Mitä lännen tulee tietää: Badrin, Uhudin ja Medinan taistelut, Mekan valloitus

Jatkoa kirjoitukseen Mitä lännen tulee tietää: Perusteet

Badrin taistelu

Badrin taistelu oli ensimmäinen merkittävä profeetan käymä taistelu. Asettau­duttuaan hijran jälkeen Medinaan Muhammad aloitti ryöstöret­kien sarjan, joka kohdistui Syy­riaan matkalla ol­leiden Mekan Quraish-heimon karavaa­neihin.

Sahih al-Bukhari 5:59:287; Kab bin Malik on kertonut: Lähettiläs oli läh­te­nyt Qu­raish-heimon karavaaneja vastaan, mutta Allah pakotti hei­dät (ts. mus­limit) kohtaa­maan vi­hollisensa odotta­mat­to­masti (ilman ennakkoaietta).

Sahih al-Bukhari 5:59:289; Ibn Abbas on kertonut: Badrin taistelun päi­vänä pro­feetta sanoi: ”Oi, Allah! Pyydän sinua täyttämään sitoumuksesi ja sopimuksesi. Oi, Allah! Jos tahtosi on, että kenenkään ei tulisi palvoa Sinua (niin anna voitto pakanoille).” Sitten Abu Bakr tarttui häntä kä­destä ja sanoi: ”Tämä riittää si­nulle.” Profeetta tuli ulos sa­noen: ”Hei­dän joukkonsa pannaan pakenemaan, ja he näyttävät selkänsä.”

Palattuaan taistelun jälkeen Medinaan Muhammad kehotti Qainuqa’‑heimon juuta­laisasukkaita joko kääntymään islamiin tai kohtaaman sa­man kohtalon kuin quraishi­laiset (Koraani 3:12–13). Qainuqa’laiset suos­tuivat lähtemään Me­dinasta, jos he saisivat pitää omaisuutensa, mihin Mu­hammad myöntyi. Bani Qai­nuqa’ -heimon karkotuksen jäl­keen Mu­hammad suuntasi hyökkäyk­sensä sel­laisia Medinassa asuneita yksilöitä kohtaan, jotka hänen mielestään olivat toimineet petollisesti. Erityisesti profeetta näyttää inhonneen monia runoili­joita, jotka pitivät pilkkanaan hänen uutta uskontoaan ja väitettyä profeetalli­suuttaan – teema, joka silmiinpistävästi toistuu nykyäänkin muslimien väki­valtaisina reaktioina kaikkea sellaista kohtaan, mikä koetaan islamin pilkkaa­miseksi. Ryhty­essään toimenpiteisiin vastustajiaan kohtaan tämä ”esimerkilli­nen ihmi­nen” asetti ennakkotapauksen siitä, kuinka muslimien tulisi kaikkina ai­koina kohdella uskon­tonsa arvostelijoita.

Profeetta Muhammadin elämäkerta, s. 250: Lopulta hän {Ka’b ibn al-Ash­raf} pa­lasi Me­dinaan ja ah­disti siellä musliminaisia rakkausrunoil­laan. Allahin lähettiläs kysyi: ”Kuka hoi­taa minun puolestani Ibn al-Ash­rafin?” Muhammad inb Mas­lama vastasi: ”Minä teen sen, Allahin lähet­tiläs, minä tapan hänet.” ”Tee niin, jos vain pys­tyt”, sanoi Allahin lä­het­tiläs. [Noin kolmen päivän ku­luttua:] ”Allahin lähet­tiläs, minä lupasin si­nulle sel­laista, josta en tiedä, pystynkö siihen!” Allahin lä­hettiläs vas­tasi: ”Ai­nakin sinun on yritet­tävä!” Muhammad bin Maslama sanoi vielä: ”Allahin lähettiläs, meidän on ainakin valehdeltava!” ”Sanokaa mitä tah­dotte”, vastasi Allahin lä­hettiläs, ”te saatte siihen lu­van!”

Sahih al-Bukhari 4:52:270; Jabir bin ’Abdullah on kertonut: Profeetta sa­noi: ”Kuka on valmis tappamaan Ka’b bin al-Ashrafin, joka on todella lou­kannut Al­lahia ja Hänen lä­hettilästään?” Muhammad bin Mas­lama sa­noi: ”Oi, Allahin lä­hettiläs! Haluatko minun tappavan hänet?” Hän vas­tasi myöntävästi. Niinpä Mu­hammad bin Maslama lähti tap­pamaan häntä (Ka’bia) ja sanoi: ”Tämä henkilö (ts. profeetta) rasittaa meitä ja pyytää meiltä almuveroa.” Ka’b vastasi: ”Allahin kautta, saatte siitä mie­hestä vielä tar­peeksenne.” Muhammad [bin Maslama] sa­noi hä­nelle: ”Olemme seuranneet häntä, jo­ten meidän ei tee mieli lähteä hänen luo­taan, ennen kuin näemme, kuinka hänen käy.” Muham­mad bin Mas­lama jut­teli hänen kanssaan tällä tavoin, kunnes sai tilaisuuden tappaa hänet.

