18.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 67/1

—

ottaa huomioon luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2. huhtikuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY (1), jäljempänä ”lintudirektiivi”,

—

ottaa huomioon luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21. toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (2), jäljempänä ”luontotyyppidirektiivi”,

—

ottaa huomioon Natura 2000 -verkoston, joka on edellä mainituilla direktiiveillä perustettu Euroopan unionin erityisten suojelutoimien alueiden ekologinen verkosto,

—

ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssin yhdeksännen kokouksen (COP 9) tulokset,

—

ottaa huomioon Euroopan ympäristökeskuksen raportin 3/2008, jonka aiheena on Euroopan metsäekosysteemien tila ja kestävä käyttö,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A6-0478/2008),

A.

toteaa, että Euroopan viimeisten erämaa-alueiden tehokas suojelu ja tarvittaessa ennallistaminen on elintärkeää biologisen monimuotoisuuden katoamisen pysäyttämiseksi vuoteen 2010 mennessä,

B.

toteaa, että tavoitetta luonnon monimuotoisuuden katoamisen pysäyttämisestä vuoteen 2010 mennessä ei tulla saavuttamaan ja että luonnon monimuotoisuuden katoamisen ja ekosysteemipalvelujen heikkenemisen kielteiset vaikutukset ovat jo havaittavissa,

C.

toteaa, että EU:n tulisi rakentaa nykyisten saavutusten, kuten Natura 2000:n, varaan ja kehittää uusi, huomattavasti vahvempi ja kunnianhimoinen poliittinen kehys biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi vuoden 2010 jälkeen,

D.

toteaa, että lintu- ja luontotyyppidirektiivi tarjoavat vahvat ja toimivat puitteet luonnon ja erämaa-alueiden suojelulle haitalliselta kehitykseltä,

E.

toteaa, että EU:n biologista monimuotoisuutta koskevan politiikan ja lintu- ja luontotyyppidirektiivien tavoitteita ei ole vielä kunnolla sisällytetty alakohtaisiin politiikkoihin, kuten maatalous-, aluekehitys-, energia- ja liikennepolitiikkaan,

F.

toteaa, että monet erämaa-alueet ovat tärkeitä hiilivarastoja, joiden suojelu on tärkeää sekä biologisen monimuotoisuuden että ilmastonsuojelun kannalta,

G.

toteaa, että tulokaslajien vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen muodostavat erityisen vakavan uhkan erämaa-alueille, joilla tulokaslajien aikainen havaitseminen ei ehkä ole mahdollista ja joilla saattaa syntyä merkittävää ekologista ja taloudellista vahinkoa ennen kuin toimiin voidaan ryhtyä,

1.

kehottaa komissiota luomaan erämaan määritelmän, jossa olisi käsiteltävä ekosysteemipalvelujen, suojeluarvojen, ilmastonmuutoksen ja kestävän käytön kaltaisia näkökohtia;

2.

kehottaa komissiota antamaan Euroopan ympäristökeskukselle ja muille relevanteille eurooppalaisille elimille valtuudet kartoittaa Euroopan viimeiset erämaa-alueet, jotta voidaan selvittää vielä koskemattomien alueiden sekä alueiden, joilla ihmisen toiminta on vähäistä, tämänhetkinen jakauma, luonnon monimuotoisuuden taso eri alueilla sekä pinta-ala (luontotyypin mukaan jaettuna: metsäerämaa-alueet, makean veden erämaa-alueet ja suolaisen veden erämaa-alueet);

3.

kehottaa komissiota suorittamaan tutkimuksen erämaiden suojelun arvosta ja hyödyistä; katsoo, että tutkimuksessa olisi käsiteltävä erityisesti ekosysteemipalveluja, luonnon monimuotoisuuden tasoa erämaa-alueilla, mukautumista ilmastonmuutokseen ja kestävää luontomatkailua;

4.

kehottaa komissiota kehittämään EU:lle erämaastrategian, joka olisi yhteensopiva lintu- ja luontotyyppidirektiivien kanssa ja jossa käytettäisiin ekosysteemiperustaista lähestymistapaa, yksilöitäisiin uhanalaisia lajeja ja biotooppeja sekä asetettaisiin prioriteetteja;

5.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään erämaa-alueita; painottaa, että tarvitaan erityisrahoitusta, jotta voidaan vähentää pirstaloitumista, hoitaa huolellisesti erämaiksi palautettavia alueita, kehittää hyvitysmekanismeja ja -ohjelmia, lisätä tietoisuutta ja ymmärrystä sekä ottaa käyttöön erämaahan liittyviä käsitteitä, kuten vapaat luonnon prosessit ja niistä johtuvat rakenteelliset tekijät, suotuisan suojeluaseman seurannassa ja määrittämisessä; katsoo, että tämä on toteutettava yhteistyössä paikallisen väestön ja sidosryhmien kanssa;

6.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä paikallisten kansalaisjärjestöjen, sidosryhmien ja paikallisen väestön kanssa erämaiden arvon edistämiseksi;

7.

kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään ja tukemaan tiedotuskampanjoita, joilla lisätään kansalaisten tietoisuutta erämaista ja niiden merkityksestä ja vaalitaan ymmärrystä siitä, että luonnon monimuotoisuuden suojelu voi olla yhteensopiva talouskasvun ja työpaikkojen kanssa;

8.

kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan tietoa erämaa-alueita koskevista parhaista käytännöistä ja kokemuksista ja saattamaan yhteen Euroopan huomattavimpia asiantuntijoita tarkastelemaan erämaan käsitettä Euroopan unionissa ja asettamaan erämaat unionin ensisijaisesti käsittelemien asioiden joukkoon;

9.

toteaa, että matkailun tiedetään aiheuttaneen ja edelleen aiheuttavan paljon vahinkoa monille Euroopan arvokkaimmille luonnonperintöalueille, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että matkailuun suhtaudutaan äärimmäisellä huolella, vaikka tarkoituksena onkin tutustuttaa vierailijoita erämaiden luontotyyppeihin ja luonnonvaraisiin kasveihin ja eläimiin, ja hyödyntämään täysimääräisesti Euroopassa ja Euroopan ulkopuolella saadut kokemukset matkailun vaikutusten vähentämisestä sekä ottamaan tarvittaessa huomioon luontotyyppidirektiivin 6 artiklan; katsoo, että olisi harkittava sellaisia malleja, joissa erämaa-alueet ovat suurimmalta osin suljettuja (tieteellistä tutkimusta lukuun ottamatta) ja joissa osa alueesta on avoinna kestävälle ja korkealaatuiselle elämysmatkailulle, joka hyödyttää taloudellisesti paikallisia yhteisöjä;

10.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota erämaa-alueiden tehokkaaseen suojeluun;

11.

kehottaa komissiota kartoittamaan erämaa-alueita välittömästi uhkaavat tekijät;

12.

kehottaa komissiota kehittämään asianmukaisia suosituksia, joissa annetaan EU:n jäsenvaltioille opastusta parhaista toimintatavoista luontotyyppien suojelun varmistamiseksi;

13.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita erämaa-alueiden parempaan suojeluun panemalla lintu- ja luontotyyppidirektiivin, vesipolitiikan puitedirektiivin (3) ja meristrategiadirektiivin (4) täytäntöön tehokkaammin ja johdonmukaisemmin ja paremmalla rahoituksella, jotta vältyttäisiin näiden alueiden tuhoutumiselta haitallisen ja kestämättömän kehityksen vuoksi;

14.

pitää myönteisenä lintu- ja luontotyyppidirektiivien uudelleentarkastelua, jotta niitä voidaan tarvittaessa mukauttaa uhanalaisten lajien ja biotooppien suojelun tehostamiseksi;

15.

kehottaa komissiota hyväksymään Wild Europe -aloitteen, jonka luonnonsuojelujärjestöt, kuten IUCN, IUCN-WCPA, WWF, Birdlife International ja PAN Parks ovat yhdessä perustaneet luonnonvaraisten alueiden ja lähes luonnonvaraisten alueiden hyväksi;

16.

kehottaa komissiota yhdessä sidosryhmien kanssa luomaan suuntaviivat erämaa-alueiden suojelua, hallintaa, kestävää käyttöä, valvontaa ja rahoitusta varten Natura 2000 -verkostossa, etenkin kun edessä on ilmastonmuutoksen, laittomien hakkuiden ja tavaroiden kasvavan kysynnän aiheuttamia haasteita;

17.

ilmaisee syvän huolestumisensa luonnon monimuotoisuutta koskevasta EU:n politiikasta, koska Natura 2000 -verkoston hallinnolle ei saada rahoitusta; kehottaa tässä yhteydessä komissiota valmistelemaan, kuten luontotyyppidirektiivissä säädetään, yhteisön yhteisrahoitusta jäsenvaltioissa sijaitsevien alueiden hallintoa varten;

18.

kehottaa komissiota antamaan erämaa-alueille erityisroolin ja tiukemman suojelun Natura 2000 -verkostossa;

19.

katsoo, että maaseudun kehittämispolitiikkaa ja ympäristönsuojelun sisällyttämistä EU:n maataloussektoriin on vahvistettava; pitää kuitenkin maaseudun kehittämisrahastoa resursseiltaan, ohjelmiltaan ja asiantuntemukseltaan riittämättömänä rahoittamaan luonnon monimuotoisuuden ja erämaiden suojelua;

20.

kehottaa komissiota varmistamaan, että Natura 2000 -verkostoa vahvistetaan edelleen ja että siitä tehdään yhtenäinen ja toimiva ekologinen verkosto, jossa erämaa-alueilla on keskeinen sija; korostaa, että johdonmukaista politiikkaa tarvitaan yhteisen maatalouspolitiikan, liikenteen, energian ja talousarvion kaltaisilla aloilla, jotta Natura 2000 -verkoston suojelutavoitteet eivät vaarantuisi;

21.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan yhteistyössä tulokaslajeja koskevat vankat lainsäädännölliset puitteet, jotka koskevat näiden lajien ekologisia ja taloudellisia vaikutuksia ja erämaa-alueiden erityistä herkkyyttä tulokaslajien muodostaman uhkan edessä;

22.

kehottaa komissiota tarkkailemaan ja arvioimaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia erämaihin;

23.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan erämaiden suojelun yhdeksi ensisijaista tavoitteista ilmastonmuutosta käsittelevässä strategiassaan;

24.

kehottaa komissiota ilmastonmuutosasioissa toteuttamaan tutkimuksia ja antamaan neuvoja siitä, miten ihmisten toimilla voidaan hallinnoida erämaita niiden suojelemiseksi;

25.

antaa vahvan tukensa erämaa-alueisiin liittyvän politiikan ja toimenpiteiden vahvistamiselle;

26.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

18.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 67/5

—

ottaa huomioon yleisilmailun ja liikelentotoiminnan kestävästä tulevaisuudesta 11. tammikuuta 2007 annetun komission tiedonannon (KOM(2007)0869),

—

ottaa huomioon komission 25. kesäkuuta 2008 antaman ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetusten (EY) N:o 549/2004, (EY) N:o 550/2004, (EY) N:o 551/2004 ja (EY) N:o 552/2004 muuttamisesta Euroopan ilmailujärjestelmän suorituskyvyn ja kestävyyden parantamiseksi (KOM(2008)0388),

—

ottaa huomioon komission 25. kesäkuuta 2008 antaman ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 216/2008 muuttamisesta lentopaikkojen, ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen osalta sekä neuvoston direktiivin 2006/23/EY kumoamisesta (KOM(2008)0390),

—

ottaa huomioon direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta ilmailualan toimintojen sisällyttämiseksi yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/101/EY (1),

—

ottaa huomioon yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisen puitteista 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 549/2004 (2), lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 550/2004 (3) ja yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan organisoinnista ja käytöstä (ilmatila-asetus) 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 551/2004 (4),

—

ottaa huomioon yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta 20 päivänä helmikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 (5) (EASA-asetus),

—

ottaa huomioon lähtö- ja saapumisaikojen jakamista yhteisön lentoasemilla koskevista yhteisistä säännöistä 18 päivänä tammikuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 95/93 (6),

—

ottaa huomioon ilma-alusten ja niihin liittyvien tuotteiden, osien ja laitteiden lentokelpoisuus- ja ympäristöhyväksyntää sekä suunnittelu- ja tuotanto-organisaatioiden hyväksyntää koskevista täytäntöönpanosäännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 1702/2003 muuttamisesta 30 päivänä maaliskuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 375/2007 (7),

—

ottaa huomioon lentokelpoisuuden ja ilmailutuotteiden, osien ja laitteiden ylläpidosta, ja näihin tehtäviin osallistuvien organisaatioiden ja henkilöstön hyväksymisestä annetun komission asetuksen (EY) N:o 2042/2003 muuttamisesta 30 päivänä maaliskuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 376/2007 (8),

—

ottaa huomioon yhteisyrityksen perustamisesta uuden sukupolven eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän (SESAR) kehittämiseksi 27 päivänä helmikuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 219/2007 (9),

—

ottaa huomioon tutkimuksen ja teknologian kehittämisen kuudennesta puiteohjelmasta rahoitetun hankkeen Cost Effective Small Aircraft (CESAR),

—

ottaa huomioon komission 25. kesäkuuta 2008 antaman tiedonannon ”Yhtenäinen eurooppalainen ilmatila II: kohti kestävämpää ja suorituskykyisempää ilmailua” (KOM(2008)0389),

—

ottaa huomioon komission 24. tammikuuta 2007 antaman tiedonannon ”Euroopan lentoasemien kapasiteettia, tehokkuutta ja turvallisuutta koskeva toimintasuunnitelma” (KOM(2006)0819),

—

ottaa huomioon komission 30. huhtikuuta 2008 antaman tiedonannon ”Lähtö- ja saapumisaikojen jakamista yhteisön lentoasemilla koskevista yhteisistä säännöistä annetun asetuksen (ETY) N:o 95/93 soveltaminen” (KOM(2008)0227),

—

ottaa huomioon komission 15. maaliskuuta 2007 antaman tiedonannon ”Uuden sukupolven eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän (SESAR) kehittämishankkeen edistyminen” (KOM(2007)0103),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A6-0501/2008),

A.

ottaa huomioon, että yleisilmailun ja liikelentotoiminnan alaan kuuluu useita ilmailualan toimintoja; ottaa huomioon, että kyseinen termi kattaa kaikki siviili-ilma-alukset, joilla ei harjoiteta kaupallista lentoliikennettä, sekä tilauksesta ja korvausta vastaan harjoitettavat siviili-ilmakuljetukset,

B.

ottaa huomioon, että alaan kuuluu myös korkean lisäarvon tuottavia erikoistuneita toimintoja, kuten erityiset lentotyöt (lentokartoitus, maatalouslennot, palontorjunta, liikenteen seuranta), lentokoulutus ja harrasteilmailu,

C.

toteaa, että yleisilmailusta ja liikelentotoiminnasta ei nykyisin ole tietoja eikä tilastoja,

D.

ottaa huomioon, että yleisilmailu ja liikelentotoiminta ovat nopeimmin kasvavia siviili-ilmailun aloja Euroopassa; ottaa huomioon, että yleisilmailu ja liikelentotoiminta täydentävät kaupallisten lentoyhtiöiden harjoittamaa säännöllistä lentoliikennettä ja tarjoavat siten erityisiä yhteiskunnallisia ja taloudellisia etuja esimerkiksi lisäämällä kansalaisten liikkuvuutta, liiketoiminnan tuottavuutta ja alueellista yhteenkuuluvuutta,

E.

toteaa yleisilmailun ja liikelentotoiminnan kasvavan taloudellisen merkityksen erityisesti Euroopan valmistusteollisuudelle, joka on jatkuvasti lisännyt maailmanmarkkinaosuuttaan ja jolla on edelleen huomattavaa kasvupotentiaalia,

F.

katsoo, että EU:n ilmailupolitiikassa on perinteisesti keskitytty ansiolentotoimintaan eikä siinä ole otettu huomioon sen yhä suurempia vaikutuksia yleisilmailuun ja liikelentotoimintaan,

G.

katsoo, että erittäin vaativan ansiolentotoiminnan harjoittamiseen tarkoitetut säännöt saattavat merkitä suhteetonta taloudellista ja sääntelyyn liittyvää taakkaa pienille yksityislentotoiminnan harjoittajille; katsoo, että siksi tietyissä yhteyksissä ”yksi ratkaisumalli sopii kaikkiin tilanteisiin” -lähestymistavan käyttö sääntelyssä ja yhdenmukainen sääntöjen soveltaminen eri ilmailun aloihin on osoittautunut epäasianmukaiseksi,

H.

katsoo, että pääsy ilmatilaan ja lentopaikoille on yleisilmailun ja liikelentotoiminnan avainkysymyksiä, koska kysynnän ja kapasiteetin välillä on yhä suurempi kuilu; katsoo, että yleisilmailu ja liikelentotoiminta kilpailevat entistä useammin muun lentoliikenteen kanssa pääsystä ilmatilaan ja lentopaikoille,

1.

suhtautuu yleisesti ottaen myönteisesti yleisilmailua ja liikelentotoimintaa koskevaan komission tiedonantoon, koska siinä esitetään vankka analyysi ilmailualaa koskevista kysymyksistä ja yksilöidään useita soveltuvia lähestymistapoja alan erityistarpeisiin vastaamiseksi kaikkien eturyhmien välisen pysyvän vuoropuhelun avulla;

2.

painottaa tarvetta ottaa huomioon yleisilmailun ja liikelentotoiminnan etunäkökohdat ja erityispiirteet tulevien lentoliikennepolitiikkaa koskevien aloitteiden kehittämisessä lentoliikenteen kilpailukyvyn vahvistamiseksi; kehottaa siksi komissiota varmistamaan, että suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaate otetaan huomioon sekä olemassa olevan että tulevan lainsäädännön laatimisessa ja täytäntöönpanossa;

3.

muistuttaa komissiota tarpeesta toteuttaa järjestelmällisesti alakohtaisia vaikutusarviointeja, jotta voidaan tarvittaessa ja turvallisuutta vaarantamatta ottaa käyttöön eri sääntöjä eri yrityskategorioita ja ilmatilan käyttäjiä varten;

4.

kehottaa komissiota lentoturvallisuutta koskevia täytäntöönpanosääntöjä hyväksyessään varmistamaan, että ne ovat oikeasuhteisia ja vastaavat asianomaisen ilma-alus- ja toimintakategorian vaativuutta;

5.

on tyytyväinen äskettäiseen muuhun kuin ansiolentotoimintaan käytettyjä ilma-aluksia ja erityisesti muita kuin ”vaativia moottorikäyttöisiä ilma-aluksia” koskevien kunnossapitostandardien mukauttamiseen;

6.

katsoo, että yleisilmailun ollessa kyseessä tietynasteinen joustavuus täytäntöönpanossa on toivottavaa; katsoo, että tähän voidaan päästä delegoimalla tiettyä valvontavaltaa urheilu- ja harrasteilmailualan yhdistyksille ja järjestöille asiasta vastaavan ilmailuviranomaisen asianmukaisessa valvonnassa ja edellyttäen, että asiaan ei liity eturistiriitoja;

7.

kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta ottaa käyttöön liikelentomatkustajiin sovellettavat yksinkertaistetut turvatarkastukset ja seulontamenettelyt vaarantamatta mitenkään heidän turvallisuuttaan;

8.

ehdottaa, että komissio helpottaisi turvatoimia koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtoa pienillä ja keskisuurilla lentokentillä;

9.

painottaa, että yleisilmailun ja liikelentotoiminnan harjoittajien on entistä vaikeampaa päästä suurille ja alueellisille lentokentille, koska kasvava kysyntä ansiolentotoiminnan harjoittajien taholta vaikeuttaa tulo- ja lähtöaikojen ja pysäköintipaikkojen saatavuutta;

10.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käsittelemään näitä ongelmia lentokenttäviranomaistensa välityksellä panemalla täytäntöön toimia olemassa olevan kapasiteetin optimaaliseksi käyttämiseksi paremman suunnittelun ja uuden tekniikan käytön avulla Euroopan lentoasemien kapasiteettia, tehokkuutta ja turvallisuutta koskevan komission toimintasuunnitelman, jäljempänä ”komission toimintasuunnitelma” mukaisesti;

11.

odottaa uudelta yhteisön lentoasemakapasiteetin seurantakeskukselta neuvoja toimien kehittämisestä Euroopan lentokenttäverkoston kapasiteetin parantamiseksi ja odottaa, että seurantakeskus ottaa merkittävän roolin komission toimintasuunnitelman toteuttamisessa;

12.

katsoo, että helikopterit voivat olla tärkeä väline lentokenttien välisillä lyhyillä matkoilla, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään ne kapasiteetin lisäämistä koskeviin strategioihinsa;

13.

rohkaisee jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia investoimaan yleisilmailulle ja liikelentotoiminnalle erittäin tärkeiden pienten ja keskisuurten lentokenttien uudenaikaistamiseen ja niiden perustamiseen;

14.

rohkaisee jäsenvaltioita investoimaan yleisilmailun ja liikelentotoiminnan alalla ilma-alusten toimintaan ja säilyttämiseen lentokentillä tarvittavaan erityiseen infrastruktuuriin;

15.

kannustaa jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia ottamaan kaikki asiaan liittyvät osapuolet mukaan kuulemisprosesseihin, jotta on mahdollista ottaa tarvittaessa mahdollisia tai olemassa olevia lentokenttiä nimenomaan yleisilmailun ja liikelentotoiminnan käyttöön; katsoo, että kun kyseessä ovat käytöstä poistetut sotilaslentokentät, olisi kuultava sotilasviranomaisia;

16.

pitää ehdottoman tärkeänä, että pienten ja keskisuurten lentokenttien ympärillä ilmatilan vyöhykkeet soveltuvat yleisilmailuun ja liikelentotoimintaan ja että käyttäjiä kuullaan ennen vyöhykkeisiin mahdollisesti tehtäviä muutoksia;

17.

korostaa, että liikelentotoiminnan harjoittajille olisi annettava mahdollisuuksien mukaan riittävä pääsy suurille lentokentille, jotta ne voivat huolehtia yhteyksistä Euroopan alueiden ja niiden talouskeskusten välillä, ja kehottaa komissiota tarkastelemaan, onko tarpeellista mukauttaa asianomaisia säännöksiä nykyisessä lähtö- ja saapumisaikojen jakamista koskevassa asetuksessa, ja laatimaan parlamentille tätä koskevan kertomuksen vuoden 2009 loppuun mennessä;

18.

painottaa tarvetta kehittää Euroopan laajuinen yhdenmukaistettu lähestymistapa lentokenttien lähtö- ja saapumisaikojen ja lentosuunnitelmien välisen johdonmukaisuuden takaamiseksi ja kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen asianmukaisista toimista ja kannustaa Euroopan lentokenttien koordinaattoreita osallistumaan tähän asiaan;

19.

odottaa, että viimeisintä alan kehitystä ja innovatiivista tekniikkaa käyttävän ilmaliikenteen hallintajärjestelmän käyttöönotto SESAR-yhteisyrityksen puitteissa estäisi osaltaan eurooppalaisen ilmatilan pirstomista ja sen ennustettua ruuhkautumista ja lisäisi huomattavasti ilmatilan kapasiteettia, mikä hyödyttää kaikkia ilmatilan käyttäjiä, myös yleisilmailua ja liikelentotoimintaa;

20.

korostaa kuitenkin, että SESAR-ohjelmassa on otettava täysin huomioon yleisilmailun ja liikelentotoiminnan erityispiirteet ja että sen on tuotettava todellisia etuja alalle sitä liikaa kuormittamatta;

21.

katsoo, että yhtenä tavoitteena pitäisi olla, että näkölentosääntöjen käyttäjillä on pääsy lento-, sää- ja ilmailutietoihin käyttäjäystävällisellä ja kustannustehokkaalla tavalla;

22.

vaatii, ettei yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskeva lainsäädäntö eikä SESAR-hanke johda näkölentosääntöjen perusteella toimivia pieniä ilma-aluksia koskeviin suhteettomiin ja ylettömän kalliisiin varustusvaatimuksiin, mutta myöntää, että kaikissa valvottua ilmatilaa käyttävissä ilma-aluksissa on oltava riittävän turvallisuustason tarjoavat varusteet, kuten paikannuslaitteet;

23.

katsoo, että ansiolentotoimintaan verrattuna yleisilmailulla ja liikelentotoiminnalla on vähäisiä ympäristövaikutuksia, jotka liittyvät hiilidioksidipäästöihin ja meluun;

24.

pitää kuitenkin välttämättömänä vähentää päästöjä edistämällä edelleen pienten ilma-alusten ympäristöystävällisyyttä puhtaampien polttoaineiden käytön sekä tutkimuksen, teknisen kehityksen ja innovaation edistämisen avulla; painottaa tässä yhteydessä Clean Sky ja CESAR -aloitteiden merkitystä;

25.

panee merkille, että suurin osa yleisilmailusta ja liikelentotoiminnasta jää ilmailualan toimintojen sisällyttämistä kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään koskevan direktiivin komission ehdotuksen soveltamisalan ulkopuolelle;

26.

katsoo, että meluun liittyvät kysymykset olisi käsiteltävä kansallisella tai paikallisella tasolla toissijaisuusperiaatteen mukaisesti, ja pitää melukartoitusta yhtenä monista välineistä, joka tarjoaa tasapainoisen menetelmän lentokenttien kehittämisen varmistamiseksi aiheuttamatta paikallisille asukkaille merkittävää melusaastetta;

27.

katsoo, että päättäjillä on oltava käytössään riittävästi tietoja ja tilastoja yleisilmailusta ja liikelentotoiminnasta, jotta he voivat täysin ymmärtää ilmailualaa ja siten säännellä sitä asianmukaisesti; kehottaa siksi komissiota ja Eurostatia kehittämään ja ottamaan käyttöön kansainvälisen ja eurooppalaisen tiedon keruuta ja levittämistä koskevan järjestelmällisen lähestymistavan;

28.

on tyytyväinen lainsäädännöllisiä määritelmiä koskevaan komission täsmennykseen, myös jaettua omistusta koskevaan määritelmään, ja muistuttaa, että asiaa käsitellään tarkistetun EASA-asetuksen ja siihen liittyvien parhaillaan laadittavina olevien täytäntöönpanosääntöjen yhteydessä;

29.

kehottaa komissiota toteuttamaan asianmukaisia toimia, joilla helpotetaan EU:n yleisilmailun ja liikelentotoiminnan alan valmistusteollisuuden pääsyä maailman markkinoille;

30.

katsoo, että yleisilmailun ja liikelentotoiminnan edut on myös otettava huomioon EU:n ulkoisen ilmailupolitiikan ja erityisesti Atlantin ylityslentojen kehittämisessä;

31.

kehottaa komissiota tehostamaan ilmailualan tutkimusta, kehitystä ja innovaatiota koskevaa tukea erityisesti pk-yrityksissä, jotka kehittävät ja rakentavat yleisilmailussa ja liikelentotoiminnassa käytettäviä ilma-aluksia;

32.

pitää olennaisen tärkeänä harraste- ja urheiluilmailun sekä eurooppalaisten ilmailukerhojen toiminnan edistämistä koko ilmailualalle merkittävinä ammattitaidon lähteinä;

33.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon merkittävän roolin, joka tällä ilmailun alalla on ja voi olla tulevaisuudessakin lentäjien ammattikoulutuksen kehittämisessä;

34.

kehottaa komissiota antamaan Euroopan parlamentille vuoden 2009 loppuun mennessä kertomuksen tässä päätöslauselmassa yksilöidyissä kysymyksissä saavutetusta edistyksestä;

35.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

18.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 67/10

—

ottaa huomioon 14. joulukuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon ”Esikaupalliset hankinnat: innovoinnin edistäminen kestävien ja korkealaatuisten julkisten palvelujen varmistamiseksi Euroopassa” (KOM(2007)0799) (jäljempänä ”komission tiedonanto”),

