilanteen paranemisesta. Euroopan energiaköyhyyden seurantakeskuksen perustaminen vuonna 2008 on parantanut EU:n valmiuksia tunnistaa ja torjua energiaköyhyyttä. On myös laadittu tehokkaita strategioita energiaköyhyyden torjumiseen tähtäävien politiikkojen sisällyttämiseksi energiasiirtymää koskeviin suunnitelmiin ja energiatehokkuuspolitiikkoihin.

Covid-19-kriisi uhkaa kasvattaa energiaköyhyyttä, koska monet eurooppalaiset menettävät sen vuoksi työpaikkansa ja tulonsa mutta energian vähittäishinnat ja kulutustarpeet eivät välttämättä laske samassa suhteessa. Tästä aiheutuviin haitallisiin sosiaalisiin seurauksiin olisi puututtava, ja EU:n ja jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaisia toimia, joilla tuetaan energiapalvelujen saatavuutta niitä tarvitseville. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa energia on määritetty yhdeksi keskeisistä palveluista, joihin kaikilla on oikeus.

EU:n seuraavan sukupolven 5 elvytyspaketissa ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa ilmoitetun rakennusten kunnostamiseen kannustavan aloitteen pitäisi auttaa hillitsemään energiaköyhyyden kasvua, koska siinä autetaan kotitalouksia, erityisesti sosiaalisessa asuntotuotannon asunnossa asuvia, vähentämään energiankulutustaan rakennuksissa ja laskuissa. EU:n ekologista suunnittelua ja energiamerkintöjä koskevilla toimenpiteillä olisi myös edistettävä kotitalouksien laitteiden kulutuksen säästöjä, mikä pienentäisi kotitalouksien sähkölaskuja. Komission energiaköyhyyttä koskevassa suosituksessa 6 sekä rakennusten kunnostamiseen kannustavassa aloitteessa annetaan ohjeita myös energiaköyhyyden mittaamiseen.

3.3. Teollisuuden energiakustannukset

Vaikka energia on taloudellisen toimeliaisuuden kannalta välttämätöntä, sillä on yhä vaatimattomampi osuus talouden arvonmuodostuksessa EU:ssa. Vuonna 2017 energianhankinnat olivat makrotaloudellisesta näkökulmasta koko tuotannon arvosta teollisuuden osalta 1,7 prosenttia (2,0 prosenttia vuonna 2014) ja palveluiden osalta 1 prosentti (1,2 prosenttia vuonna 2014).

Euroopassa keskimääräisen yrityksen energiakustannukset muodostavat melko pienen osan tuotantokustannuksista (0–3 prosenttia). Useimmilla energiaintensiivisillä tuotantoteollisuuden aloilla energiakustannusten osuus tuotantokustannuksista on merkittävämpi (3–20 prosenttia), ja tietyillä tuotantoteollisuuden alasektoreilla se voi olla hyvinkin suuri (esimerkiksi primäärialumiinin tuotannossa 40 prosenttia, sinkin tuotannossa 31 prosenttia, rautaseosten ja piin tuotannossa 28 prosenttia, tasolasin valmistuksessa 25 prosenttia, lannoitetuotannossa 71 prosenttia ja valokaariuunien sekundääriteräksen tuotannossa 20 prosenttia). 7 Tuotantoteollisuuden lisäksi energian hankinta voi olla hyvin merkittävä kustannusten lähde tietyillä liikenne-, tieto-, majoitus- ja ravitsemuspalveluja tarjoavilla aloilla.

Taulukko 1 – Energian osuus tuotantokustannuksista eri aloilla
Esimerkkejä aloista	Energian osuus tuotantokustannuksista (ohjeellinen vaihteluväli)
Keskimääräinen eurooppalainen yritys	0–3 %
Kauppa, tietokoneet, moottoriajoneuvot, sähkölaitteet, lääkeala, rakennusala	0,4–1 %
Jätehuolto, muovit, tekstiilit, viljatuotteet	2–4 %
Majoitus- ja ravintola-ala	3–5 %
Energiaintensiiviset tuotantoteollisuuden alat: sementti, keraamiset rakennusaineet, massa ja paperi, lasi, rauta ja teräs, peruskemikaalit, muut kuin rautametallit, jalostamot	3–20 %
Lentoliikenne, maaliikenne	20–30 %
Datakeskukset	10–15 %
Metallien ja muiden louhinta, sähkö ja kaasu	10–20 %
Lähde: Trinomics (2020), Eurostat.