 Uhudin taistelu

Mekan quraishilaiset ryhmittyivät uudelleen hyökätäkseen muslimeja vastaan Medi­nassa. Mu­hammad sai vihiä hyökkäysaikeesta ja leiriytyi joukkoi­neen Medinasta pohjoiseen si­jainneelle Uhudin kumpareelle, jossa taistelu sitten käytiin.

Sahih al-Bukhari 5:59:377; Jabir bin Abdullah on kertonut: Uhudin tais­te­lun päi­vänä eräs mies tuli profeetan luo ja sanoi: ”Voitko kertoa mi­nulle, minne pää­dyn, jos kuolen marttyyrina?” Profeetta vastasi: ”Para­tiisiin.” Mies heitti kan­tamansa taatelit käsistään ja taisteli kunnes kärsi mart­tyyrikuoleman.

Sahih al-Bukhari 5:59:375; Al-Bara on kertonut: Kun kohtasimme viholli­sen, he pötki­vät pakoon, kunnes näin heidän naistensa juoksevan kohti vuorta nostaen riepujaan jaloistaan ja paljastaen nilkka­renkaansa. Mus­limit alkoivat sanoa: ”Sotasaalis, sotasaa­lis!” Abhdullah bin Jubair sa­noi: ”Olen antanut tiukan lu­pa­uksen profeetalle olla läh­temättä tästä pai­kasta.” Mutta hänen toverinsa kiel­täytyivät jää­mästä. Niinpä kun kiel­täytyivät (jäämästä sinne), Allah sekoitti hei­dät niin, että he eivät tien­neet, minne mennä, ja he kärsivät 70 hengen miestap­pion.

Vaikka Muhammad menetti voiton Uhudissa, se ei nujertanut häntä millään tavoin. Hän jatkoi ryöstöretkiään, mikä ei tehnyt muslimina ole­misesta aino­astaan hy­veellistä Allahin silmissä vaan myös taloudellisesti kannattavaa. Is­lamilaisessa maailmankat­somuksessa rik­kauden, vallan ja pyhyyden välillä ei ole mitään yhteen­sovittamatonta. Itse asiassa, jos on ainoan oikean uskon­non jäsen, on vain loogista, että pitäisi pystyä nautti­maan myös Alla­hin mate­riaalisesta vauraudesta – vaikka se sitten edel­lyttäisi sen rosvoamista vää­räus­koisilta.

Vastaavalla tavalla kuin Muhammad oli Badrin taistelun jälkeen neutra­lisoinut juu­talaisen Bani Qainuqa’‑heimon, hän kääntyi Uhudin taistelun jälkeen nyt Bani Na­dir -heimoa vastaan. Mu­hammadin elämäkerran mu­kaan Allah varoitti Muhamma­dia vastaan suun­natusta salamur­hahank­keesta, ja profeetta mää­räsi muslimit valmistautu­maan sotaan Bani Na­diria vas­taan. Bani Nadir -heimolaiset suostuivat kar­kotukseen sillä eh­dolla, että Mu­hammad salli hei­dän säi­lyttää liikkuvan omai­suutensa. Muhammad myöntyi näihin ehtoi­hin sillä varauksella, että nämä jättä­vät haarniskansa taakseen.

Medinan taistelu

Vuona 627 Muhammadin uusi yhdyskunta kohtasi siihen asti suurimman haasteensa. Tuona vuonna Mekan quraishilaiset aloittivat erittäin mää­rätie­toisen hyökkäyksen musli­meja vastaan itse Medinassa. Muhammad päätteli, ettei ole järkevää kohdata quraishilaisia suoraan avotaiste­lussa, kuten Uhu­dissa, vaan hakeutua sitä vastoin turvaan Medi­naan, jota suojasivat laava­virta­ukset kolmesta suunnasta. Mekkalaisten oli näin ollen hyö­kä­ttävä luo­teesta käsin, virtausten välisestä laaksosta, ja juuri sinne Mu­hammad mää­räsi kaivetta­vaksi valli­haudan kaupungin suoje­lemiseksi.

Sahih al-Bukhari 4:52:208; Anas on kertonut: Vallihaudan (taistelun) päi­vänä an­sarit {vastikään islamiin kääntyneet} puhuivat: ”Olemme niitä, jotka olemme van­noneet us­kollisuutta Muhammadille jihadia var­ten (ikuisesti) niin kauan kuin elämme.” Pro­feetta vastasi heille: ”Oi, Allah! Ei ole muuta elämää kuin elämä tuonpuoleisessa. Joten kunnioita ansa­reita ja siirtolaisia {Mekasta} ante­liaisuu­dellasi.”