—

ottaa huomioon julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY (1),

—

ottaa huomioon vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY (2),

—

ottaa huomioon komission selittävän tiedonannon julkisia hankintoja ja käyttöoikeutta koskevan yhteisön oikeuden soveltamisesta julkisen ja yksityisen sektorin rakenteellisiin kumppanuuksiin (3),

—

ottaa huomioon kaikki valtiontukea ja teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat sovellettavat kilpailusäännökset,

—

ottaa huomioon 21. joulukuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon ”Aloite edelläkävijämarkkinoiden luomiseksi Eurooppaan” (KOM(2007)0860) ja komission kuulemismenettelyn tätä aloitetta tukevien julkisten hankintaverkostojen perustamisesta,

—

ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Pienet ensin – Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (Small Business Act)” (KOM(2008)0394) ja 25. kesäkuuta 2008 päivätyn komission valmisteluasiakirjan ”European code of Best practices facilitating access by SMEs to public procurement contracts” (SEC(2008)2193),

—

ottaa huomioon 13. syyskuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Tietämyksestä käytännön toimiin: laajapohjainen innovaatiostrategia EU:lle” (KOM(2006)0502) ja Euroopan parlamentin 24. toukokuuta 2007 antaman päätöslauselman (4),

—

ottaa huomioon 23. helmikuuta 2007 annetun komission valmisteluasiakirjan ”Guide on dealing with innovative solutions in public procurement: 10 elements of good practice” (SEC(2007)0280),

—

ottaa huomioon tutkimus- ja kehitystyötä sekä innovointia käsitelleen riippumattoman asiantuntijaryhmän raportin ”Innovatiivisen Euroopan luominen” (Ahon raportti) (5),

—

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Esikaupalliset hankinnat: innovoinnin edistäminen kestävien ja korkealaatuisten julkisten palvelujen varmistamiseksi Euroopassa” (6),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A6-0018/2009),

A.

palauttaa mieliin, että Lissabonin strategia edellyttää, että jäsenvaltiot sijoittavat kolme prosenttia bruttokansantuotteesta tutkimus- ja kehittämistoimintaan, mikä on tärkeä sitoumus vahvistettaessa innovointia ja tehostettaessa osaamistaloutta,

B.

palauttaa mieliin, että Ahon raportissa todettiin, että julkiset hankinnat ovat yksi tämän tavoitteen saavuttamiseen tarvittava strateginen keino,

C.

katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden on kehitettävä tarvittava asiantuntemus, jotta komission tiedonannon suosituksia voidaan hyödyntää mahdollisimman hyvin,

D.

katsoo, että komissiolla ei tällä hetkellä ole käytettävissä keinoja, joilla voidaan edistää esikaupallisten hankintojen pilottihankkeita, ja aloitteenteko on pelkästään jäsenvaltioiden asiana,

1.

on tyytyväinen komission tiedonantoon ja tukee ehdotettua hyödyt ja riskit jakavaa esikaupallisten hankintojen mallia yhtenä innovaatioiden moottoreista;

2.

tukee Ahon raporttia ja etenkin näkemystä siitä, että jäsenvaltioiden tulisi käyttää julkisia hankintoja innovatiivisten tuotteiden kysynnän moottoreina ja samalla parantaa julkisten palveluiden laatua ja saatavuutta;

3.

panee merkille, että lukuisista eurooppalaisista tutkimusohjelmista huolimatta julkiset viranomaiset eivät ole vielä hyödyntäneet niiden tuloksia julkisten hankintojen kautta;

4.

panee merkille esikaupallisiin hankintoihin jo kiinnitetyn huomion etenkin Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Japanissa; näissä maissa mahdollisuuksia hyödynnetään aktiivisesti useiden poliittisten instrumenttien avulla esimerkiksi Yhdysvaltojen puolustusalan hankintojen suorituksen arviointihankkeessa (DAPA);

5.

katsoo, että esikaupallinen hankinta on innovaatiokeskeisen kasvun alihyödynnetty moottori EU:ssa, että se tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia laadukkaiden julkisten palvelujen hankkimiseen ja niiden saatavuuden parantamiseen esimerkiksi terveydenhoidon ja kuljetuksen alalla sekä ilmastonmuutokseen, kestävään energiaan ja ikääntyvään väestöön liittyvien yhteiskunnallisten ongelmien käsittelyyn;

6.

pahoittelee, että monet julkiset viranomaiset eivät ole tietoisia esikaupallisten hankintojen mahdollisuuksista eivätkä vielä toimi ”älykkäinä asiakkaina”;

7.

katsoo, että tämän aloitteen parhaat mahdolliset edut toteutuvat vain, jos hankintaviranomaiset ottavat innovaation yhdeksi hankintaohjelmansa tavoitteista;

8.

panee merkille, että esikaupallista hankintaa voidaan hyödyntää direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY nykyisissä oikeudellisissa puitteissa ja että tutkimus- ja kehityspalvelut eivät kuulu näiden direktiivien soveltamisalaan (7), ellei hankintaviranomainen korvaa palveluita ja saa niistä syntyviä hyötyjä kokonaan yksin;

9.

kannustaa jäsenvaltioita tarkastelemaan kansallista lainsäädäntöään sen varmistamiseksi, etteivät edellä mainittujen poikkeuksien puuttuva, virheellinen tai tarpeettoman monimutkainen täytäntöönpano jäsenvaltion lainsäädännössä tai tarpeettoman kehittyneet kansalliset tarjouskilpailuja koskevat vaatimukset ja hankintamallit estä julkisten viranomaisten esikaupallisia hankintoja;

10.

panee merkille, että esikaupallisiin hankintoihin sovellettavasta erityisestä lähestymistavasta huolimatta olisi aina silti noudatettava julkisia hankintoja koskevia hyviä periaatteita eli avoimuutta ja kilpailuttamista, jotta voidaan varmistaa, että integroidut lopputuotteet vastaavat asiakkaiden tarpeita;

11.

tukee komission tiedonantoa, joka sisältää käsitteellisen perustan, jolla voidaan säännellä esikaupallisia hankintoja ja niiden toteuttamista, vaikka katsookin, että ehdotetun menettelyn konkreettisessa soveltamisessa paikallisella ja alueellisella tasolla on joitakin puutteita;

12.

katsoo, että paikallisten ja alueellisten viranomaisten osalta esikaupallisten hankintojen hyödyntämisen toteuttamisen esteistä ei ole vielä riittävästi tietoa todella innovatiivisten ja väestölle hyödyllisten ratkaisujen edistämiseksi esikaupallisten hankintojen avulla;

13.

kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita yhteistyöhön, jotta voidaan varmistaa, että paikallisten, alueellisten ja muiden keskushallinnosta irrotettujen viranomaisten hankintaviranomaiset kehittävät tarvittavan asiantuntemuksen innovatiivisten hankintojen toteuttamiseen;

14.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan paikallisten ja alueellisten hankintaviranomaisten käyttöön esikaupallisten hankintojen hyödyntämistä tuotekehitysalalla koskevia suuntaviivoja ja koulutusvälineitä;

15.

on tyytyväinen komission aloitteeseen rahoittaa esikaupallisia hankintoja koskevien hyvien käytäntöjen vaihtoa ja koulutusta seitsemännen puiteohjelman vuoden 2009 työohjelmasta;

16.

kiittää edellä mainittua komission valmisteluasiakirjaa, joka sisältää julkisten hankintojen innovatiivisten ratkaisujen hyvien käytäntöjen kymmenen elementtiä, ja on tyytyväinen Pro Inno Europe -foorumin laajempiin innovaatiota tukeviin toimiin; pyytää komissiota laatimaan myös esikaupallisia hankintoja varten vastaavan hyvien käytäntöjen oppaan;

17.

katsoo, että esikaupallisilla hankinnoilla on erittäin suuri potentiaali seuraavana vaiheena kohti innovatiivisten hankintojen huomioon ottamista, mutta tunnustaa erityisten hankintataitojen tarpeen ja jäsenvaltioiden tarpeen tukea yhdessä yritysten, yliopistojen ja koulutuskeskusten kanssa koulutustoimia hallintatyökalujen kehittämiseksi;

18.

kehottaa toimivaltaisia komission pääosastoja tekemään yhteistyötä ja laatimaan kattavan, helppolukuisen ja oikeudellisesti yksiselitteisen käsikirjan kaikilla virallisilla kielillä erityisesti pk-yritysten sekä hankintaviranomaisten käyttöön sisällyttäen siihen esimerkkejä käytännön tapauksista, jotka osoittavat, miten asiaan vaikuttavia oikeudellisia periaatteita voidaan panna täytäntöön oikein;

19.

kehottaa komissiota esittämään käsikirjassa erityisesti käytännön esimerkkejä riskien ja hyötyjen jakamisesta markkinaolosuhteiden mukaisesti; katsoo lisäksi, että teollis- ja tekijänoikeuksiin on panostettava esikaupallisiin hankintoihin osallistuvissa yrityksissä sekä Yhdysvalloissa ja Japanissa, joissa toimitaan tämän mallin pohjalta, koska se kannustaa lukuisia yrityksiä osallistumaan esikaupallisia hankintoja koskeviin menettelyihin;

20.

panee erityisesti merkille onnistuneiden esikaupallisten hankintojen merkityksen riskien ja hyötyjen jakamiseksi ja osallistuvien yritysten teollis- ja tekijänoikeuksien varmistamisen tärkeyden;

21.

pyytää jäsenvaltioita ja komissiota tunnistamaan innovaatiopolitiikassaan keskipitkän ja pitkän aikavälin haasteet, jotka ratkaistaan esikaupallisilla hankinnoilla kehitettyjen teknisten ratkaisujen avulla; katsoo, että tällaisia ratkaisuja voivat olla myös suunnittelukilpailut ja Yhdysvaltojen Driverless Vehicle Challengen kaltaiset haasterahastot;

22.

katsoo, että osaamisen siirtäminen teknologisesti innovatiivisten yliopistojen, tutkimuskeskusten ja hankintaviranomaisten välillä on olennainen osa onnistuneita esikaupallisia hankintoja;

23.

panee merkille, että eurooppalaiset innovaatioelimet kuten VINNOVA Ruotsissa, Tekes Suomessa, Senternovem Alankomaissa ja Innovation Norway Norjassa, osallistuvat aktiivisesti potentiaalisten asiakkaiden ja tutkijoiden väliseen osaamisen siirtoon, sillä ne lisäävät esikaupallisten hankintojen käyttöä edistämällä tutkimus- ja kehittämistoiminnassa mukana olevien osapuolten välistä yhteistyötä; kannustaa tämän vuoksi jäsenvaltioita tarkastelemaan näiden elinten toimintaa ja vertaamaan omia toimiaan siihen;

24.

panee merkille EU:n teknologiayhteisöjen merkityksen kehyksen tarjoamisessa tutkimuksen ja kehityksen ensisijaisten tavoitteiden määrittelemiseksi sekä käyttövalmiiden innovaatioiden ja potentiaalisten asiakkaiden tarpeiden yhdistämisessä; panee lisäksi merkille, että teknologiayhteisöjen avulla voidaan suunnata uuden teknologian varhaista markkinakehitystä julkisten viranomaisten tarpeiden mukaisesti; pyytää tämän vuoksi komissiota varmistamaan, että teknologiayhteisöt otetaan entistä paremmin mukaan esikaupallisiin hankintoihin;

25.

on tyytyväinen komission edelläkävijämarkkinoita (LMI) koskevaan aloitteeseen, joka vauhdittaa voimakkaasti esikaupallisten hankintojen käyttöä innovaation tukena tärkeimpiin suuriin markkinoihin keskittyen, ja panee erityisesti merkille aloitteen LMI:a tukevien julkisten hankintaverkostojen perustamiseksi;

26.

on tyytyväinen komission työhön pk-yritysten julkisiin hankintoihin osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi pk-yrityksiä tukevan aloitteen parhaiden käytäntöjen avulla;

27.

on tyytyväinen komission selvennykseen, jonka mukaan hankintaviranomaiset voivat tehdä esikaupallisia hankintoja uuden tuotteen tai palvelun kehityksen ja käyttöönoton kaikissa vaiheissa eikä pelkästään perustutkimusvaiheessa; panee merkille, että kattava suhtautumistapa kannustaa pk-yritysten osallistumista julkisiin hankintoihin;

28.

kiittää komission ehdotusta julkisten viranomaisten aseman selkeyttämisestä julkisten hankintojen avulla tapahtuvassa tutkimuksen ja kehityksen sekä innovoinnin edistämisessä; korostaa, etteivät jäsenvaltioiden hankintapolitiikat saisi olla liian määräileviä, koska esikaupalliset hankinnat voidaan käytännössä järjestää monin eri tavoin eri hankkeiden ja tarpeiden mukaisesti noudattaen samalla yhteisön sääntöjä;

29.

pitää ajatusta esikaupallisista hankinnoista tärkeänä, mutta pelkää sen epäonnistuvan pk-yritysten mukaan saamisessa, ellei selkeästi ymmärretä, miten esikaupallisten hankintojen on määrä toimia, erityisesti rajat ylittävissä tapauksissa; huomauttaa, että esikaupallisten hankintojen keskeinen periaate, jonka mukaan viranomainen ei saa kaikkea hyötyä tutkimus- ja kehittämistoiminnasta vaan kukin yritys säilyttää omistusoikeudet luomiinsa uusiin ideoihin, takaa oikeusvarmuuden ja osallistuvien yritysten ideoiden suojelun;

30.

tunnustaa, että pk-yritykset voivat hyötyä esikaupallisista hankinnoista tutkimus- ja kehitysprosessin kaikissa vaiheissa riskien jakamisen (kun otetaan huomioon niiden rajallisemmat investointimahdollisuudet), asteittaisen kasvun (sekä koon että kokemuksen osalta) sekä perinteistä hankintaa yksinkertaisemman tarjousmenettelyn ansiosta;

31.

pyytää komissiota vahvistamaan nämä strategiat yhdeksi julkisia hankintoja koskevaksi politiikaksi, jonka tarkoituksena on innovaatioiden kannustaminen julkisten hankintojen, esikaupallisten hankintojen, johtavien markkinoiden ja pk-yritysten julkisiin hankintoihin perustuvan kasvun avulla;

32.

katsoo, että julkiset kampanjat johtaisivat hankintaviranomaisille myönteisempään ilmapiiriin sijoittaa enemmän innovaatiota kehittäviin toimintoihin, joissa sijoitukselle saadaan tuottoa vasta pidemmällä aikavälillä, ja että tämän pitäisi olla osa yhtenäistä strategiaa, jolla edistetään innovaatiota esikaupallisten hankintojen avulla; tukee tältä osin paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten verkottumismahdollisuuksia esikaupallisiin hankintoihin liittyvissä asioissa;

33.

katsoo, että esikaupallinen hankinta on tehokkainta, jos on riittävästi kannusteita, joiden ansiosta julkiset viranomaiset hyödyntävät tutkimuksen ja kehityksen markkinoita ja toimittajat osallistuvat valtion hankkeisiin; panee tämän vuoksi merkille, että esikaupallisiin hankintoihin liittyvät taloudelliset kannusteet ovat erittäin tärkeitä esikaupallisten hankintojen käytön kannalta ja että niitä on jo käytössä joissakin jäsenvaltioissa; näissä menetelmissä keskusviranomainen voi korvata huomattavan osan ensimmäisen esikaupallisen hankinnan kustannuksista;

34.

katsoo, että yhteisön innovaatiota kannustavissa ohjelmissa tulisi harkita sellaisten taloudellisten kannusteiden käyttöä, joiden avulla koko EU:n julkiset viranomaiset voisivat toteuttaa innovatiivisen tekniikan esikaupallisia hankintoja johtavilla markkinoilla ja muilla Euroopan yhteiseen etuun liittyvillä aloilla;

35.

panee merkille, että tällaisille yhteisön pilottihankkeille olisi hyötyä automaattisesta komission arvioinnista ja käytännön kokeiden ja sopimuslausekkeiden laajasta julkaisemisesta onnistuneisiin edeltäjiin viitaten; niitä voitaisiin käyttää myös parhaita käytäntöjä koskevana oppaana;

36.

tunnistaa tarpeen eurooppalaiselle pilottihankkeelle esikaupallisten hankintojen yhteydessä, jotta voitaisiin tarjota esimerkki täytäntöönpanosta, joka takaa mahdollisimman suuren oikeusvarmuuden ja suojelun yrityksille, erityisesti pk-yrityksille, jotka perusasetelmaltaan ovat heikompia osapuolia verrattuna hankintaviranomaisiin sekä suurimittaisiin hankkeisiin, joita julkisiin hankintoihin yleensä liittyy;

37.

panee merkille, että esikaupallisten hankintojen vahvistaminen on monille jäsenvaltioille edelleen keino nostaa osuuttaan innovaatiosta ja tutkimuksesta; pyytää tämän vuoksi jäsenvaltioita edistämään innovaatiota sitouttamalla mukaan kaikki eturyhmät, yliopistot, tutkimuslaitokset ja muut taloudellisen kehityksen edistämiseen osallistuvat toimielimet mukaan lukien, jotta viranomaiset saadaan paremmin osallistumaan innovatiivisiin yrityksiin; katsoo, että tämä sitouttaminen olisi sisällytettävä tutkimusta ja innovaatiota koskevaan johdonmukaiseen strategiaan;

38.

suosittelee komissiolle ja jäsenvaltioille, että kilpailun voimistamisen tavoitetta silmällä pitäen edistettäisiin sähköisten hankintajärjestelmien ja dynaamisten menettelyjen käyttöä esikaupallisia hankintoja koskevan prosessin helpottamiseksi;

39.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

18.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 67/16

—

ottaa huomioon 13. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Toinen strateginen energiakatsaus – Energian toimitusvarmuutta ja energia-alan solidaarisuutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma” (KOM(2008)0781) (”tiedonanto toisesta strategisesta energiakatsauksesta”),

—

ottaa huomioon 13. marraskuuta 2008 annetun komission vihreän kirjan ”Kohti toimitusvarmaa, kestävää ja kilpailukykyistä Euroopan laajuista energiaverkkoa” (KOM(2008)0782),

—

ottaa huomioon 13. marraskuuta 2008 annetun komission kertomuksen Euroopan laajuisten energiaverkkojen täytäntöönpano-ohjelmasta ajanjaksolla 2002–2006 (KOM(2008)0770),

—

ottaa huomioon 13. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon maakaasun toimitusvarmuuden takaavista toimenpiteistä 26. huhtikuuta 2004 annetusta neuvoston direktiivistä 2004/67/EY (KOM(2008)0769),

—

ottaa huomioon komission 13. marraskuuta 2008 antaman ehdotuksen neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa (KOM(2008)0775),

—

ottaa huomioon 13. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon: EU:n kehitysavun 20 prosentin tavoitteen saavuttaminen (KOM(2008)0772),

—

ottaa huomioon komission 13. marraskuuta 2008 antaman ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rakennusten energiatehokkuudesta (uudelleenlaadittu) (KOM(2008)0780),

—

ottaa huomioon komission 13. marraskuuta 2008 antaman ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin (uudelleenlaadittu) (KOM(2008)0778),

—

ottaa huomioon komission 13. marraskuuta 2008 antaman ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi renkaiden polttoainetehokkuutta ja muita keskeisiä parametrejä koskevasta merkinnästä (KOM(2008)0779),

—

ottaa huomioon komission 26. marraskuuta 2008 antaman ehdotuksen neuvoston direktiiviksi ydinturvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen perustamisesta (KOM(2008)0790),

—

ottaa huomioon 13. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa voi säästää energiaa sähkön ja lämmön yhteistuotannon avulla” (KOM(2008)0771,

—

ottaa huomioon 13. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Merituulivoima: Vuoden 2020 ja sen jälkeisten energiapoliittisten tavoitteiden saavuttaminen” (KOM(2008)0768),

—

ottaa huomioon 13. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Ohjeellisen ydinalan ohjelman päivitys toisen strategisen energiakatsauksen yhteydessä” (KOM(2008)0776),

—

ottaa huomioon 10. tammikuuta 2007 annetun komission tiedonannon ”Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen rajoittaminen kahteen celsiusasteeseen: Toimet vuoteen 2020 ja sen jälkeen” (KOM(2007)0002),

—

ottaa huomioon 23. tammikuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Kaksi kertaa 20 vuonna 2020: ilmastonmuutostoimet – mahdollisuus Euroopalle” (KOM(2008)0030),

—

ottaa huomioon komission 23. tammikuuta 2008 antaman ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (KOM(2008)0019),

—

ottaa huomioon 26. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon Eurooppa-neuvostolle ”Euroopan talouden elvytyssuunnitelma” (KOM(2008)0800),

—

ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2006 vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen tekemiseksi Euroopan laajuisia energiaverkostoja koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta ja päätöksen 96/391/EY ja päätöksen N:o 1229/2003/EY kumoamisesta (1),

—

ottaa huomioon 10. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euratomin toiminnan arvioinnista – 50 vuotta eurooppalaista ydinenergiapolitiikkaa (2),

—

ottaa huomioon Euroopan etenemissuunnitelmasta uusiutuvia energiamuotoja varten 25. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman (3),

—

ottaa huomioon EU:n yhteisestä energiapolitiikasta 26. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman (4),

—

ottaa huomioon perinteisistä energianlähteistä ja energiateknologioista 24. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman (5),

—

ottaa huomioon energiatehokkuuden toimintasuunnitelmasta ja mahdollisuuksien toteuttamisesta 31. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman (6),

—

ottaa huomioon energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävästä maailmanlaajuisesta rahastosta 13. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman (7),

—

ottaa huomioon Euroopan strategisesta energiateknologiasuunnitelmasta 9. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman (8),

—

ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2008 vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin 2003/54/EY muuttamisesta (9),

—

ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2008 vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi kaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin 2003/55/EY muuttamisesta (10),

—

ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2008 vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa annetun asetuksen (EY) N:o 1228/2003 muuttamisesta (11),

—

ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2008 vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä annetun asetuksen (EY) N:o 1775/2005 muuttamisesta (12),

—

ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2008 vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta (13),

—

ottaa huomioon kestävästä sähköntuotannosta fossiilisista polttoaineista: varhaisvaiheen demonstroinnin tukemisesta 18. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman (14),

—

ottaa huomioon 8. ja 9. maaliskuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

—

ottaa huomioon 13. ja 14. maaliskuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

—

ottaa huomioon 15. ja 16. lokakuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A6-0013/2009),

A.

katsoo, että Euroopan energiapolitiikassa on pyrittävä erottamattomasti kolmeen yhtä tärkeään päätavoitteeseen eli toimitusvarmuuteen ja jäsenvaltioiden väliseen solidaarisuuteen, ilmastonmuutoksen torjuntaan, vahva sitoutuminen EU:n tavoitteisiin ja niiden täytäntöönpano mukaan lukien, sekä kilpailukykyyn,

B.

katsoo, että energiapolitiikassa on tarpeen täydellinen suunnanmuutos, jotta saavutetaan edellä mainitut kolme tavoitetta ja löydetään samalla ratkaisu yhteiskuntaan, ympäristöön, talouteen ja työllisyyteen liittyviin kysymyksiin,

C.

katsoo, että Euroopan unionin riippuvuus perinteisistä energialähteistä ja rajallisesta määrästä energiantuottajia merkitsee vakavaa riskiä vakaudelle, hyvinvoinnille ja energian toimitusvarmuudelle,

D.

katsoo, että energiatehokkuuden lisäämisen on oltava keskeisessä asemassa tuontienergiariippuvuuden vähentämisessä, kilpailukyvyn vahvistamisessa ja ilmastonmuutoksen torjumisessa,

E.

ottaa huomioon, että energian kysyntä kasvaa edelleen useimmilla aloilla Euroopan unionissa ja energiatehokkuuteen liittyvä potentiaali on siten vielä laajalti hyödyntämättä,

F.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni tuo tällä hetkellä 50 prosenttia kuluttamastaan energiasta ja että tämä osuus voi nousta 70 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä,

G.

ottaa huomioon, että niukkaan energiankäyttöön perustuvaan talouteen tähtäävän vision puuttuminen ja investointien vähäisyys lisäävät Euroopan unionin toimitusvarmuuden uhkia, eritoten paikallisesti ja alueellisesti, mikä aiheuttaa kaikilla energia-aloilla ja energiaan liittyvillä aloilla kapasiteetin kireyttä ja jopa riittämättömyyttä, mikä puolestaan tarkoittaa, että olisi välttämätöntä uusia voimaloita vuoteen 2030 mennessä arviolta 900 miljardin euron suuruisilla investoinneilla,

H.

ottaa huomioon, että öljyn ja kaasun hinnan laskulla on kielteinen vaikutus suunniteltuihin investointeihin, minkä vuoksi on välttämätöntä tukea kaikkia tärkeimpiä infrastruktuurihankkeita, joilla autetaan lisäämään suurten kaasumäärien tuontia Eurooppaan, monipuolistamaan lähteitä ja reittejä sekä välttämään kauttakulkuun liittyviä riskejä,

I.

katsoo, että nykyinen talouskriisi hankaloittaa entisestään energiainfrastruktuuriin tehtäviä investointeja,

J.

ottaa huomioon, että vaikka komission skenaariossa ennustetaan perinteisten energialähteiden kysynnän laskevan kahtena seuraavana vuosikymmenenä, Euroopan on tuettava kaikkia suunniteltuja investointeja uuteen tuontienergiainfrastruktuuriin; katsoo, että näin taataan turvallinen siirtyminen uuteen eurooppalaiseen energiajärjestelmään, jonka odotetaan olevan käytössä vuoteen 2020 mennessä,

K.

katsoo, että fossiilisten energianlähteiden pulan ratkaisemiseksi Euroopan unionin on kehitettävä ja suunniteltava uusia kilpailukykyisiä, kestävän kehityksen mukaisia ja vähän hiilidioksidia tuottavia energiatekniikoita vuodesta 2030 eteenpäin ja samalla huomattavasti vähennettävä energiankulutustaan,

L.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin on ripeästi kehitettävä merkittäviä verkkoinvestointeja ja toteutettava energian sisämarkkinat ja että olisi tuettava kauaskantoisia aloitteita, kuten eurooppalaisen siirtoverkonhaltijan ja yhtenäisen eurooppalaisen kaasuverkon perustaminen,

M.

ottaa huomioon, että energia-ala ja investoinnit energiainfrastruktuuriin vaativat vakaata sääntelykehystä ja tiiviimpää yhteistyötä kansallisten sääntelyviranomaisten välillä,

N.

katsoo, että energiaverkostojen kehittäminen lisää olennaisesti toimitusvarmuutta, jonka on kuuluttava Euroopan unionin energiapolitiikan tärkeimpiin painopistealueisiin,

O.

ottaa huomioon, että sähkö- ja kaasualoilla tarvitaan vakaata ja ennustettavissa olevaa sääntelykehystä, minkä vuoksi on annettava laajat toimivaltuudet energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastolle, jotta edistetään kansallisten sääntelykehysten yhdenmukaistamista ja vältetään epävarmuus, jota komitologiamenettely saattaisi aiheuttaa,

P.

ottaa huomioon, että toimitusvarmuustavoitteiden saavuttamiseksi perinteisiä Euroopan unionin omia energialähteitä on käytettävä jäsenmaissa, joissa niitä on saatavilla, kansallista ja yhteisön ympäristölainsäädäntöä noudattaen,

1.

kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan tätä strategista energiakatsausta perustana Euroopan unionin energiapolitiikan täytäntöönpanolle ja vuosia 2010–2012 koskevan kunnianhimoisen toimintasuunnitelman laatimiselle;

2.

