Akileijojen aikaan

Tämän hetken ilahduttavin tyyppi puutarhassa on tämä akileija William Guiness, joka on vasta tämän kevään hankinta. Puput ja jänikset eivät onneksi tätä löytäneet ja se sai kasvattaa huimat varret ja monen monta kukkaa.

Näitä pitää käydä ihailemassa monta kertaa päivässä.

Kaivopenkin puolella kasvaa vanhempi akileija, joka sekin on viehkosti kaksivärinen. Tälle en muista sen tarkempaa nimeä. Ihana tämäkin tyyppi.

Yksi keijunkukka ihmetyttää kukinnalla. Tämä on sellainen syysistutukseen aikoinaan ostettu, jolla ei ollut mitään tarkkaa nimeä. Punaiset kukat olivat yllätys, koska ei nämä keijunkukat ennen ole näin kukkineet, ainakaan punaisina, vaan ainoastaan se perinteinen punakukkainen laji. Kuva on pari päivää vanha, nyt kasvin viereltä on jo kitketty nuo rikkaruohot...

Verikurjenpolvi ´Striatum´ kukkii reippaasti ja hempeänä.

Sinikka meinaa taas tehdä paljon hedelmiä. Jospa tämä vuonna ehtisin poimia he hillopataan!

Harjaneilikkaa sain kolmisen vuotta sitten setäni pihasta, mutta surukseni se ei noussut enää seuraavana vuonna. Ehkä kitkin sen pois rikkaruohona? Nyt se kuitenkin ilmestyi (siementaimina?) monesta kohdasta esiin ja aikoo selvästi kukkia runsaana. Ihanaa! 

Siemenestä vuonna 2012 kylvetty punapäivänkakkara ei petä koskaan. Joka vuosi varmaan kuvaan ja postaan nämä kukat, mutta kun ne vaan on niin ihanat!

Hetken päähänpistona viikko sitten keksin tehdä pienen metsäkukkapenkin. Toin mökiltä ojakellukkaa, puna-ailakkia, poimulehteä (luonnonkantaa), rätvänää ja muutaman maariankämmekän. Viimeksi mainittuja kasvaa mökkipihalla runsaasti ja nämä ottamani yksilöt pelastin korkean ja tiheän heinikon seasta, missä niillä ei olisi ollut pitemmän päälle elinmahdollisuuksia. Tähän penkkiin laitoin vain yhden pienen (ihan keskellä sinivuokkojen lehden vasemmalla puolella näkyy yksi nuppu), isompia yksilöitä laitoin markajuusipenkkiin. Siirsin myös isotalvikkia ja pikkutalvikkia, mutta en usko, että ne viihtyvät tuossa. Tämä on tällainen kokeilu, saa nähdä, miten nuo viihtyvät. Penkkiä voi helposti laajentaa, siihen voisi laittaa vaikka kevätpiippoa, metsäorvokkia ja tervakukkaa. Kaikki lähti oikeastaan ojakellukasta, joka on niin mielettömän ihana kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Pikkulinnut lentoon!

Toissapäivänä istuimme terassilla ja näimme, kuinka linnunpöntön suuaukolta muutama poikanen kurkki vähän maailmaa. Emot niitä syöttivät, minkä kerkesivät ja pöntöstä kuului jo ihan lintumaisia ääniä kimeän piipityksen sijaan.

Eilen sitten keittiön ikkunasta käsin katsoin pöntön tilannetta ja sieltähän oltiin jo melkein ulkona. Poika oli päivällä kuvannut aikuisia lintuja noin kilometrin pituisella objektiivilla, joten kamera varusteineen oli sopivasti hollilla. Keittiön ikkunan takaa otin nämä kuvat, kun en tietenkään halunnut häiritä näin tärkeää tapahtumaa.

Ja ensimmäinen on ulkona! Miten liikuttava, pysty lentoasento! Onhan tuo nyt ihan valtavan jännittävä paikka lähteä suureen maailmaan turvallisen pesäpöntön suojista.

Poikasia lähti pöntöstä ainakin kolmeja neljäskin sieltä kurkki. Poikasten lopullinen määrä on mysteeri, sillä onhan niitä voinut poistua pöntöstä jo ennen kuvaamistani.

