Hiljattain MOT käsitteli ravintolisiä ja myös kalaöljytyotteita. Tämä kirjoitus taustoittaa MOT:ssa antamiani kommentteja.
Hiljattain MOT käsitteli ravintolisiä ja myös kalaöljytyotteita. Tämä kirjoitus taustoittaa MOT:ssa antamiani kommentteja.
Kirjoittajat: Juhani Knuuti ja Risto Roine*
Zinzino kertoo verkkosivuillaan: ”Vain yksi kahdestakymmenestä on tasapainossa. BalanceOilin avulla myös sinä voit saavuttaa sen”
Kysymyksessä ovat BalanceOil-nimiset kalaöljyvalmisteet, joita myydään ravintolisänä.
Balanstri kertoo verkkosivuillaan: ”Nykyruokavalio sisältää suuren määrän tulehdusta lisääviä omega-6 (AA) arakidoni-rasvahappoja ja vastapainoksi hyvin vähän tulehdusta hillitseviä omega-3 (EPA) eikosapentaeeni-rasvahappoja. AA/EPA -suhteen epätasapaino lisää elimistön kroonista tulehdusta, eli inflammaatiota.”
Kumpaankin markkinointiin liittyy olennaisena osana veritesti. Testin perusteella asiakas saa tietää, onko hän tasapainossa. Tasapaino tässä tapauksessa tarkoittaa elimistössä olevien rasvahappojen määriä. Testin perusteella annetaan sitten suositus käyttää öljyvalmistetta. Testin uusimista myös suositellaan ”hoidon” jälkeen.
Toimintamalli on sukua biohakkeroinnille. Pelkkä tuotteiden laadun korostaminen ja yleiset suositukset kalan ja kalarasvan terveellisyydestä eivät siis enää tunnu riittävän. Mittauksilla pyritään lisäämään uskottavuutta tuotteiden vaikuttavuuden osalta.
Kalaöljytuotteita on markkinoilla lukuisia. Zinzinon ja Balanstrin markkinointi poikkeaa muista siinä, että keskiössä on veritesti, jonka perusteella tuotteiden tarve määritetään.
Toimintamallin tarkastelussa keskeisiä kysymyksiä ovat mm. onko tarjottu mittaus luotettava, onko mittauksen tulkinta tehty asiallisesti, ovatko tuotteet laadukkaita ja onko tulosten perusteella tehdyt suositukset perusteltuja?
Pääasiassa markkinoinnin kohteena ovat terveet ihmiset, jotka haluavat vaalia terveyttään. Kokonaan vielä eri kysymys on, voisiko öljytuotteilla hoitaa sairauksia?
Tässä kirjoituksessa analysoidaan ensiksi öljyvalmisteiden käyttöä terveillä ja lopuksi myös niiden mahdollisuuksia sairauksien hoidossa. Tämän kirjoituksen tavoitteena on täydentää hiljattain julkaistua MOT-ohjelmaa, jossa myös käsiteltiin tämä teemaa.
Edellä kuvattu toiminta perustuu siihen, että ennen tuotteiden käyttöä mitataan elimistön rasvahappokoostumus ja sen perusteella annetaan suositus tuotteiden käytöstä.
Kummankin tuotteen osalta veren rasvahappokoostumus mitataan veritipasta. Tällä mittauksella ei ole mitään tekemistä aikaisemmin kuvaamani kuivaveritestin kanssa. Tässä menetelmässä mitataan punasolujen seinämän rasvahappokoostumus. Zinzinon testi analysoidaan Norjassa Vitas-laboratoriossa, Balanstrin testi tulkitaan Intiassa Lipomic-laboratoriossa.
Itse testimenetelmät vaikuttavat asiallisilta vaikkakin suuremmasta verimäärästä tehty mittaus olisi luotettavampi. Käytetty kromatografinen menetelmä on kuvattu tieteellisissä lehdissä. Mittaukset vaikuttavat asiallisesti validoituilta ja laboratoriot kertovat, että heillä on laatujärjestelmä valvomassa prosessia. Sain Zinzinolta testin CV%-lukuja, jotka olivat asiallisia.
