Aurinko on kuin toinen sydän, sanoivat lapset eilisessä juhlassa.
Eskarilainen oli kesäperhonen ja liiteli lavalla iloisena.

Koulun kevätjuhla. Kotona on levottomia lapsia.

Nelivuotias tänään siskollani, siskoni kuvaamana. Cokismehujää
oli kova sana.

Kylmä ja lämmin samalla, aurinko poraa kuitenkin. Kätilö sanoi,
että on hauskaa, että asiakkaana on synnyttäjä, jolla on vielä käsinkirjoitettuja raportteja synnytyksistä. Tunsin oloni varsin aikuiseksi. Kaksi nuorinta nukahti päiväunille. Kylpyhuoneen laattoja. Harsokangasta Eurokankaasta. Lasten kevätjuhlassa esiintyy tänä
vuonna kaikki kolme koululaistamme, jätskipoika, aurinko ja perhonen. Huomenna on ensi-ilta.

Eskarilainen ripusti tokaluokkalaisen ja omat työnsä näyttelyyn olohuoneen seinälle. Minä ja siskoni pyörittelimme maalarinteipit
niiden taakse.

Iltateeseuraa kukkameren toisella puolella. Viikonloppuna varastonsiivouksen yhteydessä löytyi asuntomme alkuperäinen,
ryppyinen myynti-ilmoitus. Uudet naapurimme saivat avaimet tänään, tismalleen samaan aikaan, kun me vierailimme täällä ensikerran.
"Vankkarakenteinen rivitalohuoneisto lapsiperheiden suosimalla rauhallisella alueella luonnon helmassa. Yläkerrassa mahtava
lasitettu, aurinkoinen terassiparveke länteen. Esteettömät
metsänäkymät. Vehreä, suojaisa piha, jossa mm. päärynä- ja omenapuu."

Mikään kuvani ei pysty kertomaan sitä, miten kauniilta kukkivat
puut takapihalla näyttävät. Haluan silti tallettaa sen, siltä
varalta, että sade huuhtelisi kukat pois ensi viikolla.

Muistettakoon tästä kuvasta nuo esikoisen shortsit. Hän halusi kukalliset uimashortsit viikolla luokkaretkelle Nuuksioon, ja
itse soitti vaateliikkeseen kysyäkseen löytyykö heidän valikoimistaan sellaisia. Löytyi. Seuraavana päivänä hain nimelläni varatut,
kukalliset uimashortsit. Tuntui isolta.

Perheemme ensimmäinen rantapäivä kotirannalla. Lasten ilo!

Istuessani sohvalla, olohuoneen ikkunasta avautuva kukkameri
kaappaa katseen vielä hetken, kunnes vihreää valtaa tilan.

Kun havahduin päiväuniltamme, tunsin pakahduttavaa onnea.
Olen kiitollinen monesta. Kiitos Sinulle, lainaan sinun
lainaustasi täällä, jos sopii.
‎"näille onnen ja rauhan hetkille on tyypillistä, että niitä ei ole tavoiteltu eikä niihin ole pyritty. Ne syntyvät yhtäkkiä kuin tyhjästä, 
kun ihminen on sisäisesti levollinen ja vapautunut, kun hän ei odota, eikä toivo mitään" Eino Leino kuvaa tämän tyyppistä tilaa 
runossa: Nocturne.

Jo kevätpäivä sätein kultaisin
on herättänyt kimalaisen, perhon.
Ja ruoholle ja kukkasillekin
se kutonut on uuden verhon.


Käy, lapsi, luonnon suureen saliin,
juo sieltä sieluhusi juhlamieltä.
Käyn sinne rakastavin sydämin
ja opi lintusten ja kukkain kieltä.


Immi Hellen


Eskarilainen esiintyi tänään äidille koulussa.
Kevätjuhlan tuntua kaikilla.

"Ympäristö, miljöö, jossa vietämme lapsuutemme, jää sielumme
maisemaksi. Se tulee vastaamme muistumina ja ailahduksina yhä
uudestaan. Se on osa perusvirettämme, aurinko tai pilvi."
Reggio Emilian kasvatusfilosofiasta, Tiitola-Meskanen 1993
Via Liivia

Toimittajan läsnäollessa. Se aika vuodesta, kun ripustetaan
näyttely kotiin paperikasseista purkautuvista teoksista.

