Joe-setä

 Jo 5 päivää Stalinin kuolemasta ks.

Ja yhä kummittelee mielessä.

Loiventaakseni Applebaumin Gulag-järkäleen jättämiä ikäviä jälkikaikuja, piti tarttumani Huoviseen:

Selata kirjan 15 little-juttua tuosta Joe-setä kummituksesta - josko vähänkin inhimillisyyttä saisi Veikko tiristettyä 165-senttisestä hirviöstä, joka tappoi kaiken kasvavan. 

Kai nyt jokaisessa jotain positiivista löytyy, kun oikein kuopii?

Eikähän Veikko-setä pettänyt, kuten Rauhanpiipun lukeneena tiesinkin. Saipa julmasta miehestä tiristettyä paritkin ilon pilkahdukset, omatyylisensä:

Stalin Molotovin kanssa venheellä kalassa Laatokalla, Molotov soutaa. Pian lasketaan pitkäsiima. Kaunis lämmin  kesäpäivä panee peränpitäjän hyräilemään soutajaa silmäillen:

"Mä ensin sun likvidoin,

ja sitten sun rehabilitoin."

Jonniinmoinen armonpilkahdus sentään aistittavissa.

Toinenkin löydös. 

Kas, tässä: 

Stalinin kyökkikokkina sivistymätön suoraan jurtasta tullut lamuuttityttö Veera, jonka luonnonlapsen raikkautta Hänen Hirmuisuutensa rakasti. Kaiken huippuna olivat varsinkin Veeran vessareissut. 

Hämmästeli Stalin hihkaisuja ja eräänlaisia riemunkiljahduksia, joita tyttö päästeli asioidessaan WC:ssä.

Uteliaana kyselemään tytöltä jotta: mikä mikä? Tyttö kihertelemään:

"Hassua ja hauskaa, kun kakka lähtee viimeiselle matkalleen kosken kohistessa."

Pahimmoilleen sattui olemaan suu täynnä leipää ja teetä Setä-Stalinilla, kun vesivessaan tottumaton jurttatyttö tuon virkki. Muuta ei tarvittu, kun

"--- hänen poskensa pullistuivat pidätetystä naurusta --- teesuihku lensi hänen nenästään pöytäliinalle, ja kova hohotus seurasi sitä. Hän yski ja kakoi hyvän aikaa nenään ja keuhkoihin menneitä leivänmuruja. Vielä virkahuoneessaan pitkin päivää hän puhkesi äkillisiin naurunpurkauksiin. ---"

Kakkahumoristeja niin Veke kuin Jossu!

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  10+11 km 602 km /€ = 97 h

Stalinin kuolemasta 70 v

tänään - kirjeessä

Vasta! 

Olen elänyt, hengittänyt hetken samaa veristä ilmaa hänen aikanaan!

Sain äsken asiaan läheisesti liittyvän mailin Öisin - ja näemmä myös päivisin - ajattelija Straniuksen Pentiltä. jolla monta julkaistua kirjaa takana.

Stranius P. katselee A. Mänttäriin päin.

"Haastattelin joskus lähes 30 vuotta sitten

elokuvaohjaaja ALEKSEI GERMANIA,  tämän ja vaimonsa PIETARIN Millionnaja-kadun asunnossa.

Ohimennen Aleksei kertoi kuinka hän muistaa lapsuutensa päivämäärät 5-6.3.1953:

"Isä  juoksenteli housusillaan puolialastomana asuntoa ympäri kaksi päivää, hyppeli ilmaan riemusta, soitteli alinomaan tuttavilleen suunnilleen näin:

Kuulitkos, kuoli se perkele lopulta, tukehtui kai oksennukseensa, mikä ilon päivä, lihamylly on ohi, lopultakin ohi, otahan ryyppy!

Muista kertoa Annalle, kiireesti, en saa häntä kiinni!"

Noin siis Aleksein isä, kirjailija JURI GERMAN juhli Stalinin loppua. Anna (Ahmatova) oli Jurin tuttu ja myös usein vieraana tuossa samassa asunnossa, jossa Alekseita haastattelin talvisena yönä 1990-luvun puolivälissä...