Käytetty punasolujen rasvahappopitoisuusmittaus kertoo pidemmän ajan saannista, sillä punasolujen elinaika on noin 3 kk; tuona aikana kaikki punasolut ovat uusiutuneet.
Vertasimme YLE:n toimittaja Tiina Lundellin kanssa samalta henkilöltä samaan aikaan otettuja arvoja kummastakin testistä. Pääsääntöisesti tulosprofiili oli kummassakin sama. Kuitenkin %-arvot vaihtelivat testien välillä kohtalaisen paljon. Mittaustuloksissa erot prosentteina olivat seuraavat (Balanstri-testi vs. Zinzino-testi)
Tietenkään tuloksista ei voi päätellä kumpi on oikeampi tulos vaan vertailu kertoo enemmän mittauksen tarkkuudesta ylipäätään. Vaihtelua on siis -50% — +50%. Kovin tarkasti lukuja ei siis kannata pyrkiä tulkitsemaan. Balanstrin testiraportin lopussa luki lisäksi: ”The results should not be used for diagnostics”
Koska rasvahapot eivät ehkä ole kaikille tuttuja, lienee paikallaan pikakurssi rasvahappoihin. Lisätietoa löytyy mm. Duodecimin Terveyskirjastosta.
Ruokavaliossa oleva rasva on joko kovaa eli tyydyttynyttä tai pehmeää eli tyydyttymätöntä rasvaa. Lisäksi tyydyttymätön rasva luokitellaan kertatyydyttymättämäksi ja monityydyttymättämäksi rasvaksi.
Monityydyttymättömät rasvat ovat niitä, jolla on monia suotuisia vaikutuksia terveydelle. Näiden osuus ruokavaliossa on kuitenkin usein liian pieni, kun taas tyydyttyneen rasvan osuus pyrkii olemaan liian suuri.
Monityydyttymättömiin rasvoihin kuuluu useita erilaisia rasvahappoja. Niitä kutsutaan usein Omega-rasvahapoiksi niiden rakenteen vuoksi. Monityydyttymättömät rasvahapot tulee saada ravinnosta, sillä elimistö ei niitä kykene pääsääntöisesti valmistamaan.
Pehmeää rasvaa ja niiden mukana Omega-rasvahappoja saadaan ei-trooppisista kasviöljyistä, juoksevista margariineista, pehmeistä rasiamargariineista ja kalasta sekä pähkinöistä, manteleista ja siemenistä.
Ne jaetaan edelleen kahteen pääryhmään Omega-6-rasvahapot ja Omega-3-rasvahapot.
Omega-6-rasvahappo eli linolihappo on välttämätön rasvahappo ja sitä on runsaasti mm. rypsi-, auringonkukka- ja soijaöljyssä. Tosin rypsi- ja rapsiöljyssä Omega-6-rasvahappoja on noin 50% vähemmän ja vastaavasti enemmän kasviperäisiä Omega-3-rasvahappoja.
Omega-3-rasvahappo eli alfalinoleenihappo on myös välttämätön ja sitä rypsiöljyssä, rapsiöljyssä, saksanpähkinäöljyssä, hampunsiemenöljyssä sekä erityisen runsaasti pellavansiemenöljyssä ja camelina- eli kitupellavaöljyssä.
Edellä kuvattuja Linoli- (Omega-6) ja alfalinoleenihappoja (Omega-3) saadaan myös margariineista, joissa on käytetty näitä öljyjä valmistusaineina.
Kalassa on pitempiketjuisia Omega-3-rasvahappoja EPA:a ja DHA:ta. Rasvaisessa kalassa niitä on enemmän kuin vähärasvaisessa.
Kaikki tyydyttymättömät rasvahapot, sekä Omega-6 että Omega-3 –rasvahapot ovat tutkimuksissa todettu terveyttä edistäviksi. WHO:n luokituksessa (WHO recommendations) linolihappo, alfa-linoleenihappo sekä kalaperäiset rasvahapot ovat luokiteltu edulliseksi terveydelle. Sama pätee myös Pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa (Pohjoismaiset suositukset).
Sen sijaan tyydyttyneen rasvan saantia suositellaan rajattavan enintään 10% energiasta. Monityydyttymättömien osuus tulisi olla 5-10% ja loppu rasva tulisi olla kertatyydyttymätöntä.