vahvistaa vuodelle 2020 asetetun kolmitahoisen tavoitteen eli kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen 20 prosentilla ja 30 prosentilla, jos saadaan aikaan kansainvälinen sopimus, energian kulutuksen vähentämisen vähintään 20 prosentilla ja uusiutuvan energian osuuden nostamisen vähintään 20 prosenttiin energian loppukulutuksesta; kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita kehittämään taloutensa energiatehokkuudeltaan parhaimmaksi, jotta voidaan aktiivisesti edesauttaa kahden celsiusasteen ilmastotavoitteen saavuttamista; kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä; kehottaa komissiota valmistelemaan kaikkia osapuolia kuullen mahdollisia energiaskenaarioita, joissa kuvataan keinoja saavuttaa nämä tavoitteet ja esitetään niiden edellytyksenä olevat tekniset ja taloudelliset oletusarvot;

3.

uskoo vahvasti, että energian kulutuksen vähentäminen on ehdottoman ensisijaista, jotta voidaan edistää kestävän kehityksen, innovoinnin, työpaikkojen luomisen ja kilpailukyvyn tavoitteita, ja se on myös erittäin tehokas ja edullinen keino energian toimitusvarmuuden parantamiseksi;

4.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään 20 prosentin energiansäästötavoitteesta vuoteen 2020 mennessä jäsenvaltioita oikeudellisesti sitovan ja ehdottamaan toimenpiteitä sen saavuttamiseksi ja panemaan ne täytäntöön;

5.

kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita asettamaan tavoitteeksi energiatehokkuuden lisäämisen 35 prosentilla ja uusiutuvan energian osuuden nostamisen 60 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä;

6.

kehottaa komissiota tukemaan kaikkia suunniteltuja investointeja uuteen tuontienergiainfrastruktuuriin ja uusiutuvia energialähteitä koskevaan teknologiaan, jotta voidaan kompensoida öljyn ja kaasun hinnan lasku, jolla on kielteisiä vaikutuksia suunniteltuihin investointeihin;

7.

kehottaa Euroopan unionia uhkaavien energiavarmuusriskien vuoksi jäsenvaltioita esiintymään yhtenäisesti; panee merkille, että tällä hetkellä toimitaan täysin päinvastoin; pitää välttämättömänä sekä toimitusvarmuutta, solidaarisuutta että kansainvälisen sääntelykehyksen määrittelyä koskevien neuvottelujen tehokkuutta ajatellen, että komissio ehdottaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle eurooppalaisen energiapolitiikan laatimista ottaen huomioon Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden vastuualueet ja toimivallan: kansainväliset suhteet, energiatehokkuus, ilmastonmuutoksen torjunta, sisämarkkinoiden edelleen kehittäminen, kansainvälisiä sopimuksia koskevat neuvottelut, näkymät ja vuoropuhelu tuottaja- ja kauttakulkumaiden kanssa, energia-alan tutkimus ja energiahuollon monipuolistaminen;

8.

kehottaa komissiota osaltaan auttamaan yhtenäisen eurooppalaisen suhtautumistavan luomisessa kolmansien maiden tuottajiin ja kehittämään molempia osapuolia hyödyttävää keskinäistä riippuvuutta sekä tukemaan Euroopan unionin yritysten markkinavoiman vahvistamista suhteessa kolmansien maiden valtionyhtiöihin;

9.

katsoo, että energiasolidaarisuudesta on tultava tärkeä eurooppalainen asia Euroopan unionissa, alueellisesti ja kahdenvälisellä tasolla, ja katsoo, että jonkin jäsenvaltion energiatoimitusvarmuuden uhkaaminen vaikuttaa koko Euroopan unioniin;

10.

korostaa paikallisten ilmastonsuojelualoitteiden merkitystä ilmastonmuutoksen torjumisessa; kannattaa toimia, joilla pyritään edistämään energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä, kuten koheesiopolitiikkaan tai vihreään verotukseen liittyvien ohjelmien rahoittaminen tai ”kaupunginjohtajien yleiskokouksen” osallistuminen, ja kannattaa tähän liittyen ajatusta ”saarten sopimuksesta” parhaiden käytäntöjen levityksessä ja korkeasti energiatehokkaiden ja uusiutuvaa energiaa käyttävien kuntien ja kaupunkien kehittämisessä;

11.

katsoo, että asianmukaisen unionin energiapolitiikan on perustuttava tasapainoiselle energialähteiden yhdistelmälle, joka pohjautuu hiilettömien energialähteiden, mahdollisimman vähäpäästöisten fossiilisten energialähteiden sekä sellaisten uusien tekniikoiden käytölle, jotka mahdollistavat kiinteiden fossiilisten energialähteiden kasvihuonekaasupäästöjen merkittävän vähentämisen;

12.

uskoo, että jäsenvaltioiden olisi kehitettävä kansallisia strategioita energiaköyhyyteen liittyvän kysymyksen ratkaisemiseksi alueellaan;

13.

katsoo, että yritysten ja poliittisten päättäjien välinen tehtävänjako, jossa yritykset kantavat vastuun toimitusvarmuudesta, on osoittautunut hyväksi ja että sitä olisi tämän vuoksi periaatteessa jatkettava; edellyttää yhä hankalammaksi käyvän globaalin toimintaympäristön perusteella poliittisilta päättäjiltä yritystoiminnan tuntuvampaa tukemista;

14.

palauttaa mieliin jäsenvaltioiden Lissabonin sopimuksen allekirjoituksen yhteydessä tekemät sitoumukset ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja solidaarisuuden harjoittamiseksi energiakriisin aikana;

15.

katsoo, että Lissabonin sopimuksen ratifiointi vahvistaa entisestään pyrkimyksiä yhteisen eurooppalaisen energiapolitiikan luomiseksi;

16.

pitää myönteisenä energian toimitusvarmuutta ja energia-alan solidaarisuutta koskevaa Euroopan unionin toimintasuunnitelmaa;

17.

panee merkille erittäin merkittävän viivytyksen ensisijaisten ja Euroopan laajuisesti tärkeiden energiaverkkojen toteutuksessa; korostaa, että tämä investointien alhainen taso estää sisämarkkinoiden toimintaa ja aiheuttaa sen, että kapasiteetti kaikilla energiasektoreilla on niukkaa tai jopa riittämätöntä; panee merkille myös, että tämä on vain osittain teollisuuden vastuulla, ja kehottaa jäsenvaltioita ottamaan kansalaiset paremmin mukaan, muun muassa tiedottamalla heille uuden infrastruktuurin ja tuotantohankkeiden tarpeesta; kehottaa täten kansallisia sääntelyviranomaisia tekemään päätöksentekoaloillaan kaikkensa investointien nopeuttamiseksi;

18.

toteaa, että uusien investointien on oltava eteenpäin suuntautuvia, jotta energiankulutuksen ja -tuotannon muutokset voidaan ottaa huomioon, ja että hajautettuja energiajärjestelmiä täydentävät suuret uusiutuvat energianlähteet;

19.

muistuttaa, että Eurooppa-neuvosto on asettanut tavoitteeksi kymmenen prosentin yhteenliitäntäkapasiteetin kaasun ja sähkön osalta jäsenvaltioiden välillä;

20.

suhtautuu myönteisesti ajatukseen eurooppalaisen rahoituksen lisäämisestä, jotta voidaan kannustaa investointeja verkkoihin; panee kiinnostuneena merkille komission ehdotuksen myöntää vuoden 2008 talouden elvytyssuunnitelman puitteissa 5 miljardia euroa vuosien 2008 ja 2009 käyttämättä jääneistä varoista erityisesti uusiin energiayhteyksiin; pyytää parlamentin täysimääräistä osallistumista hankkeiden lopullisesta luettelosta päätettäessä; katsoo, että Euroopan investointipankilla olisi oltava merkittävämpi asema energiatehokkuutta, uusiutuvia energialähteitä sekä tutkimusta ja kehitystä koskevien hankkeiden rahoituksessa;

21.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita aktiivisesti lisäämään toimijoiden määrää energiamarkkinoilla ja erityisesti toteuttamaan toimenpiteitä, joiden avulla edistetään pienten ja keskisuurten yritysten energiantuotantoa sekä niiden pääsyä markkinoille;

22.

korostaa Keski- ja Kaakkois-Euroopan läpi pohjoinen-etelä-akselilla kulkevien kaasu- ja sähköyhteyksien kehittämisen merkitystä ja muistuttaa, että Itämeren alueen verkkoja olisi kehitettävä edelleen ja ne olisi integroitava Länsi-Euroopan verkkoon; korostaa, että kaasun, sähkön ja varastoinnin kattavan Itämeren alueen yhteenliitäntäsuunnitelman kehittämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota vuonna 2009; tukee myös yhteenliitäntöjen rakentamista saarille ja Euroopan unionin syrjäisille ja eristyneille alueille;

23.

kehottaa samasta syystä kehittämään Lounais-Euroopan yhteenliitäntöjä, eritoten Pyreneiden niemimaalta Pohjois-Ranskaan;

24.

muistuttaa, että eri mailla on jo rajatylittäviä yhteyksiä; muistuttaa, että viidenvälisen foorumin (Pentalateral Energy Forum) kaltaiset alueelliset aloitteet ovat kehittäneet käytännöllisiä ja soveltamiskelpoisia ratkaisuja, jotka nopeuttavat sisämarkkinoiden integroitumista; kannustaa jatkamaan näiden aloitteiden menestyksekästä toimintaa;

25.

kehottaa komissiota esittämään asianmukaisia toimenpiteitä yhteenliitäntöihin kannustamiseksi ja sähköverkkojen kehittämiseksi, jotta mahdollistetaan optimaalinen integraatio ja uusiutuvan energian onshore- ja offshore-tuotannon vaihtelujen tasapainottaminen;

26.

pitää myönteisenä aietta esittää Pohjanmeren offshore-tuulivoimaverkkoa koskeva suunnitelma, jolla on määrä hyödyntää valtaisaa tuulienergiapotentiaalia; pitää tässä yhteydessä myönteisenä myös eurooppalaisen superverkon perustamista, jossa yhdistetään Pohjanmeren, Välimeren ja Itämeren alueiden verkkoinfrastruktuurit;

27.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan asianmukaisen sääntelyn ja sallimaan syrjimättömän pääsyn uuteen infrastruktuuriin, esimerkiksi Pohjanmeren offshore-verkkoon;

28.

uskoo, että EU:n on merkittävästi ja mahdollisimman nopeasti lisättävä energialähteittensä monimuotoisuutta ja toimitusvarmuutta; kehottaa komissiota ja puheenjohtajavaltio Tšekkiä esittämään seuraavalle Eurooppa-neuvoston kokoukselle kunnianhimoisen ja kaukonäköisen monipuolistamissuunnitelman;

29.

ilmaisee tukensa hankkeille, joiden avulla voidaan eriyttää energiatoimituslähteitä ja -reittejä, eritoten eteläisen kaasulinjan kehittämiselle, Nabucco-hanke, Turkin, Kreikan ja Italian kaasun yhteenliitäntähanke (TGI) ja South Stream -hanke mukaan luettuna; korostaa tarvetta toimia yhdessä kyseisten maiden, erityisesti Kaspianmeren alueen maiden, kanssa; pitää erittäin tärkeänä, että pidemmällä aikavälillä poliittisten olosuhteiden salliessa toimitukset muista alueen maista, kuten Uzbekistanista ja Iranista, voisivat muodostaa uuden merkittävän toimituslähteen Euroopan unionille;

30.

ilmaisee myös tukensa sille, että liitetään yhteen Algerian, Espanjan ja Ranskan sekä Manner-Euroopan MEDGAZ-hanke, jota komissio pitää tärkeimpiä yhteenliitäntöjä koskevassa suunnitelmassa Euroopan unionin edun mukaisena hankkeena, jolla kaasun Eurooppaan tulevia reittejä voidaan monipuolistaa edelleen;

31.

kannattaa kotimaisten maakaasutoimitusten vähentymisen ja useissa jäsenvaltioissa ilmenevän energialähteiden valinnan muutosten perusteella kaikkien tällä hetkellä suunnitteilla olevien maakaasu- ja sähköinfrastruktuurihankkeiden pikaista toteuttamista, jotta kysynnän tyydyttäminen voidaan varmistaa myös jatkossa;

32.

katsoo, että suhteet ja kumppanuus tärkeimpien energiantoimittajien, kauttakulkumaiden ja kuluttajamaiden kanssa ovat tärkeitä ja niitä pitää syventää; huomauttaa kuitenkin, että suhteiden ja kumppanuuksien syventäminen ei saisi missään oloissa tapahtua Euroopan unionin perusarvojen eikä etenkään ihmisoikeuksien kustannuksella; korostaa tässä suhteessa, että luottamuksen sekä syvempien ja laillisesti sitovien yhteyksien kehittämisen Euroopan unionin ja tuottaja- ja kauttakulkumaiden välillä olisi tapahduttava demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion kehittämisen ja kunnioittamisen hengessä; kehottaa laatimaan ja ottamaan käyttöön politiikkaa ja konkreettisia toimia näitä tavoitteita varten;

33.

pyytää tähän liittyen, että EU, Venäjä ja Ukraina tekisivät kolmikantasopimuksen kaasun toimittamisesta Venäjältä Euroopan unioniin, millä turvattaisiin toimitusvarmuus tulevina vuosina;

34.

kehottaa komissiota lujittamaan pyrkimyksiään ratkaisun löytämiseksi toistaiseksi avoimiin kysymyksiin siitä, millä ehdoilla maakaasua voidaan toimittaa Turkin läpi Nabuccon kaasuputkea pitkin;

35.

katsoo, että kaikilla jäsenvaltioilla olisi oltava käytettävissään riittävästi nesteytetyn maakaasun kapasiteettia eli nesteytyslaitoksia tuottajamaissa ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksia ja aluksilla toimivia uudelleenkaasutuslaitoksia Euroopan unionissa joko suoraan tai muiden jäsenvaltioiden välityksellä solidaarisuusjärjestelyjen perusteella; katsoo, että uusia nesteytetyn maakaasun terminaaleja olisi pidettävä Euroopan unionin kannalta merkittävinä hankkeina, koska ne ovat keskeisiä toimitusreittien monipuolistamisen kannalta;

36.

kehottaa komissiota antamaan täyden tukensa strategisten kaasuvarastojen rakentamiseen tehtäville investoinneille, sillä ne ovat tärkeä osa Euroopan unionin energiatoimitusvarmuutta;

37.

katsoo, että öljynjalostuskapasiteetti on toinen tärkeä Euroopan unionin energiatoimitusvarmuutta lisäävä tekijä; katsoo sen vuoksi, että on tärkeää lisätä unionin tarpeita vastaavaa jalostuskapasiteettia koskevan kysynnän ja tarjonnan tasapainon avoimuutta ottaen huomioon erityisesti huolen dieselpolttoaineiden saatavuudesta tulevaisuudessa;

38.

pyrkii Euroopan energiasolidaarisuuden periaatteen mukaisesti varmistamaan energian toimitusvarmuuden Itämeren alueella taloudellisen taantuman aikana;

39.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita määrittelemään kestävät strategiset suuntaviivat siten, että yksityisten teollisuuden toimijoiden osallistumista niiden täytäntöönpanoon kannustetaan markkinamekanismit ja sääntely tasapainoisesti huomioon ottaen;

40.

korostaa, että on tärkeätä luoda selkeä ja vakaa oikeudellinen kehys saattamalla energian sisämarkkinoita koskevan lainsäädäntöpaketin neuvottelut päätökseen ennen vaalikauden päättymistä vuonna 2009; kannattaa energia-alan sääntelyviranomaisten riippumattoman yhteistyöviraston perustamista, kuten esitetään edellä mainitussa komission ehdotuksessa yhteistyöviraston perustamisesta, ja että yhteistyövirastolle annetaan laaja ja itsenäinen toimivalta, muun muassa toimitusvarmuuteen ja verkkoihin liittyen; kehottaa jäsenvaltioita edistämään kolmannen energiapaketin täytäntöönpanoa ja erityisesti aloittamaan keskinäisen yhteistyön alueellisen ja kahdenvälisen solidaarisuuden edistämiseksi, jotta voidaan turvata varmat toimitukset sisämarkkinoilla;

41.

pyytää jäsenvaltioita ja komissiota kehittämään merkittäviä verkkoinvestointeja ja toteuttamaan energian sisämarkkinat kauaskantoisten aloitteiden, kuten eurooppalaisen siirtoverkonhaltijan ja yhtenäisen eurooppalaisen kaasuverkon perustamisen, avulla;

42.

kehottaa komissiota esittämään tavoitteeksi älykkään yhtenäisen sähköverkon kehittämistä ja toteuttamista vuoteen 2020 mennessä olennaisena osana vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamista;

43.

pyytää jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä Euroopan unionin strategian työstämiseksi, jotta voidaan laatia tarpeellisia investointeja koskeva monivuotinen suunnitelma ja tyydyttää näin tulevat sähköntuotantotarpeet keskipitkän aikavälin energiatarpeita koskevien tutkimusten pohjalta; katsoo, että olisi harkittava suuntaa-antavan monivuotisen suunnitelman laatimista myös kaasualalla, jotta saadaan kokonaiskuva investointitarpeista Euroopan tasolla;

44.

kehottaa jäsenvaltioita ja asianomaisia sidosryhmiä tarkastelemaan ja koordinoimaan rajatylittäviä infrastruktuuri-investointeja (kuten verkkoja, putkia ja voimaloita) koskevia tulevia suunnitelmia asianosaisten kanssa kaikissa maissa, joihin suunnitellut investoinnit voivat vaikuttaa, jotta käytettävissä olevia resursseja voidaan hyödyntää mahdollisimman hyvin; katsoo, että infrastruktuureja käsittelevän koordinointiryhmän perustaminen Euroopan tasolla edistäisi näitä koordinointipyrkimyksiä ja voisi täydentää energian sisämarkkinoita koskevassa paketissa ehdotetun verkon kehittämistä koskevan 10-vuotissuunnitelman kehittämistä;

45.

korostaa, että energian sisämarkkinat ovat toimivat vain, jos investointien esteet poistetaan ja rakennetaan kaikki jäsenvaltiot yhteen yhteiseen energiaverkkoon liittäviä fyysisiä yhteyksiä sekä jos tietyn ajan kuluessa voidaan välttää energian hintojen vaihtelu ja varmistaa tasapuoliset markkinat kaikille energiantuottajille sekä uusien energiantuottajien ja energiateknologian verkkoyhteys, käyttö ja yhdentyminen; korostaa, että äskettäin tarkistetussa, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä 13. lokakuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/87/EY (15) säädetään selkeästi ja ennakoitavasti hiilidioksidipäästöjen arvioinnista;

46.

panee tyytyväisenä merkille tiedonannon toisesta strategisesta energiakatsauksesta ja erityisesti sen ehdotukset ulkoisesta energiapolitiikasta, jotka ovat suurelta osin samansuuntaisia kuin edellä mainittu 26. syyskuuta 2007 annettu päätöslauselma; ilmaisee pettymyksensä yksityiskohtaisten ehdotusten puuttumisen vuoksi ja korostaa vielä kerran, että on lujitettava Euroopan unionin ponnisteluja johdonmukaisen ja tehokkaan yhteisen ulkoisen energiapolitiikan kehittämiseksi kiinnittämällä aiempaa enemmän huomiota energiantuottajamaihin;

47.

kehottaa komissiota tukemaan sitä, että tuottaja- ja kauttakulkumaiden kanssa tehtäviin kauppa-, assosiaatio- ja kumppanuus- sekä yhteistyösopimuksiin lisätään niin sanottu energiavarmuuslauseke, jossa määrätään menettelysäännöistä ja kielletään kaupallisista kiistoista aiheutuvat keskeytykset ja hahmotellaan täsmällisesti toimenpiteet, joita toteutetaan yksipuolisen keskeyttämisen tapauksessa tai jos sopimuksen ehdoissa tai jonkun kumppanin toimitusehdoissa tapahtuu muutoksia;

48.

muistuttaa, että Euroopan unioni on kunnianhimoisten ja määrätietoisesti toteutettujen energiatehokkuus- ja energiansäästösuunnitelmien olemassaolosta huolimatta todennäköisesti keskipitkällä aikavälilläkin riippuvainen kolmansien maiden fossiilienergiatoimituksista; pyytää näin ollen, että vuoropuhelua tuottaja-, kauttakulkumaiden ja muiden kuluttajamaiden kanssa lujitetaan ja yleisemmin, että kansainvälistä yhteistyötä lujitetaan, jotta lisätään maailman energiamarkkinoiden avoimuutta ja käsitellään kestävän kehityksen kysymystä;

49.

muistuttaa pitkäaikaisten toimitussopimusten merkityksestä tuottaja- ja ostajamaiden luotettavien pitkän aikavälin suhteiden kehittämisen kannalta ja niiden merkityksestä aiempien ja myöhempien vaiheiden tarvittavia investointeja turvattaessa;

50.

kehottaa Euroopan unionia yhteistyöhön Välimeren alueen ja Pohjois-Afrikan maiden kanssa ottaen huomioon kyseisten maiden huomattavan energiaresurssipotentiaalin sekä Afrikalle näin tarjoutuvat merkittävät kehitysmahdollisuudet; katsoo, että olisi erityisesti tutkittava ja edistettävä aurinkoenergian hyödyntämistä; kehottaa siksi sisällyttämään uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevat yhteiset tavoitteet Välimeren alueen unionia koskevaan Barcelonan prosessiin;

51.

kehottaa Euroopan unionia yhteistyöhön Lähi-idän maiden kanssa ottaen huomioon kyseisten maiden huomattavan energiaresurssipotentiaalin;

52.

tukee aikomusta neuvotella Venäjän kanssa uudesta laaja-alaisesta sopimuksesta, joka korvaa vuoden 1997 kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ja joka sisältää energiaa koskevan luvun, jossa olisi täysin kunnioitettava energiaperuskirjan ja sen kauttakulkupöytäkirjojen periaatteita; panee merkille, että Venäjä on allekirjoittanut ja Ukraina ratifioinut energiaperuskirjan; palauttaa mieleen, että se sisältää muun muassa riitojenratkaisumekanismin, joka koskee riitojen sovittelua esimerkiksi silloin, kun peruskirjan osapuolten välillä ilmenee kauttakulkua tai kauppaa koskevia kiistoja;

53.

korostaa tarvetta ottaa Ukraina mukaan käynnissä olevaan eurooppalaiseen vuoropuheluun Venäjän kanssa johtuen Ukrainan avainasemasta kauttakulkumaana;

54.

kehottaa komissiota toimitusvarmuuden takaamiseksi harkitsemaan Euroopan unionin ja Kaakkois-Euroopan välisen energiasopimuksen ulottamista muihin kolmansiin maihin ja uusien alueellisten energiamarkkinoiden luomista naapurimaiden kanssa Kaakkois-Euroopan energiayhteisön mallin mukaan, kuten Euro–Välimeri-energiayhteisön perustamista,;

55.

korostaa tarvetta ottaa Turkki mukaan käynnissä olevaan eurooppalaiseen vuoropuheluun Kaspianmeren ja Kaukasuksen alueen kanssa johtuen sen mahdollisesta avainasemasta kauttakulkumaana; palauttaa samalla mieliin, että se on ehdokasvaltiona sitoutunut saattamaan lainsäädäntönsä yhteisön säännöstön mukaiseksi;

56.

korostaa Mustanmeren alueen geopoliittista merkitystä Euroopan unionin energian toimitusvarmuuden ja sen energialähteiden monipuolistamisen kannalta;

57.

pyytää jäsenvaltioita jatkamaan energia-alan suhteiden syventämistä Latinalaisen Amerikan maiden kanssa nykyisten ja tulevien assosiaatio- ja yhteistyösopimuksien puitteissa;

58.

kehottaa jäsenvaltioita käyttämään euroa kansainvälisten rahoitussuhteiden strukturointivälineenä, jotta voidaan vähentää heilahteluita, jotka johtuvat öljy- ja kaasuostojen laskutuksesta; kehottaa Euroopan unionia tarkastelemaan ulkomaisia investointeja Euroopan energia-alalla koskevaa kysymystä soveltamalla vastavuoroisuuslauseketta; katsoo, että niin kauan kuin Euroopan unioni ei takaa parlamentin ja komission ehdottamaa markkinoille pääsyn vastavuoroisuutta, Euroopan unionin olisi sovellettava toimivaa kolmannen maan lauseketta siirtoverkon tai siirtoverkon haltijan hankkimisen yhteydessä;

59.

kehottaa komissiota analysoimaan erilaisia tapoja maaöljyn ja maakaasun hintojen volatiliteetin vähentämiseksi; muistuttaa erityisesti avoimuuden, riittävän varatukikapasiteetin ja rahoituskeinottelun katalysaattorivaikutusten merkityksestä hinnanmuodostuksessa markkinoilla; torjuu taloudellisista syistä strategisten öljyvarastojen käytön hintojen vaihtelun hillitsemiseen;

60.

kehottaa jäsenvaltioita lujittamaan ja koordinoimaan toimiaan, kun kyse on toimitusreittien turvaamisesta, eritoten merellä;

61.

kehottaa jäsenvaltioita tunnistamaan parhaat kansainvälisen tason käytännöt ja lujittamaan teknologista yhteistyötä näiden maiden kanssa tietojen ja kokemusten lisäämiseksi tällä alalla; kehottaa jäsenvaltioita lujittamaan teknologista yhteistyötään erityisesti Japanin kanssa, jonka talous on täysin riippuvainen energiantuonnista ja joka on kehittänyt yhden maailman tehokkaimmista energiajärjestelmistä;

62.

panee merkille, että Kiinan kasvava energiankulutus ja lisääntyvät kasvihuonekaasupäästöt merkitsevät valtavaa haastetta ympäristötavoitteiden saavuttamiselle ja energian toimitusvarmuudelle; kehottaa Euroopan unionia ja Kiinaa tehostamaan yhteistyötään edistääkseen vain vähän hiilidioksidia tuottavan teknologian siirtoa ottaen huomioon erityisesti energiatehokkuuden ja uudistuvat energialähteet; korostaa hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kehittämisen ja käyttöönoton ratkaisevaa merkitystä Kiinassa ottaen huomioon kivihiilen merkityksen maan taloudelle;

63.

panee merkille EU:n ja Opecin energiaa koskevan vuoropuhelun ja kehottaa komissiota tehostamaan Norjan kanssa käytävää energia-alan vuoropuhelua;

64.

pitää myönteisenä komission aikomusta tarkistaa jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa (kodifioitu toisinto) 24. heinäkuuta 2006 annettua neuvoston direktiiviä 2006/67/EY (16) ja ehdottaa kuukausittaisten tietojen julkaisemisen sijasta viikoittaisten tietojen julkaisemista, jotta lisätään markkinoiden avoimuutta ja vältetään suhteetonta reaktiota Yhdysvaltain tilanteeseen;

65.

panee merkille, että jäsenvaltiot eivät Ukrainan ja Venäjän välisen viimeaikaisen kaasukriisin aikana pystyneet osoittamaan solidaarisuutta lisäämällä kriisin kohteeksi joutuneiden jäsenvaltioiden käytössä olevan kaasun määrää; kehottaa neuvostoa ja komissiota luomaan Lissabonin sopimuksen mukaisesti solidaarisuusmekanismin, joka antaisi EU:lle mahdollisuuden toimia tehokkaasti, nopeasti ja johdonmukaisesti kriisitilanteissa, jotka aiheutuvat toimitusten keskeytymisestä, kriittisen infrastruktuurin vahingoittumisesta tai muusta syystä;

66.

pitää edellä mainitun viimeaikaisen kaasukriisin valossa myönteisenä komission aikomusta parantaa maakaasun toimitusvarmuuden takaavista toimenpiteistä 26. huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/67/EYfootnote_call (17) puitteita ja kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen direktiivin tarkistamiseksi ennen vuoden 2009 loppua edellä mainitussa tiedonannossa (KOM(2008)0769) esitetyn mukaisesti;

67.

