Koulussa on kevätkarnevaalipäivä. Kummipojan syntymäpäivä. 
8/9.

Äiti lasta tuudittaa,                                              Sulje silmät pienoinen,
Lasta tuntureiden.                                               Uinu onnen unta. 
Päivä taakse kaikkoaa                                          Suuri on ja ihmeinen 
Ylhäin tähtivöiden.                                               Unten valtakunta. 
Vaikka kylmä hallayö                                            Kun sa suureks vartut vain 
Toiveet usein maahan lyö,                                   Mailla aavain aukeain, 
Kerran lapsein lahjaks saat                                  Kerran lapsein lahjaks saat 
Nää kairain kultamaat.                                         Nää laajat Lapin maat


Kiitos ♥

Varasin Mignon- munan itselleni tällaista päivää
varten. Kiitos kortista, lapset ovat lukeneet sen jo monta
kertaa.

Virpomisvitsatalkoot ohi. Pajunkissoja kun tarkkaan katsoo,
löytää niistä punaisen ja keltaisen alta.

Vesipisarat olivat tehneet auton tuulilasiin aamulla hiirenpolkuja. Löysin illalla kolme kuukautta vanhan kuvan kolmesta koululaisestani. Olen torstaina vähän väsynyt.

Pajunkissaoksat on haettu odottamaan koristelua ja ensi sunnuntaita.
ESSEssä oli kirje Marialle, ja artikkelissa Riikka Juvosen upea kuvitus.

"Jaksoitko tosiaan aina katsoa häntä niin lempeästi ja rakastavasti? On selvää, että tuollaisen katseen alla ihmisen on hyvä kasvaa omaksi itsekseen, löytää elämässä oma paikkansa ja tehtävänsä. Erityisesti pidän niistä kuvista, joissa teidät kuvataan posket vastakkain. Sellainen hellyys koskettaa."

Anna-Kaisa Tuomi

The quiet, sad and lovely moonlight, that makes the birds dream in the trees and fountains sob of delight. 
Paul Verlaine 1867                 

Eilisen pääsiäisaskartelut aamulla ja kuivuneena vaasissa. Pääsiäisruoho on kasvamassa.
Esikoululaista viemään. Esikoisen ilahduttanut matikankoe allekirjoitettava.

Järjen vastakohta ei ole tunne
       vaan tyhmyys
lämpöä ei sammuta äly
       vaan tylyys
luja ei ole sama
       kuin kova
herkän ei tarvitse olla
       heikko
voima ei kaipaa
       väkivaltaa
myötätunto ei vaadi
       alistumista
yksinkertaisuus
       ei rumenna
hinta
       ei takaa arvoa
ystävän käsi
       ei vangitse
harkinta
       ei jäädytä sydäntä
pieni
        voi olla tärkeä
iso
       vähäpätöinen
suuressa kengässä voi asua
       pieni sielu
lapsessa
        avara sydän

- Satu Hassi 1984, kokoelmassa Magdaleena ei häpeä enää, WSOY 1984

Etupiha sai sopivan lyhdyn. Poltin viikonloppuna siinä tuikun. Kaksivuotias kulkee kesäkengissään. Toivotan hyvää viikkoa.

Tein kauppalistaa viikolle. Kävin täyttämisen välissä makuuhuoneessa, palasin jatkamaan. Listaan oli tullut suklapuro. Kysyin kuka on lisännyt listaani tuotteen. Tiesinhän sen eskarilaisen laittaneen. Suloista se oli, vaikkei kukaan myöntänytkään.

Päiväunien jälkeen ei suolakeksikään auttanut.

Myyjäiset, mummu ja mutakakku.

Vuosi sitten meillä virpoi tämännäköisiä noitia ja velhoja.Ostin viikolla koristelutarvikkeet, ensi viikolla päästään lasten kanssa pääsiäishommiin, laitetaan ruoho kasvamaan, maalataan munia. Laatikko mämmiä ollaan jo syöty.

Näiden pitsitöiden on vuoro seuraavaksi päästä kehystykseen
ja seinälle. Perhekerhopäivä.

Lapsuudessani, tullessani koulusta kotiin, äitini tekemä välipala
odotti minua aina. Välipalaan kuului pieni hyvä, geisha-karkki, korvapuusti tai kiisseli kerman kanssa. Aurinkoiset välipalahetket
ovat lapsuuteni parhaita muistoja. Haluan jatkaa tapaa.
Koululaiset eivät ole vielä tulleet, kotona olevien kanssa jo söimme.

Kaksivuotias kantaa nukkevauvojaan aamusta aamuun mukanaan. Tänäänkin heräsi, otti kassin olkapäälle, vauvan rattaisiin. Suloinen seurattava.

Terveisin, Ikea. (alakuva) Onneksi talvivaatteet siirtyvät varastoon.

Kela-hakemus, aamujumppa, vessanpesu, 3h ulkoilua, jääkaapissa
odottava keitto.
Puisto ja aurinko ei pettänyt. Näin lämmintä oli huhtikuussa viime vuonna, vai muistanko väärin?

Eskarilainen pujotti aamupalalla kaulaani syntymäpäivälahjakorunsa, pari viikkoa etuajassa.
Pesin talvihaalarit tänään rohkeasti pois. Olohuonekin palasi takaisin vanhaan asuunsa, projektini päätös.

Viime kesältä, kauempi kotirantamme. Päiväunien ottamisessa
kuuden jälkeen on omat puolensa.
Selailen vanhoja kuvia koneelta. Hyvää yötä.

Kauppakeskus näytti ihan uudelta, lasten tekemä taide oli
ripustettu kattoon. Iloa ihmisille.
Nelivuotias söi jälkiruuaksi mämmiä kaksi lautasellista.
Taidan olla ihastunut tavalliseen siniseen.

Eilisen kevättunnelmoinnista kävi yön aikana salamannopea siirtyminen lumisateiseen, mutta kauniiseen aamuun. Näin unta että tyttäreni oli tukehtua kimalleliimaan ja heräsin hikisenä. Nelivuotias tuli ilmoittamaan huoneensa olevan imurointikuntoon siivottu, ihan ensimmäistä kertaa. Haaveilee uudesta pelistä DS:ssään. Nuorin on alkanut sanoa uusia sanoja. Tattuu, ittuu mummu.

Minä ja lempivuodenaikani. Takapihan metsäreitillä laskettiin minisuksilla ja juotiin kaakaot. Aurinko lämmitti laskijoita.

Mä istun hetken ja mietin maailmaa
Ihmisenpoikaa se odottaa.
Voi kuinka kaunis poika onkaan tosiaan.
Ei muuhun pysty hän kuin uutta oppimaan.

Etsin poikarunoja ja tämä tuli vastaan palstalla ja kolahti,
kuvani parina.
Kaikki ovat kotiutuneet. Minisuksilla voi vielä laskea.