Testien tulokset raportoidaan %-lukuina ja suhteina mutta rasvahappojen absoluuttisia arvoja ei anneta. Mittauksille ei anneta selkeitä viitearvoja ja vaihteluväliä, johon normaalit tulokset tulisivat asettua. Sen sijaan annetaan yksi luku, joka edustaa tavoitetta ja mittausarvon poikkeaminen tästä tavoitearvosta raportoidaan.
Tällainen raportointi on erikoista, sillä siinä lähtökohta on, että jokaisella yksilöllä pitäisi olla jokin tietty taso ja siitä poikkeaminen suuntaan tai toiseen olisi huono asia.
Annettu tavoitearvo voisi toki olla normaalialueen alaraja mutta ainakaan raportissa tuloksia ei näin oltu tulkittu (Zinzino_Balance_testitulokset).
Vertailuesimerkiksi voisi käydä hemoglobiinin mittaus. Jos tavoitearvoksi asetettaisiin tietty luku, vaikka 145 g/L, tasolla 135 g/L voitaisiin todeta, että hemoglobiini on liian matala ja vastaavasti tasolla 155 g/L, se olisi liian korkea. Molemmat ovat kuitenkin normaalialueen sisällä eikä arvon korjaamiseen ole tarvetta.
Testeissä on lisäksi raportoitu ns. kokonaistulos, joka todennäköisesti on kooste eri osatekijöistä. Tämän kokonaistuloksen muodostumisesta ei kuitenkaan anneta tietoa.
Keskeiset arvioitavat osakomponentit ovat seuraavat:
Tulkinnan perusperiaate on molemmissa sama. Mittauksessa ja johtopäätöksissä korostetaan kalaöljyjen (EPA+DHA) saannin tärkeyttä suhteessa esim. kasviperäisiin Omega-3 rasvahappoihin. Lisäksi korostetaan Omega-6 –rasvahappojen haitallisuutta ja tätä ilmaistaan Omega-6/Omega-3 suhteella.
Testitulosten perustella annetaan suosituksia ravinnosta ja öljytuotteista. Luonnollisesti öljytuotteissa on juuri niitä rasvoja, joita testissä mitataan ja jotka sitten muuttavat mitattuja suureita tavoitteiksi asetettuun suuntaan.
Kumpikin tuote perustuu kalaöljyn ja oliiviöljyn sekoitukseen. Itse tuotteiden koostumus ja valmistuksessa käytetyt laatustandardit eivät herättäneet epäilyjä tuotteiden laadusta.
Unohtakaamme testin tulkintaan liittyvät pienet erikoisuudet, kuten yksittäiset luvut tavoitearvoina, testin toistettavuustiedon puuttuminen sekä yksilöllisen vaihtelun jättäminen huomiotta. Keskeiset tulkinnan haasteet ovat kuvattu alla.
Monityydyttymättömien kalaperäisten Omega-3 –rasvahappojen tavoitearvo (EPA+DHA) on hyvin suuri.
Sekä Zinzino että Balanstri on asettanut väestön tavoiterajaksi kalaperäisten monityydyttymättömien rasvahappojen osalta 8%. Tämä on varsin korkea tavoitearvo. Vaikka kalaöljyt ovat todettu terveyttä edistäviksi, voi perustellusti kysyä, onko näin korkea tavoite todella perusteltu?
Zinzinon toimittamista mittaustilastoista voi päätellä, että 95% väestöstä jää tavoitearvon alapuolelle. Kuitenkaan tutkimusten perusteella tarkkaa tavoiterajaa ei ole helppo luotettavasti määrittää (ks myöhempänä kustannuslaskelmat).

Kuva:Lähes koko väestö jää tavoitearvon 8% alapuolelle (Lähde Vitas Laboratoriot, Thomas E. Gundersen)
WHO ja Pohjoismaiset ravitsemussuositukset eivät anna tuollaisia rajoja. WHO suosittelee PUFA-tasoa 6-10% energiasta ja näistä Omega-6-rasvahapoista tulisi 5-8% energiasta ja Omega-3-rasvahapoista 1-2%.