Aleksei muisti hyvin "Annan kumaraisen mutta ylvään hahmon"

ps. "Lihamylly" ei ollut vielä ohi  (onko vieläkään?)  ja esim. Anna Ahmatovan poika Ljova Gumiljov vapautui leiriltä vasta vuonna 1956...

    yst terv. Öisinajattelija"

Kulkukoiran ovet kohta aukeamassa Penallekin.

Kiitän vapaudesta ja oikeudesta Penttiä kirjeen julkaisemiseen tässä ja nyt. 

On hyvin kuvaava/sopiva loppuyhteenveto Anne Applebaumin Gulag - Vankileirien saariston historiaan, Siltala 2022, jota olen 700 sivun jälkeen päättelemässä.

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  12+12 km 551 km /€ = 89 h

Vahva kirjasuositus

Putin Stalinin jäljillä Ukrainassa

Punainen nälkä

Kirja siitä missä Stalin onnistui: Ukrainan saattamisessa sekasortoon ja nälänhätään.

Tutustu: Kirjavinkit

Onnistuuko Putin?

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

[ Lisä+ ]

+4 °C  13 km 756 km/€ 121 h

Kolme kivikovaa

Välitän Lennun viestin, vähän sensuroiden:

"HV

  hj

Iltalehti iskee faktat pöytään 

                             ↓

tekstiin

🩸🩸

Koronaakin tappavampi P-virusvariantti liikkeellä.

totuus tuus L."

Välittäen 

hj

ps "Tuomioja vertaa Putinia Hitleriin" Lue!

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

-5°C  9 km 610 km/€ 99 h

Saksan kielen makuun

Geheimes Zusatzprotokoll.

______________________

---

1. Für den Fall einer territorial-politischen Umgestaltung in den zu den baltischen Staaten (Finnland, Estland, Lettland, Litauen) gehörenden Gebieten bildet die nördliche Grenze Litauens zugleich die Grenze der Interessenspharen Deutschlands und der UdSSR. Hierbei wird das Inetresse Litauens am Wilnaer Gebiet beiderseits anerkannt.(huom!2 virkettä)

---

Mainitaanko Suomi tuossa Hitlerin ja Stalinin välisessä sopimuksessa, jossa kaksi pääkihoa jakoi pienvaltioita itselleen? 

4-kohtaisen salaisen lisäpöytäkirjan allekirjoittivat Saksan ja Neuvostoliiton ulkoministerit Ribbentrop ja Molotov:

Nyt sitten spekuloidaan tässä Visurin & Murtorinteen kirjassa

Ducendo 2019

onko Suomi ylläolevassa etupiirijakolistassa mukana, ihan oikeasti!

- Höh!
kajauttaa Ulkopuolinen Tarkkailija, joka on samalla innoissaan voidessaan verestellä saksantaitojaan ja joka uhallaan ja kostomielessä ei käännä tekstiä suomeksi, koska urheilukilpailujen haastattelijatkin 'unohtavat' ylen usein kääntää englanninkieliset haastattelunsa suomeksi, mikä tavantakaa harmittaa UPT:tä syönjuuria myöten. (huom! 1 virke)

Siin kaikk' tänään. 👅

(tuhahtelee hän, ujo kun on, vain mielessään: senkin kaupparyssät ja -saksat!)

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Väpäjävin huulin

" Näin miten laukkuni makasi lumikinoksen huipulla, tuulen pieksämänä - sisältönä vain maitopullo. Katselin järkyttyneenä, miten tuuli- ja lumipyry veivät kovalla vimmalla vihkojani ja kirjojani joen jäälle. ---Yht'äkkiä iski sydämeeni. Luonnontiede! Huusin: 
- Etsikää Luonnontiedettä!"

Kevyt on otsikko ja kirjan yhteenvetoni, kieltämättä, mutta jotenkin kuvaava. Ainakin ensiksi mieleen tullut kirjan kannet kiinni laitettuani.
Kun sentään kirjan nimi on Stalinin tappamat - Muurmannin suomalaisten pitkä ja musta yö. Tarja Lappalaisen ja Martti Turtolan koostama tarina Jäämeren rannoilta.