Ja Mujashi on kertonut: Veljeni ja minä menimme profeetan luo ja pyy­simme häntä ottamaan vastaan uskollisuudenvalan hijraa varten. Hän sanoi: ”Hijra ih­misineen on jo mennyt tapahtuma.” Kysyin: ”Mitä tarkoi­tusta varten sitten otat meiltä vastaan uskolli­suudenvalan?” Hän sanoi: ”Otan sen vastaan islamia ja jiha­dia var­ten.”

Vallihauta teki mekkalaisten aikeet tyhjiksi, ja he kykenivät lähettämään aino­astaan pieniä isku­joukkoja sen läpi. Muutaman päivän kuluttua he palasivat takaisin Mekkaan. Voit­tonsa jälkeen Muhammad kääntyi kol­matta juutalais­heimoa, Bani Quraizaa, vastaan Me­dinassa. Siinä missä Bani Qainuqa’ ja Bani Nadir olivat saaneet kärsiä karkotuksesta, Bani Quraizan kohtalo oli huomattavasti kehnompi:

Profeetta Muhammadin elämäkerta, s. 320–321: Kun quraizalaiset olivat antautu­neet, Allahin lä­hettiläs van­gitsi heidät Medinassa Bint al-Harit­hin taloon. Sitten hän lähti Medinan to­rille – tämä on yhä samalla pai­kalla – kaivatti sinne kai­vantoja ja lähetti hake­maan quraizalaisia. Hän hak­kautti heidän kau­lansa poikki noiden kaivanto­jen partaalla. Qurai­zalaiset tuotiin teloitet­tavaksi pieninä ryh­minä. Heidän jou­kossaan oli myös Al­lahin vihollinen Huyai ibn Akhtab sekä Ka’b ibn Asad, kan­sansa joh­taja. Kaik­kiaan qu­raizalaisia oli kuusi- tai seitsemän­sataa; jotkut jopa sanovat heitä olleen kah­deksan- tai yhdek­sän­sataa. Kun juuta­laisia vie­tiin ryhmä kerrallaan Allahin lähettilään luo, Ka’b ibn Asa­dille sanottin: ”Ka’b, mitä luulet meille nyt tehtävän?” Ka’b vastasi: ”Ettekö te koskaan ym­märrä? Ettekö te näe, ettei kutsuja lopeta työtään eivätkä kut­sutut enää tule ta­kaisin? Kautta Jumalan, tämä tarkoittaa kuolemaa!” Näin jatkui, kun­nes heidät kaikki oli teloitettu.

Tässä näemme selkeän ennakkotapauksen, joka selittää islamilaisten terro­ristien omalaa­tuisen mieltymyksen katkaista uhriensa kaula: se on vain yksi monista heidän profeettansa asettamista ennakkotapauksista.

Seuraavassa on vielä yksi kuvaus eräästä muslimien ryöstöretkestä, tällä kertaa Khaibar-nimi­seen paikkaan, jossa Khaibarin naiset jaettiin mus­limien kesken, kuten normaa­lina tapana oli. Ryöstöretken kohteena oli Bani Nadir ‑heimo, jonka Muhammad oli aiemmin karkottanut Medi­nasta.

Profeetta Muhammadin elämäkerta, s. 362: Allahin lähettilään luo tuo­tiin myös Kinana ibn ar-Rabi’, jonka hallussa Nadir-heimon aarteet oli­vat. Allahin lähetti­läs kysyi hä­neltä aar­teista, mutta hän kielsi tietä­vänsä, missä ne olivat. Eräs toi­nen juutalainen saa­pui Allahin lähettilään luo ja sanoi: ”Minä näin Kina­nan kiertelevän tämän raunion ympärillä joka aamu.” Allahin lähettiläs kysyi Kina­nalta: ”Mitä arve­let? Jos löy­dämme aarteen sinulta, sur­maanko minä sinut?” ”Kyllä”, vastasi Kinana. Alla­hin lähettiläs käski kaivaa raunioita, ja osa aarteesta löytyikin sieltä. Hän kysyi Kinanalta, missä loput oli­vat, mutta Kinana kieltäytyi näyttä­mästä niiden paikkaa hänelle. Allahin lähettiläs käski az-Zubair ibn al-Awwa­mia: ”Rankaise häntä, kunnes saat hänestä kaiken irti!” Az-Zubair iski hä­nen rinnastaan tulta tulikivillä, kunnes hän oli kuolla. Lopulta Allahin lähettiläs an­toi Ki­nanan Muhammad ibn Maslamalle, joka sur­masi hänet kostoksi vel­jes­tään Mahmudista.