Tarkasteltavien tuotantoteollisuuden alojen energiakustannukset laskivat vuosina 2010–2017 yhteensä 13 prosenttia. Energiakustannusten lasku oli voimakkaampaa vuosina 2014–2017, jolloin ne laskivat kaikilla 30 analysoidulla sektorilla. Energiakustannukset laskivat pienistä hinnannousuista ja taloudellisen toiminnallisuuden lisääntymisestä huolimatta, mikä johtui alan energiaintensiteetin merkittävästä vähenemisestä erityisesti aloilla, joiden energiaintensiteetti on kohtalaisen suuri. Alan energiaintensiteettien väheneminen johtui alhaisemmasta energiankulutuksesta tuotantoyksikköä kohti ja pienemmässä määrin polttoaineen vaihtamisesta (hiilestä kaasuun ja sähköön) sekä tuotantovalikoiman uudelleenjärjestelystä (siirtyminen tuotteisiin, joiden lisäarvo on suuri ja energiaintensiteetti pieni).

Kansainvälisestä näkökulmasta Euroopassa sähkön teollisuushinnat ovat alhaisemmat kuin Japanissa, samaa tasoa kuin Kiinassa, kaksinkertaiset Yhdysvaltojen hintoihin nähden ja korkeammat kuin useimmissa muissa EU:n ulkopuolisissa G20-maissa. Kaasun hinnat ovat Euroopassa alhaisemmat kuin Itä-Aasian maissa (Japanissa, Etelä-Koreassa ja Kiinassa), mutta korkeammat kuin useimmissa muissa G20-maissa, myös Yhdysvalloissa. Suhteellisen korkeat verot ja maksut, joista ei voi saada palautusta, sekä hintojen sääntely ja/tai tuet EU:n ulkopuolisissa G20-maissa vaikuttavat tähän eroon merkittävästi.

Kaavio 8 – Teollisuuden sähkön (ylempi kaavio) ja kaasun (alempi kaavio) hinnat EU27:ssä, Japanissa, Kiinassa ja Yhdysvalloissa

Lähteet: Trinomics (2020) Eurostatin, CEIC:n ja IEA:n tietojen perusteella.

Huomautus: Kiinan kaasun hinnat ovat käyttöhinnan korvaava indikaattori, 36 kaupungin kaasun teollisuuskäyttäjien keskiarvo.

Rajalliset kansainväliset tiedot viittaavat siihen, että Euroopan energiaintensiivisimmillä aloilla on suuruusluokaltaan samanlaiset energiakustannukset kuin kansainvälisillä kauppakumppaneilla. Näillä aloilla energiakustannusten osuus on EU:ssa kaiken kaikkiaan pienempi tai vastaava kuin Yhdysvalloissa, ja Japanin vastaaviin aloihin verrattuna tulokset ovat vaihtelevia. Pääasiallisen polttoaineen osalta energiakustannusten osuus näillä EU:n aloilla on Japaniin ja Yhdysvaltoihin verrattuna yleensä suurempi sähköintensiivisillä aloilla ja vastaava tai pienempi enemmän fossiilisia polttoaineita käyttävillä aloilla 8 . Euroopassa energiaintensiivisimpien alojen energiatehokkuus on suurempi kuin Japanissa ja Koreassa, vastaava kuin Yhdysvalloissa ja pienempi kuin Venäjällä. EU:ssa kohtalaisen energiaintensiivisillä aloilla energiaintensiteetit ovat yleensä pienempiä kuin useimmilla EU:n kansainvälisillä kauppakumppaneilla (joskus kaikista pienimmät). 9 Euroopan teollisuuden olisi jatkettava energiatehokkuutta lisääviä toimiaan, jotka auttavat hillitsemään energiakustannusten eroja verrattuna kansainvälisiin kauppakumppaneihin. Monissa EU:n ulkopuolisissa G20-maissa tuotantoteollisuuden aloilla puhtaaseen energiaan sekä ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaan liittyvät kustannukset ovat usein alhaisemmat kuin Euroopassa ja/tai niihin saadaan energiatukia. Komissio tarkastelee valtiontukijärjestelmäänsä uudelleen, ja päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien maksuttomalla jakamisella pyritään torjumaan hiilivuodon riskiä. Lisäksi jos erot tavoitetasoissa jatkuvat EU:n nostaessa omaa tavoitetasoaan, komissio tulee ehdottamaan valituille aloille hiilidioksidipäästöjen tullimekanismia hiilivuotoriskin pienentämiseksi vaihtoehtona nykyisille toimenpiteille.