Docendo, 2019

On noita kirjoja tullut luetuksi sen kymmenet kappaleet. Edellinen vastaavanoloinen taisi olla Anita Konkan Musta passi ja sitä edellinen dokumentti Stalinin törkeyksistä  eteläisemmällä Venäjällä, mustan mullan vilja-aitoilla: Anne Applebaumin Punainen nälkä - Stalinin sota Ukrainassa.
Vissiin niin turtunut pahuuteen, ettei enää vähästä hetkauttele.

Nytkin miehet kuormataan ja teloitetaan heti taikka kidutusten jälkeen, ja tuurintyngällä vankileirien kautta voi onnistua pitkittämään elinvuosiaan muutamilla vuosilla.
Piinaava kuolema edessä joka tapauksessa.

Ja kas, kas, sitten pysäyttääkin ja panee huuleni väpättämään aivan pikkutarina, joka ei liity kuolemaan millään lailla, mutta jossa koko maailma tuntuu mustuvan, käsiin räjähtävän:
Pikku-Tyyneltä romahtaa maailma, kun hän huomaa koulukirjan kadonneeksi.
Luonnontiede-kirjoja Uuran koululuokassa on vain kolme kappaletta ja nyt Tyyne on hävittänyt yhden. Koiranpentu sen riepotellut.

Tuosta pienestä tapahtumasta Tyyne Mantere, yksi kirjan Muurmannin suomalaisista, harvoista neuvostojärjestelmämyllyn kynsistä ihmeen kaupalla hengissä selvinneenä, kaiken kokeneena, kertoo kirjeessään niin vaikuttavasti, että kelpaa symboloimaan ja kuvaamaan sen pohjattoman kauhun ja tunteen minkä Jäämeren suomalaiskylien pakkosiirretyt ja surmansuuhun joutuneet ovat kaikki sisimmässään Stalinin kourissa tunteneet.

"Uthelian isä, Kalle Nevala, sai kiinni Tuporkan, joka vimmatulla voimalla repi Luonnontiedettä pitäen jalkojensa välissä sen kovia kansia. Tuuli- ja lumipyry olivat vieneet sen sivut, vain pieni osa oli jäänyt niteisiin. 
Tuntui, että elämäni loppui siihen... 
Näkymätön, voimaton ulospääsy oli kiertämätön. Pelko, hirveä pelko kirjan tuhosta. Tiesin, että saan ankaran fyysisen rangaistuksen äidiltä, ja raskaan rangaistuksen opettajilta."

Stalin

+5,1°C 🏂 hiihdot 10 km/421 km/ € = 65 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös 

Jättäisinkö kirjan kesken?

"Tällä haavaa pohjateoksena on Anne Applebaumin Punainen nälkä - Stalinin sota Ukrainassa. Siltala 2018. Eikö tuo tulle luetuksi jouluun mennessä himhampun ohessa. Ja neljän miljoonan ukrainalaisen kuolema kohdatuksi."
Niinhän sitä luulisi ja saahan sitä toivoa, kuten tuossa potussa 4.9. Holodomor ja genosidi
 

Tänään 16.12. runsaan kolmen kuukauden jälkeen on jouluun enää viikonpäivät ja Nälkä sen kuin jatkuu: puolen välin mustavalkokuvissa mennään; sen verran sielua vahingoittavaa tekstiä pukkaa, jotta kysytyttää, pitkästä aikaa minkään kirjan kohdalla: tointaako tuota jatkaa lain?

Kannattaako joulumieltään pilata jonkin Ukrainan 80 vuoden takaisen nälänhädän ja kulakkijahdin takia?
Toisaalta kiinnostaisi kyllä käytännön kollektivisointi, se miten maat kaapattiin omistajiltaan käytännössä ja miten omistajat vaiennettiin. Ja kuka luokiteltiin omistajaksi ja kuka ei, miten teoria käytännöksi muutettiin, kuka siis 'kentällä' oli kulakki ja kuka ei. Missä raja?
Kun joku, jolla oli kaksi sikaa likvidoitiin, kun taas yhden sian omistaja saattoi saada armahduksen.