Vastaavat Pohjoismaisten ravitsemussuositusten antamat luvut ovat 5-10% energiasta, Omega-6-rasvahapoista tulisi saada vähintään 3% energiasta ja Omega-3-rasvahapoista vähintään 1%. Lisäksi suosituksessa mainitaan kasviperäisten Omega-3-rasvahappojen osuudeksi vähintään 0,5% ja DHA:n osalta vähintään 200 mg.
Kasviperäisten Omega-3-rasvahappojen, kuten alfalinoleenihapon terveysvaikutuksia vähätellään
Zinzino viittasi tulkinnassa pohjoismaisiin ja WHO:n suosituksiin mutta niissä ei kuitenkaan eroteta Omega-3-rasvahappoja näin yksityiskohtaisesti. Toisin kuin Zinzinon materiaalissa (Zinzino_Balance_testitulokset), missään suosituksessa ei vähätellä kasviperäisiä Omega-3-rasvahappoja, kuten alfalinoleenihappoa.
Omega-6 –rasvahapot tulkitaan haitallisiksi ja tulehdusta aiheuttaviksi
Näiden öljyvalmistajien yksi keskeisimpiä argumentteja on, että, että Omega-6 rasvahapot olisivat haitallisia ja aiheuttaisivat tulehdusta. Testimateriaalissa on tästä pitkiä selostuksia (Zinzino_Balance_testi_tulokset).
Siinä kerrotaan miten ”ravinnosta saatava omega-6-linoleenihappo muuttuu arakidonihapoksi ja miten sen biologisesti aktiiviset komponentit aiheuttavat akuutteja tulehduksia ja kroonisten tulehdusten pitkittymistä.” Viitteenä materiaalissa käytetään Simonopouloksen katsauksia.
Sekä WHO että Pohjoismaiset ravitsemussuositukset pitävät kuitenkin Omega-6-rasvahappoja terveyttä edistävinä. Viimeaikainen tutkimusnäyttö on myös samoilla linjoilla. Tuoreessa kotimaisessa tutkimuksessa korkea Omega-6 -saanti liittyi pienempään kuolleisuuteen (Kuopio Ischemic Heart Risk factor study).
Reijo Laatikainen on koonnut materiaalia Omega-6-tutkimuksista. Ainoa tutkimus, jossa Omega-6-saanti oli yhteydessä haittoihin on Sydney Diet Heart –tutkimus ja tuossa tutkimuksessa saanti oli todella korkeaa (15,4% energiasta). Muissa lukuisissa tutkimuksissa Omega-6 on ollut terveyttä edistävä, kuten esim Oslo Diet Heart Study osoittaa. Nykyisin Suomessa Omega-6 saantimäärät ovat myös selvästi pienempiä kuin Sydneyläisessä tutkimuksessa ja mahtuvat hyvin Pohjoismaisten suositusten rajoihin.
Omega-6-rasvahappojen tulehdusta aiheuttavat vaikutukset ovat myös tutkimuksissa kumottu. On siis väitetty, että nämä rasvahapot lisäisivät tulehdusta aiheuttavan arakidonihapon muodostumista. Systemoidussa katsauksessa (Rett systemoitu katsaus) kuitenkin havaittiin, että suurikaan ravinnon Omega-6 rasvojen lisääminen tai vähentäminen ei vaikuta arakidonihapon määrään vaan sen tasoa säädellään muutoin tarkasti. Myös Johnson ja Fritsche päätyivät vuonna 2012 samaan lopputuloksen systemoidussa katsauksessaan.
Vuonna 2015 julkaistussa katsauksessa Fritche kokosi tutkimustietoa siitä miten rasvahapot laukaisevat tulehdusta. Hän tuli tutkimusnäytön analyysissään siihen tulokseen, että tyydyttyneet rasvat laukaisevat tulehdusta mutta Omega-6 linolihappo ei. Lisäksi analyysin mukaan Omega-3 –rasvahappojen tulehdusta hillitsevä vaikutus ihmisillä on jäänyt selvästi heikommaksi ihmisillä kuin hiirikokeiden perusteella on voitu odottaa.