korostaa, että neuvoston direktiivin 2004/67/EY tarkistamisen tärkeimpien elementtien olisi oltava pakollisia ja niihin olisi sisällyttävä toimivia kansallisia ja eurooppalaisia hätätilasuunnitelmia, joissa muun muassa määritellään yhteinen hätätilan julistaminen, käytettävissä olevien varastojen ja infrastruktuurin jakaminen hätätilasta kärsivien valtioiden kesken, koordinoidut toimitukset sekä hätätoimenpiteiden käynnistäminen valtioissa, joita tilanne ei koske tai koskee vähemmässä määrin, jotta voidaan lisätä saatavilla olevan kaasun määrää hätätilasta kärsivillä markkinoilla kaikin mahdollisin keinoin, mukaan luettuna esimerkiksi keskeytymättömät sopimukset, polttoaineiden vaihto, varastojen tyhjentäminen ja toimitusten joustavuus; katsoo, että on olennaista parantaa markkinoiden toimintaa avoimuudella ja lisätä kaasun saatavuutta markkinoilla; kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioitakehittämään kaasun varastointia siten, että varastot voidaan purkaa nopeasti;

68.

ehdottaa, että tietotekniikkaa hyödynnetään paremmin toimitusten täydelliseen tai osittaiseen keskeyttämiseen kriisitilanteessa, ja katsoo, että tätä tarkoitusta varten olisi sääntelyelimen valvonnan alaisuudessa pantava täytäntöön mekanismi, jonka avulla kulutusta voidaan yhteisellä päätöksellä vähentää;

69.

katsoo, että energiatehokkuuden parantaminen vähintään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä on ensisijainen tavoite, jotta voidaan edistää kestävän kehityksen ja kilpailukyvyn tavoitteita, ja se on myös tehokkain ja edullisin keino energiavarmuuden parantamiseksi; kehottaa tästä syystä komissiota ja jäsenvaltioita sopimaan välittömästi oikeudellisesti sitovasta, vähintään 20 prosentin energiatehokkuustavoitteesta vuoteen 2020 mennessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan tiedotuskampanjoita ja siten antamaan käyttöön käytännön tietoa toteutettavista energiatehokkuutta lisäävistä ratkaisuista ja myös edistämään energiakoulutusohjelmia Euroopan unionin kouluissa ja yliopistoissa;

70.

korostaa, että on tärkeää, että jäsenvaltiot ja komissio panevat energiatehokkuutta ja energiansäästämistä koskevan lainsäädännön täytäntöön tehokkaasti ja oikea-aikaisesti ja valvovat sen soveltamista; korostaa, että on tärkeää hyväksyä julkisia hankintoja koskevia pakollisia toimenpiteitä yhteisön ja jäsenvaltioiden tasolla, jotta voidaan edistää innovatiivisten, energiatehokkuutta parantavien tuotteiden ja palvelujen kysyntää; vaatii sen vuoksi kunnianhimoista otetta tulevaan energiansäästöä ja energiatehokkuutta koskevaan lainsäädäntötyöhön (erityisesti rakennusalan, teollisuuden, liikenteen, kaupunkisuunnittelun ja sähkölaitteiden suhteen);

71.

panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen seurata tarkasti sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistymistä ja kehottaa komissiota päättämään vuonna 2009 muista tukitoimenpiteistä energiatehokkuutta koskevan toimintasuunnitelman tarkistamiseksi; muistuttaa komissiota siitä, että primäärienergian säästöt, kustannustehokkuus ja toimitusvarmuus ovat sähkön ja lämmön yhteistuotannon ensisijaisia tavoitteita riippumatta siitä, mitä teknologiaa käytetään; katsoo, että markkinoiden on vastattava tehokkaimpien teknologioiden kehittämisestä ja valitsemisesta; kannattaa strategian kehittämistä sellaisten infrastruktuurien tukemista ja rahoitusta varten, kuten lämpö- ja kylmäverkot, joiden avulla voidaan käyttää paikallisia energialähteitä, esimerkiksi maalämpöä ja lämmön ja sähkön yhteistuotantoa;

72.

tukee kansainvälistä kumppanuutta energiatehokkuutta koskevassa yhteistyössä, jotta voidaan edistää normien yhdenmukaistamista ja edistää kunnianhimoisia maailmanlaajuisia tavoitteita;

73.

kehottaa öljyn tehokkaampaan käyttöön erityisesti liikenteen alalla, jossa käytetään olennainen osa kyseisestä polttoaineesta; pyytää hyväksymään kunnianhimoiset keskipitkän aikavälin (2020) tavoitteet ajoneuvojen polttoainetehokkuudelle, siten että kannustetaan jäsenvaltioita pohtimaan vaihtoehtoisia energialähteitä ja käyttöteknologioita, esimerkiksi sähkömoottoreita, tavara- ja henkilökuljetuksiin, erityisesti kaupunkialueilla; katsoo, että Euroopan unionin strategiaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi tulisi kuulua olennaisena osana merkittävä siirtyminen ympäristöystävällisempiin liikennemuotoihin, esimerkiksi siirtyminen yksityisautoilusta joukkoliikenteeseen;

74.

katsoo, että jos Euroopan autoteollisuudella olisi edelläkävijän rooli, tämä auttaisi saamaan takaisin erityisesti aasialaisille valmistajille menetettyjä kansainvälisiä markkinoita;

75.

pitää valitettavana, että rautatieliikenteen osuus eurooppalaisesta tavaraliikenteestä on vain 10 prosenttia; vaatii jäsenvaltioita lisäämään rautatie- ja vesiliikenteen käyttöä; vaatii lisäämään ponnisteluja rautatie-, vesi- ja maantieliikenteen välisen optimaalisen yhdistelmän saavuttamiseksi;

76.

korostaa, että on tärkeää hyväksyä joukko erilaisia toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen sekä nykyisten että uusien sähkölaitteiden energiatehokkuuden parantamiseksi;

77.

katsoo, että uusiutuvat energianlähteet, kuten tuulivoima, biokaasu, aurinkoenergia, vesivoima, biomassa, geoterminen energia ja merten resurssit, ovat kaikkein tärkein mahdollinen energianlähde Euroopan unionissa ja ne voivat osaltaan vaikuttaa energian hintojen vakiintumiseen ja auttaa energiariippuvuuden torjumisessa, ja pitää myönteisenä hanketta tiedonannosta, joka koskee uusien energialähteiden esteiden poistamista; korostaa tässä yhteydessä, että mikään uusi aloite ei saa johtaa nykyisten hankkeiden lykkääntymiseen;

78.

katsoo, että Euroopan energiaomavaraisuutta voidaan parantaa hyödyntämällä sen omia fossiilisten polttoaineiden varoja, erityisesti maalla ja merellä sijaitsevia luonnonkaasukenttiä, ja että saatavilla olevia varoja on hyödynnettävä jäsenvaltioiden ja yhteisön ympäristölainsäädännön mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota pyrkimään Euroopan unionin maa- ja merialueita koskevassa säätelyssä asianmukaiseen tasapainoon ympäristönsuojelun ja tuotantomahdollisuuksien välillä;

79.

muistuttaa, että uusiutuvien energialähteiden jatkuvasti muuttuvan luonteen vuoksi on välttämätöntä kiihdyttää sähköverkkojen yhteenliittämiskapasiteettia unionin tasolla ja samalla kiinnittää erityishuomiota jäsenvaltioihin ja alueisiin, jotka ovat hyvin eristäytyneitä unionin energiamarkkinoilla, ja varustaa jäsenvaltiot välineillä, joita ne tarvitsevat uusiutuvia energialähteitä koskevan 20 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä;

80.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sekä paikallisviranomaisia mullistamaan maatalous- ja energia-alojen väliset suhteet suunnitelman avulla, jonka tarkoituksena on maatalousrakennusten kattojen varustaminen aurinkopaneeleilla ja muilla vastaavilla uusiutuvia energialähteitä hyödyntävillä laitteilla; kehottaa jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia luomaan paikallisia kannusteita käytettyjen öljyjen ja ekologisesti kestävien paikallisten biomassan varantojen käytön edistämiseksi sekä varmistamaan asianmukaisen tasapainon energiakasvien ja ravintokasvien välillä;

81.

kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille kertomuksen, jossa käsitellään niitä teknisiä esteitä ja standardeja, jotka estävät pk-yrityksiä investoimasta energiantuotantoon ja käyttämästä olemassa olevia verkkoja tuottamansa energian jakeluun;

82.

kehottaa komissiota lujittamaan ensisijaista asemaa, joka on annettu sähkön varastointia koskevalle tutkimukselle ja kehittämiselle, hajautettujen tuotantolaitosten tietotekniikkapohjaisille yhteyksille (virtuaaliset voimalaitokset), älykkäille verkoille ja infrastruktuurivalmiuksien parantamiselle, jotta mahdollistetaan uusiutuvien energialähteiden ensisijainen verkkoon liittäminen;

83.

kehottaa komissiota määrittelemään uudelleen Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan integroimalla siihen uuden energiaosion; katsoo tähän liittyen, että Pohjois-Afrikkaan suunniteltujen aurinkokeskushankkeiden on oltava ensisijaisesti tarkoitettuja paikallisiin tarpeisiin;

84.

muistuttaa, että rusko- ja kivihiilellä on Euroopan unionin energialähteiden yhdistelmässä ja toimitusvarmuudessa siirtymävaiheessa keskeinen rooli suurista omista varannoista johtuen ja koska ne muodostavat vaihtoehdon öljylle ja kaasulle; korostaa kuitenkin, että niiden hiilidioksidipäästöt ovat suuremmat kuin muilla primäärienergialähteillä; kehottaa näin ollen vähentämään näitä päästöjä uudistamalla energialaitoksia hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologian avulla ja kehottaa tähän liittyen komissiota harkitsemaan kaikkia mahdollisuuksia rahoittaa vuoteen 2015 mennessä 12 esittelylaitosta;

85.

muistuttaa, että biomassan polttaminen moderneissa hiilivoimalaitoksissa saavuttaa jo nykyään 45 prosentin hyötysuhteen ja että sähkön ja lämmön yhteistuotannossa voidaan saavuttaa jopa 90 prosentin hyötysuhde; kehottaa tästä syystä komissiota ja jäsenvaltioita luomaan kannustimia eloperäisten polttoaineiden käyttöönoton lisäämiseksi fossiilisia polttoaineita käyttävissä voimalaitoksissa;

86.

yhtyy komission analyysiin, jonka mukaan on tärkeää säilyttää ydinenergia energialähteiden yhdistelmässä ja tätä silmällä pitäen on viipymättä edistettävä yhdenmukaistetun lainsäädäntökehyksen ja taloudellisen kehyksen käyttöönottoa, sillä nämä auttaisivat tarpeellisten investointipäätösten tekemisessä; kehottaa komissiota kehittämään konkreettisen etenemissuunnitelman ydinvoima-alan investointeja varten; katsoo, että on hyvin tärkeää aloittaa – ilman ennakkoluuloja – yhteiskunnallinen keskustelu tämän energialähteen turvallisesta käytöstä; kehottaa komissiota edistämään Euroopan naapuruuspolitiikan kiinteänä osana ydinturvallisuutta koskevan yhteisön lainsäädännön soveltamista naapurimaissa aina kun niissä suunnitellaan uutta voimalaa tai uudistetaan vanhoja;

87.

muistuttaa ydinvoiman merkityksestä, jota tuotetaan 27 jäsenvaltiosta 15:ssä, jota käytetään vielä useammassa jäsenvaltiossa ja joka tyydyttää noin kolmanneksen Euroopan unionin sähkönkysynnästä; muistuttaa myös tällä hetkellä kuuden uuden ydinvoimalaitoksen rakentamisesta neljässä jäsenvaltiossa;

88.

korostaa ydinvoiman kilpailukykyä, sillä uraanipolttoainekustannusten alhainen osuus tuotantokustannuksista tekee siitä paljolti riippumattoman polttoaineiden hintojen heilahduksista;

89.

korostaa, että Euroopan unionin ydinenergia-ala on maailmanlaajuisesti johtavassa asemassa kaikissa ydinpolttoainekiertoon liittyvissä tekniikoissa, erityisesti rikastamisessa, mikä merkittävästi parantaa unionin energiantoimitusvarmuutta;

90.

panee tyytyväisenä merkille komission yleisesti ottaen myönteisen kannan ydinvoimaan; huomauttaa kuitenkin, ettei komissio puutu riittävästi radioaktiivisen jätteen loppuvarastointiin, vaikka tämä on yleisen mielipiteen kannalta hyvin merkittävä asia; vaatii asianosaisia jäsenvaltioita lisäämään ponnistelujaan löytääkseen ratkaisun kaiken radioaktiivisen jätteen, erityisesti korkea-aktiivisen ydinjätteen, loppuvarastointiin;

91.

pitää välttämättömänä taata unionin kansalaisille, että ydinenergiaa käytetään Euroopan unionissa turvallisesti ja avoimesti, niin turvallisesti kuin edistyneintä tekniikkaa käyttäen on mahdollista, erityisesti mitä tulee ydinjätteen hallinnointiin; suhtautuu myönteisesti edellä mainittuun komission ehdotukseen neuvoston direktiiviksi ydinturvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen perustamisesta; kehottaa neuvostoa ja komissiota kehittämään yhdessä Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) kanssa malleja ja menettelyjä, joiden avulla varmistetaan se, että ydinenergian rauhanomainen käyttö ei johda ydinaseiden leviämiseen;

92.

korostaa, että komissio ei tarkistetussa ohjelmassaan tai strategisessa katsauksessaan tarkastele kestävän ydinenergian teknologiayhteisön viiteasiakirjassa ehdotetulla tavalla ydinteknologian kehitystä vuoteen 2050 mennessä eikä valvottua fuusiota koskevalle ITER-hankkeelle annettua asemaa;

93.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita rakentamaan sellaista eurooppalaista energiapolitiikkaa, joka mahdollistaa massiivisen siirtymisen energiatehokkaaseen ja vähäisten hiilidioksidipäästöjen energiateknologiaan, jotta voidaan vastata energiankulutuksen kasvaviin tarpeisiin; korostaa, että jos ensisijaisina tavoitteina on energiatehokkuus ja energiansäästö sekä uusiutuvien energialähteiden kehittäminen edelleen, energiatarpeet voidaan vuoteen 2050 mennessä tyydyttää vähäpäästöisistä energialähteistä;

94.

muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita, että erittäin energiatehokkaaseen järjestelmään siirtymisen hallinta vaatii järjestelmällistä lähestymistapaa, joka perustuu eri alojen väliseen synergiaan; korostaa, että on erityisen tärkeää arvioida kaikkia toimenpiteitä sen perusteella, miten ne vaikuttavat hiilidioksidipäästöjen vähenemiseen; katsoo, että tässä tarkoituksessa etusijalle on asetettava paikalliset kokonaisvaltaiset ratkaisut;

95.

katsoo, että koko maailmaa ja Eurooppaa koskevat pitkän tähtäimen energia- ja ilmastonmuutoshaasteet tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden uusiin liiketoiminnan malleihin kaikilla talouden aloilla vihreiden innovaatioiden ja yrittäjyyden vahvistamiseksi;

96.

pyytää komissiota tekemään tutkimuksia tuulivoimahankkeiden toteuttamiskelpoisuudesta Pohjanmerellä sekä aurinkokeskushankkeista Afrikassa;

97.

hyväksyy energiatekniikoita koskevan strategisen suunnitelman yhteydessä poliittisen esityslistan laatimisen vuotta 2030 varten sekä energiapoliittisen etenemissuunnitelman laatimisen vuotta 2050 varten; kehottaa tätä varten komissiota arvioimaan energialähteiden yhdistelmän muodostumista useiden eri skenaarioiden valossa ja ottamaan huomioon energiankysynnän kehityksen, mahdolliset energiaresurssit, ympäristövaikutukset, arvioidun energianhinnan sekä hiilidioksidipäästöt;

98.

pyytää komissiota varmistamaan, että etenemissuunnitelmassa annetaan suuntaviivat sellaiselle energiateknologian tutkimus- ja kehitystyölle sekä koulutukselle, jonka avulla vähennetään uusiutuvien energianlähteiden kustannuksia, edistetään energian varastointia sekä neljännen sukupolven ydinreaktoreiden ja hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin onnistumista ja eritoten vaihtoehdon löytämistä öljyn käytölle kuljetuksissa sekä korostetaan aurinkoenergiaa, joka tarjoaa rajattomat resurssit;

99.

muistuttaa, että on tarpeen kannustaa jatkuvasti ydinjätteiden transmutaatiota ja ydinfuusiota pitkän aikavälin energianlähteinä koskevaa tutkimusta;

100.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

18.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 67/31

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 2 kohdan ja 141 artiklan,

—

ottaa huomioon naisten ja miesten tasapuolisesta osallistumisesta työ- ja perhe-elämään 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston sekä neuvostossa kokoontuneiden työ- ja sosiaaliministerien päätöslauselman (1),

—

ottaa huomioon 15. joulukuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta ”Kaikenikäisten Eurooppaan – Hyvinvoinnin ja sukupolvien solidaarisuuden puolesta” (2),

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2004 antamansa päätöslauselman työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamisesta (3),

—

ottaa huomioon 22. ja 23. maaliskuuta 2005 Brysselissä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymän eurooppalaisen nuorisosopimuksen,

—

ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman väestörakenteen muutokseen vastaamisesta ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta (4),

—

ottaa huomioon 12. lokakuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Euroopan väestökehitys – haasteista mahdollisuuksiin” (KOM(2006)0571),

—

ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman sääntelykehyksestä nuorten naisten perhe-elämän ja opiskeluajan yhteensovittamistoimenpiteiksi Euroopan unionissa (5),

—

ottaa huomioon 10. toukokuuta 2007 annetun komission tiedonannon ”Sukupolvien välisen solidaarisuuden edistäminen” (KOM(2007)0244),

—

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta ”Sukupolvien välisen solidaarisuuden edistäminen” (6),

—

ottaa huomioon 27. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa (7),

—

ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Euroopan väestönkehitys faktoina ja lukuina” (SEC(2007)0638),

—

ottaa huomioon 21. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman Euroopan väestökehityksestä (8),

—

ottaa huomioon 3. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta – 2008 (9),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A6-0492/2008),

A.

ottaa huomioon, että naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia ihmisarvon, oikeuksien ja velvollisuuksien kannalta,

B.

ottaa huomioon, että naisten ja miesten yhtäläisen kohtelun periaate on oikeusjärjestelmän perusta ja sen vuoksi sisällytettävä lainsäädäntöön ja huomioitava lainsäädäntöä tulkittaessa ja sovellettaessa,

C.

ottaa huomioon, että naisten ja miesten väliset kuilut pysyvät sitkeästi kaikissa olosuhteissa työn laadun näkökulmista, esimerkiksi työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisessa, ja ottaa huomioon, että naisten, joilla on huollettavia lapsia, työllisyysaste on vain 62,4 prosenttia verrattuna miesten 91,4 prosenttiin; ottaa huomioon, että 76,5 prosenttia osa-aikatyöntekijöistä on naisia,

D.

ottaa huomioon, että Lissabonin strategian tavoitteena on saada 60 prosenttia työkykyisistä naisista työmarkkinoille; katsoo, että Lissabonin strategian määrälliset ja laadulliset tavoitteet ja uudet kasvua ja työllisyyttä koskevat yhdennetyt suuntaviivat (10) lähtevät varsinkin naisten ja yleensäkin aikuisten työllisyyden yhteydessä selkeästi siitä, että kestävyyden näkökulmasta ei voida tukea toimintatapaa, jossa kyseisen voimavaran ja potentiaalin annetaan mennä hukkaan, ja että eläke- ja sosiaalijärjestelmien vakaus on vaarassa,

E.

ottaa huomioon, että naisten ja miesten yhtäläisen kohtelun periaate merkitsee, että minkäänlaista suoraa tai epäsuoraa sukupuoleen, varsinkaan äitiyteen, perhevelvollisuuksien hoitamiseen tai siviilisäätyyn, perustuvaa syrjintää ei saa esiintyä,

F.

ottaa huomioon, että edellä mainitussa 12. lokakuuta 2006 päivätyssä komission tiedonannossa mainitut luvut osoittavat, että mailla ja alueilla, joilla naisten työllisyys on korkeampi ja joilla on sosiaaliturvajärjestelmät, on myös korkeampi syntyvyysaste,

G.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin kohtaamat kolme päähaastetta – demografiset muutokset, globalisaatio ja ilmastonmuutos – edellyttävät sukupolvien välistä solidaarisuutta, joka perustuu laajamittaiseen sopimukseen ei ainoastaan sukupolvien vaan myös sukupuolten ja ihmisten välillä,

H.

katsoo, että sukupuolten, sukupolvien ja ihmisten välinen sopimus on rakennettava yksilöiden mahdollisuudelle järjestää työ- ja yksityiselämänsä ja yhteensovittaa ammatillisen elämän taloudelliset ja tuotannolliset vaatimukset mahdollisuuteen valita, millaisiin tehtäviin ja milloin he ryhtyvät lainsäädännössä ja sopimuksessa asetettujen oikeuksien ja velvollisuuksien puitteissa,

I.

katsoo, että sukupolvien välinen vastuu edellyttää, että julkiset viranomaiset omaksuvat aktiivisen lähestymistavan ja että kaikki sosiaaliset toimijat osallistuvat, jotta taattaisiin yleisen edun mukaisten palveluiden korkeat standardit ja turvattaisiin tarpeellinen hyvinvointi ja riittävä sosiaaliturvajärjestelmä,

J.

katsoo, että naisten osallistuminen työmarkkinoille on kytköksissä kulttuurisiin muutoksiin ja uudistuksiin, jotka on suunniteltu panemaan täytäntöön toimintalinjat, jotka on suunnattu työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen ja roolien uudelleen jakamiseen; katsoo, että tällaiset toimintalinjat kattavat monia olennaisesti keskenään sidoksissa olevia erilaisia alueita, joita ovat väliaikaisesti lyhyemmät työajat ja henkilökohtaisten hoitopalvelujen verkosto, mihin päästään muuttamalla työsopimukset osa-aikaisiksi ja turvautumalla lomajärjestelyihin (äitiys-, isyys-, vanhempain- ja perhelomat),

K.

katsoo, että demografisilla muutoksilla on merkittävä vaikutus ihmisten yksityis- ja työelämään; katsoo, että riittämättömät palvelut, alhainen palkkataso, viipeet työmarkkinoille pääsyssä, peräkkäiset määräaikaiset sopimukset ja riittämättömät kannustimet nuorille pareille ovat niiden syiden joukossa, joiden vuoksi nuoret siirtävät perheen perustamista ja lasten hankkimista myöhemmäksi; katsoo, että tiukat työhön liittyvät järjestelyt ja vaikeus palata työhön hoitoajanjakson jälkeen vaikeuttavat vapaata päätöstä siitä, pyrkiäkö työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen vaiko niiden vuorotteluun,

L.

muistuttaa, että syrjimätön kohtelu sukupuolesta riippumatta koskee ennen kaikkea ja yleensä naisten/äitien lisäksi myös miehiä/isiä; toteaa, että tätä alaa koskevan toiminnan ei tulisi enää keskittyä pelkästään naisiin ja että unionin ja jäsenvaltioiden politiikoissa olisi jatkossa otettava huomioon miesten/isien tarpeet ja kyvyt tällä alalla,

M.

katsoo, että on ryhdyttävä pohtimaan hoitovelvollisuuteen liittyvän syrjinnän käsitettä, joka on yhteydessä äitiys-, isyys-, vanhempain- ja perheloman käyttämiseen, ja pyrittävä määrittelemään, merkitseekö syrjintä tällaisissa tilanteissa sukupuoleen perustuvaa syrjintää; katsoo, että on sovittava Euroopan unionin laajuisesta määritelmästä, joka koskee moniperusteista syrjintää,

N.

muistuttaa, että sukupolvien välinen solidaarisuus ei rajoitu pelkästään lasten hoitamiseen vaan koskee myös vastuun ottamista iäkkäistä ja muiden avusta riippuvaisista henkilöistä, millä tuetaan ihmisarvon kunnioittamista ja sen edistämistä tulevien sukupolvien parissa,

O.

katsoo, että suuri köyhyys ei saa olla syrjivä tekijä sukupolvien välisen solidaarisuuden alalla ja että myös köyhimmillä perheillä on yhteyksiä ja toimintaa, jotka ovat osoitus sukupolvien välisestä solidaarisuudesta,

P.

katsoo, että yhteiskunnan olisi tunnustettava henkilö, joka uhraa aikansa ja kykynsä lasten hoitamiselle ja kasvattamiselle tai vanhuksista huolehtimiselle, ja että tämä tavoite voitaisiin saavuttaa antamalla tällaiselle henkilölle erityisoikeuksia muun muassa sosiaalietuuksien ja eläketurvan suhteen,

Q.

katsoo, että vanhempien kasvatuksellinen rooli suhteessa lapsiin ja lasten rooli suhteessa iäkkäisiin ja muiden avusta riippuvaisiin henkilöihin sekä naisten ja miesten rooli hoivan tarjoajina iäkkäille ja muiden avusta riippuvaisille henkilöille on olennaista yhteisen hyvän lisäämisessä ja se olisi tunnustettava eri alojen politiikoissa, myös niiden naisten ja miesten osalta, jotka vapaaehtoisesti käyttävät tähän aikansa osittain tai kokonaan,

R.

ottaa huomioon, että komissio on käynyt lokakuusta 2003 lähtien keskusteluja työmarkkinaosapuolten kanssa työ- ja yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta; ottaa huomioon, että nämä toiseen vaiheeseen edenneet keskustelut ovat perustuneet tarpeeseen löytää toimintalinjoja ja välineitä, joilla mahdollistetaan laadukkaat työpaikat, jotka sopivat yhteen naisten ja miesten hoitovelvollisuuksien kanssa,

S.

ottaa huomioon miesten keskeisen roolin todellisen tasa-arvon toteutumisessa,

T.

ottaa huomioon, että naisia varten sovellettavat joustoturvaperiaatteet asetettiin parlamentin 29. marraskuuta 2007 antamassa päätöslauselmassa (11), ja ottaa huomioon, että suurimmassa osassa Eurooppaa työaikajärjestelyt eivät juurikaan auta henkilöitä, joilla on lapsia, ja että työntekijöillä, joilla on lapsia, on vähemmän mahdollisuuksia tehdä työtä, jossa työajat ovat joustavat, kuin niillä, joilla ei ole lapsia (12),

U.

katsoo, että perhesuunnitelmat, yksityiselämä ja ammatilliset tavoitteet voidaan yhdistää harmonisesti vain, jos kyseiset henkilöt ovat taloudellisesti ja sosiaalisesti tosiasiallisesti vapaita valitsemaan ja heitä tuetaan Euroopan unionin ja kansallisen tason poliittisilla ja taloudellisilla päätöksillä, niin että he eivät joudu kärsimään valinnastaan, ja jos olennainen infrastruktuuri on käytettävissä,

V.

katsoo, että on olemassa pakollisen osa-aikatyön riski eritoten naisille/äideille ja että he joutuvat usein valitsemaan näin kohtuuhintaisten lastenhoitomahdollisuuksien puuttuessa, ja että on olemassa myös vaara, että vaihto kokopäivätyöstä osa-aikatyöhön ei ole ehkä sallittua, minkä vuoksi on vaikeaa tai jopa mahdotonta yhteensovittaa työ-, yksityis- ja perhe-elämä,

1.

korostaa, että sukupolvien välisen solidaarisuuden periaate on yksi eurooppalaisen sosiaalisen mallin avaintekijöistä; pyytää, että tämän periaatteen säilyttämiseksi viranomaiset ryhtyvät toimimaan aktiivisesti eri tasoilla ja että kaikki yhteiskunnalliset toimijat osallistuvat laadukkaiden yleisten etujen mukaisten palvelujen takaamiseen perheille, nuorille ja niille, jotka eivät pysty elättämään itseään;

2.