Covid-19-pandemian energian hintoihin vuonna 2020 aiheuttamien negatiivisten vaikutusten pitäisi periaatteessa vähentää energiakustannuksia ja pienentää energian osuutta tuotantokustannuksista (koska energian hintojen lasku voi olla suurempi kuin muiden tuotantopanosten ja lopputuotteiden hintojen lasku). Tämä ei kuitenkaan välttämättä koske kaikilta osin energiaintensiivisiä teollisuudenaloja, joilla on suuri kiinteä energiankulutus (esimerkiksi teollisuudenaloja, joiden on pidettävä uunit toiminnassa 24 tuntia vuorokaudessa tuotantomäärästä riippumatta).

4.Valtion tulot energiaverotuksesta ja energiatuotteisiin sovellettavista veroista ja maksuista

EU:n jäsenvaltiot keräsivät vuonna 2018 energiaveroja 294 miljardia euroa. 10 Energiaverojen osuus BKT:stä on pysynyt vuosien mittaan suhteellisen vakaana, noin 2 prosentissa, samoin kuin niiden osuus kokonaisverotuloista, joka oli 4,6 prosenttia vuonna 2018. Valmisteverot (joista yli 80 prosenttia tulee öljytuotteista) muodostavat suurimman osan energiaveroista.

Energiaverot takaavat merkittävät tulot jäsenvaltioiden talousarvioihin ja muodostavat puskurin, joka lieventää raakaöljyn hintojen vaihteluiden vaikutuksia öljytuotteiden vähittäishintoihin. Energiaveroilla on myös merkitystä energiasiirtymän ja talouden hiilestä irtautumisen edistämisessä, koska ne voivat vahvistaa hintasignaaleja tuhlaavan kulutuksen ja ympäristön kannalta haitallisen käyttäytymisen vähentämiseksi saastuttaja maksaa ‑periaatteen mukaisesti.

 

Kaavio 9 – Energiaverot EU:ssa

Lähde: Eurostat.

Verojen ja maksujen osuus kotitalouksien sähkön hinnoista on 41 prosenttia ja teollisuuden sähkön hinnoista 30–34 prosenttia sekä kotitalouksien kaasun hinnoista 32 prosenttia ja teollisuuden kaasun hinnoista 13–16 prosenttia. Niiden osuus lämmitysöljyn hinnoista on 50 prosenttia, bensiinin hinnoista 60 prosenttia ja dieselin hinnoista 56 prosenttia. Verojen ja maksujen tyypit (esimerkiksi valmisteverot, arvonlisävero, uusiutuvan energian maksut, kapasiteettimaksut ja ympäristöverot) ja niiden merkitys hinnoissa vaihtelevat suuresti eri energiatuotteissa ja maissa. Jäsenvaltioiden erilaiset veroetuudet ja veropolitiikat johtavat siihen, että tuotteisiin sovelletaan erilaisia maksuja, verokantoja ja vapautuksia. Kotitalouksien ja teollisuuden väliset yleiset erot veroissa ja maksuissa johtuvat yleensä palautukseen oikeuttavista veroista (arvonlisävero) ja taloudellisista syistä teollisuuteen sovellettavista veroista ja maksuja koskevista vapautuksista. Kaasun ja sähkön väliset erot johtuvat sähkön hintoihin sisältyvistä korkeammista veroista ja maksuista, joilla rahoitetaan energia- ja/tai ilmastopolitiikkaa, sekä kaasun alhaisemmista veroista, uusiutuvien lähteiden hyvin pienistä veroista ja verovapautuksista, jotka liittyvät kaasun perinteiseen asemaan yhteiskunnassa lämmityspolttoaineena. Fossiilisten polttoaineiden kulutukseen liittyvät verohelpotukset muodostavat myös merkittävän määrän eli noin 30 miljardia euroa vuonna 2018. 11  