Omega-6 / Omega-3 –suhde nostetaan keskeiseksi suureeksi
Suhdeluku taikka siitä kehitetty ns. Omega-indeksi, jossa korostetaan kalaperäisiä rasvahappoja, perustuu siis Omega-6 –rasvahappojen ja Omega-3-rasvahappojen (tai kalaperäisten Omega-3-rasvahappojen) suhteeseen. Suhdeluku nousee luonnollisesti kahdesta syystä: Joko Omega-6-taso nousee taikka Omega-3-taso laskee. Suhdeluvun käyttö perustuu siis osittain myös edellä kuvattuun Omega-6-rasvahappojen demonisointiin, ei pelkästään Omega-3-tasoon.
Suhdeluvun käytöstä on julkaistu uunituore katsaus (The Omega-6-Omega-3 ratio- A critical appraisal and possible successor), joissa on selkeästi osoitettu suhdeluvun ongelmat ja sen käyttöön liittyvät virhepäätelmät.
Keskeinen ja kaikkein olennaisin kysymys on tietenkin, mitä mittaustulosten perusteella voidaan suositella.
Ruokavalion parantaminen on ensisijainen vaihtoehto. Tämänhetkisissä ravitsemussuosituksissa suositellaan rasvaista kalaa ainakin kaksi kertaa viikossa, eikä siihen tarvita mittauksia.
Edellä kuvattujen testien tavattoman tiukkoihin ja osin virheellisiin tavoitteisiin ei kuitenkaan ole realistista päästä ruokavaliolla. Tavoitteissa on korostuneena ovat esillä kalaperäiset Omega-3-rasvahapot ja samalla olisi vältettävä Omega-6-rasvahappoja. Normaalilla ruokavaliolla ei tähän ole helppo päästä. Testin tavoitteisiin pyrkiminen johtaa siis väistämättä kaupallisten öljyvalmisteiden käyttöön.
Omega-3 rasvahappojen käytöstä sairauksien hoidosssa on kohtalaisesti tutkimuksia.
Cochrane Collaboration on analysoinut 102 terveysväitettä kalaöljyihin liittyen. Analysoiduista tutkimuksista ainoastaan kystiseen fibroosiin oli saatu jotain myönteistä näyttöä, joskin se oli vähäistä. Muiden osalta tutkimusnäyttö ei ollut Cocrane-analyysin mukaan riittävää. Toki kalaöljyjen tiedetään laskevan veren triglyseriditasoa.
Cochrane on analysoinut myös kalaöljyjen vaikutuksia Alzheimerin tautiin. Raportissa todettiin, että tutkimusnäyttö tehosta ja tuvallisuudesta ei ole vielä riittävää suositusten antamiseen. Tosin analyysi on julkaistu jo vuonna 2016, eikä uusimpia tutkimuksia ole mukana.
Joitakin rohkaisevia tutkimustuloksia on kuitenkin olemassa. Vuonna 2012 julkaistussa 6 kk kestäneessä tutkimuksessa 50 muistihäiriöpotilasta jaettiin kolmeen ryhmään ja heidän masentuneisuuttaan mitattiin. Kalaöljyillä saatiin vaikutusta masennusmittareihin. Vuonna 2013 julkaistiin toinen pieni (36 potilasta) satunnaistettu tutkimus, jossa kalaöljyt paransivat muistia tilastollisesti merkittävästi.
Vuoden 2017 aikana on julkaistu 3 satunnaistettua tutkimusta. Lievästä muistihäiriöstä kärsivillä potilailla saatiin kalaöljyllä paranemista kognitiiviseen toimintaan vuoden satunnaistetussa hoitokokeessa noin 200 potilaalla. Yhdessä tutkimuksessa (86 potilasta) kalaöljyn hyöty muistiin oli havaittavissa miehillä mutta ei yhtä selvästi naisilla.
Viime vuonna julkaistiin Lancetissa satunnaistettu pohjoismainen tutkimus, jossa varhaista Alzheimerin tautia sarastavat satunnaistettiin ravintolisäryhmään ja lumehoitoryhmään. Vaikka ensisijaisissa muuttujissa ei saatu merkittävää vaikutusta, toissijaisissa nähtiin etenemisen hidastumista verrokkityhmään verrattuna.