Mekan valloitus

Muhammadin suurin voitto tuli v. 632, kymmenen vuotta sen jälkeen, kun hän oli seu­raajineen joutunut pakenemaan Medinaan. Tuona vuonna hän kokosi noin 10 000 mus­limin ja liittolais­heimon sotajoukon ja laskeu­tui alas kohti Mekkaa. ”Kun muslimit mars­sivat Mekkaan, Allahin lähet­tiläs oli van­nottanut johtajia, etteivät he saisi taistella ketään muuta vas­taan kuin niitä, jotka itse ryhtyisivät vastarintaan. Eräät ihmiset hän kuitenkin oli mää­rännyt tapetta­viksi, vaikka hei­dät löydettäisiin Kaaban verhojen suojista” (Pro­feetta Mu­hammadin elämä­kerta, s. 389).

Sahih al-Bukhari 3:29:72; Anas bin Malik on kertonut: Allahin lähettiläs saapui Mek­kaan sen valloituksen vuonna kantaen päässään arabialaista kypärää, ja kun profeetta otti sen päästään, eräs henkilö tuli sanomaan: ”Ibn Khatal on Kaaban verhojen suo­jissa.” Profeetta sanoi: ”Tappakaa hänet.”

Mekan valtauksen jälkeen Muhammad hahmotteli uskontonsa tulevai­suutta:

Sahih al-Bukhari 4:52:177; Abu Huraira on kertonut: Allahin lähettiläs sa­noi: ”{Viimei­sen tuomion} hetki ei ala, ennen kuin taistelette juutalai­sia vastaan ja kivi, jonka ta­kana juutalainen piilottelee, sanoo: ”Oi, mus­limi! Takanani piilot­telee juutalainen, jo­ten tapa hänet.”

Sahih al-Bukhari 1:2:24; Ibn Umar on kertonut: Allahin lähettiläs sanoi: ”Minut on määrätty {Allahin toimesta} taistelemaan ihmisiä vastaan, kunnes nämä to­distavat, että kellään muulla ei ole oikeutta tulla palvo­tuksi kuin Allahilla ja että Muhammad on Allahin lähettiläs, ja kunnes he rukoilevat täydellisesti ja maksa­vat almuveronsa. Joten jos he tuon te­kevät, niin he säästävät henkensä ja omai­suutensa minulta, paitsi mitä tulee isla­min lain säätämiin tapauksiin, ja sit­ten he joutuvat teke­mään Allahille tiliä teois­taan.”

Tällaisten sodanhaluisten julistusten pohjalta islamilainen valtioteoria jakaa maail­man dar al-is­lamiin eli islamin alueeseen (ts. niihin alueisiin, jotka ovat alistuneet Allahille) ja dar al-harbiin eli sodan alueeseen (ts. niihin alueisiin, jotka eivät ole vielä alistu­neet). Tämä jaottelu vallitsi Muhammadin aikana, aivan samoin kuin se vallitsee tänäkin päivänä. Niin silloin kuin nytkin islamin viesti vääräuskoiselle maa­ilmalle on ollut sama: alistu tai sinut alistetaan.

Shari’a – islamin laki

Islamin erikoisuus on shari’a, islamin laki, joka on koko­elma muslimin elämän pie­nim­mistäkin yksityiskohdista määrääviä säädöksiä. Shari’an keskeisinä oikeusläh­teinä toimivat Koraanin käs­kyt ja sunna (Muham­madin opetukset ja hänen asetta­mansa ennakkotapauk­set siten kuin ne on esitetty luotetta­vissa haditheissa ja Mu­hammadin elämäkerrassa). Shari’a asettaa toimintamallin hyvälle islamilaiselle yh­teiskunnalle, ja koska sen alkuperä on Koraanissa ja sunnassa, sen nou­dattaminen on pakollista. Shari’a on Allahin koko ih­mis­kunnalle määräämä lakiko­koelma. Shari’an rikkominen tai sen määräysvallan tunnus­tamatta jät­täminen merkitsee Allahin vas­taista kapinaa, jota vastaan Allahille us­kollisia vaaditaan taistelemaan.

Islamissa ei tehdä eroa uskonnollisten ja poliittisten asioiden välillä, vaan is­lam ja shari’a muo­dostavat perustavanlaatuisen välineen yhteiskunnan kaik­kien tasojen säätele­miseksi. Vaikka teo­riassa on mahdollista, että islamilaiset yh­teiskunnat voivat olla ulkoisesti erilai­sia – niillä voi olla esim. vaaleilla va­littu hallinto, perinnöllinen mo­narkkia jne. – niin olipa hallinnon ulkoi­nen ra­kenne mikä hyvänsä, shari’a on sää­detty sisältö. Tämä tosiasia asettaa shari’an ris­tiriitaan kaikkien sellaisten hallinto­muotojen kanssa, jotka perustu­vat johonkin muuhun kuin Koraaniin ja sunnaan.