huomauttaa, että hoitopolitiikat ja hoitopalvelujen tarjoaminen liittyvät olennaisesti naisten ja miesten välisen tasa-arvon saavuttamiseen; kritisoi kohtuuhintaisten, saatavilla olevien ja korkealaatuisten hoitopalvelujen puutetta useimmissa jäsenvaltioissa, mikä johtuu siitä, että hoitotyö ei jakaudu tasaisesti naisten ja miesten välillä ja millä taas on suora kielteinen vaikutus naisten kykyyn osallistua yhteiskunnalliseen, taloudelliseen, poliittiseen ja kulttuurielämään kaikilta osin;

3.

korostaa, että korkealaatuisten ja kohtuuhintaisten, vanhemmille ja lapsille sopivina aikoina toimivien lastenhoitopalvelujen sekä kohtuuhintaisten ja korkealaatuisten vanhuksille ja muille hoitoa tarvitseville henkilöille tarkoitettujen hoitopalvelujen on oltava eurooppalaisen sosiaalisen mallin keskeisiä tekijöitä ja avaintekijöitä helpotettaessa naisten pääsyä työmarkkinoille ja palkkatyöhön, jotta he voivat käyttää kykyjään taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseksi;

4.

muistuttaa jäsenvaltioita niiden sitoumuksista, joista sovittiin Barcelonassa vuonna 2002 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa, poistaa esteet naisten ja miesten yhtäläisestä osallistumisesta työmarkkinoille ja taata vuoteen 2010 mennessä päivähoito 90 prosentille yli kolmevuotiaista mutta alle kouluikäisistä lapsista ja ainakin 33 prosentille alle kolmevuotiaista lapsista; pyytää jäsenvaltioita asettamaan samanlaisia tavoitteita vanhusten ja sairaiden vanhempien hoitopalveluille;

5.

viittaa valtavaan epätasapainoon miesten ja naisten välillä kotitöiden ja perhevastuun jakamisessa, minkä vuoksi etupäässä naiset valitsevat joustavat työaikajärjestelyt tai jopa luopuvat työnteosta kokonaan, mikä taas vaikuttaa naisten urakehitykseen, palkkakuilun pysymiseen miesten ja naisten välillä ja eläkeoikeuksien kertymiseen;

6.

pelkää, että puheenjohtajavaltio Tšekin ehdotus, jonka mukaan lasten hoitaminen on täysimittainen vaihtoehto ammattiuralle, suuntaa perinteiseen työnjakoon miesten ja naisten välillä, eli perinteiseen käsitykseen työntekijästä miehenä, joka on käytettävissä täysipäiväisesti ja jonka henkilökohtaisista tarpeista huolehtivat näkymättömät kädet eli naiset, jotka hoitavat kodin ja perheen;

7.

on hyvin huolissaan siitä, että eritoten taloudellisen taantuman aikana puheenjohtajavaltio Tšekin ehdotuksessa pakotetaan naiset luopumaan työpaikoistaan, jotta he voivat seurata ”luonnollista polkuaan” eli huolehtia lapsista ja muista muiden hoidosta riippuvaisista henkilöistä; vaatii neuvostoa ja jäsenvaltioita tekemään kaiken mahdollisen Barcelonan lastenhoitotavoitteiden saavuttamiseksi;

8.

korostaa, että vanhemman tai vanhempien kokopäivätyö, josta maksetaan kohtuullista palkkaa, voi auttaa välttämään työssäkäyvien köyhyyttä, ja auttaa torjumaan paljon suuremmasta köyhyysasteesta (32 prosenttia) kärsivien yksinhuoltajaperheiden köyhyysriskiä;

9.

huomauttaa, että jäsenvaltioiden eläkejärjestelmät jättävät yhä monille naisille vain johdetut oikeudet, jotka perustuvat heidän aviomiestensä työuraan, minkä vuoksi suurin osa köyhyydessä elävistä vanhuksista on naisia;

10.

kehottaa jäsenvaltioita puuttumaan rakenteellisiin tekijöihin, jotka tukevat eläkejärjestelmien epätasa-arvoa, mukaan lukien hoidon järjestäminen ja perhe- ja työelämän yhdistäminen, eriarvoisuudet työmarkkinoilla, sukupuolten välinen palkkakuilu ja suora syrjintä toisen ja kolmannen pilarin alaan kuuluvissa eläkkeissä;

11.

kehottaa komissiota laatimaan ehdotuksen uudeksi direktiiviksi, joka koskee työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyviä erityisiä oikeuksia ja turvaa silloin, kun perheessä on muiden avusta riippuvaisia perheenjäseniä (lapsia, vanhuksia ja vammaisia);

12.

kehottaa tutkimuslaitoksia ja -instituutteja sijoittamaan enemmän voimavaroja sellaisten tuotteiden parantamiseen ekologisesti, jotka on suunnattu lapsille tai henkilöille, jotka eivät pysty itse huolehtimaan itsestään, tai yleensäkin kotitalouksille;

13.

kehottaa Eurostatia kehittämään toimia tilastojen esittämiseksi lastenhoidosta ja muista muiden avusta riippuvaisten hoidosta sukupuolen mukaan jaoteltuna;

14.

kehottaa komissiota esittämään konkreettisia aloitteita kasvatustehtävien harjoittamisesta ja muiden avusta riippuvaisten ihmisten ja kotitöiden hoidosta saatujen pätevyyksien virallistamiseksi, niin että ne voitaisiin ottaa huomioon työmarkkinoille palattaessa; huomauttaa, että poikittaisten pätevyyksien arviointi on olennainen osa niin sanottua pätevyystasetta, joka on laadittava jäsenvaltioiden parhaiden kokemusten mukaisesti työn tarjonnan ja kysynnän yhteensovittamista koskevia järjestelmiä varten;

15.

kehottaa komissiota toteuttamaan tiedotuskampanjan ja käynnistämään pilottihankkeita, jotta helpotetaan naisten ja miesten tasapainoista osallistumista työhön ja perhe-elämään;

16.

kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan vanhemmille (vapaavalintaisesti) joustavia työaikoja ja lastentarhoille joustavia aukioloaikoja, jotta sekä naiset ja miehet voivat onnistuneemmin yhdistää työ- ja perhe-elämän;

17.

pyytää komissiota seuraamaan jäsenvaltioiden parhaita käytäntöjä hoitajien osalta ja tiedottamaan näistä parhaista käytännöistä kaikissa jäsenvaltioissa, jotta osoitetaan, että hoitajilla on keskeinen rooli sukupolvien välisen solidaarisuuden alalla ja kannustetaan hoitajia koskevan strategian täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa;

18.

kehottaa jäsenvaltioita tukemaan ja edistämään komission eurooppalaisen perheallianssin nimissä käynnistämiä toimintaohjelmia; pyytää komissiota tehostamaan välineiden kehittämistä parhaiden käytänteiden vaihdon ja alan tutkimuksen systematisoimiseksi;

19.

kehottaa julkista valtaa ryhtymään tarvittaviin toimiin, jotta työssäkäyvät äidit ja isät voivat saada tukea työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamisen edistämiseen suunnatuista toimintalinjoista, ja jotta tähän liittyvät välineet ovat heidän saatavillaan;

20.

kehottaa jäsenvaltioita antamaan etusijan vapaajärjestelyille (vanhempainloma, adoptioloma, hoitovapaa), joita käyttävät henkilöt, jotka haluavat katkaista ammatillisen toimintansa muiden avusta riippuvaisen henkilön hoitamiseksi;

21.

uskoo, että on toteutettava toimia ei ainoastaan äitiysloman vaan myös isyys- ja vanhempainloman parantamiseksi, ottaen erityisesti huomioon työssäkäyvien isien ottaman loman, sillä kaikissa jäsenvaltioissa vain pieni osuus miehistä käyttää lomaoikeuksiaan;

22.

vaatii, että jokaisen henkilön, joka haluaa luopua virallisesta työelämästä tai vähentää toimintaansa siellä panostaakseen sukupolvien väliseen yhteisvastuuseen, tulisi voida tehdä joustavaa työaikaa; pyytää näin ollen pk-yrityksiä aktiivisempaan yhteistyöhön ja julkista valtaa suurempaan taloudelliseen joustoon valtionavustusten budjettinäkymissä;

23.

kehottaa komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolien kanssa tarkistamaan työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamista koskevia toimintalinjoja, erityisesti

24.

pitää tervetulleena ehdotusta sisällyttää tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4. marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY työajan järjestämistä koskevaan direktiiviin (13) artikla työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta ja toteaa, että se on otettava huomioon säädettäessä työviikkoa ja päivystysaikaa koskevista järjestelyistä;

25.

pyytää jäsenvaltioita valvomaan, että henkilöt, jotka ovat väliaikaisesti siirtyneet syrjään työelämästä kasvattaakseen lapsia tai hoitaakseen vanhuksia tai muita hoitoa tarvitsevia, voivat palata työmarkkinoille ja säilyttävät oikeuden palata entiseen työpaikkaansa ja uralla etenemiseen;

26.

huomauttaa, että naisten tulot ovat edelleen avain heidän taloudelliseen riippumattomuuteensa ja suurempaan tasa-arvoon naisten ja miesten välillä koko yhteiskunnassa;

27.

katsoo, että vanhempiimme kohdistuvan solidaarisuuden on vahvistuttava, mutta korostaa, että sen on oltava myös vastavuoroista solidaarisuutta lapsia ja nuoria kohtaan; katsoo, että vanhempien ihmisten välittäessä viisautta, tietoa ja kokemusta nuorempi sukupolvi tarjoaa energiaa, dynamismia, elämäniloa ja toivoa;

28.

uskoo, että sukupolvien välistä solidaarisuutta olisi edistettävä järkevillä veropolitiikoilla (varojensiirron, vähennysten ja hyvitysten muodossa), aktiivista ikääntymistä edistävillä toimilla, taitojen kehittämisellä ja lapsille, vanhuksille, vammaisille ja muiden avusta riippuvaisille ihmisille suunnatuilla integroiduilla palveluverkostoilla samalla arvioiden, miten ne helpottavat tai haittaavat henkilökohtaisia valintoja ja työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamista;

29.

muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita, että on toteutettava positiivisia toimia naisten ja miesten hyväksi, jotta helpotetaan heidän paluutaan työhön perhevelvollisuuksien hoitoon (lasten kasvattaminen ja/tai sairaan tai vammaisen perheenjäsenen hoitaminen) käytetyn ajanjakson jälkeen edistämällä (uudelleen) integroitumista työmarkkinoille, jotta heidän olisi mahdollista tulla uudelleen taloudellisesti riippumattomiksi;

30.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään veropolitiikkaa, jossa otetaan huomioon kotitalouksien taloudelliset velvoitteet ja muun muassa lastenhoidon, vanhustenhoidon ja muiden hoitoa tarvitsevien kustannukset verojärjestelyin tai veronkevennyksin;

31.

kehottaa jäsenvaltioita uudistamaan verojärjestelmiään ja asettamaan veroasteet, jotka perustuvat yksilöllisille oikeuksille, ja vaatii näin ollen eläkeoikeuksien ja sosiaaliturvajärjestelmään liittyvien oikeuksien räätälöimistä;

32.

kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita naisten ja miesten tasa-arvoperiaatteen toteutumiseksi ryhtymään erityisiin toimiin naisten hyväksi, jotta ilmeiset eriarvoisuudet miehiin nähden korjattaisiin; katsoo, että tällaisten toimien, joita olisi sovellettava niin pitkään kuin eriarvoisuus jatkuu, on oltava joka tapauksessa kohtuullisia ja suhteellisia pyrittyyn tavoitteeseen nähden;

33.

pyytää kansallisia ja paikallisia viranomaisia kehittämään ohjelmia, jotka on suunnattu nuorille ja joissa otetaan mukaan sukupolvien välinen ulottuvuus, jotta nuorempi sukupolvi ymmärtää, että nykyinen vauraus ja hyvinvointi ovat peräisin aikaisempien sukupolvien ponnisteluista ja vaikeuksista;

34.

kehottaa unionin toimielimiä ja kaikkia julkisia viranomaisia ottamaan naisten ja miesten tasa-arvoperiaatteen aktiivisesti huomioon hyväksyessään ja pannessaan täytäntöön normeja, laatiessaan julkisia toimintalinjoja ja toteuttaessaan kaikkia tehtäviään;

35.

pyytää mediaa antamaan positiivista ja johdonmukaista huomiota sukupolvien välisille suhteille antamalla näkyvyyttä sukupolvien välisille kysymyksille, keskusteluille eri ikäryhmien kesken ja yleisemmin myönteiselle kuvalle vanhempien sukupolvien myötävaikutuksesta yhteiskuntaan;

36.

toteaa, että yhtäläisen kohtelun ja mahdollisuuksien periaatteen sisällyttäminen talous-, työ-, ja sosiaalipolitiikkoihin on tärkeää, jotta vältettäisiin työmarkkinoiden jakautuminen ja eliminoitaisiin palkkaerot sekä vahvistettaisiin naisyrittäjyyttä ja naisten työn arvoa, mukaan lukien kotityö;

37.

katsoo, että perhemallin muutoksien ja naisten asteittaisen työmarkkinoille tulon vuoksi on välttämätöntä uudistaa perinteinen muiden avusta riippuvaisten henkilöiden hoitojärjestelmää; suosittelee, että jäsenvaltiot laajentavat ja täydentävät sosiaalipalvelujensa tarjoamaa turvaa, jotta huolehditaan siitä, että oikeutta henkilökohtaiseen riippumattomuuteen voidaan käyttää tasa-arvoisella tavalla, ja jotta varmistetaan muiden avusta riippuvaisten henkilöiden hoito;

38.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja kansallisille tilastolaitoksille, Kansainväliselle työtoimistolle, OECD:lle ja UNDP:lle.kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja kansallisille tilastolaitoksille, Kansainväliselle työtoimistolle, OECD:lle ja UNDP:lle.

18.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 67/38

—

ottaa huomioon Roberta Angelillin UEN-ryhmän puolesta esittämän ehdotuksen suositukseksi neuvostolle lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumisesta (B6-0216/2008),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklan, jolla turvataan lapsen oikeus suojeluun ja huolenpitoon,

—

ottaa huomioon lapsen oikeuksia koskevan 20. marraskuuta 1989 hyväksytyn YK:n yleissopimuksen 34 artiklan ja yleissopimukseen 25. toukokuuta 2000 liitetyn valinnaisen pöytäkirjan lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta (jäljempänä ”valinnainen pöytäkirja”),

—

ottaa huomioon lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumisesta 22. joulukuuta 2003 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS (1) (jäljempänä ”puitepäätös”),

—

ottaa huomioon lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumisesta 22 päivänä joulukuuta 2003 annetun neuvoston puitepäätöksen 12 artiklan perusteella 16. marraskuuta 2007 annetun komission kertomuksen (KOM(2007)0716) (jäljempänä ”komission kertomus”),

—

ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2007 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen lasten suojelemisesta seksuaaliselta hyväksikäytöltä (jäljempänä ”Euroopan neuvoston yleissopimus”),

—

ottaa huomioon 16. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman: Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia (2),

—

ottaa huomioon Rio de Janeiron sopimuksen lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumiseksi ja lopettamiseksi, josta sovittiin 25.–28. marraskuuta 2008 järjestetyssä lasten ja nuorten seksuaalista hyväksikäyttöä käsitelleessä kolmannessa maailmankongressissa,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 114 artiklan 3 kohdan,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A6-0012/2009),

A.

toteaa, että kahdenkymmenen EU:n jäsenvaltion allekirjoittama Euroopan neuvoston yleissopimus on ensimmäinen kansainvälinen oikeusväline, jossa luokitellaan erilaiset lapsen seksuaalisen hyväksikäytön muodot rikoksiksi, mukaan luettuna esimerkiksi väkivaltaa, pakottamista tai uhkailua käyttäen tehty hyväksikäyttö silloinkin, kun se tapahtuu perheen piirissä,

B.

ottaa huomioon, että seitsemän jäsenvaltiota ei ole vieläkään allekirjoittanut Euroopan neuvoston yleissopimusta ja että kahdeksan jäsenvaltiota ei ole vieläkään ratifioinut valinnaista pöytäkirjaa,

C.

toteaa, että lapset käyttävät yhä enemmän uutta teknologiaa ja että yhä suurempi osa lasten ja nuorten sosiaalisesta kanssakäynnistä tapahtuu verkossa, jossa käytetään jatkuvasti kehittyviä tekniikoita ja viestintävälineitä; katsoo, että tästä johtuen mahdolliset ja tosiasialliset seksuaalirikolliset käyttävät Internetiä lisääntyvässä määrin lasten seksuaalisen hyväksikäytön valmisteluun, erityisesti lasten houkuttelun ja lapsipornografian avulla,

1.

suosittaa, että neuvosto

Puitepäätöksen täytäntöönpano

Puitepäätöksen tarkistaminen

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle ja tiedoksi komissiolle ja jäsenvaltioille.

18.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 67/42

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, joka allekirjoitettiin 7. joulukuuta 2000 ja jossa puolustetaan tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 116 artiklan,

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni perustuu ja sitä määrittävät sen sitoutuminen vapauden, demokratian ja ihmisoikeuksien, perusoikeuksien sekä oikeusvaltion kunnioittamisen periaatteisiin,

B.

ottaa huomioon, että sananvapaus ja erityisesti tiedotusvälineiden sananvapaus, internet mukaan lukien, on voimakkaasti rajoitettua Kiinassa,

C.

ottaa huomioon, että NTDTV on voittoa tavoittelematon televisiolähetystoiminnan harjoittaja ja ollut vuodesta 2004 alkaen ainoa Kiinassa näkyviä ohjelmia lähettävä riippumaton kiinankielinen tv-asema,

D.

ottaa huomioon, että Eutelsat lakkautti NTDTV:n lähetykset Kiinaan 16. kesäkuuta 2008 alkaen, muutama viikko ennen olympiakisoja, ilmoittaen syiden olevan teknisiä ja esittämättä mitään muuta selitystä,

1.

kehottaa Eutelsatia aloittamaan jälleen viipymättä NTDTV:n ohjelmien lähettämisen Kiinaan ja kertomaan tämän keskeytyksen syyt;

2.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet auttaakseen käynnistämään jälleen NTDTV:n lähetykset Kiinaan ja tukemaan sitä, että miljoonille kiinalaisille tarjotaan mahdollisuudet saada sensuroimatonta tietoa;

3.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän kannanoton ja allekirjoittajien nimet neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille:

Allekirjoittaneet

Vittorio Agnoletto, Vincenzo Aita, Gabriele Albertini, Jim Allister, Alexander Alvaro, Jan Andersson, Georgs Andrejevs, Laima Liucija Andrikienė, Emmanouil Angelakas, Roberta Angelilli, Rapisardo Antinucci, Elspeth Attwooll, Marie-Hélène Aubert, Jean-Pierre Audy, Margrete Auken, Liam Aylward, Pilar Ayuso, Maria Badia i Cutchet, Mariela Velichkova Baeva, Paolo Bartolozzi, Domenico Antonio Basile, Alessandro Battilocchio, Katerina Batzeli, Edit Bauer, Jean Marie Beaupuy, Christopher Beazley, Zsolt László Becsey, Glenn Bedingfield, Angelika Beer, Bastiaan Belder, Ivo Belet, Irena Belohorská, Jean-Luc Bennahmias, Giovanni Berlinguer, Thijs Berman, Johannes Blokland, Godfrey Bloom, Sebastian Valentin Bodu, Herbert Bösch, Guy Bono, Mario Borghezio, Erminio Enzo Boso, Costas Botopoulos, Catherine Boursier, John Bowis, Sharon Bowles, Iles Braghetto, Mihael Brejc, Frieda Brepoels, Hiltrud Breyer, Kathalijne Maria Buitenweg, Nicodim Bulzesc, Colm Burke, Philip Bushill-Matthews, Simon Busuttil, Jerzy Buzek, Maddalena Calia, Martin Callanan, Mogens Camre, Luis Manuel Capoulas Santos, Marco Cappato, Marie-Arlette Carlotti, Giorgio Carollo, David Casa, Paulo Casaca, Pilar del Castillo Vera, Jean-Marie Cavada, Călin Cătălin Chiriță, Zdzisław Kazimierz Chmielewski, Ole Christensen, Philip Claeys, Luigi Cocilovo, Carlos Coelho, Richard Corbett, Dorette Corbey, Thierry Cornillet, Michael Cramer, Jan Cremers, Gabriela Crețu, Brian Crowley, Magor Imre Csibi, Marek Aleksander Czarnecki, Ryszard Czarnecki, Dragoș Florin David, Chris Davies, Antonio De Blasio, Arūnas Degutis, Jean-Luc Dehaene, Panayiotis Demetriou, Jean-Paul Denanot, Gérard Deprez, Marielle De Sarnez, Marie-Hélène Descamps, Albert Deß, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Jolanta Dičkutė, Gintaras Didžiokas, Koenraad Dillen, Giorgos Dimitrakopoulos, Beniamino Donnici, Bert Doorn, Den Dover, Mojca Drčar Murko, Petr Duchoň, Bárbara Dührkop Dührkop, Andrew Duff, Árpád Duka-Zólyomi, Christian Ehler, Lena Ek, Saïd El Khadraoui, James Elles, Maria da Assunção Esteves, Harald Ettl, Jill Evans, Robert Evans, Göran Färm, Hynek Fajmon, Richard Falbr, Carlo Fatuzzo, Markus Ferber, Emanuel Jardim Fernandes, Francesco Ferrari, Anne Ferreira, Elisa Ferreira, Petru Filip, Roberto Fiore, Hélène Flautre, Karl-Heinz Florenz, Alessandro Foglietta, Hanna Foltyn-Kubicka, Brigitte Fouré, Carmen Fraga Estévez, Juan Fraile Cantón, Monica Frassoni, Duarte Freitas, Ingo Friedrich, Daniel Petru Funeriu, Urszula Gacek, Milan Gaľa, Gerardo Galeote, José Manuel García-Margallo y Marfil, Iratxe García Pérez, Elisabetta Gardini, Giuseppe Gargani, Salvador Garriga Polledo, Jas Gawronski, Eugenijus Gentvilas, Georgios Georgiou, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Claire Gibault, Lutz Goepel, Bruno Gollnisch, Ana Maria Gomes, Donata Gottardi, Genowefa Grabowska, Vasco Graça Moura, Luis de Grandes Pascual, Nathalie Griesbeck, Lissy Gröner, Elly de Groen-Kouwenhoven, Mathieu Grosch, Françoise Grossetête, Ignasi Guardans Cambó, Umberto Guidoni, Cristina Gutiérrez-Cortines, Fiona Hall, David Hammerstein, Małgorzata Handzlik, Malcolm Harbour, Satu Hassi, Christopher Heaton-Harris, Anna Hedh, Roger Helmer, Erna Hennicot-Schoepges, Jeanine Hennis-Plasschaert, Esther Herranz García, Luis Herrero-Tejedor, Jim Higgins, Jens Holm, Mary Honeyball, Milan Horáček, Ján Hudacký, Ian Hudghton, Stephen Hughes, Alain Hutchinson, Jana Hybášková, Sophia in 't Veld, Mikel Irujo Amezaga, Marie Anne Isler Béguin, Ville Itälä, Carlos José Iturgaiz Angulo, Caroline Jackson, Lily Jacobs, Anneli Jäätteenmäki, Stanisław Jałowiecki, Mieczysław Edmund Janowski, Lívia Járóka, Georg Jarzembowski, Elisabeth Jeggle, Rumiana Jeleva, Anne E. Jensen, Pierre Jonckheer, Romana Jordan Cizelj, Madeleine Jouye de Grandmaison, Aurelio Juri, Jelko Kacin, Filip Kaczmarek, Gisela Kallenbach, Syed Kamall, Othmar Karas, Piia-Noora Kauppi, Metin Kazak, Tunne Kelam, Glenys Kinnock, Wolf Klinz, Dieter-Lebrecht Koch, Silvana Koch-Mehrin, Eija-Riitta Korhola, Miloš Koterec, Sergej Kozlík, Guntars Krasts, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Ģirts Valdis Kristovskis, Urszula Krupa, Wiesław Stefan Kuc, Helmut Kuhne, Sepp Kusstatscher, Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk, Joost Lagendijk, André Laignel, Jean Lambert, Alexander Graf Lambsdorff, Vytautas Landsbergis, Carl Lang, Esther De Lange, Raymond Langendries, Anne Laperrouze, Kurt Joachim Lauk, Vincenzo Lavarra, Henrik Lax, Johannes Lebech, Bernard Lehideux, Klaus-Heiner Lehne, Lasse Lehtinen, Jörg Leichtfried, Jo Leinen, Jean-Marie Le Pen, Marine Le Pen, Fernand Le Rachinel, Katalin Lévai, Janusz Lewandowski, Marcin Libicki, Marie-Noëlle Lienemann, Peter Liese, Kartika Tamara Liotard, Alain Lipietz, Pia Elda Locatelli, Eleonora Lo Curto, Antonio López-Istúriz White, Andrea Losco, Patrick Louis, Caroline Lucas, Astrid Lulling, Florencio Luque Aguilar, Elizabeth Lynne, Marusya Ivanova Lyubcheva, Jules Maaten, Linda McAvan, Arlene McCarthy, Mary Lou McDonald, Mairead McGuinness, Edward McMillan-Scott, Eugenijus Maldeikis, Ramona Nicole Mănescu, Vladimír Maňka, Erika Mann, Thomas Mann, Marian-Jean Marinescu, Catiuscia Marini, Sérgio Marques, David Martin, Hans-Peter Martin, Jan Tadeusz Masiel, Véronique Mathieu, Marios Matsakis, Maria Matsouka, Jaime Mayor Oreja, Erik Meijer, Íñigo Méndez de Vigo, Rosa Miguélez Ramos, Marianne Mikko, Francisco José Millán Mon, Gay Mitchell, Claude Moraes, Eluned Morgan, Luisa Morgantini, Philippe Morillon, Roberto Musacchio, Cristiana Muscardini, Sebastiano (Nello) Musumeci, Riitta Myller, Pasqualina Napoletano, Juan Andrés Naranjo Escobar, Michael Henry Nattrass, Catherine Neris, Bill Newton Dunn, Annemie Neyts-Uyttebroeck, James Nicholson, null Nicholson of Winterbourne, Rareș-Lucian Niculescu, Angelika Niebler, Lambert van Nistelrooij, Ljudmila Novak, Cem Özdemir, Péter Olajos, Jan Olbrycht, Seán Ó Neachtain, Gérard Onesta, Janusz Onyszkiewicz, Dumitru Oprea, Josu Ortuondo Larrea, Miroslav Ouzký, Siiri Oviir, Reino Paasilinna, Justas Vincas Paleckis, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Marco Pannella, Pier Antonio Panzeri, Georgios Papastamkos, Neil Parish, Alojz Peterle, Maria Petre, Markus Pieper, Sirpa Pietikäinen, Józef Pinior, Mirosław Mariusz Piotrowski, Umberto Pirilli, Paweł Bartłomiej Piskorski, Gianni Pittella, Francisca Pleguezuelos Aguilar, Zita Pleštinská, Anni Podimata, Zdzisław Zbigniew Podkański, Bernard Poignant, José Javier Pomés Ruiz, Nicolae Vlad Popa, Miguel Portas, Horst Posdorf, Bernd Posselt, Christa Prets, Pierre Pribetich, Jacek Protasiewicz, John Purvis, Luís Queiró, Karin Resetarits, Herbert Reul, José Ribeiro e Castro, Frédérique Ries, Karin Riis-Jørgensen, Giovanni Rivera, Maria Robsahm, Ulrike Rodust, Bogusław Rogalski, Zuzana Roithová, Luca Romagnoli, Raül Romeva i Rueda, Dariusz Rosati, Wojciech Roszkowski, Dagmar Roth-Behrendt, Paul Rübig, Leopold Józef Rutowicz, Eoin Ryan, Guido Sacconi, Aloyzas Sakalas, Katrin Saks, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Antolín Sánchez Presedo, Manuel António dos Santos, Salvador Domingo Sanz Palacio, Jacek Saryusz-Wolski, Toomas Savi, Lydia Schenardi, Agnes Schierhuber, Carl Schlyter, Frithjof Schmidt, Olle Schmidt, Pál Schmitt, György Schöpflin, Inger Segelström, Czesław Adam Siekierski, Eva-Riitta Siitonen, José Albino Silva Peneda, Kathy Sinnott, Marek Siwiec, Peter Skinner, Alyn Smith, Csaba Sógor, Renate Sommer, Søren Bo Søndergaard, Bogusław Sonik, María Sornosa Martínez, Jean Spautz, Francesco Enrico Speroni, Bart Staes, Grażyna Staniszewska, Peter Šťastný, Gabriele Stauner, Petya Stavreva, Dirk Sterckx, Catherine Stihler, Margie Sudre, David Sumberg, Gianluca Susta, Eva-Britt Svensson, Hannes Swoboda, István Szent-Iványi, Konrad Szymański, Hannu Takkula, Charles Tannock, Andres Tarand, Salvatore Tatarella, Britta Thomsen, Marianne Thyssen, Gary Titley, Patrizia Toia, László Tőkés, Ewa Tomaszewska, Witold Tomczak, Antonios Trakatellis, Helga Trüpel, Claude Turmes, Evangelia Tzampazi, Thomas Ulmer, Vladimir Urutchev, Inese Vaidere, Nikolaos Vakalis, Adina-Ioana Vălean, Frank Vanhecke, Johan Van Hecke, Anne Van Lancker, Daniel Varela Suanzes-Carpegna, Ioannis Varvitsiotis, Ari Vatanen, Yannick Vaugrenard, Armando Veneto, Riccardo Ventre, Donato Tommaso Veraldi, Marcello Vernola, Alejo Vidal-Quadras, Cornelis Visser, Oldřich Vlasák, Dominique Vlasto, Graham Watson, Henri Weber, Manfred Weber, Renate Weber, Anja Weisgerber, Åsa Westlund, John Whittaker, Andrzej Wielowieyski, Jan Marinus Wiersma, Anders Wijkman, Glenis Willmott, Iuliu Winkler, Lars Wohlin, Janusz Wojciechowski, Corien Wortmann-Kool, Jan Zahradil, Zbigniew Zaleski, Andrzej Tomasz Zapałowski, Stefano Zappalà, Tatjana Ždanoka, Dushana Zdravkova, Vladimír Železný, Roberts Zīle, Jaroslav Zvěřina, Tadeusz Zwiefka