Tulevissa aloitteissa, joissa pyritään yhdenmukaistamaan energiaverotus vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden ja päämäärän kanssa, sekä sitoumuksessa lopettaa haitallisten fossiilisten polttoaineiden tuet olisi hyödynnettävä energiaverojen mahdollisuuksia ja vähennettävä fossiilisille polttoaineille myönnettävää tukea ilmastoneutraaliuden edistämiseksi. On myös tärkeää lisätä tietoisuutta energian hintaan vaikuttavien verojen ja maksujen moninaisuudesta ja monimutkaisuudesta sekä siitä, että niillä on erilaisia tarkoituksia ja vaikutuksia. Niiden yhteisvaikutusta hintoihin ja siten kuluttajille annettuun signaaliin voitaisiin tarkastella myös näiden verojen erilaisten tarkoitusten valossa, erityisesti EU:n energia- ja ilmastopolitiikan mukaisen kulutuksen ja käyttäytymisen edistämiseksi sekä oikeudenmukaisen ja tasapuolisen siirtymän saavuttamiseksi.

Covid-19-pandemiaan liittyvä talouden ja liikenteen toiminnan hidastuminen vuonna 2020 todennäköisesti vähentää energiaveroista (pääasiassa liikenteen polttoaineverosta) saatavia tuloja. Fossiilisten polttoaineiden tuki, pääasiassa liikenteen polttoaineverojen alentaminen, vähenee todennäköisesti myös liikenteen polttoaineiden kulutuksen vähenemisen myötä. Sen sijaan sähkön hintojen lasku saattaa lisätä edelleen syöttötariffeihin liittyvää uusiutuvan tuotannon tukea.

5.Hinnat, kustannukset ja investoinnit sähkömarkkinoihin

Sähkömarkkinat takaavat turvallisen ja kohtuuhintaisen tarjonnan EU:n kuluttajille ja lähettävät sijoittajille tarvittavat signaalit, jotta tarjonta säilyy pitkällä aikavälillä. Vääristymättömät hinnat, joihin ei kohdistu myöskään ulkoisia ympäristövaikutuksia, antavat markkinatoimijoille oikeat signaalit tarvittavien investointipäätösten tekemiseen energiasiirtymää varten.

EU on laatinut oikeudellisen kehyksen 12  siirtymiselle järjestelmään, jossa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuus kasvaa. Investoinnit uuteen tuotantokapasiteettiin ovat jatkuneet erityisesti sähköntuotannon uusiutuvien energialähteiden osalta. Vuonna 2018 kaikkiaan 32 prosenttia EU:ssa tuotetusta sähköstä oli peräisin uusiutuvista lähteistä.

Sähkön tukkuhinnat voivat vaihdella merkittävästi yhden päivän aikana, koska sähköjärjestelmää ei ole suunniteltu suurten sähkömäärien varastoimiseen vaan reaaliaikaiseen tarjontaan ja kysyntään vastaamiseen. Sen vuoksi tuuli- ja aurinkosähköntuottajien hintakehitys perustuu vahvasti säätekijöihin. Sähköntuotannon uusiutuviin energialähteisiin tehtävien investointien kannattavuus riippuu pitkälti näistä ”toteutuneista” hinnoista, tukijärjestelmistä ja teknologiakustannuksista. Teknologiakustannusten lasku on lisännyt uusiutuvien energialähteiden kannattavuutta, joten ne voivat kasvavassa määrin kilpailla sähkömarkkinoilla. Sekä tuuli- että aurinkoenergiahankkeiden tukitasot, jotka määräytyvät entistä enemmän kilpailuun perustuvissa huutokaupoissa, ovat laskeneet. Jos tämä suuntaus jatkuisi koskemaan täysin markkinapohjaisia sähköntuotannon uusiutuviin energialähteisiin liittyviä hankkeita, se auttaisi hillitsemään sähkön vähittäishintoja pienentämällä tukeen liittyvää osatekijää. Tuuli- ja aurinkosähkön tuottajien markkinaosuuden kasvu on jo johtanut markkinatulojen laskuun, kuten käy ilmi kaaviosta 10, jossa käytetään esimerkkinä aurinkosähkön tuotantoa.

 

Kaavio 10 – Aurinkosähkön tuotannon toteutunut hinta euroina/MWh (ylempi kaavio) ja prosentteina perushinnasta (alempi kaavio)

Lähde: Trinomics (2020). 