Shari’an määräykset voidaan jakaa kahteen ryhmään:

1. Palvonnalliset teot (al-ibadat), joihin sisältyvät:

• Rituaalinen puhdistautuminen (wudu)
• Rukoukset (salah)
• Paastot (saum ja ramadan)
• Almuvero (zakat)
• Pyhiinvaellus Mekkaan (hajj)

2. Ihmisten väliset suhteet (al-muamalat), joihin sisältyvät:

• Taloudelliset liiketoimet
• Lahjoitukset
• Perintölait
• Avioliitto, avioero ja lastenhoito
• Ruoka ja juoma (ml. rituaaliteurastus ja metsästys)
• Rikosoikeudelliset rangaistukset
• Sota ja rauha
• Juridiset asiat (ml. todistajat ja todistusmuodot)

Kuten on mahdollista nähdä, harvassa ovat ne asiat, joita shari’a ei ni­men­omaisesti sää­tele. Kaikki käsien pesusta lastenkasvatukseen, vero­tukseen ja sotilaspolitiikkaan kuuluvat sen mää­räysvallan alle. Koska shari’a on johdettu Koraanista ja sunnasta, se antaa jonkin verran sijaa tulkinnalle. Mutta jos tar­kastelee kyseisiä shari’an oikeus­lähteitä, on il­meistä, että sovellettiinpa shari’aa kuinka hyvänsä, lopputulos on jotain, mikä on hyvin kaukana va­paasta ja avoimesta yh­teiskunnasta länsimai­sessa mielessä. Aviorikoksen tekijöiden ki­vittäminen, varkaiden käsien katkominen, islamin uskon hylkää­jien ja jumalan­pilkkaajien teloittami­nen, toisten uskontojen sortaminen, pakol­linen vihamielisyys ja aika ajoin toistuvat sodankäynnit ei-islamilaisia kansa­kuntia kohtaan ovat se normi, jonka shari’a määrää. Näin ollen vaikuttaa var­sin oikeuden­mu­kaista luokitella islam ja shari’a tota­lita­rismin muodoksi.[5]

Alkuperäinen kirjoitus: https://aikapommi.wordpress.com/mita-lannen-tulee-tietaa/


Mitä lännen tulee tietää: Jihad

---

Uhudin taistelu Koraanissa

Bill Warnerin Kahden tunnin Koraani jatkuu kertomuksella Uhudin taistelusta, missä muslimit kärsivät tappion. 

4:14 Mutta sen, joka on tottelematon Jumalalle ja Hänen lähettiläälleen ja rikkoo Hänen asetuksiaan, Hän on johdattava Tuleen, jossa hän iankaikkisesti on pysyvä; häntä odottaa häpeällinen rangaistus.

UHUDIN TAISTELU

I555 Badrin taistelun hävinneet puhuivat Mekkaan palattuaan näin: "Quraishin miehet, Muhammed on tappanut parhaat miehenne. Antakaa meille rahaa, jotta voimme kostaa hänelle." Rahat kerättiin ja miehet palkattiin. Armeija muodostettiin.

I558 Mekkalaiset leiriytyivät Medinan lähistölle valmiina taisteluun. Muhammed marssi tuhannen miehen kanssa mekkalaisia vastaan Uhudin vuoren juurelle.

Muhammed hävisi taistelun, koska muslimien jousimiehet eivät totelleet hänen käskyään, vaan lähtivät tavoittelemaan vetäytyvien mekkalaisten omaisuutta. Mekkalaiset ryhmittyivät uudelleen ja voittivat taistelun.


KORAANI JA UHUDIN TAISTELU

Miten muslimit saattoivat hävitä taistelun Uhudissa vaikka edeltävässä Badrin taistelussa Allah oli lähettänyt enkeleitään avuksi ja muslimit olivat voittaneet ylivoimaisen vihollisen?

I594 Kaksi muslimiklaania kyseenalaisti taisteluun osallistumisen. Mutta Allah oli heidän ystävänsä ja he eivät epäilleet islamia ja lähtivät taisteluun, sillä he uskoivat Allahiin ja Muhammediin.

3:121 Entä kun sinä, Muhammed, varhain eräänä aamuna jätit kotiväkesi sijoittaaksesi uskovaiset taistelupaikoilleen (Jumala kaikki kuuli ja tiesi) ja kun joukostanne kaksi osastoa oli menettää rohkeutensa (mutta Jumala oli heidän tukensa; uskovaiset turvautuvat Jumalaan). Olihan Jumala auttanut teitä Bedrin taistelussa , kun olitte huonommassa asemassa; antakaa siis Jumalalle kunnia, jotta olisitte kiitollisia! Silloin sinä sanoit uskovaisille: »Eikö teille riitä, että Herranne tukee teitä kolmella tuhannella Ylhäältä lähetetyllä enkelillä?» Niin, jos olette kärsivällisiä ja pelkäätte Jumalaa ja viholliset yllättävät teidät äkkirynnäköllä, on Herranne tukeva teitä viidellä tuhannella enkelinä, joilla on erityiset merkit.