18.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 67/44

—

ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2007 tekemänsä työjärjestyksen 175 artiklan mukaisen päätöksen ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan asettamisesta ja sen toimivallan, kokoonpanon ja toimikauden keston määrittelystä (1),

—

ottaa huomioon EU:n nykyisen ympäristölainsäädännön, joka edesauttaa ilmastonmuutoksen torjumisessa politiikan eri aloilla (liite A), sekä ilmastonmuutosta koskevat päätöslauselmansa ja erityisesti nykyisen kuudennen vaalikauden aikana hyväksytyt päätöslauselmat (liite B),

—

ottaa huomioon 15. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen rajoittamisesta kahteen celsiusasteeseen – Balin ilmastonmuutoskonferenssia (COP 13 ja COP/MOP 3) edeltävät ja sen jälkeiset toimet (2),

—

ottaa huomioon 31. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman ilmastonmuutosta käsittelevän Balin konferenssin tuloksista (COP 13 ja COP/MOP 3) (3),

—

ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman komission vihreästä kirjasta ”Sopeutuminen ilmastonmuutokseen Euroopassa – vaihtoehdot EU:n toimille” (4),

—

ottaa huomioon 21. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman ilmastonmuutokseen liittyvistä tieteellisistä tosiasioista: havaintoja ja suosituksia päätöksentekoa varten (5),

—

ottaa huomioon 21. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman luomisesta Euroopan unionin ja ilmastonmuutokselle altteimpien köyhien kehitysmaiden välille (6),

—

ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 14. konferenssin (COP 14) ja Poznanissa (Puola) 1.–12. joulukuuta 2008 järjestetyn osapuolten neljännen konferenssin, joka oli samalla Kioton pöytäkirjan osapuolten kokous (COP/MOP 4),

—

ottaa huomioon 12. ja 13. kesäkuuta 2008 järjestetyn ilmastonmuutosta käsitelleen Agora-kansalaisfoorumin,

—

ottaa huomioon 20. ja 21. marraskuuta 2008 järjestetyn Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien tapaamisen, jossa käsiteltiin energiaan ja kestävään kehitykseen liittyviä kysymyksiä,

—

ottaa huomioon eurooppalaisten asenteita ilmastonmuutokseen koskevan Eurobarometri-erityistutkimuksen nro 300 tulokset,

—

ottaa huomioon julkiset kuulemiset ja ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan korkea-arvoisten henkilöiden kanssa käymät keskustelut sekä valtuuskuntamatkojen tulokset,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan mietinnön (A6-0495/2008),

A.

ottaa huomioon, että luonnon ja ihmiskunnan säilyttäminen on tehtävä, joka siirtyy sukupolvelta toiselle,

B.

ottaa huomioon, että maapallon lämpeneminen ja ilmastonmuutos on tunnustettu hyvin vakavaksi ja polttavaksi ihmisen aiheuttamaksi uhaksi,

C.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin erityisesti nykyisen kuudennen vaalikauden aikana tekemä työ toimii inspiraation lähteenä ja toimeksiantona yhdennetyn eurooppalaisen ilmastonsuojelupolitiikan kehittämiselle ja ilmastonmuutoksen ja kestävän taloudellisen kehityksen yhteensovittamiselle,

D.

toteaa, että Lissabonin sopimuksessa määritetään nimenomaisesti Euroopan unionin tavoitteet ja toimivalta ilmastonmuutoksen yhteydessä ja että jos sopimus ratifioidaan, se vahvistaa unionin roolia kestävän kehityksen edistämisessä ja ilmastonmuutoksen vastustamisessa,

E.

katsoo, että Euroopan unionin johtava asema maapallon lämpenemisen torjunnassa ja sen erityinen vastuu kehittyneiden maiden unionina vahvistavat sen identiteettiä ja muodostavat samalla unionin kansalaisia kohtaan velvollisuuden paitsi muotoilla keskipitkän ja pitkän aikavälin ilmastotavoitteita myös saavuttaa nämä tavoitteet tulevaisuuteen tähtäävien poliittisten toimenpiteiden avulla ja käymällä poliittista vuoropuhelua kehitysmaiden kanssa,

F.

katsoo, että Euroopan unionin keskeisenä tavoitteena on sekä sen sisäisessä toiminnassa että ulkosuhteissa edistää ihmisoikeuksien kunnioittamista ja että Euroopan unioni tunnustaa erityisesti oikeuden elämään, turvallisuuteen, terveyteen, koulutukseen ja ympäristönsuojeluun perusoikeuksiksi, samoin kuin ilmastonmuutoksen kannalta erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten suojelun, myös naisten, lasten, ikääntyneiden ja vammaisten suojelun,

G.

ottaa huomioon, että Euroopan kansalaisten nykyiset ja myös tulevat parlamentaariset edustuselimet ja edustajat noudattavat näitä ilmastopoliittisia periaatteita sekä kestävyyden, yhteiskunnallisen toteutettavuuden ja sukupolvien ja ihmisten välisen oikeudenmukaisuuden periaatteita ja ettei niistä pitäisi antaa periksi pyrittäessä ehdottoman tarpeellisiin ilmastonsuojelutavoitteisiin,

H.

toteaa, että ihmisyhteisöllä on kahtalainen haaste, joka liittyy maapallon elämää ylläpitävän järjestelmään kohdistuviin uhkiin, eli ilmastonmuutokseen ja monien tärkeimpien ekosysteemien liialliseen käyttöön ja tuhoamiseen; toteaa, että ilmastojärjestelmä ja ekosysteemit liittyvät toisiinsa monin tavoin, mikä koskee erityisesti valtamerten ja maan ekosysteemien kykyä sitoa hiilidioksidia, ja että ilmastonmuutosta voidaan käsitellä tehokkaasti vain terveiden ekosysteemien kontekstissa,

I.

katsoo, että ilmastonmuutoksen vaikutus on erityisen vahingollinen ja kallis eräillä alueilla, kuten ylänkö- ja rannikkoalueilla,

J.

katsoo, että ilmastonmuutos vaikuttaa jo ihmisyhteisöihin monissa paikoissa, kuten Sahelissa, joka kärsii suuresti aavikoitumisesta, Bangladeshissä, jossa on toistuvasti tulvia, tietyissä Euroopan osissa sekä useilla Tyynenmeren saarilla, jotka tulevaisuudessa jäävät veden alle,

K.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutos on haaste, johon ei ole olemassa kertakaikkista poliittista ratkaisua, mutta olemassa olevien mahdollisuuksien yhdistäminen ja toiminnan radikaali tehostaminen kaikilla talous- ja yhteiskuntaelämän aloilla voi osaltaan auttaa resurssi- ja jakeluongelmien ratkaisemisessa ja tien tasoittamisessa kolmannelle teollisuusvallankumoukselle,

L.

katsoo, että energian ja polttoaineiden niukkuus edellyttää kiireellisiä toimenpiteitä,

M.

ottaa huomioon, että vuodelta 2006 peräisin olevien Euroopan ympäristökeskuksen tietojen mukaan energiantuotannon osuus kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä EU:ssa oli 30,9 prosenttia, liikenteen 19,4 prosenttia, kotitalouksien ja palvelualan 14,6 prosenttia, rakennusalan ja teollisuustuotannon 12,9 prosenttia, maatalouden 9,2 prosenttia, teollisten prosessien 8,1 prosenttia ja jätealan 2,9 prosenttia ja että loput päästöt syntyvät kemiallisista liuottimista ja määrittelemättömistä palamisprosesseista,

N.

ottaa huomioon, että monet alat vähentävät jo kasvihuonekaasupäästöjä ja että jo nykyään on käytettävissä monia kustannustehokkaita keinoja ja tekniikoita ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja tehokkuuden lisäämiseksi, mutta markkinoillepääsyä koskevat rajoitukset, byrokraattiset esteet ja korkeat kustannukset estävät niiden laajamittaisen käytön,

O.

katsoo, että kasvihuonekaasujen vähentämistä koskevat toimenpiteet tuotannossa, maankäytössä ja jätehuollossa ovat tärkeimpiä prioriteetteja; katsoo, että ilmastonmuutosta ei voida kuitenkaan estää vain kunkin yksittäisen alan päästövähennysten avulla; toteaa, että sen sijaan tarvitaan ongelman systemaattista käsittelyä, jotta voidaan löytää eri alat käsittäviä poliittisia ratkaisuja ja muuttaa tuotantoa, kulutusta, elämäntapaa ja kauppaa koko yhteiskunnassa johdonmukaisen lainsäädännön ja väistämättömään muutokseen sopeutumisen avulla,

P.

ottaa huomioon, että neuvotteluja vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevasta sopimuksesta käydään Yhdistyneiden Kansakuntien johdolla Balilla vahvistetun suunnitelman mukaisesti seuraavilla ydinaloilla: päästövähennykset ja uudet sitovat vähentämistavoitteet, sopeuttamistoimet, metsien raivaaminen, tuhoaminen ja taantuminen, lieventämis- ja sopeuttamistoimiin tarkoitetun tekniikan kehittäminen, tarvittavat taloudelliset resurssit ja joustomekanismien tarkistaminen Kioton pöytäkirjaa koskevien Marrakeshin sopimusten mukaisesti,

Q.

katsoo, että myös Maailman kauppajärjestön (WTO), Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston pitäisi osallistua merkittävässä määrin lieventämistoimiin,

R.

ottaa huomioon, että vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevasta sopimuksesta käytävät neuvottelut on saatava päätökseen vuoden 2009 lopussa pidettävässä Kööpenhaminan ilmastokokouksessa (COP 15), jotta vältetään aukon syntyminen ensimmäisen ja toisen velvoitejakson välille,

S.

ottaa huomioon, että maaliskuussa 2008 kokoontunut Eurooppa-neuvosto painotti, että Balilla vahvistettua suunnitelmaa koskevia neuvotteluja on vauhditettava, jotta voidaan hyväksyä uusi ilmastonsuojelusopimus vuoteen 2009 mennessä EU:n 2°C -tavoitteen mukaisesti,

T.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutos voi kärjistää konfliktin aiheita kansainvälisissä suhteissa muun muassa johtamalla ilmastosta johtuvaan muuttoliikkeeseen, tulvista ja rannikoiden vetäytymisestä johtuvaan maa-alueiden menetykseen ja rajakiistoihin sekä maatalouteen käytettävien maa-alueiden pienentymisestä, pahenevasta vesipulasta tai metsien hävittämisestä johtuviin resurssikonflikteihin,

U.

ottaa huomioon, että maaliskuussa 2008 kokoontunut Eurooppa-neuvosto pyysi komissiota laatimaan ilmastonsuojelutoimien rahoittamiseen tarkoitetun eurooppalaisen strategian, jonka tavoitteena on päästöjen vähentäminen, tekniikan mukauttaminen tutkimukseen ja kehitykseen, niin että se aiheuttaa vähemmän hiilidioksidipäästöjä (low carbon technologies); katsoo, että tällaisen tekniikan siirto on päästöjen maailmanlaajuisen vähentämisen ja ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevien sopeutumistoimenpiteiden menestyksekkään toteuttamisen olennainen ennakkoehto,

V.

toteaa, että sekä vaikutusten lieventämiseen että niihin mukautumiseen liittyvät toimet ovat kummatkin erittäin tärkeitä; toteaa, että teollistuneilla mailla on historiallinen vastuu ilmastonmuutoksesta; katsoo, että kehitysmaat ovat vaikuttaneet ilmastonmuutokseen vain vähän ja kuitenkin se vaikuttaa eniten niihin; ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen vastustamiseen kehitysmaissa käytettävissä olevat varat ovat riittämättömät ja että niitä olisi lisättävä merkittävästi,

W.

ottaa huomioon, että teollis- ja tekijänoikeuksien suojeluun liittyvät ongelmat, heikot poliittiset instituutiot ja oikeusvaltion periaatteiden noudattamisen puute sekä yleinen pääoman puute haittaavat teknologian siirtoa,

X.

ottaa huomioon, ettei WTO ole vaihtoehtoinen neuvottelufoorumi kansainväliselle ilmastonsuojelulle ja ettei maailmankauppa tule edistämään ilmastonsuojelua, ellei vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevia neuvotteluja saada päätettyä menestyksekkäästi,

Y.

katsoo, että EU:n hiilijalanjälki sisältää Euroopassa kulutettujen tavaroiden tuotannon aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt, vaikka tavarat olisikin tuotettu muualla,

Z.

ottaa huomioon, että öljy on maailmanlaajuisesti tärkein primäärienergian lähde; ottaa huomioon, että öljyn osuus energiankulutuksesta on 35 prosenttia, kun seuraavaksi tärkeimpien hiilen ja maakaasun osuudet ovat 25 prosenttia ja 21 prosenttia; toteaa, että halvan ja runsaasti saatavilla olevan fossiilisen energian aikakausi lähenee loppuaan,

AA.

ottaa huomioon, että Eurostatin tietojen mukaan vuonna 2006 EU:n raakaöljyn tuonnista 33,5 % oli peräisin Venäjältä, 15,8 % Norjasta ja 27 % arabimaista ja että 42 % EU:n kaasutuonnista oli peräisin Venäjältä, 24,2 % Norjasta ja 25,9 % arabimaista,

AB.

ottaa huomioon, että kansainvälinen energiajärjestö (IEA) ennustaa maailman energiantarpeen kasvavan vuoteen 2030 mennessä vähintään 60 prosentilla ja että tämän energiantarpeen kasvun aiheuttajia ovat myös kynnysmaat,

AC.

katsoo, että energiamarkkinoiden kehitys auttaa saavuttamaan ilmastotavoitteita, koska markkinoiden ohjaama energianhinnan kallistuminen muodostaa merkittävän kannustimen käyttää luonnonvaroja kestävällä tavalla ja siten pienentää hiilen kulutusta,

AD.

ottaa huomioon, että kasvavan energiantarpeen tyydyttäminen ainoastaan fossiilisilla polttoaineilla on keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä mahdotonta ja että tulevien vuosikymmenten energiajärjestelmän ja -yhdistelmän rakenne riippuu lähivuosina tehtävistä investointipäätöksistä,

AE.

katsoo, että kasvava energiantarve edellyttää useita toisiaan täydentäviä toimia, kuten olemassa olevien fossiilisia polttoaineita käyttävien voimaloiden ja siirtoverkkojen nykyaikaistamista ja niiden yleisen energiatehokkuuden valtavaa parantamista, uusien voimaloiden rakentamista ja uusiutuvien energialähteiden jatkuvaa kehittämistä,

AF.

ottaa huomioon, että energiansäästö on pitkällä aikavälillä kustannustehokkain ja puhtain tapa säästää resursseja ja torjua ilmastonmuutosta, ja katsoo, että määrätietoiset ja jatkuvat ponnistelut EU:n energiatehokkuuden parantamiseksi saavat aikaan laajalti koko talouselämään vaikuttavia rakenneratkaisuja ja tasoittavat siten tietä kohti vihreää vähähiilistä taloutta,

AG.

ottaa huomioon, että ydinenergian käyttöön – uraanin saatavuudesta riippumatta – liittyy edelleen kysymys ydinjätteen turvallisesta loppusijoittamisesta sekä ydinteknologian leviämisestä epädemokraattisiin valtioihin,

AH.

ottaa huomioon, että kansainvälisestä lämpöydinreaktoria koskevasta koehankkeesta (ITER) on tullut pääomakeskeinen painopistealue ydinfuusion kehittämiselle mahdolliseksi uudeksi tulevaisuuden energialähteeksi ja että siltä voidaan odottaa panosta energiamarkkinoilla vasta äärimmäisen pitkällä aikavälillä,

AI.

katsoo, että nykyinen biopolttoainepolitiikka on nähtävä maailmanlaajuisesta näkökulmasta, jossa toisaalta kilpailu tuottavasta maasta kasvaa jatkuvasti ja toisaalta uusiutuvan energian tarve lisääntyy erityisesti liikenteessä,

AJ.

AJottaa huomioon, että biomassan tuottaminen energiaksi ja polttoaineeksi tarjoaa monille kehitysmaille uusia taloudellisia mahdollisuuksia ja tekee niistä riippumattomampia energian tuonnista edellyttäen, että tuotanto on kestävää ja että se ei johda esimerkiksi yhden ainoan kasvilajin viljelyyn (monokulttuuri) ja kilpailuun ruuantuotannon kanssa,

AK.

ottaa huomioon, että arviot monien ensimmäisen sukupolven biopolttoaineiden mahdollisuuksista vähentää päästöjä perinteisiin polttoaineisiin verrattuna ovat selkeästi pienentyneet perusteellisen elinkaarianalyysin jälkeen ja että kestävään kehitykseen, ympäristövaikutuksiin ja kilpailuun elintarviketuotannon kanssa viljelyalueiden käytettävyydestä liittyviä ongelmia ei ole vielä kyetty ratkaisemaan tyydyttävästi,

AL.

ottaa huomioon, että kestävässä biopolttoainepolitiikassa olisi pyrittävä sekä vahvistamaan kestävyyskriteerit biopolttoaineiden tuotannolle että edistämään toisen sukupolven biopolttoaineiden kehittämistä mahdollisimman nopeasti,

AM.

ottaa huomioon, että öljyteollisuus rakentaa kattavan infrastruktuurin uusille polttoaineille vasta, kun biopolttoaineiden kysyntä on riittävän suurta, mutta autoteollisuus on edistynyt teknisesti niin, että kaikki bensiinin ja biopolttoaineen sekoitukset voidaan selvittää ajoneuvossa olevan sensorin avulla ja että tämä tekninen lisävaruste mahdollistaa sen, että myös vanhoissa ajoneuvoissa voidaan käyttää biopolttoainetta niin, että koko autokannan hiilidioksidipäästöjä voidaan vähentää,

AN.

katsoo, että biopolttoaineiden mahdollisuudet voidaan hyödyntää vain, jos ne nähdään osana kestävien liikennejärjestelmien kehittämistä, mihin kuuluu myös erittäin polttoainetehokkaiden ajoneuvojen kehittäminen ja käyttö,

AO.

katsoo, että useilla jäsenvaltioilla ei ole selkeää strategiaa energiatehokkuuden lisäämiseksi,

AP.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi parannettava ja laajennettava energiatehokkuustodistusten käyttöä ja liitettävä suositukset taloudellisiin kannustimiin,

AQ.

katsoo, että energiankulutuksen vähentäminen yhdessä energiatehokkuuden kanssa voi yksilöllisellä ja yhteisön tasolla synnyttää uudenlaista kauppaa, luoda työpaikkoja ja helpottaa energiapulaa,

AR.

ottaa huomioon, että 40 prosenttia energiasta kulutetaan rakennusalalla ja että siten 33 prosenttia kaikista kasvihuonekaasupäästöistä johtuu rakennetusta ympäristöstä,

AS.

ottaa huomioon, että rakennusalalla (asuinrakennukset, toimisto-, teollisuus- ja muut työskentelytilat sekä julkiset rakennukset) on lämmöneristyksen ja lämmitys- sekä jäähdytysjärjestelmien nykyaikaistamisen sekä sähkö- ja ilmastointilaitteiden ansiosta ja aurinkosuojia asentamalla valtavat mahdollisuudet vähentää hiilidioksidipäästöjä kustannustehokkaasti,

AT.

katsoo, että matalaenergiatalot ovat kauniita, muodikkaita ja kustannustehokkaita,

AU.

katsoo, että energiankulutuksen kasvun ja talouskasvun keskinäisen riippuvuuden katkaiseminen panostamalla energiatehokkuuteen kaikilla yhteiskunnan aloilla on EU:n keskeinen tavoite,

AV.

katsoo, että on kehitettävä rahoitusvälineitä ja osoitettava tarvittavia budjettivaroja energiatehokkuuden parantamiseen, sähkö- ja elektronisten laitteiden tehokkuutta koskevia normeja on välttämätöntä jatkuvasti tarkistaa ja mukauttaa markkinoiden kehitykseen, niiden soveltaminen on laajennettava koskemaan myös teollisuuden suurlaitteita ja lisäksi on harkittava laitteiden virrankatkaisutoiminnon määräämistä pakolliseksi,

AW.

ottaa huomioon, että EU:n liikennepolitiikan avaintavoite on liikenteen kasvun ja yleisen talouskasvun keskinäisen riippuvuuden katkaiseminen, mutta kuljetuspalvelujen kysyntä on kuitenkin kasvanut voimakkaammin kuin bruttokansantuote ja että liikenteen päästöjen ennestäänkin suuri osuus kasvihuonekaasupäästöistä EU:ssa kasvaa näin ollen edelleen,

AX.

ottaa huomioon, että liikenteen osuus EU:n energiankulutuksesta on nykyisin noin kolmannes ja että liikenneala on lähes kokonaan (97-prosenttisesti) riippuvainen öljypohjaisista polttoaineista (bensiini ja diesel),

AY.

ottaa huomioon, että EU:n kasvihuonekaasupäästöt olisivat vuosina 1990–2005 vähentyneet 14 prosenttia 7,9 prosentin asemesta, jos liikenneala olisi vähentänyt päästöjään yhtä paljon kuin muut alat,

AZ.

ottaa huomioon, että 80 prosenttia Euroopan väestöstä asuu kaupungeissa ja että 40 prosenttia kaikista liikenteen päästöistä syntyy näillä alueilla; ottaa edelleen huomioon, että liikenneruuhkat, jotka myös keskittyvät lähinnä kaupunkialueille, maksavat EU:lle noin 1 prosentin bruttokansantuotteesta,

BA.

toteaa, että toisaalta liikkuvuus kaupungeissa liittyy suoraan yksilöiden elämänlaatuun ja toisaalta juuri kaupunkien henkilöliikenne aiheuttaa suuren osan kasvihuonekaasupäästöistä ja muista ympäristöongelmista, kuten saasteista ja melusta, minkä vuoksi monien kansalaisten elämänlaadun parantamisen asemesta se voi heikentää sitä huomattavasti kielteisten terveysvaikutusten vuoksi,

BB.

ottaa huomioon, että puolet kaikista Euroopan kansalaisten tekemistä matkoista on lyhyempiä kuin viisi kilometriä,

BC.

ottaa huomioon, että päivittäisessä alue- ja heiluriliikenteessä 60 prosenttia kaikista automatkoista ja 90 prosenttia junamatkoista on enintään 30 kilometrin pituisia,

BD.

ottaa huomioon, että rautateitse tai vesitse tapahtuva tavaraliikenne väheni vuosina 2001–2006 (18,6 prosentista 17,7 prosenttiin ja 6,5 prosentista 5,6 prosenttiin) ja että tieliikenne on lisääntynyt (74,9 prosentista 76,7 prosenttiin),

BE.

ottaa huomioon, että vesitse tapahtuva henkilö- ja tavaraliikenne on yksi energiatehokkaimpia liikennemuotoja ja että EU:ssa vesitse kuljetetun tavaran osuus on noin 40 prosenttia,

BF.

ottaa huomioon, että energiankulutus sisävesitse tapahtuvassa tavaraliikenteessä on arvioiden mukaan tonnia ja kilometriä kohti noin kuudennes energiankulutuksesta tieliikenteessä ja puolet energiankulutuksesta raideliikenteessä,

BG.

katsoo, että jäsenvaltiot eivät ole riittävästi hyödyntäneet muun muassa Marco Polo- ja NAIADES-ohjelmia siirtääkseen tavaraliikennettä sisävesi- ja meriväylille,

BH.

ottaa huomioon, että kauppa merentakaisten alueiden kanssa lisääntyy ja että aletaan rakentaa suurempia säiliö- ja matkustajalaivoja, jotka kuluttavat enemmän raskasöljyä ja saastuttavat siten ympäristöä vielä tähänastista enemmän ilman, että kansainvälinen laivaliikenne on osa kansainvälisiä ilmastonsuojelupyrkimyksiä,

BI.

ottaa huomioon, että viime vuosikymmenellä tapahtunut ilmailualan asteittainen liberalisointi ja sääntelyn purkaminen oli toisaalta tärkeä edellytys Euroopan lentoliikenteen dynaamiselle kehitykselle ja että matkustajalennot lisääntyivät vuosina 1995–2004 EU:ssa 49 prosenttia, mutta toisaalta myös alan hiilidioksidipäästöt kasvoivat 79 prosenttia vuosina 1990–2005,

BJ.

ottaa huomioon, että lentoliikenteen kasvu lisää edelleen ympäristövaikutuksia teknisistä ja toimintaa koskevista parannuksista huolimatta, mutta lentokoneiden moottoreiden sitovista päästörajoituksista moottoreiden toiminnan parantamiseksi on keskusteltu vain rajoitetusti ja että näiden parannusten toteutettavuutta koskevia tutkimuksia ei ole tehty,

BK.

ottaa huomioon, että komissio ja jäsenvaltiot ovat käynnistäneet yhteisen ”Clean Sky” -teknologia-aloitteen sekä ohjelmat uuden sukupolven eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmää (SESAR), eurooppalaista satelliittinavigointijärjestelmää (Galileo) ja ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuista seurantaa (GMES) varten sekä älykkäitä liikennejärjestelmiä koskevia tutkimushankkeita parantaakseen energiatehokkuutta liikenteen alalla,

BL.

ottaa huomioon, että lentoliikenne aiheuttaa hiilidioksidipäästöjen ohella myös typpioksidi-, vesihöyry-, sulfaatti- ja nokihiukkaspäästöjä, jotka hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC arvioiden mukaan vahvistavat lentoliikenteen päästöjen kokonaisvaikutusta kertoimella 2–4 ilman, että arvioissa otetaan huomioon cirruspilvien muodostumisen lisävaikutusta,

BM.