Ja mistä tulivat moiset 'tuomarit'?
No, ne oli niitä kaksikymmenviisituhantisia eli tuhantisia, puoluekaadereita Moskovasta, kaupunkilaisia vailla mitään tajua maaseutuelämästä.

Niinpä Dolotin pieneen kylään ilmestyttyään, eivät kyläläiset ottaneet todesta näitä siisteissä kamppeissa tepastelevia tuhantisia, jotka varoivat kastelemasta kiillotettuja kenkiänsä.
Ylen vieras oli näky ja tieto teoreettinen, kun ei porukan pomo erottanut edes varsaa vasikasta.

Lev Kopelev, ensin porukan pauloihin langennut, sittemmin Gulagiin lähetetty ja Solženitsynin kanssa ystävystynyt, nyt toisinajattelijana kirjoitti mustelmissaan noista ajoista:

"Päämäärämme oli maailmanlaajuinen kommunismin voitto. ja sen päämäärän edistämiseksi oli kaikki sallittu: valehteleminen, varastaminen, satojentuhansien ja jopa miljooninen ihmisten tuhoaminen, kaikkien niiden jotka haittasivat työtämme tai voisivat haitata sitä, jokaisen joka oli tiellä. Ja epäröinti tai kaiken kyseenalaistaminen oli periksi antamista 'älylliselle herkkätunteisuudelle' ja 'typerälle liberalismille', sellasiten ihmisten ominaisuuksille ' jotka eivät nähneet metsää puilta'." -To Be Preserved Forever

Ja Applebaum kirjaa eteemme nälänhädän aikaista ruokalistaa: 'maalaiset alkoivat syödä koiria, rottia ja hyönteisiä; he keittivät ruohoa ja lehtiä; ihmissyöntiä esiintyi'.

Mitäs tuolla alussa epäröiden pohdinkaan! Jatkanko vai enkö jatka - näin joulun alla, jos antaisi kirjan olla, palaisi Lontoon professoriin, Anne Applebaumiin ja Nälkään sitten kylläisenä, kinkut sisuksissa.
Ja vastahan näitä faktoja luin romaanimuodossa Suleikasta, Siperiaan karkotetusta selviytyjästä. Ja tämäkin kun just luettuna tässä.

 

Tulipa tuo luettua lopulta =

Vahva lukukokemus.

 🏂 hiihdot  12+9  km/ 121 km/ € = 20 h

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Stalin - naiset

'Gruusialainen Casanova', keskikokoista pienempi, rokonarpinen, kirjoittaa runoja, ryöstää pankkeja, tappaa takaa-ajavia tsaarin poliiseja; 19. vuosisadan alkukymmen menossa.
Ansiolistaa riittää - ja pelkoa.

WP

Vaimo Ekaterina Svanidze, Kato, sanoo elävänsä gangsterin kanssa eläessään Soson, Josif Vissarionovitš Džugašvilin (1878-1953) vaimona. Liittoa kestää vuoden, Jakov-lapsen syntymän verran ja sitten Kato menehtyy lavantautiin vuonna 1907.
Soso on murtunut mies. Hetken.
Mutta ei hätää.
Diktaattorien naiset -kirjaan ilmestyy väliotsikko: "Gruusialainen playboy".

Josifin matka huipulle on vasta alussa.
Kymmenen vuotta myöhemmin hän avioituu 17-vuotiaan neitosen Nadja Allilujevan (s.1901) kanssa, ikäeroa 23 vuotta.
Tuloksena lapset Vasili ja Svetlana.
Liitto on yhtä hurlumheitä. Kremliin siirryttyä naisia riittää, työläisnaisiakin kampaajista palvelijoihin.

Nadja pakenee lastensa kanssa Leningradiin, mutta käsky käy: Kremliin!
Ei auta, palattava on.
Menossa vuosi 1926.
Seuraavana vuonna Nadežda kaivaa esiin Mauser-pistoolin, kirjoittaa suorat sanat miehestään, ja ampuu itsensä, aviomiehen ollessa vieraan naisen hoteissa.
Itsemurhaan väitetään yhdeksi syyksi tämmöistäkin: Nadja on saanut tietoonsa, että omalla äidillä on ollut aikoinaan suhde Staliniin, joten Josif voisikin olla hänen isänsä, ja hän nyt naimisissa ...