3:126 Tämän antoi Jumala teille rohkaisevana ilosanomana, jotta sydämenne rauhoittuisivat sen kautta - apu tulee ainoastaan Jumalalta, mahtavalta viisaalta - jotta Hän murskaisi uskottomat ja kaataisi heidät, niin että he peräytyisivät saavuttamatta sitä, mitä tahtoivat. Sinua, Muhammed, ei koske vähääkään, armahtaako Hän heitä vai rankaisee, sillä he ovat väärintekijöitä. Jumalalle kuuluu kaikki taivaassa ja maan päällä. Hän antaa anteeksi kenelle tahtoo ja rankaisee ketä tahtoo; niin, Jumala on sääliväinen ja laupias.

I595 Syy tappioon oli se, että jousimiehet eivät pysyneet asemissaan. Kun he näkivät, että mekkalaiset menettivät yhteyden leiriinsä, he juoksivat ryöstämään sotasaalista. He jättivät ahneuksissaan tottelematta Muhammedin käskyä. Niinpä heidän tulisi aina totella Muhammedia, joka puhuu Kaikkivaltiaan nimissä. Niiden, jotka eivät totelleet käskyä, tulee anoa anteeksiantoa. Jos he myöntävät virheensä ja katuvat, he voivat yhä saada palkkansa Taivaassa.

I597 Allah antoi mekkalaisten voittaa asettaakseen muslimit koetukseen. Nyt he tuntisivat itsensä. Ovatko he Muhammedin ystäviä vain hyvällä säällä vai voivatko he nähdä virheensä? Jos he ovat kuuliaisia Muhammedille, heistä voi tulla tosi muslimeja. Tosi muslimi ei koskaan menetä moraaliaan eikä koskaan vaivu epätoivoon.

I596 Jos olette haavoittuneet taistelussa tai kärsineet menetyksiä, muistakaa että myös kafirit ovat kärsineet.

3:140 jos teitä kohtasi isku, niin on yhtä ankara isku kohdannut (uskottomia) ihmisiä tätä ennen . Me annamme ihmisten kesken päivien vaihdella, jotta Jumala tulisi tuntemaan ne, jotka uskovat, ja voisi hankkia itselleen todistajia teidän keskuudestanne - väärintekijöitä ei Jumala rakasta - ja jotta Jumala voisi koetella uskovaisia ja tuhota uskottomat.

I596 Muslimien on ymmärrettävä, että Allah puhdistaa heidät näillä koetuksilla, joista yhden he ovat juuri kokeneet. Ne jotka ovat tosi uskovaisia, eivät menetä rohkeuttaan.

3:142 Vai luuletteko, että saatte astua Paratiisiin, ennenkuin Jumala tuntee ne teistä, jotka olivat taisteluvalmiit, ja ennenkuin Hän tuntee ne, jotka ovat kestäviä? Toivoittehan kuolemaa, ennenkuin kohtasitte sen (kentällä), mutta nyt olette nähneet sen omin silmin. Muhammed on vain lähettiläs; edesmenneet profeetat ovat ennen häntä olleet (Jumalan) lähettiläitä; jos hän kuolee tai kaatuu, peräydyttekö te silloin? Jos joku peräytyy, ei hän voi vahingoittaa Jumalaa vähääkään, mutta kiitolliset Jumala on palkitseva.

3:145 Ei yksikään sielu kuole muuten kuin Jumalan sallimuksesta, Kohtalon kirjassa määrätyllä hetkellä. Sille, joka toivoo itselleen palkkaa tässä elämässä, annamme sen mukaan, ja sille, joka toivoo palkkaa tulevassa elämässä, annamme hänen toivomuksensa mukaan, ja Me olemme palkitseva kiitolliset. Monta oli profeettaa, joiden keralla taisteli joukko uskollisia (seuraajia); eivät he lannistuneet mistään, mikä kohtasi heitä Jumalan sotaretkellä, eivät he horjuneet eivätkä masentuneet. ja Jumala rakastaa kestäviä.

I599 Älkää luulko, että jihad on päättynyt. Kohta islam aiheuttaa kafireille kauhua.