katsoo, että syrjäisimpien alueiden asukkaiden ja talouksien liikkuvuus ja kehitys ovat äärimmäisen riippuvaisia lentoliikenteestä,

BN.

katsoo olevan tarpeen korostaa, että pitkällä aikavälillä tehokkain tapa vähentää liikenteen päästöjä on vähentää liikenteen kasvua kokonaisuudessaan tekemällä joukkoliikenteestä entistä houkuttelevampi vaihtoehto henkilöautolle, lisäämällä raideliikenteen määrää ja varmistamalla, että kaupunkien ja infrastruktuurien suunnittelussa otetaan huomioon ehdoton tarve vähentää henkilöautojen käyttöä,

BO.

ottaa huomioon, että UNESCOn maailmanperintökeskuksen tutkimuksen mukaan ilmastonmuutoksen vaikutukset uhkaavat kymmenettä osaa kaikista maailman kulttuurimuistomerkeistä ja kulttuurimaisemista,

BP.

ottaa huomioon, että YK:n alaisen Maailman matkailujärjestön mukaan Eurooppa on maailman tärkein matkailualue ja että Euroopan osuus kaikista maailman matkailutuloista vuonna 2006 oli 55 prosenttia,

BQ.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutos voi aiheuttaa muutoksia matkailuvirroissa ja että näistä muutoksista voi koitua merkittäviä taloudellisia vahinkoja kyseisille matkailualueille,

BR.

ottaa huomioon, että EU:n päästökauppajärjestelmä on ainutlaatuinen väline päästöjen vähentämiseen mahdollisimman tehokkaasti ja että se toimii esimerkkinä samankaltaisille järjestelmille, joiden yhteensopivuus on kuitenkin taattava,

BS.

katsoo, että teollisuuden alat ovat keskeisessä asemassa, jotta Eurooppa-neuvoston asettamat kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteet voidaan saavuttaa ja että eri aloja olisi kannustettava edelleen vähentämään teollisia kasvihuonekaasupäästöjä, kuitenkin siten, että niiden kilpailukyky säilyy,

BT.

katsoo, että puhtaan kehityksen mekanismin (Clean Development Mechanism, CDM) ja yhteistoteutuksen (Joint Implementation, JI) perusajatus – nykyaikaisen ja tehokkaan teknologian levittäminen – olisi saatava toimimaan käytännössä; katsoo, että puhtaan kehityksen mekanismin ja yhteistoteutuksen käyttö olisi rajoitettava laadukkaisiin hankkeisiin, joiden avulla saadaan todennetusti aikaan kasvihuonekaasupäästöjen lisävähennyksiä,

BU.

ottaa huomioon, että maatalouskäytänteiden muutosten, EU:n ympäristölainsäädännön sekä yhteisen maatalouspolitiikan viimeisimpien rakenneuudistusten tavoitteena on kestävä kehitys ja että ne näin ollen välillisesti johtavat käytettävissä olevien resurssien parempaan hyödyntämiseen ja sitä kautta päästöjen vähenemiseen,

BV.

ottaa huomioon, että maatalous yhtäältä tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä, mutta toisaalta se vaikuttaa myönteisesti kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen, ja lisäksi maatalous kärsii suoraan ilmastonmuutoksen kielteisistä vaikutuksista, jotka johtavat erilaisiin taloudellisiin ja sosiaalisiin seurauksiin eri puolilla Eurooppaa,

BW.

ottaa huomioon, että karjankasvatukseen tarvittavan rehun laajamittainen viljely aiheuttaa merkittävän osan maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä,

BX.

ottaa huomioon, että maataloutta koskevia erityisiä ilmastonsuojelutavoitteita – kuten metaani- ja typpioksiduulipäästöjen vähentämistä koskevia sitovia määräyksiä – ei ole eikä myöskään kannustinjärjestelmiä jo olemassa olevan päästöjenvähentämispotentiaalin hyödyntämiseksi,

BY.

ottaa huomioon, että karjan luonnonmukainen kasvattaminen edistää merkittävästi ympäristönsuojelua, koska se on samalla maisemanhoitoa ja auttaa säilyttämään laidunmaita mutta kuluttaa vähemmän energiaa ja aiheuttaa vähemmän päästöjä,

BZ.

ottaa huomioon, että karjakannat on mukautettava käytettävissä oleviin maa-aloihin ja että kestävän kehityksen mukainen laiduntaminen voi osaltaan ehkäistä maaperän eroosiota laidunmailla,

CA.

ottaa huomioon, että metsillä on suuri merkitys biosfäärille ja niillä on lukuisia tehtäviä globaalissa ekosysteemissä, ja ottaa huomioon, että metsille nykyisin määritellyssä taloudellisessa arvossa ei pystytä ottamaan huomioon niiden ekosysteemiin liittyvää tai sosiaalista/yhteiskunnallista arvoa,

CB.

katsoo, että metsillä on kolme eri tehtävää ilmastonmuutoksen lieventämisessä: ne toimivat metsien kestävän käytön ja suojelun avulla hiilivarastoina ja metsittämisen kautta hiilinieluina ja uusiutuvana raaka-aineena käytettyinä ne korvaavat fossiilisia polttoaineita ja tuotteita,

CC.

ottaa huomioon, että yli 30 prosenttia maailman pinta-alasta on metsien peittämää, että yli kaksi kolmannesta kaikista maailman eläinlajeista elää näissä metsissä ja että metsät sitovat noin 30 prosenttia vuotuisista kasvihuonekaasupäästöistä,

CD.

ottaa huomioon, että metsillä on toisaalta tärkeä osuus ilmastonmuutoksen torjunnassa ja että toisaalta ilmastonmuutoksen seuraukset uhkaavat vähintään kolmannesta maailman metsistä,

CE.

ottaa huomioon, että metsien hävittämiseen liittyviin suuriin ongelmiin ovat syynä sosioekonomiset tekijät, kuten köyhyys ja alikehittyneisyys, heikot poliittiset instituutiot ja oikeusvaltion periaatteiden puute sekä epäoikeudenmukaiset omistussuhteet ja korruptio, mikä voi muiden seurausten ohella johtaa metsien laittomiin hakkuihin ja raivaukseen,

CF.

katsoo, että metsäalueiden tuhoutuminen metsien hävittämisen, kestämättömien hakkuiden tai muun muassa helleaaltojen aiheuttamien tulipalojen vuoksi lisää huomattavasti hiilidioksidipäästöjä,

CG.

katsoo, että raivattujen metsien metsittämiseksi uudelleen ei ole tarpeeksi strategioita ja ohjelmia,

CH.

katsoo, että EU:n metsäistutusten luonne ei vastaa Euroopan luonnollista sekametsää,

CI.

ottaa huomioon, että Euroopan maaperä uhkaa vahingoittua peruuttamattomasti nopeammin kuin koskaan aikaisemmin, ja että ilmastonmuutos pahentaa näitä vahinkoja,

CJ.

ottaa huomioon, että ikiroudan sulaminen muuttaa maaperän tilaa pohjoisella pallonpuoliskolla ja lisää merkittävästi ilmakehään pääsevän metaanin määrää,

CK.

ottaa huomioon, että vesivarojen saatavuus, juomavesi- ja muu vesihuolto, veden kulutus ja jätevesien käsittely ovat tiiviisti sidoksissa taloudellisiin ja sosiaalisiin reunaehtoihin,

CL.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutos vahvistaa entisestään vesivarojen saatavuudessa sekä tulvien ja kuivuuden esiintyvyydessä olevia alueellisia eroja Euroopassa,

CM.

ottaa huomioon, että kala ja meren eläimet ovat merkittävä ravinnon lähde ja että valtameret ovat suurimpia globaaleja hiilen varastointipaikkoja sekä toimivat biomassan ja raaka-aineen lähteinä,

CN.

ottaa huomioon, että merten ravintoresursseja hyödynnetään jo liikaa,

CO.

katsoo, että jätehierarkia on keskeinen ilmastonmuutosten lievittämistä koskeva periaate jätealalla,

CP.

katsoo, että olisi tunnustettava, että EU:n jätelainsäädännöllä yhdessä jätteiden hävittämistä koskevien innovaatioiden ja kierrätettyjen tuotteiden kasvavan käytön kanssa on jo positiivinen vaikutus ympäristöön ja että ne edistävät jätealan nettokasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, vaikkakaan kaikkia mahdollisuuksia ei vielä hyödynnetä,

CQ.

ottaa huomioon, että kaikista ponnisteluista huolimatta jätteiden määrä valitettavasti kasvaa edelleen,

CR.

ottaa huomioon, että kaikenlaiset mukauttamistoimet toimivat takuina tulevaisuutta varten aikaisempien kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttamien vahinkojen ja ilmaston lämpenemisen lieventämiseksi,

CS.

ottaa huomioon, että pelkästään kustannus-hyöty-analyysin tekeminen mukauttamistoimia kehitettäessä ei riitä takaamaan vähimmäissuojaa kaikille väestöryhmille, katsoo, että tällaisia toimenpiteitä suunniteltaessa ilmastonmuutoksen paikallisvaikutukset on kiireellisesti analysoitava,

CT.

ottaa huomioon, että Millennium Ecosystem Assessment -tutkimusohjelman mukaan luonnonvarojen käyttö uhkaa nykyisin kahta kolmannesta ekosysteemistä, pahentaa haavoittuvuutta ilmastonmuutoksille ja lisää siten edelleen paineita kehittää mahdollisimman pikaisesti mukauttamistoimia,

CU.

ottaa huomioon, että EYK:n (Euroopan ympäristökeskuksen), YTK:n (yhteisen tutkimuskeskuksen) ja WHO:n (Maailman terveysjärjestön) yhteisessä kertomuksessa ”Impacts of Europe's changing climate” (Euroopan muuttuvan ilmaston vaikutukset) kiinnitetään huomiota siihen, että haavoittuvuus ilmastonmuutokselle vaihtelee suuresti eri puolilla Eurooppaa ja eri aloilla, siten että eniten kärsivät vuoristo- ja rannikkoalueet, Välimeri ja arktinen alue ja että kertomuksen mukaan kasvihuonekaasupäästöjen entistä tehokkaamman vähentämisen lisäksi EU:n ja kansallisella tasolla tarvitaan erityisesti ennakoivia sopeutustoimia, jotta vaikutukset voidaan kohtuullistaa,

CV.

ottaa huomioon, että monet ilmastonmuutoksen aiheuttamat terveysvaikutukset voidaan esimerkiksi WHO:n kertomusten mukaan pitää hallinnassa valmistautumalla niihin, vahvistamalla terveydenhuoltojärjestelmiä ja toteuttamalla asianmukaisia ennalta ehkäiseviä toimia, kun erityistä huomiota kiinnitetään trooppisten tautien leviämiseen ja yleisiin tiedotuskampanjoihin, joissa otetaan huomioon erityisen haavoittuvat ryhmät, kuten raskaana olevat naiset, vastasyntyneet, lapset ja ikäihmiset,

CW.

katsoo, että Euroopan ympäristöterveyssuunnitelma vuosiksi 2004–2010 on täysin riittämätön erityisesti ilmastonmuutoksesta johtuvien terveyteen vaikuttavien ympäristökysymysten käsittelemiseksi,

CX.

ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvoston kokouksessa maaliskuussa 2007 sovitut ilmastopoliittiset tavoitteet ovat teknisesti ja taloudellisesti saavutettavissa ja tarjoavat tuhansille EU:n yrityksille ainutlaatuisia liiketoiminnan mahdollisuuksia,

CY.

ottaa huomioon, että monet yritykset eivät vielä ymmärrä tarpeeksi hyvin ilmastonmuutokseen liittyvien mahdollisuuksien ja riskien laajuutta,

CZ.

katsoo, ettei päättäväinen panostaminen ilmastonsuojeluun ole ristiriidassa jatkuvan talouskasvun ja hyvinvoinnin kanssa, ja katsoo, että se voi olla tehokas investointi, jolla on merkittävä taantumaa estävä vaikutus ja joka on nähtävä haasteena laajoille rakenteellisille muutoksille, joiden tavoitteena on viime kädessä todellisen vihreän talouden kehittäminen,

DA.

katsoo, että työpaikkojen uudelleenjärjestely tulee tapahtumaan pikemminkin tiettyjen alojen sisällä kuin eri alojen välillä,

DB.

ottaa huomioon, että päästökauppa on EU:n ilmastonsuojeluohjelman keskeinen osatekijä pyrittäessä vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä tehokkuutta lisäämällä; katsoo, että päästökauppa yksinään ei kuitenkaan riitä auttamaan meitä ulos hiilidioksidiumpikujasta eikä saamaan aikaan laaja-alaista vallankumousta vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavan teknologian alalla,

DC.

katsoo, että ilmastonmuutoksen lieventämistavoitteiden saavuttaminen edellyttää asianmukaisia rahoituksen ohjausmekanismeja, joiden avulla vahvistetaan energiatehokkaiden ja puhtaiden tekniikoiden kehittämistä ja soveltamista,

DD.

katsoo, että kestävä asuminen tarjoaa valtavia mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen,

DE.

ottaa huomioon, että tehokkuuden lisääminen ei yksinään johda teknologian vallankumoukseen, vaan EU:n, kansallisella ja paikallisella tasolla tarvitaan yhdennettyä strategiaa, jotta voidaan edistää uusien ja huipputekniikoiden ja -prosessien tutkimus- ja kehitystyötä (t&k) ja vahvistaa niiden käyttöönottoa,

DF.

ottaa huomioon, että hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikkaa käytetään jo pienessä mittakaavassa eri aloilla (muun muassa öljyn ja kaasun saannissa), mutta on se ilmastonsuojeluun käytettävänä laajamittaisena tekniikkana vielä lapsenkengissä,

DG.

ottaa huomioon, että kustannukset ja riskit ovat vielä suuremmat kuin taloudellinen hyöty ja että hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikkaa käyttävien voimaloiden teho nykyaikaisesta teknologiasta huolimatta laskee,

DH.

ottaa huomioon, että hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikka voisi sillanrakentajatekniikkana matkalla kohti energiajärjestelmän hiilidioksidipäästöjen eliminoimista osaltaan vähentää voimaloiden hiilidioksidipäästöjä ja että se voisi toimia uusiutuvien energiamuotojen täydentäjänä, mutta hiilidioksidin talteenotto ja varastointi on ”end-of-pipe”-teknologiaa,

DI.

ottaa huomioon, että tieto- ja viestintätekniikka aiheuttaa nykyisin 2 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä, mutta ala voisi sen lisäksi, että se vähentää omia hiilidioksidipäästöjään, myös kehittää innovatiivisia ja energiatehokkaita sovelluksia koko kansantaloutta varten,

DJ.

ottaa huomioon, että EU:n nykyinen talousarvio ei riitä ilmastonsuojelutavoitteiden saavuttamiseen, koska ilmastonmuutoksen torjumiseen ei ole vielä varattu tarpeeksi määrärahoja vaikka se on vahvistettu poliittiseksi prioriteetiksi,

DK.

ottaa huomioon, että tulevassa rahoituskehyksessä on varattava määrärahoja ilmastonmuutoksen torjuntaan ja eurooppalaisen mukauttamispolitiikan kehittämiseen, jotta EU:lla on riittävä ”ilmastonmuutosbudjetti” vuoden 2013 jälkeistä varainhoitokautta varten,

DL.

katsoo, että ilmastonmuutoksen torjunta on otettava huomioon kaikessa EU:n politiikassa; katsoo näin ollen, että EU ei voi enää pelkästään jakaa uudelleen nykyisiä voimavaroja, vaan sen olisi pyrittävä luomaan uusia voimavaroja, joilla luonteeltaan poikkialaiset ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvät toimet voidaan rahoittaa,

DM.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen torjumiseen tähtäävät talous- ja yhteiskuntapoliittiset toimet panevat alulle kulttuurin muutoksen, joka tulee muuttamaan vakiintuneita tottumuksia ja elämäntyyliä, mutta todella kestävää kulutusta ja raaka-aineiden käyttöä yhteiskunnan kaikilla aloilla ei saavuteta ilman asenne- ja käyttäytymismuutoksia ja että siksi on kehitettävä uudenlaisia kulutusmalleja ja elämäntyylejä,

DN.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutos sysää liikkeelle teknisen modernisoinnin aallon, johon sisältyviä taloudellisia mahdollisuuksia voidaan hyödyntää vain mikäli työmarkkinoilla on käytettävissä riittävästi ammattitaitoista työvoimaa,

DO.

ottaa huomioon, että Eurobarometri-erityistutkimus nro 300 osoittaa yksiselitteisesti, että suuri osa Euroopassa kyselyyn osallistuneista pitää ilmastonmuutosta hyvin vakavana ongelmana, mutta monet heistä valittavat tiedon puutetta ja rajoittavat henkilökohtaiset ilmastonmuutoksen torjumiseen tähtäävät aloitteensa pikemminkin yksinkertaisiin toimiin, kuten jätteiden erotteluun tai energian ja veden kulutuksen vähentämiseen, jotka eivät edellytä suuria muutoksia jokapäiväiseen elämään,

DP.

ottaa huomioon, että saatavilla on tarvittavat tiedot omien liikkumistottumusten, kuten henkilöauton käytön, kyseenalaistamiseksi ja vaihtoehtoisten liikkumismuotojen (kävely, pyöräily tai julkiset liikennevälineet) käytön harkitsemiseksi,

DQ.

ottaa huomioon, että ilmastonsuojelua koskevat EU:n määräykset ja säädökset auttavat paikallisia ja kunnallisia päättäjiä parantamaan elämänlaatua monissa Euroopan unionin kaupungeissa ja että paikalliset aloitteet suurkaupunkialueilla edistävät ratkaisevasti hiilidioksidipäästöjen vähentämistä Euroopan unionissa,

DR.

toteaa, ettei ole pelkästään vähittäiskauppiaiden vastuulla saada asiakkaansa siirtymään vaihtoehtoiseen ostoskäyttäytymiseen; katsoo kuitenkin, että yritykset kokonaisuudessaan voisivat olla esimerkkeinä kestävyydestä ja resurssien tehokkaasta hyödyntämisestä liiketoimintamalliensa ja tuotantoprosessiensa kautta ja että ne voisivat antaa henkilöstölleen merkittävän aseman ilmastoystävällisiä toimintatapoja koskevan tietouden levittämisessä,

DS.

katsoo, että kuluttajille ei tiedoteta tarpeeksi maataloustuotteiden ilmastovaikutuksista, mutta kohdennetuilla tiedotuskampanjoilla voidaan vaikuttaa kuluttajien käyttäytymiseen ja siten saavuttaa myös terveyspoliittisia tavoitteita,

DT.

katsoo, että ilmastonmuutoksen ongelmaa ei voida ratkaista, ellei paikallista väestöä saada osallistumaan siihen laajalla rintamalla kaikkialla maailmassa, ja että tästä syystä yksi keskeisistä tehtävistä on antaa sille kaikin mahdollisin keinoin sen tarvitsemat tiedot, jotta sitä voidaan auttaa ongelmien ratkaisemiseen osallistumisessa ja myös itsensä suojelemisessa silloin, kun sopeutumisvaikeuksia väistämättä ilmenee,

DU.

ottaa huomioon, että maailman väestön resurssien tarve ylittää jo nyt neljänneksellä maan luonnollisen uusiutumiskyvyn ja vie siten tulevilta sukupolvilta elämän edellytykset,

DV.

ottaa huomioon, että tulevien tuotantotapojen ja kulutuskäyttäytymisen ratkaiseva perusta luodaan nyt tehtävillä poliittisilla päätöksillä, jotka edellyttävät kaukonäköisyyttä ja poliittista johtajuutta, mutta kestävämpään elämäntapaan ei päästä ilman talouselämän, tieteen, tiedotusvälineiden, järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisten osallistumista,

DW.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutos on globaali ympäristöongelma, jonka syyt ovat luonteeltaan rakenteellisia,

1.

muistuttaa edellä mainitusta 21. toukokuuta 2008 antamastaan päätöslauselmasta ja erityisesti siitä, että kaikilla päästöjen vähentämiseen tähtäävillä toimilla tulisi pyrkiä selvästi tavoitteen – koko maailman lämpötilan nousun rajoittaminen 2 celsiusasteeseen – alapuolelle, sillä jo tällainen lämpeneminen vaikuttaisi voimakkaasti yhteiskuntaamme ja yksilöiden elämäntapaan aiheuttaen myös merkittäviä muutoksia ekosysteemeissä ja vesivaroissa; on hyvin huolissaan siitä, että kuten monet tuoreet tieteelliset kertomukset ovat osoittaneet, ilmastonmuutos on sekä nopeampi että vakavampi kielteisiltä vaikutuksiltaan kuin aiemmin on luultu; kehottaa siksi komissiota seuraamaan tiiviisti ja analysoimaan uusimpia tieteellisiä tietoja erityisesti sen arvioimiseksi, olisiko vaarallinen ilmastonmuutos edelleen vältettävissä EU:n 2 celsiusasteen tavoitteen saavuttamisella;

2.

korostaa, että on pikainen tarve sisällyttää – horisontaalista menettelyä noudattaen – maapallon lämpeneminen ja ilmastonmuutos uusina parametreinä kaikille aloille ja kaikkeen politiikkaan ja ottaa maapallon lämpenemisen ja ilmastonmuutoksen syyt ja seuraukset huomioon kaikilla relevanteilla EU:n lainsäädännön aloilla;

3.

muistuttaa erityisesti tarvittavista tavoitteista ilmastonmuutoksen torjunnassa ja painottaa hallitustenvälisen ilmastopaneelin neljännen arviointikertomuksen (AR4) ja Balin etenemissuunnitelman suositusten mukaisesti, että EU:lle ja muille teollistuneille maille on ryhmänä asetettava keskipitkän aikavälin tavoite kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä 25–40 prosentilla vuoteen 2020 mennessä sekä pitkän aikavälin tavoite niiden vähentämisestä vähintään 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä vuoteen 1990 verrattuna niin, että keskitytään edelleen rajoittamaan maapallon keskilämpötilan kohoaminen kahteen asteeseen teollistumista edeltävään tasoon verrattuna, jotta tämän tavoitteen saavuttamisen todennäköisyys näin saadaan 50 prosenttiin;

4.

korostaa, että maan vaikutus ilmastoon ei rajoitu sen fyysisiin päästöihin; kehottaa Euroopan unionia ryhtymään kiireellisiin toimiin sisäisesti sekä kansainvälisten neuvottelujen yhteydessä, jotta voitaisiin kehittää kirjanpitokäytäntöjä ja jotta voitaisiin myös ottaa huomioon kulutuksen kaikki vaikutukset kansainvälisen lentoliikenteen vaikutukset mukaan lukien;

5.

kehottaa komissiota harkitsemaan unionin tulevien poliittisten aloitteiden hiilijalanjälkeä sen takaamiseksi, että unionin tasolla asetetut ilmastonmuutostavoitteet saavutetaan samalla, kun taataan ympäristön ja kansanterveyden korkeatasoinen suoja;

6.

korostaa poliittisia toimia ja yhteistyötä kansainvälisellä tasolla (alueelliset monenväliset sopimukset mukaan lukien) sekä EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla, mitä parlamentti on toistuvasti ehdottanut ilmastonmuutoksen vastustamiseksi;

7.

suhtautuu myönteisesti hyväksyttyyn EU:n lainsäädäntöpakettiin (niin sanottu ilmasto- ja energiapakettiin), joka edellyttää EU:n kasvihuonekaasupäästöjen yksipuolista vähentämistä 20 prosentilla ja sitä, että perustetaan menettely, jolla nopeutetaan ponnisteluja 30 prosentin vähennystavoitteen saavuttamiseksi tulevan kansainvälisen sopimuksen sitoumusten mukaisesti, ja että kasvatetaan 20 prosenttiin uusiutuvan energian osuus EU:n energiavalikoimasta vuoteen 2020 mennessä, ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita panemaan kyseiset lainsäädäntötoimenpiteet sujuvasti ja pikaisesti täytäntöön; kehottaa komissiota valvomaan tarkasti ilmasto- ja energiapaketin täytäntöönpanoa;

8.

katsoo, että ilmasto- ja energiapaketissa sovitut tietyt periaatteet ovat hyödyllisiä myös kansainvälisen sopimuksen kannalta, erityisesti teollisuusmaiden sitoumuksia koskeva sitova lineaarinen siirtymä, vuonna 2005 toteutuneisiin päästöihin perustuva eriyttäminen ja vuotuisen vähennyskertoimen noudattamista koskeva järjestely;

9.

on sitoutunut EU:n johtavaan asemaan UNFCCC:n puitteissa COP- ja MOP-tasolla käytävissä kansainvälisissä neuvotteluissa ja myös muilla kansainvälisillä foorumeilla, kuten WTO:ssa, Maailmanpankissa ja Kansainvälisessä valuuttarahastossa; toteaa, että on ehdottoman välttämätöntä saavuttaa Kioton pöytäkirjassa vahvistetut EU:n ja sen jäsenvaltioiden tavoitteet, jotta EU voisi toimia uskottavasti tässä johtavassa asemassa;

10.

yhtyy näkemykseen, että nykyaikaisen ympäristöteknologian kehittäminen, soveltaminen ja vienti edistää samalla Lissabonin strategian toteuttamista ja EU:n Kioton-tavoitteiden sekä muiden ilmastotavoitteiden saavuttamista, ja toteaa, että kunnianhimoisten ympäristötavoitteiden ja taloudellisen kasvun toteuttamiseksi Lissabonin strategia sekä ilmasto- ja energiapaketti on integroitava täysin;

11.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan YK:n vetoomusta ”Green New Deal”; kehottaa, että rahoituskriisin vuoksi talouskasvua edistävät investoinnin tehdään kestävällä tavalla etenkin edistämällä vihreää teknologiaa, joka samalla edistää Euroopan tulevaa kilpailukykyä ja turvaa työpaikat;

12.

korostaa tässä yhteydessä, että ilmastonmuutoksen torjuminen johtaa yhteiskunnallisiin muutoksiin, jotka auttavat luomaan uusia työpaikkoja ja teollisuudenaloja, vastustamaan energiaköyhyyttä ja riippuvuutta fossiilisten polttoaineiden tuonnista tuoden kansalaisille sosiaalisia etuja; korostaa, että yhteistyö kansainvälisellä, alueellisella ja paikallisella tasolla on keskeisellä sijalla tämän tavoitteen saavuttamisessa;

13.

on lisäksi vakuuttunut siitä, että ilmastonmuutosta voidaan vastustaa menestyksekkäästi vain, jos kansalaiset osallistuvat täysin tähän prosessiin ja heitä suojellaan hiilineutraaliin talouteen siirtymisen aikana; korostaa siksi, että lieventämis- ja mukautumistoimet vievät Euroopan unionia kohti uutta kestävän kehityksen mallia, jonka tulisi korostaa sosiaalista luonnettaan yhteiskunnallisen yhteisymmärryksen saavuttamiseksi;

14.

korostaa, että on ennen kaikkea lisättävä energiatehokkuutta kaikilla jokapäiväisen elämän osa-alueilla ja samanaikaisesti aloitettava prosessi, joka johtaa kestäviin tuotantotapoihin ja kulutustottumuksiin ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan tietoiseen resurssien säästämiseen;

15.

painottaa tässä yhteydessä, että on välttämätöntä tarkastella EU:n talousarvion sekä nykyisten ja tulevien rahoitusvälineiden yhteensopivuutta ilmastonsuojelupolitiikan tavoitteiden kanssa ja että niitä on tarvittaessa mukautettava;

16.

korostaa, että menestyksekkään tutkimus- ja kehityspolitiikan edellytyksenä on, että markkinoillepääsy taataan ja uudenlaista teknologiaa voidaan soveltaa käytännössä;

17.

kehottaa tutkimaan mahdollisia ilmaston aiheuttaman muuttoliikkeen suuntauksia ja niiden aiheuttamaa painetta paikallisille palveluille, jotta voidaan saada tietoa pitkän aikavälin suunnittelu- ja riskinhallintaprosesseja varten;

18.