On siellä sitten vielä Geniaa ja Valentinaa jonottamassa, mutta Stalinilla on kiireempää ja tärkeämpääkin tekemistä, vuosikymmenet aikaa tapettavana ennen omaa kuolemaansa 5.3.1953.

Kova karju tämä pappisseminaarilainen, jolle 'naiset ovat hyvin alhaalla hänen listallaan' - 'kaukana vallankumouksen, itsekeskeisyyden ja toverien kesken vietettyjen kapakkailtojen jälkeen'.

linkkihttps://www.youtube.com/watch?v=1YsL4HXZN9E

WP

 Musso - Lennu - Josif - Salaz - Boka - Mao - Tsau - Aatu

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Söisikö rotan - vai nälkäänkö nääntyisi?

Sosialismia rakentamaan narrattiin Neuvostoliittoon tuhansia ja tuhansia ihmisiä.
Neuvosto-Karjalaan saapui Suomesta ja Amerikasta vauraitakin siirtolaisia, jotka kimpsuineen kampsuineen suurin odotuksin matkustivat höyrylaivalla kaikkine koneineen hyvässä uskossa onnenmaata pystyttämään.

Koneet ja omaisuus kerättiin heti maihin noustua parempaan talteen ja porukat lähetettiin puurtamaan puutteellisiin oloihin, mistä vähitellen likvidoitiin leirien kautta pois tästä maailmasta.

Karua luettavaa.

Aino Kuusinen, Otto Villen loppuun saakka virallinen vaimo, pidätettiin ja vankeusajan jälkeen vietiin pohjoiseen Vorkutan Vomin leirille, loputtomien juna- ja proomumatkojen jälkeen, viimeiset 150 km oli taivallettava jalkapatikassa.

Ihmisyksilöllä ei Stalinin kynsissä hitusenkaan arvoa ollut.
Kuolemaa ja kidutusta, surkeutta ja toivottomuutta joka puolella.

Muualta maailmasta tulleet sosialismin rakentajat eivät voineet kuvitellakaan oloja joihin joutuivat. Aino kertoo mieltä ylentämätöntä tarinaa jos jonkinlaista, tapaa ihmisparkoja, jotka ovat menettäneet lähimpänsä ja lopulta menettävät henkensä.

Muuankin vankileirillä ollut suomalainen nainen kertoi tarinaa, miten hänen miehensä sai Neuvosto-kuumeen radio-ohjelmien välityksellä ja miten sitä oli sitten lähdettävä rajan yli taltuttamaan eli rakentamaan uutta uljasta tasa-arvoista luokatonta yhteiskuntaa; mukaan matkalle otettiin vielä vaimon veli.
Ruokaa ei ollut, raadantaa kyllä.
Viikko töissä ja viikonlopuksi palasivat miehet puutteellisiin kotioloihin, missä ruuanmurentakaan ei aina ollut tarjolla raskaan työn raatajille. Kunnes yhtenä viikonloppuna yllättäen porisi padassa lihaa, mitä miehet ihmettelemään ja kehumaan. Ja hyvällä ruokahalulla suuhun mättämään. Keittäjää kiittämään.

Sitä ei keittäjä saattanut kertonut mistä liha oli pataan saatu, sitä että liha oli lähtöisin pihan perillä vilistelevien simahäntien armeijasta, sieltä hän oli niitä paistiksi pyydystänyt.
Ajan kanssa oli vaimo oppinut itsekin valkoista lihaa syömään hengissä pysyäkseen.
Vaan nyt leirillä oma hengissä pysyminen oli vielä arvaamattomampaa. Miehethän olivat hävinneet jäljettömiin ja aikoja sitten.

On se tämä ihmisrotu kummallista. On se. Sanotuttaa.
Vaikka tiedossa onkin aina ollut.