Rahanpesu on toimintaa, jonka avulla rikolliset peittävät omaisuutensa tai varojensa rikollisen alkuperän.
EU tekee työtä ehkäistäkseen rahoitusjärjestelmän väärinkäytön ja parantaakseen yhteistyötä EU-maiden välillä rahanpesun torjumiseksi. Sen toimenpiteisiin sovelletaan Euroopan unionin toiminnasta tehtyä sopimusta (SEUT) seuraavasti:
- VII osaston (sisämarkkinalainsäädännön lähentäminen) mukaisesti: sisämarkkinoiden luomisen yhteydessä EU:ssa pantiin täytäntöön sääntöjä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseksi tehokkaasti. Rahoitustoimia säännellään sen varmistamiseksi, että tilisiirrot voidaan jäljittää ja niitä voidaan valvoa. Rahoitusalan toimijoiden ja joidenkin muiden alan toimijoiden on tunnistettava asiakkaansa (mukaan luettuna yritysten ja rahastojen tosiasialliset edunsaajat), valvottava tilisiirtoja ja raportoitava kaikista rahanpesuepäilyistä rahanpesun selvittelykeskuksille.
- V osaston (poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa) mukaisesti: tässä keskitytään erityisesti rikosten määritelmiin ja keskinäisen avunannon vahvistamiseen.
EU:n talousrikoksia koskevat säännöt perustuvat enimmäkseen rahanpesunvastaisen toimintaryhmän hyväksymille kansainvälisille standardeille.
- Direktiivillä (EU) 2018/843 – EU:n viidennellä rahanpesun vastaisella direktiivillä, jolla muutetaan neljättä rahanpesun vastaista direktiiviä (direktiivi (EU) 2015/849) – pyritään torjumaan rahanpesua ja terrorismin rahoitusta estämällä finanssimarkkinoiden väärinkäyttö näihin tarkoituksiin.
- Direktiivillä (EU) 2018/1673 pyritään kriminalisoimaan rahanpesu silloin, kun se on tehty tahallisesti ja kun tiedetään, että varat on saatu rikollisesta toiminnasta. Siinä määritellään rahanpesuun liittyvät rikokset ja seuraamukset ja se myös antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden rahanpesun kriminalisointiin silloin, jos rikoksentekijä epäili tai hänen olisi pitänyt tietää, että varat on saatu rikollisesta toiminnasta.
Euroopan komissio hyväksyi vuonna 2020 rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman, joka sisältää toimenpiteitä, joita se toteuttaa asiaa koskevien EU:n sääntöjen täytäntöönpanon, valvonnan ja koordinoinnin parantamiseksi. Samalla se julkaisi menetelmän, jolla tunnistetaan suuririskiset EU:n ulkopuoliset maat, joiden rahanpesun ja terrorismin vastaiset rahoitusjärjestelyt ovat puutteelliset ja jotka uhkaavat merkittävästi EU:n rahoitusjärjestelmää.