3:149 Jos te jotka uskotte, olette epäuskoisille kuuliaisia, saattavat he teidät peräytymään, ja te palaatte häviön kärsien. Mutta onhan Jumala suojelijanne, niin, Hän on paras auttaja. Me lähetämme äkkiä pelästyksen epäuskoisten sydämiin, koska he Jumalan rinnalla pitävät muita jumaluusolentoja, joiden palvelemiseen Hän ei ole antanut mitään oikeutta. Heidän asunnokseen tulee Tuli; kauhea on jumalattomien olinpaikka.

I599 Olitte hyvässä vauhdissa kafireiden tappamisessa ja olitte vähällä hävittää kafirit maan päältä, Allahille kiitos. Mutta sitten te ette totelleet Muhammedia.

3:152 Onhan Jumala pitänyt teille antamansa lupauksen, kun Hänen avullaan olitte voitokkaita, kunnes osoittauduitte pelkureiksi, kiistelitte keskenänne määräyksistä ja olitte tottelemattomia, senjälkeen kuin Hän jo näytti teille mitä toivoitte (taistelun tuloksen). Jotkut teistä halusivat tämän elämän hyvyyttä ja toiset teistä halusivat kuoleman jälkeistä elämää. Siksi Hän käänsi teidät pakoon vihollistenne edessä koetellaksensa teitä. Kuitenkin Hän on jo armahtanut teitä, Jumala on runsas jalomielisyydessään uskovaisia kohtaan.

3:153 Kun läksitte taistelukentällä toisistanne välittämättä ja profeetta huusi jälkeenne (kutsuen taistelemaan), lähetti Hän teille palkkioksi ahdinkoa ahdingon lisäksi, jottette murehtisi sitä (saalista), minkä olitte menettäneet, tai (iskua) mikä oli kohdannut teitä. Katso, Jumala tietää teidän työnne.

I601 Taistelun jälkeen toiset olivat rauhallisia, mutta toiset olivat ahdistuneita, koska he eivät luottaneet Allahiin. Teeskentelijät eivät ottaneet vastuuta, vaan syyttivät toisia epäonnistumisesta. Jos oltaisiin tehty heidän tavallaan, kaikki olisivat olleet turvassa.

3:154 Ahdinkonne jälkeen Hän lähetti teille turvallisuuden tunteen ja unen, joka valtasi osan teistä. Toiset teistä taas kiihoittivat itseään väärillä kuvitteluilla Jumalasta. He sanoivat: »Onko meillä oikeastaan tekemistä tämän asian kanssa?» Sano: »Koko asia on Jumalan». He salasivat sydämessään jotakin, jota eivät sinulle ilmaisseet, ja sanoivat: »Jos meille olisi tarkoitettu jokin tulos tästä asiasta, ei meitä olisi lyöty täällä». Sano: »Vaikka olisitte olleet taloissanne, niin totisesti olisivat ne, joiden kuolema oli määrätty, saaneet surmansa kentälle. Tämä (sallittiin sen vuoksi, että Jumala koettelisi, mitä kätkeytyy rintaanne, ja tutkisi sen, mikä on teidän sydämissänne.» Jumala tuntee sydänten sisimmät aivoitukset. Katso, ne teistä, jotka kääntyivät pakoon sinä päivänä, kun molemmat sotajoukot kohtasivat toisensa, saattoi Saatana lankeamaan jonkun heidän tekonsa tähden; mutta Jumala on armahtanut heitä, Jumalahan on totisesti anteeksiantava ja lempeä.

Allah palkitsee ne, jotka kuolevat jihadissa.

3:156 Te, jotka uskotte, älkää olko niiden kaltaisia, jotka ovat uskottomia ja sanovat veljistään, kun he ovat matkalla tai lähtevät sotaan: »Jos he olisivat jääneet luoksemme, eivät he olisi kuolleet tai kaatuneet.» Jumala vain sallii sen, mikä on tapahtunut, kirvellä heidän sydämissään. Jumala antaa sekä elämän että kuoleman, ja Jumala näkee mitä teette.

3:157 ja jos kaadutte tai kuolette Jumalan sotaretkellä, niin on totisesti Jumalan anteeksianto ja lupaus parempi kuin kaikki se maallinen, mitä olette saaneet kootuksi. Ja jos muuten kuolette tai sodassa kaadutte, niin Jumalan luokse teidän on kokoonnuttava.

I603 Muslimien tappio oli koetus, jonka he itse aiheuttivat päätöksillään.

3:165 Ja kun isku kohtasi teitä teidän annettuanne (vastustajillenne) kaksi kertaa raskaamman iskun, miksi sanoitte: »Mistä tämä johtuu?» Sano (heille, Muhammed): »Se johtuu teistä itsestänne». Jumalahan on kaikkivaltias. Ja se, mikä sattui teille sinä päivänä, kun molemmat joukot kohtasivat toisensa, tapahtui Jumalan sallimuksesta ja jotta Hän tuntisi uskovaiset ja tuntisi teeskentelijät, ne, joille sanottiin, »Tulkaa ja taistelkaa Jumalan asian puolesta tai torjukaa heidät!» ja he vastasivat: »Jos osaisimme taistella, niin seuraisimme teitä.» Sinä päivänä he olivat lähempänä uskottomuutta kuin uskoa. Huulillaan he sanoivat sellaista, mitä ei ollut heidän sydämissänsä, mutta Jumala tuntee parhaiten, mitä he salaavat.