Ja minä pidän siitä paljon arki-illassakin.

Päärynäpuu kukkii taas, kuten silloin kun ensi kertaa tämän
kodin näimme omaksemme toukokuussa 2007.

Jääkaapin keräilysalaatti olikin herkkusalaaatti juustoineen. Tuoksuherne on kasvanut jo isoksi.

Pieni poika heräsi aamulla, tuli alakertaan. Ei löytänyt sohvaa
ja oli nukahtanut matolle vielä toviksi.

Tyhjä kolo odottaa sohvaa saapuvaksi.

Ystävän luona syöty eskimo sai vielä kotona jatkoa Ben&Jerry`sin suklaajäätelöstä. Kuulin tänään että siitepölyssä on vitamiineja,
ehkä sillä tämän keltaisuuden kestää. Ensimmäistä kertaa raskaus
ja aurinko tekevät otsani laikukkaaksi. Hattukesä. Sähköpostiviesti blogini lukijalta sai silmäkulmani kosteaksi vielä sen luettuanikin
ja terassille istahtaessani. Kesäkukat ovat puoliksi ruukuissa.

Prinsessa lähti heti herättyään puutarhaansa.

Iltanäkymä, se johon en kyllästy ja valon leikki siinä. Sitä
eilenkin katselin, ajatuksissani siskoni kolmas poika ♥.

Nurmi kukkii keltaisena.

Tällaista päivää kutsutaan Kesäpäiväksi. Ihan ensimmäinen.

 

Nuorimmainen on löytänyt roolivaatteet lelulaatikosta isojen
sisarusten jalanjäljissä. Aamuinen arvioiva-ajo peruuntui
ohjaajan sairasteluun. Aurinko paistaa.

Ah, kuinka kevät hohtaa ja kukkii, tuoksuu maa. 

Kevätjuhlista palaajat saatiin enää tällaiseen yhteiskuvaan,

jossa heilutaan, mökötetään ja palellaan. Äitienpäivältäkään

ei yhteiskuvaa lasten kanssa tullut otettua, tämä siis käyköön.

Kiitos tunnustuksesta Hanna V ja Maria.

Kymmenen vielä kertomatonta asiaa itsestäni.

1. Odotan sitä, että saan syödä tuoreita mustikoita.

2. Elämäni aakkosissa A olisi auringonvalo. Rakastan auringonvaloa, mutta en rusketusraitoja. Olen ajatellut kirjoittaa elämäni aakkoset blogiini pian, mutten ole vielä saanut aikaa miettiä kutakin kirjainta tarpeeksi rauhassa.

3. Uusi tuoksuni on Reb`l Fleur by Rihanna. Käytin vuosia mieheni tuoksua tarvittaessa. Olen päänsärkytaipuvainen, jos "väärä" tuoksu on ihollani. 

4. Ostimme viikolla Tori.fi:stä Bomanin huonekalutehtaan yli 60-vuotiaan sohvan, jonka saamme kotiin ensi viikolla. Se on toinen sitä kautta hankittu huonekalumme.

5. Vihkisormukseni on ehkäpä tärkein esineeni. Häämarssimme Albinonin Adagio tärkein kappaleeni.

6. Toinen nimeni on Marjaana. Tyttärilläni on kolme etunimeä ja pojilla sukumme perinteen mukaisesti yksi.

7. Minulla ei ole lempikukkaa, eikä väriä. Olen kaikkiruokainen.

8. Haluaisin joskus pianon kotiimme. Soitin lapsena sitä vuosia, vaikkei minusta loistavaa pianistia tullutkaan.

9. Olen perheeni ainoa vasenkätinen. Luin taas viikolla lehdestä siitä, minkä vuoksi vasenkätisten elämä on ankeampaa kuin oikeakätisten. Törmäsin näihin artikkeleihin jo lapsena. En ymmärrä niiden tarkoitusta vieläkään.

10. Minulla on huomenna ajokortin kakksovaiheen arvioiva ajo. Kesäkuussa rata-ajot ja sitten olen virallisesti ajokortillinen ihminen.

Sisko ja Sirius.

Yöeläjä.