Tämän suuntauksen odotetaan jatkuvan ja sähköntuotannon uusiutuvien energialähteiden järjestelmän markkinaosuuden kasvavan, mikä saattaisi kumota teknologiakustannusten laskusta saatavat hyödyt. Covid-19-kriisin aiheuttama sähkönkulutuksen voimakas lasku vuoden 2020 alkupuoliskolla johti siihen, että joissakin tapauksissa sähköntuotannon uusiutuvista energialähteistä toimitettiin tilapäisesti 50 prosenttia EU:n kysynnästä, mikä johti sähkön hintojen laskuun. Kriisin vaikutuksesta sähkömarkkinoihin olisi otettava opiksi. Se on näyttänyt, millainen alun perin 2020-luvun puolivälissä odotettu tilanne on, kun otetaan huomioon, että vähintään 55 prosentin kasvihuonekaasupäästövähennysten saavuttamisen vuoteen 2030 mennessä odotetaan johtavan siihen, että uusiutuvien energialähteiden osuus on noin 65 prosenttia.

Perinteiset sähköntuotannon lähteet, kuten kaasukäyttöiset voimalaitokset, voivat mukauttaa tuotannon kysynnän muutoksiin. Silloin joustavat tuottajat päättävät tuottaa sähköä hintasignaalien perusteella ja pyrkivät tuottamaan sähköä silloin, kun markkinatulot kattavat sähkön lisäyksikön tuotantokustannukset. Joustavien tuottajien toteutuneet hinnat ylittävät siten keskimääräiset sähkön hinnat, mutta sääoloista johtuva uusiutuvien energialähteiden lisääntyvä markkinaosuus voi vähentää tuntimäärää, jonka aikana hinnat ovat riittävän korkeat kannattavuusrajan saavuttamiseksi.

6.Päätelmät

Sen jälkeen kun tukkuhinnat olivat nousseet kahdesta kolmeen vuoden ajan, ne alkoivat laskea vuonna 2019 talouden hidastumisen ja markkinakohtaisen tarjonnan kasvun vuoksi. Vuoden 2020 alkupuoliskolla hinnat romahtivat kysynnän laskun ja covid-19-pandemian aiheuttamien liikkumisrajoitusten seurauksena. Hintojen odotetaan nousevan talouden elpyessä, mutta toipuminen vuoden 2019 tasosta saattaa kestää vuoteen 2021 asti.

Sähkön tukkuhinnat olivat lähentyneet, kunnes ne hiljattain erkaantuivat alueellisista markkinoista, koska yhteenliitäntöjä ei ollut riittävästi ja uusiutuvan energian tuotannon merkitys jäsenvaltioiden energiavalikoimassa oli vaihteleva. Se viittaa siihen, että investoinnit verkon joustavuuteen, rajat ylittävään kapasiteettiin ja uusiutuvan energian tuotantoon jäsenvaltioissa, jotka ovat muita jäljessä, tekevät markkinoista yhdentyneemmät ja kilpailukykyisemmät. Tällaisilla markkinoilla myös hintaerot voivat olla pienempiä. Energiamarkkinoiden tiiviit kytkökset johtavat raakaöljyn hintojen vaihteluun, mikä vaikuttaa myös kaasun ja sähkön hintoihin. Tämä vaikutus vähenee kuitenkin uusiutuvien energialähteiden markkinaosuuden ohella sähkömarkkinoilla Euroopan kaasukaupan keskusten merkityksen kasvaessa samanaikaisesti, sillä ne syrjäyttävät Yhdysvaltain dollarimääräiseen öljyn hintaindeksiin sidottujen kaasun hintojen käytön ja vahvistavat euron kansainvälistä asemaa.