Olen iloinen, että pesintä onnistui, sillä olin vähällä sabotoida koko homman. Huhtikuussa näimme, kuinka sinitiaiset hyörivät pöntön luona. Sitten tarkkailin pesää useampana päivänä, eikä mitään liikettä ollut. Menin varovasti pöntön luo ja heilutin sitä vähän. Kansi oli jumissa ja kolkuttelin sitä hyllyn reunaan saadakseni sen auki. Sisällä olikin emo hautomassa ja hän tapitti minua mustilla silmillään! Laitoin äkkiä kannen takaisin ja jätin pöntön rauhaan. Onneksi en saanut tuhoja aikaan! Seuraavina vuosina en kyllä mene kurkkimaan pönttöjä vaikka mikä olisi. Sellainen pönttökamera olisi kyllä huippu : ))

Yksi poikanen lensi pihan katajasta ikkunalaudalle. Reppanalla oli kasvot ikkunaan päin ja se oli selvästi aika ihmeissään, liikkui vaan ikkunan reunasta reunaan.

Miten tässä nyt näin kävi? En osaa kääntyä ?!?

Sillä välin emo kantaa ruokaa seuraaville tulijoille.

Ikkunalla seikkaillut vauva pääsi terassin lattian kautta takaisin hyllykön luokse ja pelargonian suojiin.

Tässä ollaan jo melkein perillä. Ja kaveri on vasta aloittamassa ulkomaailmaan tutustumisen.

Vähän ruuhkaa pöntön luona, yksi tulossa ja yksi menossa, kunhan saa voimauttavaa sapuskaa.

Illalla istuimme jälleen terassilla ja pöntöstä kuului tutut poikasten äänet ja emot syöttivät tiuhaan tahtiin. Oli siis palattu reissuilta kotiin ja huomenna varmaan lentoharjoitukset jatkuvat.

Meinaan huomenna ilmoittaa tämän pöntön tiedot Bird Life Suomen pönttöbongaukseen, lomake aukeaa viikonlopuksi. Luin sivuilta myös linnunpöntön rakennusohjeita ja olisi kiva kyhätä toinen tämän tyttären koulussa tekemän pöntön kaveriksi. 

YO-juhlat juhlittu

No niin, nyt on pojan YO-juhlat juhlittu ja juhlista jotenkin toivuttu. Kaikki meni hyvin, päivä oli ihana ja sää juuri sopiva. Juhlien kruunu itse ylioppilaan jälkeen taisi olla tarjoilupöytä, jonka pohjana oli sammalmatto. Kun visioin tätä, mietin jo kauhulla, onko siinä mitään järkeä. Mutta hyvin onnistui ja toimi!

Isäni toi sammalen mökiltä omilta mailtaan ja aikaisemmin olimme käyneet siellä sahailamassa pöllejä tarjoiluvatien alustoiksi. Näpersin ruokien kyltit tuohesta ja oksista.

Sammalikkoon istutin kieloja, jotka kaivoin juurineen omalta pihalta ja istutin mataliin ruukkuihin. Oikein hyvin ne kestivät, eikä muutamasta kukasta tullut häiritsevää tuoksupaljoutta. Minusta se on ihana tuoksu, mutta ehkä tarjoilupäydällä joku megaparfyymituoksu olisi ollut vähän hassu. Elli oli juhlissa ihan reippaasti nojatuolin alla, tuli kuitenkin sopivasti kuvaan : )

Sammaleesta kömpi perjantaina vain muutama ötökkä, ja lisättiin varmuuden vuoksi siihen vähän Raidia. Ei siis toteutuneet pahimmat pelot ötökkäinvaasiosta!

Lauantain aamukasteinen piha ennen juhlia, pöydät vielä ilman pöytäliinoja. Kyllä tuolla kukkapenkeissä muutama perenna kukki ja ainakin oli vehreää! Entinen tramppakuoppakin vihertää ja uusi omenapuu (valkeakuulas) tekee ihanan isoja lehtiä.

Terassin vieressä pienessä penkissä kasvaa syksyllä kukkivia lajeja, syysleimua, syysasteria ja punaväriminttua. Väleihin istutin petuniaa ja unikon, että olisi kukkiakin. 

Omenpuissa oli kuin olikin kukkia, tosin vain muutama. Pekalla on isot kukat ja niitä oli vielä auki.

Pikkuruisena muutaman lehden taimena pari vuotta sitten istutettu silkkipioni avaa ensimmäiset kukkansa ihan pian. Tätä on odotettu!

Nyt kun juhlavalmistelut ja -stressi on ohi, ehtii taas pihatöihin ja kukkia kuvailemaan. Ja se on hei kesä, mahtavaa!