korostaa, että lähes puolet maailman väestöstä on alle 25-vuotiaita ja että nyt tehtävillä ilmastopoliittisilla päätöksillä on kauaskantoisia seurauksia ihmiskunnan historian suurimmalle nuorten sukupolvelle;

19.

suhtautuu myönteisesti Poznańin konferenssissa (COP 14 ja COP/MOP 4) tehtyyn päätökseen siirtyä keskustelusta todellisiin neuvotteluihin, joiden tavoitteena on vuoden 2012 jälkeinen sopimus ja tähän liittyen vuoden 2009 työohjelman hyväksyminen; suhtautuu myönteisesti myös puheenjohtajille annettuun valtuuksiin ehdottaa neuvoteltava teksti, jota käsiteltäisiin neuvotteluissa kesäkuussa 2009;

20.

kehottaa komissiota ja seuraavia neuvoston puheenjohtajavaltioita ottamaan johtajan roolin vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevasta sopimuksesta käytävissä kansainvälisissä neuvotteluissa ja saattamaan neuvottelut päätökseen vuoden 2009 loppuun mennessä, jotta jää riittävästi aikaa tulevan ilmastonsuojelusopimuksen ratifiointiin ja pystytään välttämään aukon syntyminen velvoiteajanjaksojen välille;

21.

painottaa, että uuden ilmastonsuojelusopimuksen olisi Yhdistyneiden Kansakuntien puitteissa perustuttava ”yhteisen mutta erilaisen vastuun” periaatteeseen, jolloin teollisuusmaat ottavat johtavan aseman omien päästöjensä vähentämisessä, kun taas kehitysmaat sitoutuvat Balin toimintasuunnitelman mukaisesti kansallisiin asianmukaisiin lieventäviin toimiin kestävän kehityksen yhteydessä niin, että teollisuusmaat auttavat niitä mitattavissa, raportoitavissa ja todennettavissa olevalla tavalla teknologian, rahoituksen ja kapasiteetin lisäämisen avulla;

22.

kehottaa niitä UNFCCC:n teollistuneita osapuolia, jotka eivät ole vielä niin tehneet, ehdottamaan yksittäisiä päästöjen vähentämistä koskevia sitoumuksia edistäen näin yleisiä ponnisteluita yleissopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi; suhtautuu myönteisesti UNFCCC-prosessia koskevaan kehitysmaiden sitoumukseen sekä useiden niistä hyväksymiin erillisiin sitoumuksiin ja politiikkoihin;

23.

kehottaa uutta USA:n hallitusta täyttämään odotukset ja myötävaikuttamaan siihen, että laadittavan kansallisen lainsäädännön avulla vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä ja edistetään puhtaita teknologioita, sekä kansainvälisiin neuvotteluihin aktiivisesti osallistumalla muotoilemaan kunnianhimoisia ilmastopuitteita vuoden 2012 jälkeiseksi ajaksi;

24.

korostaa, että vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevan sopimuksen olisi oltava sopusoinnussa Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen poliittisen toimintasuunnitelman ja Euroopan unionin muiden tavoitteiden, kuten biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen, vuosituhattavoitteiden tai turvallisuuskysymysten, kanssa, niin että voidaan hyödyntää poliittisia synergioita;

25.

panee merkille, että komissio on antanut EU:n kannasta Kööpenhaminassa järjestettävää YK:n ilmastonmuutoskonferenssia (COP 15) varten tiedonannon ”Kohti kattavaa ilmastosopimusta Kööpenhaminassa” (KOM(2009)0039);

26.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota kehittämään ilmastonmuutosta koskevan ulkopolitiikan ja kiinnittämään jatkuvasti huomiota EU:n ilmastotavoitteisiin EU:n ja jäsenvaltioiden diplomatiassa; sitoutuu itse pitämään EU:n ilmastotavoitteita jatkuvasti esillä ja puolustamaan niitä yhteyksissään muiden maiden parlamenttien edustajiin;

27.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita integroimaan päästövähennysvaatimukset ja toimenpiteet ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseksi kehitysyhteistyöohjelmiin ja/tai viittaamalla näihin vaatimuksiin kehitysapua antavien kansainvälisten elinten päätöksentekoprosesseissa ja samalla ottamaan asianomaisen maan tai alueen yksityisen sektorin ja julkiset viranomaiset sekä kansalaisjärjestöt mukaan toimintaan kumppaneina; korostaa, että tarvitaan lisäresursseja, jotta kehitysmaita voidaan auttaa vastaamaan ilmastonmuutoksen haasteeseen, ja että tässä yhteydessä kehitettävien aloitteiden tulee liittyä muodollisesti UNFCCC-prosessiin ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen; pitää myönteisenä, että EU on pannut alulle maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman, jolla tuetaan sopeutumista ilmastonmuutokseen köyhissä kehitysmaissa, jotka ovat kaikkein haavoittuvimpia ilmastonmuutoksen kannalta, ja muistuttaa tässä yhteydessä edellä mainitusta 21. lokakuuta 2008 antamastaan päätöslauselmasta;

28.

suhtautuu myönteisesti COP 14 ja COP/MOP 4 -konferenssissa tehtyyn päätökseen, jonka mukaan sopeuttamisrahastosta tehdään täysin toimiva, joten se voi rahoittaa hankkeita vuodesta 2009 alkaen, ja pitää tätä hyvin tärkeänä ensi askeleena käsiteltäessä kehitysmaiden huolia, jotka liittyvät ilmastonmuutostoimenpiteiden rahoittamiseen kyseisissä maissa; suhtautuu myös myönteisesti päätökseen teknologian siirtoa koskevien investointien lisäämiseksi teknologian siirtoa koskevan Poznańin strategisen ohjelman avulla;

29.

suhtautuu myönteisesti siihen vähäiseenkin edistykseen, jota on saatu aikaan käsiteltäessä CDM-hankkeiden täydentävyyttä ja maantieteellistä jakautumista koskevia kysymyksiä, ja pyytää jäsenvaltioita Poznańin päätösten mukaisesti ostamaan päästöoikeuksia ensisijaisesti maista, jotka ovat alle kymmenen rekisteröidyn CDM-hankkeen isäntämaita, ja erityisesti vähiten kehittyneistä maista, pienistä saarikehitysmaista ja Afrikasta, sekä kattamaan kyseisten hankkeiden arvioinnista aiheutuvat kustannukset;

30.

palauttaa tässä yhteydessä mieliin Kioton pöytäkirjan 6, 12 ja 17 artiklan ja Marrakešin sopimusten mukaisen täydentävyysperiaatteen, jonka mukaisesti osapuolten on täytettävä kasvihuonekaasujen vähentämistä koskevat velvoitteensa kansallisesti, ennen kuin ne voivat hyödyntää ulkoisia joustomekanismeja kuten puhtaan kehityksen mekanismia ja yhteistoteutusta;

31.

korostaa, että puhtaan kehityksen mekanismin ja yhteistoteutuksen liiallinen käyttö haittaa Euroopan unionin uskottavuutta kansainvälisissä YK:n neuvotteluissa ja siten sen johtavaa roolia ilmastonmuutoksen torjunnassa; kannustaa jäsenvaltioita olemaan vastuullisia ja minimoimaan puhtaan kehityksen mekanismin ja yhteistoteutuksen käytön sekä suorittamaan suurimman osan päästövähennyksistä omissa maissaan;

32.

yhtyy yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission aiheesta ”Ilmastonmuutos ja kansainvälinen turvallisuus” antamassa kertomuksessa esitettyihin suosituksiin ja painottaa, että on kehitettävä asianmukainen monenvälinen ja ennaltaehkäisevä EU:n ilmastodiplomatia, jotta ilmastopoliittiset näkökohdat ja muut kansainvälisiin suhteisiin liittyvät tekijät, kuten väestönkasvu ja ilmastosta johtuva muuttoliike, kaupungistuminen, energiantarve, energian hintojen nousu sekä vesi- ja elintarvikepula, voidaan paremmin integroida kansainvälisten suhteiden kehittämiseen;

33.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita Euroopan turvallisuusstrategian ja Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan yhteydessä estämään ja valvomaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja ryhtymään toimiin ilmastonmuutoksen vaikutusten ja siitä seuraavien luonnonkatastrofien hallitsemiseksi väestönsuojelun ja kansalaisten turvallisuuden kannalta ottaen myös huomioon mahdolliset selkkaukset, joita ilmastonmuutoksen aiheuttamista veden ja maan saatavuuden muutoksista seuraa;

34.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita vahvistamaan ilmastokumppanuuksiaan kohteena olevien kehitysmaiden kanssa ja luomaan uusia kumppanuuksia sinne, missä niitä ei tällä hetkellä ole, antamalla merkittävästi nykyistä enemmän rahallista tukea teknologian kehittämiseen ja siirtämiseen, henkisen omaisuuden suojaan ja institutionaalisen kapasiteetin lisäämiseen;

35.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan kehitysyhteisyössä tärkeimmälle sijalle energiatehokkuuden ja uusiutuvat energialähteet;

36.

kehottaa komissiota käyttämään WTO:n neuvottelukierroksilla ja vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevassa prosessissa toisiinsa mukautettuja kauppa- ja ympäristöpoliittisia neuvottelustrategioita, välittääkseen EU:n ilmastonsuojelutavoitteet ja niitä varten kehitetyt välineet uskottavasti neuvottelukumppaneilleen, hälventämään huolia kaupan esteiden tai muiden haittojen aiheutumisesta EU:n ja sellaisten kolmansien maiden kauppasuhteille, jotka eivät ole vahvistaneet sitovia ilmastonsuojelutavoitteita, sekä noudattamaan vastavuoroisuuden periaatetta toteuttamalla maailmanlaajuista ilmastonsuojelua;

37.

kehottaa komissiota, neuvoston puheenjohtajavaltioita ja jäsenvaltioita omaksumaan kahdenvälisellä tasolla johtavan roolin neuvotteluissa vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevasta sopimuksesta, jotta voidaan varmistaa onnistuminen neuvotteluissa, joilla pyritään kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttamiseen;

38.

korostaa, että Eurooppa tarvitsee tulevaisuuteen suuntautuneen yhteisen energiapolitiikan, joka perustuu jäsenvaltioiden väliseen solidaarisuuteen, sekä EU:ssa että ulkosuhteissa, jotta voidaan taata korkeatasoinen energiahuollon varmuus ottaen huomioon kestävä kehitys, resurssien tehokas käyttö ja ilmastoneutraalius, kohdata ilmastonmuutokseen ja kilpailukykyyn liittyvät ongelmat sekä ehkäistä energiatoimitusten mahdollinen keskeytyminen;

39.

kehottaa EU:ta luomaan Euroopan uusiutuvan energian yhteisön ja edistämään näin tämän alan tutkimusta ja koehankkeita sekä verkon kehittämistä tavalla, joka mahdollistaa uusiutuvien energialähteiden parhaan mahdollisen integroinnin;

40.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita takaamaan:

41.

kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita takaamaan poliittisesti ohjatun ja yritysten johtaman siirtymisen uudenlaiseen energiayhdistelmään siten, että jäsenvaltioiden ja EU:n julkiset viranomaiset tukevat aktiivisesti uusiutuvien energialähteiden käyttämistä fossiilisten polttoaineiden vähittäiseen täydentämiseen ja sen jälkeen niiden vähentämiseen ja korvaamiseen niin, että samalla tehdään mahdollisimman paljon yhteistyötä muiden maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa;

42.

kehottaa jäsenvaltioita tukemaan alueiden ja kansalaisten omavastuullisuutta sekä edistämään paikallisten uusiutuvien energialähteiden käyttöä lainsäädännöllisten ja verotuksellisten kannustimien avulla;

43.

kehottaa jäsenvaltioita motivoimaan vähennyksillä ja verokannustimilla sähköntuottajia nykyaikaistamaan fossiilisilla polttoaineilla toimivia voimaloita, jotta tehokkuutta voidaan merkittävästi lisätä perinteisessä sähköntuotannossa;

44.

kehottaa jäsenvaltioita takaamaan hajautetusti tuotetulle energialle, kaasulle ja sähkölle pääsyn verkkoon, poistamaan markkinoillepääsyn esteet innovatiivisilta, uusiutuvista energialähteistä sähköä tuottajilta toimijoilta, lisäämään paikallista sähkön ja lämmön yhteistuotantoa sekä sähkön, lämmön ja jäähdytyksen yhteistuotantoa ja suuntaamaan sen keskipitkän aikavälin tavoitteiden mukaisesti;

45.

ehdottaa, että unionin ulkoisen energiapolitiikan osina luodaan aurinkoenergiakumppanuuksia Välimeren alueen kolmansien maiden kanssa niin, että ensimmäisessä vaiheessa pyritään luomaan aurinkoenergiaa ja siirtämään sitä Euroopan unioniin korkeajännitetasavirtakaapeleiden avulla, mikä voi toisessa vaiheessa muodostaa pohjan sähkön ja vedyn tuotannolle ja samalla siirtymiselle uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan talouteen;

46.

kehottaa EU:ta, jäsenvaltioita ja talouselämän toimijoita:

47.

kehottaa jäsenvaltioita paikallisten tai alueellisten mahdollisuuksien mukaan lisäämään tuulivoiman, josta intensiivisen tuen ansiosta on jo tullut vakiintunut energiantuotannon muoto, osuutta sekä vesivoiman ja maalämmön osuutta energiayhdistelmästä ja hyödyntämään olemassa olevaa kehittämispotentiaalia myös huippuosaamisverkkojen suorittaman koordinoinnin ja eurooppalaisten tutkimusaloitteiden avulla;

48.

painottaa, että biomassan kestävä käyttö energiantuotantoon tarjoaa huomattavia mahdollisuuksia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen, ja vaatii laatimaan eurooppalaisen strategian kestävän biomassan käytölle sähkön ja kaasun tuotantoon, lämmitykseen ja jäähdytykseen;

49.

kehottaa komissiota esittämään perusteellisen tutkimuksen bioenergian kaikista päästöistä sen yksittäisten lähteiden koko elinkaaren aikana, jotta voidaan päätellä, millainen osuus jätteiden ja tarkoituksenmukaisen viljelyn avulla aikaansaadulla biomassalla voi olla energianlähteenä tulevaisuudessa; katsoo, että tällöin olisi puolueettomasti tutkittava myös mahdollisuudet parantaa biomassan polttoarvoa viljelemällä uusia lajikkeita tai käyttämällä bioteknologiaa;

50.

pitää lämmön ja sähkön yhteistuotantoa tehokkaana, taloudellisena ja ympäristön kannalta järkevänä vaihtoehtona;

51.

panee merkille jäsenvaltioiden erilaiset menettelyt suhteessa ydinvoimaan ja kehottaa siksi komissiota kiinnittämään erityistä huomiota radioaktiiviseen jätteeseen ja sen koko kiertoon turvallisuuden parantamiseksi;

52.

pitää ydinfuusion teknisen toteutettavuuden tutkimista ITER-tutkimusreaktorissa ensimmäisenä askeleena kohti tämän energiamuodon kaupallista hyödyntämistä ja painottaa, että tämän tavoitteen saavuttaminen riippuu suuresti siitä, onko tutkimuksen rahoitus taattu pitkällä aikavälillä;

53.

kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan unionia kehittämään edelleen hiiltä ja kaasua käyttävien voimalaitosten hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikkaa tukemalla esittelyhankkeita ja tutkimusta;

54.

toteaa, että tietyillä biopolttoaineiden valmistusmenetelmillä voi olla vaikutuksia elintarvikkeiden hintoihin, biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen sekä metsien häviämiseen, ja panee samalla merkille, että biopolttoaineita on tuotettava vastuullisella tavalla ja todennettavasti kestävän prosessin avulla;

55.

pitää välttämättömänä, että kehitysmaat otetaan mukaan biopolttoaineiden kehittämiseen ja tuotantoon tähtäävään pitkän aikavälin strategiaan, niin että voidaan arvioida taloudellista suunniteltavuutta ja taloudellisuutta, turvata elintarvikkeiden saatavuus ja tuotanto, vastata ekologista kestävyyttä koskevaan kysymykseen, kaikkien olennaisten epäsuorien vaikutusten arviointi mukaan luettuna, ja mahdollistaa yhteiskunnallinen kehitys ja pysyvä tulojen lisäys ja että voidaan taata, että kehitysmaat saavat tarvittavan koulutuksen voidakseen täyttää kestävyyttä koskevat EU:n vaatimukset;

56.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan kehittyneiden biopolttoaineiden tutkimusta ja kehitystä, takaamaan, että siihen osoitetaan tarvittavat määrärahat, ja sitomaan ne vahvistettuihin kehitystavoitteisiin;

57.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään EU:n kestävyyskriteerien kehittämisestä saamaansa kokemusta ja edistämään aktiivisesti maailmanlaajuisen biopolttoainestandardin kehittämistä;

58.

kehottaa komissiota ehdottamaan energiatehokkuuden lisäämistä koskevaa sitovaa 20 prosentin tavoitetta vuoteen 2020 mennessä ja liittämään ehdotukseen konkreettisia päästöjen välitavoitteita;

59.

vaatii järjestämään laajan, paikallisella tasolla toteutettavan kansalaisille suunnatun tiedotuskampanjan hajautetun energiatehokkuuden lisäämiseksi ja tarjoamaan sen yhteydessä talojen ja huoneistojen omistajille lämpökuvia energiataseesta ja esittämään myös rahoitusehdotuksia mahdollisia modernisointitoimia varten mikrolainojen mallin mukaisesti;

60.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään aktiivisesti tietoisuutta tieto- ja viestintäteknologioiden merkityksestä energiatehokkuuden, kestävän kehityksen ja EU:n kansalaisten elämänlaadun parantamisessa;

61.

kannustaa järjestämään messuja, tiedotuspäiviä ja seminaareja kiinteistönomistajien, rahoituspalvelujen tarjoajien, rakennusalan ammattilaisten ja muiden kiinteistöalan toimijoiden välisen synergian tuottamiseksi;

62.

vaatii selkeää eurooppalaista sähkön ja lämmön yhteistuotannon sekä kolmoistuotannon kehittämisen koordinointia ja integrointia teollisuuslaitoksiin, niin että voidaan taata paikalliset tai alueelliset lähtökohdat ilmastonsuojelutoimille ja samalla parantaa energiankulutuksen tehokkuutta;

63.

kehottaa talous- ja raha-asioiden neuvostoa ottamaan käyttöön alhaisemman arvonlisäveroasteen uusiutuvalle energialle ja energiaa säästäville hyödykkeille ja palveluille; ehdottaa jäsenvaltioille erityisesti, että ne kannustavat rakennusten nykyaikaistamiseen alentamalla modernisointitoimien ja niissä käytettävien välineiden arvonlisäveroa, suuntaamalla kiinteistö- ja omaisuusveron rakennusten energiatehokkuuteen tai panemalla energiatehokkuustodistukset täysimääräisesti täytäntöön ja edistämällä niitä;

64.

ehdottaa vuokralle annettujen kiinteistöjen modernisointiin kannustamiseksi, että vuokratulojen verotusta alennettaisiin uusiutuviin energialähteisiin perustuviin lämmitys- ja sähköjärjestelmiin tehtyjä investointeja sekä tehokkuuden lisääntymistä vastaavasti;

65.

katsoo, että rakennusten pitkäikäisyyden vuoksi on äärimmäisen tärkeää varmistaa, että uudisrakentamisessa noudatetaan mahdollisimman korkeita energiatehokkuusstandardeja, että olemassa olevat rakennukset korjataan nykyisten standardien mukaisiksi ja että kaikissa lämmitystä ja jäähdytystä edellyttävissä uusissa tai kunnostetuissa rakennuksissa noudatetaan tiettyä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäisosuutta;

66.

ehdottaa, että jäsenvaltiot parantavat ja laajentavat energiatehokkuustodistusten käyttöä ja liittävät suositukset taloudellisiin kannustimiin;

67.

vaatii ottamaan käyttöön uudisrakennusten ja kunnostettujen rakennusten energiatehokkuutta koskevat EU:n vähimmäisvaatimukset; kehottaa jäsenvaltioiden asianomaisia paikallisviranomaisia ja ammattijärjestöjä vakiinnuttamaan uudisrakennusten energiatehokkuutta koskevat kriteerit, ohjeet ja kansallisen lainsäädännön tai hallinnolliset päätökset arkkitehtien ja rakennusinsinöörien ohjenuoraksi yhdessä uusien rakennusten ja laajojen kunnostustöiden energiatehokkuusastetta koskevien rakennusoikeudellisten määräysten kanssa ja kehottaa varmistamaan tässä yhteydessä sisäilman puhtauden ja terveellisyyden;

68.

korostaa, että energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset on otettava huomioon kattavassa julkisia hankintoja koskevassa politiikassa liittyen julkisiin rakennuksiin ja palveluihin kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, sillä näin voidaan edistää uuteen tekniikkaan liittyvää innovointia sekä uuden tekniikan markkinoille pääsyä;

69.

pyytää, että yhteisön toimielinten hiilijalanjäljestä ja energian vähentämispotentiaalista tehdyt tutkimukset julkistetaan helppokäyttöisinä toimielinten asianomaisilla verkkosivuilla;

70.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan aktiivisesti valaistustekniikkaan ja älykkäisiin valaistussovelluksiin liittyvää tutkimusta ja kehittämistä, jotta voidaan edistää ponnekkaammin energiatehokkaamman valaistuksen käyttöönottoa julkisissa tiloissa sekä sisällä että ulkona, ja korostaa erittäin tehokkaiden valodiodien merkitystä;

71.

toteaa, että tornitalojen kunnostus ja energiatehokkuuden parantaminen on helpoin tapa säästää energiaa ja vähentää hiilidioksidipäästöjä etenkin sellaisissa maissa, joissa asuntotarjonta koostuu suurimmaksi osaksi tornitaloista; kehottaa komissiota tarkistamaan ja nostamaan tornitalojen kunnostukseen myönnettäviin rakennerahastotukiin sovellettavaa 2 prosentin rajaa;

72.

toteaa, että Euroopan rakennusalan pitkän aikavälin tavoitteena on oltava, että nettoenergia on nolla uusissa asuinrakennuksissa vuoteen 2015 mennessä ja uusissa liike- ja julkisissa rakennuksissa vuoteen 2020 mennessä, ja katsoo, että kunnostetut rakennukset on sisällytettävä tähän tavoitteeseen pitkällä aikavälillä;

73.

kehottaa komissiota mukauttamaan kaikenlaisten sähkö- ja elektroniikkalaitteiden energiatehokkuutta koskevat määräykset markkinoiden kehitykseen vähintään joka viides vuosi top runner -periaatteen mukaisesti, ajantasaistamaan laitteiden merkintäohjelmat tai teholuokittelun ja siten ehkäisemään virheellisten tietojen antamista kuluttajille;

74.

kehottaa komissiota asettamaan tiukkoja EU:n tavoitteita ja laatimaan yhdennettyjä teollisuutta koskevia toimia, joilla varmistetaan markkinoille pääsy ja energiatehokkaiden teknologioiden käyttö, myös yhteisten teknologisten tavoitteiden (kuten passiivisten talojen) kehittäminen, yhdennettyjen poliittisten strategioiden, kuten johtavien markkinoiden ja ympäristöä säästävien julkisten hankintojen, käytön lisääminen sekä tuotesuunnittelua ja vähimmäisvaatimuksia tukeva sääntely;

75.

kehottaa komissiota panemaan paljon lepovirtaa kuluttavia laitteita koskevan kiellon johdonmukaisesti täytäntöön ja sen jälkeen ekologista suunnittelua koskevan direktiivin (7) täytäntöönpanon yhteydessä tarkastelemaan mahdollisuutta määrätä laitteiden virrankatkaisutoiminto pakolliseksi ja laatimaan automaattista virrankatkaisua ja energiansäästöä koskevat sitovat määräykset myös suuria moottoreita käyttäville laitoksille sekä teollisuudessa käytettäville laitteille ja koneille;

76.

vaatii noudattamaan ajoissa ja tiukasti vuonna 2006 säädettyjä älykkäiden mittareiden asentamista koskevia vaatimuksia, jotta parannetaan kuluttajien tietoisuutta energian käytöstä ja helpotetaan energiantoimittajien mahdollisuuksia hallita tehokkaammin kysyntää;

77.

toteaa, että eurooppalainen talous- ja yhteiskuntamalli perustuu henkilöiden ja tavaroiden ajallisesti tehokkaan liikkuvuuden takaamiseen eikä resurssien käytön tehokkuuden takaamiseen, ja että vastedes tarvitaan näiden kahden menettelyn yhdistämistä;

78.

kehottaa Euroopan investointipankkia ja sen alaisuudessa riskipääomatoimintaa harjoittavaa Euroopan investointirahastoa laajentamaan oleellisesti energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen myönnettävää tukea;

79.

muistuttaa asianomaisia toimijoita siitä, että myös liikennealan on noudatettava EU:n ilmastotavoitteena olevaa hiilidioksidipäästöjen vähentämistä vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 prosentilla ja, jos asiasta tehdään kansainvälinen sopimus, vähintään 30 prosentilla vuoden 1990 tasosta ja lisäämään samanaikaisesti energiatehokkuutta 20 prosentilla;

80.

vaatii toteuttamaan laajaa, toisiaan tukevista toimista koostuvaa kestävään liikennepolitiikkaan pyrkivää politiikkojen yhdistelmää, johon sisältyy ajoneuvojen tekniikan edelleenkehittäminen (ekoinnovaatiot), vaihtoehtoisten energialähteiden käytön lisääminen liikenteessä, puhtaiden polttoaineiden jakeluverkkojen perustaminen, vaihtoehtoisten käyttötapojen lisääminen, älykäs liikenteen hallinnointi, muutokset ajotavoissa ja henkilöauton käytössä, logistiikan parantaminen, ”vihreät käytävät” ja liikenteen alan tieto- ja viestintätekniikka (ICT), hiilidioksidivero sekä julkisen liikenteen nykyaikaistaminen, jotta päästöt voidaan eliminoida tavoitteiden mukaisesti ottamalla kuitenkin huomioon lisääntyneen liikkuvuuden tarpeen; toteaa, että kaikkia näitä seikkoja voidaan selkeitä prioriteetteja asettamalla edistää julkisissa hankinnoissa;

81.

katsoo, että on noudatettava ensisijaisesti saastuttaja maksaa -periaatetta, ja vaatii, että kaikkien liikennemuotojen on osallistuttava laajasti niiden ulkoisten kustannusten sisällyttämiseen hintoihin; toteaa, että tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää asianmukaista taloudellista ympäristöä, ja kehottaa näin ollen jäsenvaltioita tarkistamaan kyseessä olevat verot ja tullit;

82.

pitää myönteisenä, että komissio on tehnyt liikenteen päästöjä koskevan luettelon (Greening Transport Inventory), jossa luetellaan nykyiset ja vielä tarvittavat lainsäädäntötoimet liikennealan kestävän kasvun takaamiseksi;

83.

korostaa infrastruktuurihankkeiden tärkeyttä liikenteen kannalta; kehottaa kuitenkin ottamaan mahdollisen ilmastovaikutuksen huomioon tulevassa kaavoituksessa suunnittelussa ja rakentamisessa;

84.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään satelliittinavigointijärjestelmien tarjoamia mahdollisuuksia, jotta liikenteen energiatehokkuutta voidaan lisätä parantamalla liikennevirtojen hallintaa ja organisointia, tarjoamalla tavaroiden ja henkilöiden liikkumista koskevaa reaaliaikaista tietoa sekä mahdollistamalla reittien ja liikennevälineiden optimaalinen valinta;

85.

pahoittelee, että liikenteen kannalta tehokasta ja ympäristöystävällistä kaupunkisuunnittelua kävelykatuineen, pyöräteineen ja joustavine julkisine lähiliikenteineen koskeviin haasteisiin ei monilla paikkakunnilla juurikaan ole vastattu tai se on tehty liian myöhään tai vain puutteellisesti;