3:168 Niille, jotka itse istuessaan kotona sanoivat (taistelevista) veljistään: »Jos he olisivat kuulleet meitä, eivät he olisi kaatuneet», (heille) sano: »Torjukaa sitten kuolema omalta kohdaltanne, jos puhutte täyttä totta!»

3:169 Mutta älkää pitäkö kuolleina niitä, jotka ovat kaatuneet Jumalan sotaretkellä. Ei, he elävät Herransa luona, saaden kukin osansa, riemuiten siitä, mitä Jumala on runsaudestaan heidän ylitseen vuodattanut, ja iloiten niistä, jotka seuraavat heidän jälkiänsä, mutta eivät vielä ole heitä saavuttaneet. Ei mikään pelko ole saava heitä valtaansa, eikä heidän tarvitse murehtia. He iloitsevat Jumalan armosta ja mielisuosiosta ja siitä, ettei Jumala anna uskovaisten palkan mennä hukkaan.

3:172 Hyvää tekeviä ja Jumalaa pelkääviä niiden joukossa, jotka tottelivat Jumalaa ja profeettaa, kun isku heitä kohtasi, odottaa suuri palkka, niitä, joille ihmiset sanoivat, että pelottavat sotavoimat olivat kokoontuneet heitä vastaan, mutta tämä vain lisäsi heidän uskoaan, ja he vastasivat: »Jumalassa on meille (voimaa) kylliksi. Hän on paras tukemme ja turvamme.» He palasivat Jumalan armon turvissa mitään pahaa kohtaamatta. He etsivät Jumalan mielisuosiota, ja Jumala on ylenmäärin suosiollinen.

I606 Kafirien menestys on vain väliaikaista. He kasvavat pahuudessaan ja he saavat rangaistuksensa. Allah ei hylkää uskovia. Tämä koetus erottaa heikot vahvoista. Niiden, joilla on omaisuutta, tulee käyttää sitä Allahin hyväksi.

3:175 Tosin Saatana peloittelee teitä ystävillänsä, mutta älkää pelätkö heitä, vaan pelätkää Minua, jos olette uskovaisia! Ne, jotka kevein askelin käyvät uskottomuuteen, älkööt katkeroittako sinua; he eivät voi vähääkään vahingoittaa Jumalaa. Jumala ei näe hyväksi antaa heille mitään osaa tulevassa elämässä; heitä odottaa kauhea rangaistus. Ne, jotka vaihtavat uskon uskottomuuteen, eivät totisesti voi vahingoittaa Jumalaa; heitä uhkaa tuskallinen rangaistus.

3:178 Uskottomat älkööt luulko, että elinkautinen armonaika, jonka Me heille annamme, on heille onneksi; Me annamme heille aikaa ainoastaan siksi, että heidän syntinsä enenisivät. Katso, heitä odottaa häpeällinen rangaistus.

JIHAD SALAMURHAN KAUTTA

Uhudin jälkeen monet arabian heimot liittoutuivat Sufyan Ibn Khalidin johdolla. Muhammed järjesti salamurhajuonen hänen tappamisekseen, sillä johtajan kuoltua liittouma hajoaisi. Niinpä salamurhaaja tappoi Sufyanin, leikkasi hänen päänsä irti ja palasi Medinaan.

Abdullah esitteli Muhammedille tämän vihollisen pään. Muhammed oli kiitollinen ja lahjoitti hänelle sauvansa. Hän sanoi: "Tämän on merkki meidän välillämme Ylösnousemuksen päivänä. Hyvin harvoilla on tällainen tuki sinä päivänä." Abdullah kiinnitti sauvan huotraansa.

Profeetta Muhammed ja muslimiarmeija Uhudin taistelussa - kuvitusta Mustafa al-Daririn profeetan elämäkertaan vuodelta 1594, (lähde: wikipedia)

---

Viitenumerot kuten "I123" viittaavat vastaaviin kohtiin Ibn Ishaqin kirjoittamassa ja A. Guillaumen englanniksi kääntämässä Muhammedin elämäkerrassa The Life of Muhammad. Muhammedin elämäkerta on käännetty myös suomeksi. Merkinnät kuten "4:42" viittaa Koraanin lukuun 4 jakeeseen 42. Suomenkielinen Koraani löytyy verkosta esimerkiksi täältä.