Suoria linjoja ja tötteröitä

Tai no eihän tuo pergolan kukkapenkin kanttaus mikään suora ole, mutta sellainen siisti kuitenkin. Pihaa on valmisteltu juhlakuntoon, mutta onhan niitä rikkaruohoja silti siellä täällä. Turhan tarkaksi ei voi ryhtyä, tekemistä kun on niin paljon sisällä ja ulkona. Aita on nyt niiltä osin maalattu, mikä oli tavoitekin, joten sen suhteen voi ainakin hengähtää helpotuksesta.

Muutamien lajien osalta kukkaloisto on viime päivinä ollut parhaimmillaan, mutta nyt jo pois päin menossa. Etupihan kirsikka ja suikeroesikot on luottokukkijoita.

Etupihaa vähän laajemmasta kulmasta. Aidan viereen istutin muutaman ruukuissa olleen orvokin, kun niiden tilalle tuli muita kesäkukkia. Orvokit saattavat viihtyä tuossa varjoisahkossa paikassa ihan hyvin.

Elli pääsi haistelemaan upouutta lakkia. Näyttääpä Elli pieneltä tuon lakin rinnalla!

Takapihan Pirja-omena kukkii runsaana ja pölyttäjät hoitavat tehtäväänsä. Viereinen Pekka vasta harkitsee kukkiensa avaamista. Hyvä, että vähän vuorottelevat : )

Ekaa kertaa kukkii amurinkärsäkalla, melkoinen tötterö sillä onkin!

Pikkukurjenmiekka-tötterötkin näyttävät oikein lupaavilta! Tässä tummanpuhuva Cherry Garden, jonka kukat saattavat olla auki vielä lakkiaispäivänäkin, kun nyt on tulossa viilempää.

Gingerbread Man meinaa myös kukkia. Pipariväritys kukissa on ihanan erikoinen, tämä on yksi lempikukista.

Pikkupenkkien perustamista ja kunnostamista

Oranssivalkoinen narsissi kukii kilpaa kirjopikarililjojen kanssa. Ne ovat hauska pari, joka syntyi ihan vahingossa. Syksyllä sipuleita istuttaessa kun ei aina osaa ajatella, miltä kukat keväällä näyttää. Hauskaa, että välillä tulee näin kivoja yllätyksiä!

Olen viimein päässyt perustamaan uutta pientä kukkapenkkiä autopaikan viereen nyt kun aita on maalattu. Tässä pitää kasvaa jotain kapeaa ja toisaalta sellaista, joka ei välitä päälle kasattavista lumista. Noille pikkuhavuille voisi syksyllä virittää jotain tukia, jotta lumikuorma ei katko niiden oksia. Pallotuijat aina vähän kärsivät lumesta, varmaan nämäkin havut. Uutena hankintana pikkuhavujen lisäksi on riippahernepuu, josta oli kivoja kokemuksia edellisen asunnon pihalta. Siihen tuli tosin lopukesästä härmää, toivotaan, ettei tähän yksilöön tule. Kunhan lehdet tuosta kunnolla puhkeavat, pikkupuu alkaa näyttääkin joltain.

Pitkän timanttituijan siirsin penkkiin takapihalta, jossa se kasvoi terassipenkissä ison tuijan vieressä. Sen poistamista siitä kohdasta ei edes huomaa, mutta tässä uudessa penkissä hontelo tuija on ihan edukseen ja pääsee varmaan vielä tuuheutumaan ajan kanssa. 

Ihan vasempaan reunaan (ei näy kuvassa) istutin kiinanpionin (Duchesse de Nemours) juurakon, jonka löysin 50% alesta. Pieniä alkuja siitä kasvaa jo, toivottavasti viihtyy paikallaan, joka kyllä on vähän varjoisa. No, jos se ei menesty, niin eipä mennyt montaa euroa hukkaan.

Lisäksi siirsin penkkiin jättipoimulehteä, posliinirikkoa, rönsyleimua ja ihan oikeaan laitaan pari saniaistakin. Tuo rönsyleimu ainakin on pergolapenkissä levinnyt niin hurjasti, että sitä oli pakko vähän pilkkoa. Tässä penkissä se mahtuisi hyvin valloittamaan alaa, jos vaan alkaa viihtyä.

Tämä pikkuruinen penkki on ollut viime vuosina ihan hunningolla. Se on autokatoksen ja toisen autopaikan välissä ja vasemmalla kasvaa vaaleanpunainen juhannusruusu ja oikealla tuivio, jonka oksankärkiä näkyy kuvassa. Keskellä takana on kiinanlaikkuköynnös. Keskiosaan olen kivien lomaan aiemmin istuttanut tummanpunaista ketoneilikkaa, joka näyttää tosi ruskealta, mutta kuitenkin vähän vihreää pilkottaa. Kolme tai neljä vuotta sitten istutetuista mehitähdistä  jäljellä on yksi juuri ja juuri sinnittelevä yksilö. Nyt istutin näiden seuraksi lisää mehitähtiä ja siirsin muualta tulikellukkaa ja jättipoimulehteä sekä pienen alun neidontatarta.

Hirmu palkitsevaa tehdä tällaisia pieniä kunnostusprojekteja, joihin ei mene kauaa aikaa, mutta  muutoksen näkee heti. Mietin vaan, miksi en ole aiemmin jo tehnyt tälle penkille mitään. Totuus kuitenkin on, että vaikka puutarhassa paljonkin puuhaa, ei millään joka nurkkaan ehdi!

Siniluumu Sinikka kerkesi ensimmäisenä avaamaan kukkansa. Omput ja päärynä seuraavat sitten perässä. Tänä vuonna omenapuihinkin on tulossa paljon kukkia. Kukinnat taitavat kyllä olla ohi kesäkuun ekana, harmi.

Metsästä siirretty kevätlinnunherne kukkii hyvin ja tekee ihania, isoja lehtiä.

Eilisellä taimistopiipahduksella mukaan tarttui ´New Moon´ -tarhakulleron lisäksi keltainen lehtotesma.

 Ostin myös talvisaipon ihastuttuani näihin kukkiin. Onneksi otin siitä illalla kuvia, koska aamulla huomasin, että kaikki kukat oli syöty. Hyvä, ettei itku päässyt! Hemmetin jänikset!! Onneksi koko kasvi ei tietenkään ole menetetty ja jäi siihen nuo pikkuruiset sisäosassa kasvavat nuput, mutta kyllä silti harmittaa. Kun ideana oli, että lakkiaisten aikaan kukkapenkeissä olisi kukkivia kasveja. Varmaan pitää turvautua vaan pahanmakuisiin kasveihin ja kuorruttaa kukkapenkit esim. samettikukilla...

Kukkapenkkikierros

Pikkuinen kanadanorvokki on avautunut <3

Vaikka tänään satelee vettä, oli silti pakko tehdä pieni pihakierros. Otin samalla kuvia kukkapenkeistä ja tuli mieleen, että voisi tehdä postauksen kaikista pihan kukkapenkeistä. Ylempi kuva on otettu eilen, kun ei vielä satanut! Kuusimetriset aitalaudat odottavat käsittelyä, keskellä pihaa tietenkin ; )

Oikealla siis kaivopenkki, oikeassa takanurkassa entinen tramppa ja "nurkka". Vasemmalla pergolapenkki ja siitä vielä enemmän vasemmalla terassipenkki ja marjakuusipenkki. Trampasta vasemmalle (pergolan takana) on päärynäpuupenkki.

Nopeasti  merkkasin penkit vanhaan pihan pohjakuvaan. Roisi tuli, mutta ehkä siitä jotain selvää saa! Alareunassa on etupiha, yläreunassa takapiha.

Lähdetään kierrokselle!

Tässä on kaivopenkki. Kuten kaikissa muissakin penkeissä, siinä kasvaa kaikenlaista sekaisin, ilman sen korkealentoisempaa suunnitelmaa. Värejäkin on penkeissä yleensä sekaisin, mutta keltaisia olen sijoittanut vain yhteen penkkiin toisaalle.

Kaivopenkissä kasvaa esim. pioneja, tähtiputkia, akileijoja, keijunkukkia, syysleimuja ja neilikoita. Takaosassa on Mustialanruusua, laikkukirjokanukka ja peruukkipensas, suurimpana puuna riippajalava.

Kaivopenkin laajennusosa on perustettu viime kesänä ja se onkin vielä aika ankea. Parempaa nimeäkään en ole sille keksinyt kuin ´Kaivopenkki B´. Siinä on takana syreeni, uusina pikkupensaina japaninkelta-angervo ja mustaselja. Lisäksi akileijaa, kellukka, kuolanpioni ja juhannuspioni. Olen siirtänyt tähän myös syyskimikin, kevätlinnunherneen ja syyshohdekukan. Vähitellen tästä tulee ihan kelpopenkki ja tuuheutuvathan nuo nykyisetkin tuosta vielä huomattavasti.

Sitten nurkkaan. Tämä penkki on ollut vähän reppana, kun oli trampan tausta-aluetta. Jäljellä pihan alkuperäiskasvillisuudesta on punarunkoista kanukkaa ja syyshortensioita. Niiden juurelle olen istuttanut kaikkea sellaista, jotka saavat rauhassa vähän levitäkin, esim. viiruhelpiä, taponlehteä, mäkitervakkoa ja posliinirikkoa. Valkovuokkokin täällä rehottaa, halusin tai en. Oikeassa reunassa on hopeapensasta, joka on alunperin kotoisin lapsuuden pihaltani.

Pergolapenkki on rakennelmaa kiertävä kapea kaari, jossa kasvaa mm. tähtiputkia ja jaloangervoja. Lisäksi penkkiin kuuluu tämä lämpäre, jossa on kolme vanhempaa kiinanpionia ja yksi viime kesänä istutettu. Sitten on vielä tarhasalkoruusua ja pikkupihlaja-angervo, pienempinä rönsyleimua, ketoneilikkaa ja tuoksumataraa. 

Tässä penkissä kasvaa myös silkkipioni, jonka nuppuja tarkkailen päivittäin.

Terassin toisessa reunassa on marjakuusipenkki, jossa kasvaa mm. varjossa viihtyviä yksilöitä ja muitakin. Täällä on morsiusleinikkiä, kullero ja vuokko, akileijoja, esikoita ja lumikki. Vanha rähjäinen alppiruusu ´Mikkeli´ kasvaa taustalla ja toisella puolella pari vanhaa marjakuusta, joiden juurella on saniaisia ja tuoksukurjenpolvia.

Tässä penkissä kukintaa aloittelee metsästä siirtämäni kevätlinnunherne, vaikkei se isosta kuvasta erotukaan. 

Terassialueen keskellä oleva penkki, jonka yllätyksellinen nimi on terassipenkki, on vähän kulahtanut tällä hetkellä. Uudistusta siihen on luvassa. Verkon sisälle on joutunut joku aika sitten esittelemäni kukkiva akileija, josta jänikset söivät kaikki kukat. Niille maistui hyvin myös tarhavarjohiipan ja varjoliljan alut ja tuoksuorvokin kukat. Ripottelin penkkiin kahvinpurua ja toivon, että se karkottaa ristiturpia. Tosin nyt sataa, joten uudet kahvit lienevät paikallaan kunhan maa kuivuu vähän. Tämän penkin kukat olivat turvassa muutaman viime vuoden, mutta nyt pihallamme on näkynyt sekä rusakoita että citykaneja. 

Keltaisia kukkia olen koonnut tähän päärynäpuupenkkiin. Lajeina on esikoita, kevätkaihonkukkaa (sininen!), koiranhammasliljoja, keltaista akileijaa ja keltasauramoa. Myös pikkukurjenmiekkoja ja taka-alalla keltapäivänliljaa. Tässä penkissä muutama laji yrittää valloittaa alaa, ahomansikka ja suikeroalpi saisivat olla koko penkissä olematta, hurjaa kitkentää siis tiedossa. 

Siirrytään etupihan puolelle! Tässä on oikealla ´Vinopenkki´ja vasemmalla ´Rixipenkki´. Vinopenkki oli alunperin vain tuo kaistale oikealla, jossa on nyt narsisseja ja pionit nousussa. Viime kesänä kuorin tuosta takaa nurmikon ja laajensin vinopenkkiä. 

Kuvan vasemmassa reunassa on koristeomenapuu ´Rixi´ ja siitä eteenpäin jaloangervoja, Mustialanruusua jne. Autopaikan (=kiveyksen) vieressä olevalle kaistaleelle on tarkoitus istuttaa jotain kivaa tänä keväänä. Nyt siellä on valeistutuksessa muutama pikkuhavu, suunnittelen siihen lisäksi jotain pientä rungollista pensasta ja yhden timanttituijankin voisi laittaa linjaa jatkamaan. Aita on tarkoitus suoristaa ja maalata pian, ehkä jopa huomenna.

Tässä vielä vinopenkki ulko-ovelta kuvattuna. Tässäkin penkissä on sekalainen seurakunta kaikenlaista. Kuusi pionia, apteekkarinruusu, hakuropaju, keijunkukkaa ja valkoisia maksaruohoja.

Vaikka paljon jo vihertääkin, on penkit vielä aika rujoja. Ehkä kuvailen näitä uudelleen sitten kesemmällä, kun kaikki on runsaampaa : )