Euroopassa vähittäishinnat nousivat tai pysyivät suhteellisen vakaina vuosina 2017–2019. Aiempina vuosina hintojen lasku kesti pidempään ja kaasun ja suurten teollisuuskäyttäjien osalta hinnat laskivat enemmän kuin sähkön ja kotitalouksien osalta. Sen seurauksena kotitalouksien sähkön ja kaasun hinnat nousivat kymmenen vuoden aikana inflaatiota nopeammin, kun taas teollisuuden hintojen nousu alitti teollisuuden hintaindeksit ja laski suurempien (erityisesti kaasun) käyttäjien osalta. Toisin kuin suurimpana osana vuosikymmentä verot ja verkkomaksut ovat viime vuosina pysyneet suhteellisen vakaina tai nousseet hieman, mikä on johtanut energiaosatekijän muutosten myötä hintamuutoksiin. Uusiutuvista energialähteistä perittävien maksujen pienentynyt hintapaine on seurausta siitä, että uusiutuvia energialähteitä edistäviä markkinapohjaisempia välineitä käytetään laajemmin ja aiempia tukijärjestelmiä on lakkautettu asteittainen. Tämä tarkoittaa, että (markkinapohjaisilla) energiaosatekijöillä odotetaan olevan tulevaisuudessa merkittävä osuus hintojen muutoksissa, vaikka verkkomaksujenkin vaikutus oletettavasti kasvaa vähitellen. Samanaikaisesti on tarpeen rahoittaa investointeja kestävämpiin ja älykkäämpiin verkkoihin. Öljytuotteiden osalta kuluttajahinnat nousevat ja laskevat raakaöljyn hintojen vaihtelun mukaan, mitä tasoitetaan vähittäishintojen tasolla veroilla. Vähittäishinnat alkoivat tosin tietyllä viipeellä reagoida vuoden 2020 toisella neljänneksellä covid-19-pandemian aiheuttamiin tukkuhintojen laskuun ja vaimentuneeseen kysyntään.

EU:n energiantuontilasku, joka oli vuonna 2018 kolmen peräkkäisen vuoden nousun jälkeen 331 miljardia euroa, on muistutus EU:n kustannuksista, jotka johtuvat sen suuresta riippuvuudesta fossiilisten polttoaineiden tuonnista ja altistumisesta epävakaille kansainvälisille markkinoille. Lasku olisi voinut pienentyä vuonna 2019 fossiilisten polttoaineiden alhaisempien hintojen vuoksi, ja se pienenee vuonna 2020, koska fossiilisten polttoaineiden kulutus on laskenut huomattavasti ja hinnat ovat covid-19-pandemian seurauksena laskeneet.

Energiakustannusten osuus tuotantokustannuksista on viime vuosina pienentynyt yleisesti ja voimakkaammin eri teollisuudenaloilla, mikä on lisännyt niiden yleistä laskusuuntausta kuluneen vuosikymmenen aikana. Alan alhaisempi energiaintensiteetti ja kohtalaisen paljon energiaa kuluttavien alojen osallistuminen energiatehokkuustoimiin vaikuttivat osaltaan energiakustannusten laskuun, kun hinnat nousivat hieman ja taloudellinen toimeliaisuus lisääntyi. Kansainväliset hintaerot ovat pysyneet viime vuosina vakaina, ja Euroopassa teollisuuden hinnat ovat korkeampia kuin Yhdysvalloissa ja vastaavia tai alhaisempia kuin aasialaisten kilpailijoiden hinnat. Energiakustannuksista ja energiaintensiteetistä on vain rajallisesti tietoja, mutta ne viittaavat siihen, että Euroopassa alojen energiaintensiteetti on suurempi kuin Aasiassa (pois lukien Kiina) ja vastaava kuin Yhdysvalloissa mutta energiakustannusten osuus on suurempi kuin Aasiassa ja vastaava tai pienempi kuin Yhdysvalloissa. Osa näistä eroista saattaa johtua EU:n ulkopuolisten G20-maiden teollisuuden tuista ja EU:n korkeammista ilmastoon liittyvistä kustannuksista. Säilyttääkseen kilpailukykynsä kansainvälisillä markkinoilla Euroopan teollisuuden olisi edelleen parannettava energiatehokkuuttaan. Covid-19-pandemian energian hintoihin ja taloudelliseen toimintaan aiheuttamien vaikutusten ei odoteta lisäävän energiakustannusten paineita teollisuuden tuotantokustannuksiin muilla kuin energiaintensiivisillä aloilla, joilla suuri osa energiankulutuksesta on kiinteää tuotantotasosta riippumatta.

