Viimeisen tunnin aikana on koputtelematta käynyt lunta vaille kesää viettävän
Tutun Miehen pääkopassa kurkkimassa kolme huomattavaa henkilöä, joista kaksi tunnettua miesfilosofia ja yksi vähemmän tunnettu nais-:
Adolf,
Pentti ja
Val, (
Eero siinä juoksupoikana sivussa.)
Ruoka-asiaa heillä toimitettavana.
Natsaviiksi
Hitler työntyi ajatuksiin ensin kehuen, että
on ollut ja tulee olemaan kuuluisin vegaani, vegetaristi tai joku sen tyyppinen - lihaasyömätön äijä joka tapauksessa.
Linkola pistäytyi heti kuittaamassa, ihmismassa mielessä hengenheimolaisensa:
"Vastustan ehdottomasti lihansyönnin lopettamista. Minun ruuastani melkein 90 prosenttia on karjataloustuotteita." + 3 l täysmaitoa/päivä.
Kala myös, mädäntynyt varsinkin, käy - on suurta herkkua, senhän todisti jo
Eero Alén Soutajissa:
"En käsitä, miksi L ei halua syödä tuoretta kalaa, sen pitää seistä ensin vähintään pari kolme päivää jossain sattumanvaraisessa paikassa ulkona tai sisällä. Se ei tietenkään ehdi varsinaisesti pilaantua mutta kuitenkin! Ehkä hän pyrkii esittämään jokapäiväisellä elämäntavallaan senkin, että hygieniavouhottajat ovat hulluja?"
Nuo äijät mielipiteineen olivat hädintuskin häipyneet Tutun Miehen otsalohkon alta, niin jo pölähti siihen kolmen päivän takaa tuttu
Plumwood tuomaan naisnäkökulmaa pureskeltavaksi.
Puheli ruokaan liittyvästä hautaamisrituaalista oikein kolmen täpän painoin:
- "Kiellämme olevamme ruokaa toisille, ja se heijastuu kuolemaan ja hautaamiseen liittyvissä tavoissamme. Hautaamme vahvan arkun syvyyteen, jossa maaperäeliöt eivät enää toimi..."
- "Identiteetin konsepti asettaa ihmiset ravintoketjun ulko- ja yläpuolelle, ei osaksi elämän vastavuoroisia pitoja, vaan niiden ulkopuoliseksi manipuloijiksi ja herroiksi: eläimet voivat olla meidän ruokamme, mutta me emme koskaan voi olla niiden ruokaa."
- "Filosofintyössäni näen enemmän ja enemmän syitä tähdentää kyvyttömyyttämme ymmärtää tätä haavoittuvuutta, huomata miten väärässä olemme nähdessämme itsemme kesytetyn ja mukautuvan luonnon herroina."
Vakuuttavasti puhui krokotiilin kidat läpikäynyt Val, samoja kuin Pentti, joka puolestaan tuntenee kuin koko elämänsä ajan olisi pyörinyt krokotiilin hampaissa keskuudessamme kituessaan; siihen suuntaan Pena poistuessaan antoi elämän yhteenvetona ymmärtää:
"Kaikki on sanottu. Ei ole enää mitään lisättävää siihen, mitä olen kirjoittanut. Ei muutenkaan kannata sanoa mitään tästä maailmasta. Se on niin peruuttamattomasti poispelattu tämä maailma, ihmisten maailma."
Tuttu Mies säikähti moisia ajatusvieraita niin, että heti kun sai heidät karisteltua kannoiltaan, aukaisi television ja haki Alfa-tallenteilta kissaohjelman, jotta olisi taas maailman rytkeessä tiiviisti osallisena.
Lähteet
Michael Kerrigan:
Hitler - The Man and the Monster
Eero Alén:
Linkolan soutajan päiväkirja, Sammakko 2006
HS Kuukausiliite 6/2018
: Hiljainen kevät
Nuori Voima 2/2018:
Val Plumwood: Being prey
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös