Kuukausi: tammikuu 2018

Humoraalioppi, vyöhyketerapia ja meridiaanit

/ Juhani Knuuti / 67 kommenttia

Terveys taitaa olla ainoa teema, jossa keksinnöstä kulunut pitkä aika katsotaan eduksi

 
Hippokrateen aikana Kreikassa kehittyi ns. humoraaliteoria, jonka mukaan ihmisen elimistössä vallitsi neljä perusnestettä, veri, lima, sappi ja musta sappi. Sairaudet johtuivat näiden nesteiden epätasapainosta.
Tähän oppiin kuului se, että nesteiden tasapaino tuli palauttaa normaaliksi. Yksi keskeisistä hoidosta oli suoneniskentä, jolla pahaa verta päästettiin pois. Tätä perua on vielä nykyisinkin käytetty kuppaus.
Vaikka moni meistä tänään naureskelee noille nesteasioilla, vasta modernin lääketieteen syntyminen ja sairauksien mekanismien tutkiminen aloittivat kehityksen, joka on johtanut nykyiseen tutkittuun tietoon perustuvaan lääketieteeseen. Humoraalioppia sovellettiin kuitenkin pari tuhatta vuotta.

Refleksologia

Vyöhyketerapia eli refleksologia perustuu uskomukseen, että ihmistä voidaan hoitaa painelemalla kehossa sijaitsevia heijastepisteitä. Refleksologia on syntynyt Kiinassa ja myös ilmeisesti vastaavia hoitoja on annettu myös Egyptissa jo varhain.
Vyöhyketerapiassa oletetaan, että kukin elin on yhteydessä iholla oleviin tiettyihin alueisiin. Kokeilemalla ja ideoimalla syntyi erilaisia koko vartalon karttoja, jossa elimiä edustava alueet sijaitsivat tietyillä paikoilla ihossa.
Jokainen on varmaan joskus nähnyt tällaisia kuvia hoitolaitosten seinällä.

Tyypillinen vyöhyketerapiakartta

Elimet löytyvät myös jalkapohjista

Jalkapohjiin piirretyt elinten kuvat ovat tavallinen näky vyöhyketerapeuttien seinillä. Vähemmän tunnettu tosiasia on, että nuo kaaviot ovat itse asiassa syntyneet Yhdysvalloissa vasta 1930-luvulla.
Eunice Ingham työskenteli Yhdysvalloissa vyöhyketerapeuttien kanssa ja näki miten sisäelimiin pyrittiin vaikuttamaan painelemalla käsiä ja vartaloa. Hän päätteli, että myös jalkapohjissa täytyy olla vastaavat elinalueet. Niitä painelemalla voisi siten hoitaa sairauksia.
 

Jalkapohjien vyöhyketerapian keksi Eunice Ingham Yhdysvalloissa 1930-luvulla

 
Tämän innovaation mukaisesti hän paineli potilaiden jalkapohjia ja yhdisti jalkapohjien eri ihoalueet elimiin. Siten syntyi vyöhyketerapeuttien käyttämä jalkapohjakartta elimistä. Tämä kartta ei siis ole peräisin Kiinasta tuhansien vuosien takaa toisin kuin uskotellaan.
Elinten projisoituminen iholle ja erityisesti se, että näitä paikkoja painelemalla voisi vaikuttaa elimen toimintaan perustuu vain vilkkaaseen mielikuvitukseen.

Meridiaanit

Ihmisessä uskottiin olevan tietynlaisia kanavia, joita kutsuttiin meridiaaneiksi. Näitä kanavia kulki eri puolille kehoa. Niiden toimintaa muuttamalla pyrittiin hoitamaan sairauksia. Näitä kanavia hyödynnetään akupunktiossa ja monissa muissa aasialaisissa terapioissa.

Tällaiset kanavat ovat kuitenkin mielikuvituksen tuotetta ja lisäksi nykyisin tunnetun anatomian ja fysiologian vastaisia.
Tiettyjä heijasteita on kyllä olemassa mutta niille on uskottavat anatomiset selitykset. Tiedämme esimerkiksi, että pallean ärsytys voi heijastua kipuna hartioihin. Selityksenä on kyseisten hermojen yhteys elimistössä. Tällaisia kanavia ei ole elimistössä olemassa eikä niiden kautta voida mitään hoitaa.

Tuhansia vuosia vanhat hoidot

Yksi hyvin tavallinen peruste monien terapioiden tehokkuudelle on se, että ne ovat tuhansia vuosia vanhoja.
Olipa ihon elinkartat peräisin tuhansien vuosien takaa taikka 1900-luvulta, itse vyöhyketerapian teoriaan sillä ei tietenkään ole vaikutusta. Olennaista on se, että elinten projisoitumista iholle niin, että niitä voisi hoitaa ihoa painelemalla, ei ole tähän päivään mennessä kyetty havaitsemaan.
 

Kaksi tuhatta vuotta tietämättömyyttä ei tee hoidoista toimivia.

 
Kukaan tuskin haluaisi palata takaisin antiikin ajan innovaatioihin ja luottaa niihin. Tätä tapahtuu kuitenkin koko ajan terveysbisneksessä, jossa usein perusteluina käytetään sitä, että hoidot ovat tuhansia vuosia vanhoja.

Vetoaminen tuhansiin vuosiin ei toisaalta tee hoidoista vaikuttamattomia

Vaikka historialliset hoidot perustuvat uskomuksiin ja nykytiedon valossa virheelliseen ymmärrykseen ihmiskehosta, se ei automaattisesti tee niistä tehottomia.
Esimerkiksi akupunktiosta on massoittain tutkittua tietoa. Akupunktio on saanut puolivirallisen aseman lääketieteessä, vaikka sen alkuperäinen idea perustuu edellä kuvattuihin kanaviin.
Analyysejä akupunktion tehosta on tehty runsaasti ja mm Cochrane-katsauksiakin yli 100 kpl eri vaivoihin. Yhteenvetona niistä voi todeta, että akupunktiosta saa koettua subjektiivista hyötyä.
Cochrane-katsausten perusteella vastaava hyöty saadaan kuitenkin myös ns. valeakupunktiolla. Ainoastaan migreenin ja hartiavaivojen osalta varsinaisen akupunktion hyöty näyttäisi olevan valeakupunktiota suurempaa. Tällöinkin ero on pieni.
 

Akupunktion teho näyttäisi siis syntyvän pääasiassa itse hoitoprosessista eikä neulojen laittamisesta meridiaaneille.

 
Voin hyvin uskoa, että vyöhyketerapiasta taikka jalkapohjahoidosta voi saada subjektiivista hyödyn kokemusta. Hyöty syntyy kuitenkin vain itse hoitoprosessista; ei elinten ihoprojektoiden käsittelystä.
Tavanomaisesta hieronnasta luvataan rentoutumista ja lihasjännityksen laukeamista. Hieronnan ei väitetä vaikuttavan minkään mystisen kanavan tai nestemuutosten kautta. Silti ihmiset hakeutuvat näihin hoitoihin ja saavat niistä hyötyä.
Hoitoihin pyritään liittämään mitä kummallisempia mystisiä ilmiöitä. Vyöhyketerapian väitetään vähentävän stressiä, avaavan “tukoksia”, puhdistavan kehoa myrkyistä (lue myös kirjoitukseni Detoxista), parantavan verenkiertoa, auttavan painonpudotuksessa ja lisäävän elinten (?) terveyttä.
Nämä kuvaillut hyvin epämääräiset ilmiöt eivät perustu minkäänlaiseen tutkimusnäyttöön vaan pääasiassa uskomuksiin ja lumevaikutukseen.
Monille uskomushoidoille olisi mielestäni eduksi, jos vaikutuksista puhuttaisiin rehellisesti ja liioittelematta. Eikö riittävä peruste hoidolle olisi rentoutuminen ja hyvän olon kokemukset ilman pseudotieteellistä jargonia?

Tekoäly tulee – ja korvaa lääkärit?

/ Juhani Knuuti / 10 kommenttia

Kirjoittajat: Juhani Knuuti, Sami Kajander ja Luis Juarez Orozco
 

”Viiden vuoden kuluttua tekoäly analysoi kuvat ja radiologit jäävät työttömiksi”

 
Reilu kuukausi sitten erään monikansallisen lääketieteellisiä kuvantamislaitteita valmistavan yrityksen järjestämässä tilaisuudessa Wienissä puhuja väitti, että viiden vuoden kuluttua lääketieteellisiä kuvia analysoivia lääkäreitä ei enää tarvita. Tekoäly korvaa nämä lääkärit.
Tekoäly on epämääräinen käsite. Se on perinteisesti viitannut sellaisten ohjelmien ja koneiden luomiseen, jotka pystyvät tekemään monimutkaisia ??ihmisen tehtäviä tai tarkemmin sanottuna monimutkaisia ??tehtäviä tavalla, joka muistuttaa ihmisen toimintaa.
Koneoppiminen ei ole sama kuin tekoäly. Koneoppiminen perustuu ??uusiin tietokoneohjelmiin, jotka mahdollistavat tietokoneiden oppimisen ??itsestään. Kuten inhimillisessä oppimisessa, koneoppiminen on jatkuva prosessi, joka jalostuu kouluttamalla ja soveltamalla uusissa tilanteissa.
Koneoppiminen antaa tekoälylle mahdollisuuden oppia tutkimalla uutta tietoa ja jatkuvalla toistolla, joka voi olla myös ihmisestä riippumatonta. Uusi konsepti perustuu ohjelmaan, joka ei vain ratkaise ongelmia, vaan myös oppii ratkaisemaan ongelmat ja tekee sen nopeammin kuin ihminen.

Tekoäly ja kuvantaminen

Lääketieteessä voi erikoistua lääketieteellisten kuvien tulkintaan. Lääkäriä, joka tulkitsee röntgen- ja magneettikuvia, nimitetään radiologiksi. Myös isotooppilääkärit sekä muiden erikoisalojen lääkärit tekevät lääketieteellisten kuvien tulkintaa. Nämä lääkärit siis jäisivät viiden vuoden kuluessa työttömiksi tuon puhujan mukaan.
Tekoälyn mullistavia vaikutuksia muuallakin kuin kuvantamisen alueella terveydenhuollossa on ennustettu. Tekoälyn väitetään pystyvän tekemään diagnoosit paremmin kuin lääkärit hyvinkin pian. Hoidon suunnittelun osalta tekoäly kykenee havaitsemaan sopimattomat lääkeyhdistelmät ja mahdolliset lääkkeiden hyödyt ja haitat paremmin kuin ihminen.
Mikä tässä hypetyksessä on realismia?

Tekoälyn nykytilanne

Jo pidempään käytössä ollut tekoälyn esimerkki on sydänkäyrän eli EKG:n analysointi. EKG:ssa sydämestä tuotetaan 12 sähköistä käyrää standardisoitujen mittauspisteiden avulla. Laitteen ohjelmistoon on koodattu normaalit tunnetut EKG:n tulkintakriteerit.
Kaikissa moderneissa EKG-laitteissa on tulkinta-algoritmi. Niiden vahvuus on se, että ne eivät jätä huomamatta juuri mitään käyrämuutoksia. Ylidiagnostiikkaa on kuitenkin todella paljon eli kone ehdottaa poikkeavuuksia selvästi liikaa. Reilusti yli puolet koneen antamista diagnooseista lääkäri joutuu yliviivaamaan, ettei potilas turhaan huolestu virheellisistä ehdotuksista.
Vastaavaa analytiikka pyritään laajentamaan muualle terveydenhuoltoon niin, että järjestelmä kerää ja analysoi jatkuvasti monenlaista tietoa potilaasta ja pyrkii havaitsemaan sairaustiloja herkemmin ja luotettavammin kuin ihminen.
 

Tämän hetken tekoälysovellukset ovat ihmisen luoman loogisen päättelyketjun viemistä algoritmin muotoon.

 
Tietokone kykenee havainnoimaan väsymättä ja jatkuvasti suurta määrää signaaleja ja tietoja sekä yhdistämään niitä toisiinsa. Tällaisen tiedonkäsittelyn voi olettaa parantavan diagnostiikkaa ja hoidon seurantaa.
Suomessa on menossa esim. teho-osaston hoitoa tehostavia tekoälyhankkeita, jossa esimerkiksi varhaiset infektion merkit pystytään havaitsemaan jo ennen kliinisiä havaintoja.
Tällaisissa järjestelmissä tulkinta useimmiten perustuu ihmisen alun perin antamiin kriteereihin, jotka ohjelmoidaan algoritmin muotoon.

Voidaan aiheellisesti kysyä, ovatko ratkaisut oikeasti älykkäitä?

Todellisen tekoälyn tulisi keksiä ratkaisut itse eikä vain perustua ihmisen antamiin sääntöihin.
Esimerkiksi lääketieteellisten kuvien tulkinta voisi olla yksi tällainen kohde, jossa älykäs kone pystyisi automaattisesti analysoimaan tuhansia leikekuvia ja tuottamaan luotettavan tulkinnan.
Lääketieteellisten kuvien analysoinnissa tiedon monimutkaisuus on suuri haaste, sillä vastaavantyyppisiä raja-arvoja ja kriteerejä kuin EKG:lle ei ole mahdollista asettaa. Järjestelmälle tulisi antaa vain opetusta ja sen tulisi keksiä päättelyketju itse.
 

Uusissa tekoälyjärjestelmissä ohjelmisto oppii hyödyntämään tietoa kehittämällä oman tulkinta-algoritminsa

 
Yksi tuore onnistunut esimerkki tekoälyn käytössä lääketieteellisten kuvien analysoinnissa on ihosyövän toteaminen valokuvista. Tutkijat käyttivät yhtä tekoälyn muotoa, hermoverkkoanalyysiä ja opetuksen jälkeen järjestelmän luotettavuus ihosyövän toteamisessa oli samaa luokkaa kuin ihotautilääkäreillä.
Opetukseen käytettiin yli 129 000 ihomuutoskuvaa eli opetusvaihe oli varsin massiivinen. Harva ihotautilääkäri on katsonut näin monta ihomuutosta.
Tutkijat visioivat, että analyysi voitaisiin myöhemmin toteuttaa myös kännykän kameraa hyödyntämällä.

Omat kokemukset tekoälyn hyödyntämisestä kuva-analyysissä

Olemme tutkimusryhmässämme testanneet tämän hetken tehokkaimpia tekoälyohjelmistoja edellä mainittua hermoverkkoanalyysiä ja syväoppimisohjelmistoja sydänkuvien tulkinnassa. Valitsimme analyysikohteeksi mahdollisimman yksinkertaisen kuvan, jossa yhteen kuvaan on värikoodattu sydämen verenkierto rasituksen aikana.
Tällaisesta kuvasta kokenut lääkäri pystyy tekemään tulkinnan hetkessä. Syötimme järjestelmään potilaiden kuvia ja kerroimme, mikä oikea tulkinta on. Sen jälkeen syötimme lisää kuvia ja pyysimme konetta kertomaan diagnoosin. Se osui oikeaan 90% tapauksista.
Tämä voi tuntua hyvältä tulokselta mutta kysymyksessä oli mahdollisimman helposti tulkittavissa oleva koostekuva, jonka tulkinta on hyvin suoraviivaista. Veikkaan, että jokainen tämän kirjoituksen lukijoistakin pystyisi erottaamaan alla olevan sydänsairaan potilaan kuvan normaalista.
 

Normaali sydämen verenkierto


 

Sydänlihaksen verenkierron vajaus


Tuo yksittäinen sydämen koostekuva oli tuotettu yli tuhannesta kuvasta, jotka olivat valmiiksi prosessoitu lääkärin toimesta. Nämä alkuperäiset kuvat sisältävät kohinaisista kuvamateriaalia, joissa itse kohde muodostaa vain muutaman prosentin tietomassasta. Tällaiseen haasteeseen ei tekoäly pysty vielä vastaamaan.
Tämän kokemuksen perusteella nopea tekoälyn hyödyntämien ei vaikuta todennäköiseltä. On kuitenkin luultavaa, että ohjelmistot kehittyvät nopeasti ja tiedon käsittely tarkentuu. Lisäksi järjestelmä tarvinnee enemmän opetusta, jotta se osaisi erottaa olennaisen tiedon yksilöllisestä vaihtelusta ja muusta kohinasta.

Oikea tekoäly on musta laatikko

Tekoälysovellusten osalta on mielenkiintoista, että me emme oikeastaan tiedä millä kriteereillä se tekee päättelynsä. Prosessi on kuin musta laatikko, jonka sisällä tapahtuva logiikka jää ulkopuolisille hämäräksi.
Emme kykene neuvomaan millä tavalla prosessia voisi parantaa. Me voimme vain antaa lisää oikeita vastauksia ja toivoa, että älykäs ohjelmisto osaa itse parantaa tulkintaansa.
 

Erikoista tekoälyn tulkintatyössä on, että ulkopuolelta emme näe millä perusteella tulkinta tapahtuu

 

Tekoäly tulevaisuudessa

Onko niin, että viiden vuoden kuluttua emme enää tarvitse lääketieteellisten kuvien tulkitsijoita? Tämä ei vaikuta realistiselta. Järjestelmät ovat kuitenkin vielä kehityksensä alkuvaiheessa.
Ihmisen kyky hahmottaa kuvista erilaisia löydöksiä ja erottaa ne normaaleista rakenteista sekä kuvissa näkyvistä virhesignaaleista on toistaiseksi hyvin vaikeasti voitettavissa. Kokenut tulkitsija pystyy kahlaamaan läpi tuhansia leikekuvia ja poimimaan ja havaitsemaan olennaiset löydökset luotettavasti.
Epäilemättä järjestelmät kehittyvät ja uskomme, että tekoäly tulee joskus tekemään saman lääketieteellisille kuville kuin mitä tänään algoritmit tekevät EKG:lle. Ohjelmat antavat alustavan tulkinnan ja lääkärin tehtäväksi jää edelleen arvioida koneen antaman tulkinnan merkittävyys.
Todennäköisesti tulkinta tulee käyttöön helpommin tulkittavista kuvista, kuten tuo onnistunut ihokuvien tulkinta osoittaa. Myös esimerkiksi keuhkojen röntgenkuvat ovat standardoituja ja niissä näkyy tietyt rakenteet tietyissä paikoissa. Leikekuvat ja niistä tehdyt monenlaiset prosessoidut kuvat ovat paljon suurempi haaste.
Luultavasti laajamittainen tekoälyn käyttöönotto lääketieteellisten kuvien tulkinnassa vie vielä 10-15 vuotta. Järjestelmät tarvitsevat vielä useamman sukupolven kehityksen ja sen jälkeen järjestelmien tuottama tieto tulee testata tutkimuksissa ennen kuin ne voivat tulla kliiniseen käyttöön.
Teknologisen kehityksen nopeus yleensäkin yliarvioidaan lyhyellä aikavälillä – mutta toisaalta aliarvioidaan pidemmällä.

Mitä on odotettavissa, kun aikaa kuluu enemmän?

Marraskuussa pidetyssä Pohjois-Amerikan vuotuisessa radiologikokouksessa (RSNA) tekoäly oli keskeisin teema. Tekoälyä käsitteleville luennoille oli pitkiä jonoja, ja kokouksen yhteydessä järjestettävässä teknisessä näyttelyssä kone- ja syväoppiminen sekä neuroverkot ja olivat laajalti esillä.
Uusimmat visiot maalailivat esimerkiksi järjestelmiä, jotka pystyisivät analysoimaan kuvia myös ilman ihmisen ohjaamaa opetusvaihetta. Uusi visio oli myös se, että kuvaustietoa ei edes tuotettaisi varsinaisiksi kuviksi lainkaan vaan tekoäly voisi analysoida tiedon alkuperäisten signaalien perusteella muodostaen kuvattavasta kohteesta eräänlaisen yksilöllisen ”sormenjäljen”.
Uusimpien menetelmien hyödyntäminen vaatii laajoja tietopankkeja. Voidaankin olettaa, että laadukkaasta potilasdatasta tulee arvokasta kauppatavaraa. Ja, ketkäs RSNA-kokouksen näyttelyssäkin olivat nyt uusina ja isoina toimijoina: Internetin valtiaat Google, Apple ja Facebook. Näillä jättiyrityksillähän on jo hallussaan valtavasti ihmisten Somen ja puhelintietojen kautta luovuttamaa tietoa – ei vielä potilastietoa, mutta kiinnostusta siihenkin suuntaan epäilemättä on.

Yhteenveto

Olemme aikakauden partaalla, jossa ihmisen älyn ja tekoälyn yhdentyminen antaa mahdollisuuksia ottaa suuria harppauksia myös lääketieteellisten ongelmien ratkaisemisessa. Lääkärit eivät kuitenkaan jääne työttömiksi tekoälyn tullessa laajamittaiseen käyttöön.
Lääketiede on tietämyksen alue, joka edellyttää tiedon hyvää integraatiota ymmärtämiseen ja ongelmien ratkaisemiseen. Samaan aikaan se vaatii luovuutta, intohimoa ja empatiaa. Ehkä lääkäreille jää jopa enemmän aikaa potilaan kohtaamiseen, kun kone tekee mekaanisen päättelytyön. Potilaan kohtaaminen ei ole pelkkää matematiikkaa.
————————-
Vierailevista kirjoittajista Sami Kajander on radiologian dosentti Tyksissä. Luis Juarez Orozco on postdoc-tutkijana Turun yliopistossa.
 

Blogikommenttien katekismus

/ Juhani Knuuti / 5 kommenttia

Blogikommentit ovat usien hyviä. Toisinaan vähemmän hyviä.

Tässä kirjoituksessa on esitetty 25 epäloogista kriittistä kommenttia omaan blogiini ja niiden selitykset.

Ilmoita lisää, jos tulee mieleen.

http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/blogikommenttien-katekismus/

Blogikommenttien katekismus

/ Juhani Knuuti / 70 kommenttia

Katekismus on käsikirja, joka pyrkii selittämään ja avaamaan Raamatun keskeisen sisällön. Tämä kirjoitus pyrkii toimimaan blogikommenttien ja argumentaation katekismuksena.
 
Mielestäni lukijoiden kommentointi ja kommentteihin vastaaminen ovat olennainen osa blogaamista. Blogikirjoitukset synnyttävät vuorovaikutuksen kirjoittajan ja lukijoiden välillä.
Kirjoituksiini on tullut tuhansia kommentteja. Lukijoiden kommentit ovat usein hyödyllisiä, sillä ne voivat tuoda esiin toisen näkökulman asioihin – näkökulman, joka ei välttämättä olisi tullut itselle mieleen.
Kommentit myös täydentävät kirjoituksia. Olen pyrkinyt vastaamaan kaikkiin asiallisiin kommentteihin.
Kommenteissa toistuvat kuitenkin säännöllisesti tietynlaiset argumentoinnin ja logiikan virheet. Niiden käsittely antaa mielestäni mahdollisuuden pohtia näitä aiheita tarkemmin.
Tähän vuoden ensimmäiseen blogiini olen koonnut 25 kpl tavallisia terveysväitteitä ja kommentteja, joihin liittyy edellä kuvattuja haasteita. Olen tiivistänyt kommentteja ja sisällyttänyt vain kommentin keskeisen viestin. Kaikki kommenttitekstit eivät siis ole sanasta sanaan kopioituja.
Lukijat ovat myös tervetulleita jatkamaan listaa.
 

  • Tohtori X sanoi minulle näin. Sanot nyt muuta, väitätkö, että tohtori X valehtelee?

Tässä kirjoittamaani terveysväitettä yritetään siirtää minun ja jonkin anonyymin tohtorin väliseksi riidaksi. On mahdotonta vahvistaa mitä tuo tohtori X on oikeasti sanonut. Todellisuudessa tutkimustietoon vetoamalla ei koskaan väitetä ketään valehtelijaksi. Jos kysymys olisi oikeista näkemyseroista, tämä johtaisi normaaliin tutkijoiden keskusteluun.
 

  • Tutkijat eivät uskalla kertoa oikeaa totuutta, koska pelkäävät, että yliopisto rankaisee.
  • Sen lauluja laulat, ken palkan maksaa.

Tuollaisten kommentin esittäjällä ei ole mitään käsitystä siitä millainen on yliopiston ja sen tutkijoiden välinen suhde ja miten tutkimustyötä tehdään. Yliopistohan tarjoaa puitteet missä tutkija voi tutkimustaan tehdä eikä hallinto päätä mitä saa tutkia ja mitä ei.
Väitän, että juuri yliopistoissa on suurin mahdollinen vapaus päättää, millaista tutkimusta tekee. Yliopistojen hallinto ei todellakaan rajaa tutkimusaiheita vaan kannustaa hakemaan myös ulkopuolista rahoitusta omiin tutkimusideoihin. Yliopiston vaatimukset ovat tutkimuksen tehokkuus, rehellisyys, avoimuus ja eettisyys.
Toki trendinä on viime vuosina ollut, että poliitikot pyrkivät ohjaamaan tutkimusrahoitusta mielestään tärkeämpiin kohteisiin. Tämäkin tapahtuu kuitenkin tutkimusohjelmien kautta ja sen osuus on vielä pieni verrattuna tutkijalähtöiseen tutkimusrahoitukseen.
 

  • Nykyiset ravitsemussuositukset ovat aiheuttaneet lihavuusepidemian

Väite on esitetty lukuisia kertoja ja yhtä monta kertaa se on täysin järjettömänä kumottu.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että mikäli väestö noudattaisi ravitsemussuosituksia paremmin, väestön terveydentila kohenisi.
Lihavuusongelma ei aiheudu suosituksista vaan siitä, että ravitsemussuosituksia noudattaa vain pieni osa väestöstä. Ilmeisesti nyky-yhteiskunnassa on niin paljon houkutuksia syödä hyvälle maistuvaa runsasenergiaista roskaruokaa ja sitä on yllin kyllin halvalla saatavissa.
 

  • Lääkkeet aiheuttavat paljon kuolemia. Ei kannata arvostella lisäravinteita.

On täysin totta, että lääkkeisiin liittyy haittavaikutuksia. Mutta yhtä totta on myös se, että oikein käytettynä lääkkeiden hyödyt ylittävät niiden haitat. Tästä ilmiöstä olen kirjoittanut aikaisemmin käyttämällä esimerkkinä Asperiinia. Asperiini voi aiheuttaa vakavia verenvuotoja. Mutta oikeassa potilasryhmässä se estää paljon suuremman määrän aivo- ja sydäninfarkteja. Ei ole mitään järkeä pelotella vain verenvuodoilla ja unohtaa hyödyt.
Jälkimmäinen kommentti lisäravinteista on tavanomainen harhautus. Se, että lääkkeisiin liittyy haittavaikutuksia, ei voi mitenkään käyttää perusteena sille, että lisäravinteita ei voisi arvostella.
Myös niitä pitää tarkastella aivan samoin kriittisesti ja arvioida hyötyjä ja haittoja. Jos hyötyjä ei ole olemassa, kaikki saadut riskit ja haitat ovat täysin turhia.
 

  • Puolustat lääkkeitä tutkimusten avulla

Usein tutkitun tiedon puolustaminen tulkitaan tutkimuskohteen puolustamiseksi. Tutkittu tieto perustuu tutkimuksiin. Johtopäätökset riippuvat täysin siitä mitä tutkimukset tutkimuskohteesta sanovat.
Ei ole merkitystä, ovatko johtopäätökset myönteisiä tai kielteisiä tutkitun lääkkeen osalta. Lääketutkimuksien tulkitsemista ei voida väittää lääkkeiden puolustamiseksi. Kyse on tutkimustiedon puolustamisesta.
 

  • Vastustat lisäravinteita, jotta saisit enemmän potilaita ja hyötyisit itse.
  • Lääkärit ja THL haluavat ihmisten olevan sairaita, jotta voisivat määrätä kalliita lääkkeitä.

Nämä lienevät tavallisimpia ja lapsellisimpia salaliittoväitteistä. Ikään kuin kymmenet tuhannet lääkärit ja THL:n henkilökunta olisivat yksissä tuumin tekemässä väestön sairaammaksi. Niin kuin sillä muka saataisiin itselle hyötyä? Ja ikään kuin muka lisäravinteilla olisi osoitettu todellista vaikutusta väestön terveyteen?
 

  • Synteettinen kopioi luonnon omaa valmistetta, mutta kopio ei ole sama asia kuin luonnon alkuperäinen tuote
  • Tieteelliset tutkimukset joihin vetoat, eivät ole tehty luonnon suoloilla. Tässä on vissi ero, vaikka et sitä niiden tieteellä rajattujen linssien läpi voikaan nähdä.
  • Merisuolassa mineraalit ovat ’luonnollisessa’ muodossaan ja siten helposti sulavia, johon elimistömme on tottunut koko lajien evoluution ajan, kohta 4 miljardia vuotta. Puhdistettu tai usein teollisesti valmistettu ruokasuola on elimistöllemme vieras aine ja siksi sen haitat ovat suuremmat kuin hyödyt.

Hämmästyttävän usein törmää väitteisiin, jossa kuvitellaan kemiallisesti identtisen luonnon yhdisteen eroavan synteettisestä. C-vitamiinista, suolasta ja sitruunahaposta on usein esitetty tällaisia väitteitä.
Harha selittynee nykyisellä luonnon maagisella ihailulla. Ikään kuin kaikki luonnossa oleva olisi parempaa ja terveellisempää kuin ihmisen tekemä.
Tosiasiassa kemiallisesti identtinen yhdiste on myös elimistön näkökulmasta identtinen eikä se voi mitenkään erottaa onko se ”luonnollinen” vai ihmisen tekemä. Maagiseen luonnollisuuteen uskovat näyttävät sulkevan silmänsä myös sille tosiasialle, että valtaosa luonnosta on ihmiselle myrkyllistä.
 

  • Hyökkäät biohakkerointia vastaan vaikka prof x:llä on xx artikkelia ja hän on eri mieltä. Eivät taida Knuutin natsat riittää.

Tämä on tietynlainen sofistikoitunut Ad hominem –hyökkäys, jossa väitteen esittäjän meriittejä arvostelemalla pyritään tekemään itse asiakin epäuskottavaksi. Vaikka tuossa tilanteessa ”natsat” kyllä riittivät, ei niillä ole itse asian kannalta mitään merkitystä.
Ylipäätään sillä kuka asian esittää ei ole suurta merkitystä, vain itse sisällöllä ja sen perusteluilla. Henkilöön kohdistuva hyökkäys on tyypillisesti merkki siitä, että ei ole esittää muita vakuuttavia argumentteja.
 

  • Biohakkerointitoiminta on järkevää, koska ns. virallinen terveydenhoito pahasti korruptoitunut. Sama koskee lääketeollisuuden rahoittamia potilasyhdistyksiä, joka ovat käytännössä osa myyntiorganisaatiota. Näinpä itsensä mittaaminen ja seuranta on hyvinkin perusteltua ja tarvittaessa voi ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin. Tätähän ei nykyinen ’terveydenhoito’ tue, koska bisnesmalli on hoitaa oireita, ei syitä.

Väite on sukua kohdan 8 väitteelle. Tässä salaliitto koskee vieläkin laajempaa toimijajoukkoa, jotka kaikki ovat korruptoituneita. Toinen keskeinen looginen ongelma on, miten terveydenhuollon korruptoitumisella voi perustella biohakkerointia? Eikö lähtökohta olekaan, että itsensä mittaamisesta tulee olla osoitettua hyötyä?
Terveyden huollon ”bisnesmalli” on mielenkiintoinen termi, sillä valtaosa tästä ”bisneksestä” on niukoin verovaroin tuotettua julkista terveydenhuoltoa. Mikä olisi se motiivi, joka saisi julkisesti rahoitetun terveydenhuollon tahallaan hoitamaan potilaita huonosti? Mitä etua toimijat siitä saisivat? Hehän toimivat kuukauspalkalla?
 

  • Sokeri ja hiilihydraatit aiheuttavat diabeteksen

On helppo ymmärtää, että kun sairauden suomenkielinen nimi on sokeritauti, yhteys sokeriin tuntuu luonnolliselta. Vaikka diabeteksen keskeisin ilmiö on veren korkea sokeripitoisuus, sairaus ei todellakaan johdu ravinnon sokereista tai hiilihydraateista. Asiasta voi lukea lisää täältä ja täältä.
 

  • Käypähoitosuositus ei kuitenkaan paastoinsuliinin mittausta suosittele, eikä lääkärit sitä tunne, lieneekö syynä se, että liian aikaisin havaittu taudin kehittyminen vähentää erittäin tuottoisaa lääkkeiden myyntiä?

Toistuvan salaliittoväitteen lisäksi kommentoija väittää, että pitäisi seurata paastoinsuliinia. Tutkimusten mukaan siitä ei kuitenkaan ole hyötyä seurannassa. Asiasta voi lukea lisää täältä.
 

  • Ravitsemussuositusten mukaan on pakko syödä 8 viipaletta leipää

Vastaavia versioita ravitsemussuositusten ”määräyksistä” on lukuisia ja kaikki perustuvat siihen väärinymmärrykseen, että suositukset muka määräisivät syömään tiettyjä ruokia tietyn määrän. Suositukset ovat laadittu niin, että niiden perusteella kukin voi koostaa itselleen sopivan terveyttä edistävän ruokavalion.
 

  • Meillä mieheni kanssa on ollut varaa itse kokeilla xxx-ruokavaliota ja todeta sen positiiviset vaikutukset. Virallinen käypä hoito jyrää ja jos se olisi ollut hyvä, ei meillä olisi tällaista määrää sairaita. Mutta takaahan se ahkerille lääkäreille ja kirurgeille töitä. Tyydytetty rasva eli voi on parasta aivoille. Ottakaa vastuu itsestänne ja kyselkää lääkärienne sidonnaisuuksista lääketehtaisiin tai ruokateollisuuteen!

Kommenttiin kiteytyy melkein kaikki loogiset virheet. Omat tuntemukset ovat ihan ok peruste itselle, vaikkei pelkkien tuntemuksien perusteella ruokavalion terveellisyydestä voikaan mitään päätellä. Esimerkiksi korkea verenpaine tai veren kolesteroli eivät tunnu missään, vaikka ovatkin pitkään jatkuessaan merkittävät riskitekijät valtimosairauksille. Omien kokemusten perusteella ei suosituksia voi laatia. Lue myös lumevaikutuksesta.
 

  • Suolaa käytän niin kuin haluan ja jalkakrampit eivät vaivaa, kuten monia niukan suolan käyttäjiä. Verenpaineesta ei ole tietoakaan, joten se se vasta on urbaania legendaa.

Yksilön tapa reagoida vaihtelee. On tunnettua, että osa väestöstä on herkempiä suolan verenpainetta nostavalle vaikutukselle ja osalla verenpaine ei helposti nouse, vaikka ruoassa olisi runsaasti suolaa. Väestötasolla runsas suolan määrä lisää selvästi verenpainetaudin esiintyvyyttä. Yksilön reagoinnista ei voi tehdä laajoja tulkintoja.
 

  • Artikkelissa ilmeisesti tuputetaan tieteen varjolla sitä uskomusta, että vuorisuolasta ei voi olla mitään hyötyä. Tietääkseni missään ei ole koskaan tehty tutkimusta, jossa olisi rinnakkain vertailtu eri suolojen vaikutusta hyvinvointiin. Eli artikkelin kirjoittajalla ei ole tieteeseen vedoten mitään pohjaa sanoa voiko terveysvaikutuksia olla vai ei, ja siinä suhteessa ollaan samassa puoskaroinnissa kuin nämä huuhaa-ihmiset.
  • Hölmöjä nämä tohtoreiden päätelmät, kun jotain ei ole kymmeniä vuosia tutkittu niin ei voi toimia ja tyrmätään täysin. Maailmassa on aika pirusti asioita mitä ei ole tutkittu, eikä se tarkoita, etteikö silloin voisi olla todella hyödyllistä ja toimivaa.

Näytön taakka on aina väitteen tekijällä. Jos väittää, että vuorisuola on terveyttä edistävä ja parempi kuin tavallinen suola, tulisi itse esittää sitä tukevaa näyttöä. Ruokasuolan osalta lähtökohta on, että saamme suolaa liikaa ja että sitä tulisi vähentää. Koska vuorisuola on 98%:sti sitä samaa natriumkloridia kuten tavallinen ruokasuola, on epäuskottavaa väittää sen olevan sen parempaa kuin muut suolat.
 

  • Norjassa veren kolesterolipitoisuuden suosituksen yläraja 7 mmol/L eli selvästi korkeampi kuin Suomessa

Tämä on urbaani legenda, joka tulee toistuvasti esiin kolesteroliaiheesta keskusteltaessa. Norjassa rajat ovat samat kuin kaikkialla Euroopassa. Norja on vahvistanut kaikki aiheeseen liittyvät eurooppalaiset hoito-ohjeet.
 

  • Kirjoittajalta näyttää kuitenkin unohtuvan se fakta, että eri hoitomuotojen toimivuudesta ja tuloksista parhaimman kuvan saa kokeilemalla itse. Eniten painoarvoa on yksilön omalla kokemuksella, ei tutkimuksella.

Kannattaa lukea kirjoitukseni lume- ja nosebo-vaikutuksista. Omat kokemukset voivat olla itselle vakuuttavia mutta niiden perusteella ei voi päätellä asiasta laajemmin.
 

  • On täysin selvä asia tutkimattakin, että ihmisen energia aineenvaihdunta l. ”palamisprosessi” ei voi olla tuottamatta elimistölle haitallisia aineenvaihdunta tuotteita (kun vetymoottori toimii, tulee pakoputkesta vettä…elimistö taas on paljon monimutkaisempi kuin vetymoottori), joista osa jää kuormittamaan kehoa liikaa.

Kommentoija ilmeisesti olettaa, että tästä evoluution kehittämästä ihmisen omasta polttomoottorista olisi unohtunut pakoputki kokonaan. Luonnollisuuden ihannointi ei näytä sisältävän luottamusta ihmisen biologiaan selvitä omista jätteistään.
 

  • Lääketieteen Nobel-palkinnon saanut saksalainen Otto Warburg (1883-1970) osoitti, että syöpäkasvaimet suurentuvat ja metastasoivat muualle elimistöön sokereiden (hiilihydraattien) avulla. Syöpälääkärit ja -potilaat eivät näytä tietävän tätä tosiasiaa yleisesti, vaikka sillä on suuri merkitys potilaan ennusteelle.

Itse asiassa koko väite on urbaani legenda. Ensiksikään, Otto Warburg ei ole tuota havaintoa tehnyt. Toiseksi, vaikka syöpäsolukko ahneena on perso useille ravintoaineille (kuten esim glukoosi) ravinnon sokereilla tai hiilihydraateilla ei ole vaikutusta syövän leviämiseen.
Veren glukoosipitoisuus pysyy yleensä normaalisti joka tapauksessa vähintään noin 4-5 mmol/L tasolla. On totta, että laskemalla veren glukoosipitoisuus todella alas syöpäsolutkin kuolisivat. Tosin se ei johtuisi glukoosin puutteesta vaan siitä, että syöpää kantanut potilas kuolisi hypoglykemiaan ennen syöpäsoluja.
 

  • Knuuti on tiedeuskovainen

Itse asiassa tällainen arvostelu on ylpeyden aihe. Kyllä fakta on se, että tieteelliset tutkimukset ovat parempia kuin ihmisten henkilökohtaiset kokemukset.
Lainaan Pauli Ohukaista: ”Tieteessä ei loppujen lopuksi ole mitään toimivalle maalaisjärjelle vierasta: tehdään tarkoin kontrolloiduissa olosuhteissa havaintoja, muodostetaan testattavia hypoteeseja, tulkitaan tuloksia johdonmukaisen logiikan avulla ja raportoidaan tulokset tiedeyhteisön arvioitavaksi. Siinä on tieteellisen tutkimuksen ydin.
Vaikka todellakaan ei kysymys ole uskovaisuudesta, mitä vikaa siinä olisi? Eikö kannata pyrkiä kontrolloituihin olosuhteisiin tai johdonmukaiseen logiikkaan? Eikö hypoteeseja kannata testata? Eikö tuloksia pidä julkistaa?”