Euroopan kotitaloudet käyttävät energiaan vastaavan osuuden kuin ennen vuoden 2008 kriisiä. Osuuksien asteittainen väheneminen viime vuosina yhdessä muiden energiaköyhyyden indikaattoreiden kanssa viittaa siihen, että Euroopan energiaköyhyyteen liittyvät kokonaisriskit vähenevät, mikä johtuu taloudellisen tilanteen paranemisesta sekä energiaköyhyyden tunnistamiseen ja sen torjumiseen entistä enemmän kohdennetuista EU:n energiapolitiikoista. Energiaköyhyys on kuitenkin edelleen haaste EU:lle. Vuonna 2018 Euroopan köyhimmät kotitaloudet käyttivät energiaan (keskimäärin) 8,3 prosenttia kokonaismenoistaan ja joissakin Keski- ja Itä-Euroopan jäsenvaltioissa jopa 15–22 prosenttia. EU:n olisi siten jatkettava politiikkatoimia, koska covid-19-pandemian vaikutus talouteen saattaa vähentää kotitalouksien ja erityisesti köyhimpien kotitalouksien tuloja.

Energiaverot ovat jäsenvaltioille tärkeä ja vakaa tulonlähde. Kokonaisenergiaverotulot, jotka muodostuvat pääasiassa öljytuotteiden valmisteveroista, vähenevät todennäköisesti vuonna 2020, koska covid-19-pandemia vaikuttaa liikenteen polttoaineenkulutukseen. Energiatuotteille on määrätty monenlaisia veroja ja maksuja, joilla on erilaiset tarkoitukset ja joita jäsenvaltiot soveltavat eri tavoin. Kaiken kaikkiaan niillä on hyvin huomattava vaikutus hintoihin, erityisesti sähkön hintaan, joka vaihtelee suuresti eri energiatuotteiden ja jäsenvaltioiden välillä. EU ja sen jäsenvaltiot pyrkivät yhdenmukaistamaan energiaverotusta energia- ja ilmastotavoitteiden kanssa vihreän kehityksen ohjelmassa ehdotettujen aloitteiden mukaisesti. Lisäksi kaikkien (ei pelkästään energian) verojen ja maksujen yhteisvaikutus hintoihin voitaisiin ottaa huomioon arvioitaessa, miten ne edistävät toimintaa, joka on sopusoinnussa puhtaan ja oikeudenmukaisen energiasiirtymän kanssa.

Uusiutuvan energiatuotannon toteutuneet hinnat laskevat uusiutuvan energian markkinaosuuden kasvaessa. Koska uusiutuviin energialähteisiin kohdistuvien investointien odotetaan kasvavan, markkinoiden suunnittelu- ja tukijärjestelmien nykyisessä seurannassa olisi pyrittävä varmistamaan, että tehokkailta markkinoilta saatavat tulot ja investoinnit mahdollistavat tukina saatavat (riskittömät) tulot saadaan asianmukaisesti tasapainoon.

(1)

 Toteutuneilla sähkön hinnoilla tarkoitetaan sähköntuottajan saamia keskimääräisiä vuotuisia hintoja, joissa otetaan huomioon tuottajan tuotos vuoden kullakin kaupankäyntijaksolla.

(2)

COM(2016) 769, COM(2019) 1.

(3)

EU27 ja Yhdistynyt kuningaskunta.

(4)

 Energian pääosaston keräämät viimeisimmät saatavilla olevat tiedot kotitalouksien energiamenoista (liikenne pois luettuna).

(5)

  COM(2020) 456 final.

(6)

C/2020/9600.

(7)

Alumiini, tasolasi, sinkki, pii ja lannoitteet: tutkimus energian hinnoista ja kustannuksista ja niiden vaikutuksista kotitalouksiin ja teollisuuteen, Trinomics ym. (2020). Teräs: Yhteisen tutkimuskeskuksen JRC:n raportti ”Technical Report on Production costs from iron and steel industry in the EU and third countries” (2020).

(8)

Sähköintensiivisillä aloilla tarkoitetaan tässä ei-rautametalleja ja valokaariuuneilla tuotettua terästä. Paljon fossiilisia polttoaineita käyttävillä aloilla tarkoitetaan esimerkiksi lasinvalmistusta, jalostamoja ja peruskemikaalien tuotantoa.

(9)

Niiltä osin kuin tietoja oli saatavilla, alojen energiatehokkuus on Kiinassa järjestelmällisesti korkeampi kuin EU:ssa.

(10)

EU27 ja Yhdistynyt kuningaskunta.

(11)

Arvio perustuu vuoden 2020 energiaunionin tilaa koskevan kertomuksen energiatukia koskevan liitteen tietoihin.

(12)

Direktiivi (EU) 2019/944 ja asetus (EU) 2019/943.