Nämä tulokset ovat rohkaisevia nimenomaan dementian varhaisvaiheessa mutta vaativat kunnollisia jatkotutkimuksia, joissa potilasmäärät ovat suurempia ja seuranta-aika riittävän pitkä.
Kalaöljyvalmisteiden kustannusten vertailu on haastavaa sillä ei ole olemassa mitään yleisesti hyväksyttyjä saantitavoitteita, joiden perusteella kustannuksia voisi laskea. Saantimääristä annetut tämänhetkiset suositukset Yhdysvalloissa ja globaalisti (Global Omega-3 Intake Recommendations) löytyvät tästä.
Niissä saannin suositusmäärät ravinnosta vaihtelevat 90 ja 1000 mg välillä, yleensä sisältäen kaikki Omega-3 rasvahapot. EPA+DHA-saannista on joitakin suosituksia ja niissä saantimäärät vaihtelevat 160-1000 mg välillä. Eurooppalaiset suositukset mainitsevat 200-250 mg niille, jotka eivät syö kalaa.
Tämänhetkisten suosituksten perusteella voisi arvioida, että 500-1000 mg pitäisi olla riittävä määrä. Toisaalta emme tiedä, pitäisikö määrä olla tätäkin suurempi. On hyvä kuitenkin huomata, että meillä ei ole myöskään sellaista näyttöä, että suurempi annostelu toisi automaattisesti lisähyötyä terveydelle.
Yksi tapa laskea kustannuksia, on arvioida, kuinka paljon maksaa vuositasolla valmistajan suosittelema päivittäinen annostelu. Toinen tapa on arvioida, kuinka paljon maksaisi 1000 mg päivittäinen määrä. Alla olevassa taulukossa ovat muutaman kalaöljyn kustannukset kahdella tapaa laskettuna.

Kuten käy esiin, hinnoissa on suurta vaihtelua, laski kummalla tavalla hyvänsä. Suositelluilla annoksilla 80 kg painavalle aikuiselle Zinzino ja Balanstri-tuotteiden vuosikustannukset ovat noin 400 EUR vuodessa, mikäli sitoutuu jatkuvaan tilaukseen. Edullisimpien tuotteiden vuosikustannukset jäivät reilusti alle 100 EUR/vuosi ja kalleimman lähes 900 EUR/vuosi
Jos käytetään EPA+DHA annostavoitetta 1000 mg/vrk, erot pienenevät. Esimerkkiöljyjen hinnat asettuvat 200-300 EUR seutuville. Halvimmillaan vastaavan annoksen saa kuitenkin reilusti alle 100 EUR/vuosi.
Mielenkiintoa herättää Fitline Omega-3 öljyn hinta, joka on aivan omassa sfäärissään. Valmistajan suosittelemalla annostelulla kustannukset ovat lähes 900 EUR/vuosi. Koska pitoisuus tuotteessa on niin pieni suhteessa hintaan, tulisi 1000 mg/vrk annoksella vuosikustannukseksi peräti 3000 EUR!
Ravitsemussuositukset pitävät Omega-3 ja Omega-6 –saantia ravinnosta tärkeänä. Myös kalaperäisten Omega-3 rasvahappojen saannista on suosituksia. Tämän perusteella ravitsemussuositukset ehdottavat ensisijaisesti rasvaista kalaa ruokavalioon.
Kalaöljyvalmisteet ovat ravintolisiä, joiden tavoitteena on lisätä kalaperäisten Omega-3-rasvahappojen saantia. Periaatteessa silloin, kun ruokavalio on yksipuolinen, voi ravintolisän käytöllä kompensoida saantiongelmaa.
Tutkimusnäytön perusteella voisi olettaa, että Omega-3 rasvahapoista lisänä voisi olla hyötyä, jos kalaa ei syö lainkaan ja kasvikunnan omega-3:n saanti ei ole riittävää, tietyille henkilöille, joilla on jotain geneettistä poikkeavuutta rasvahappoaineenvaihdunnassa ja mahdollisesti vaikeassa triglyseridemiassa.
Nyt käsitellyt Zinzino ja Balanstri -valmisteet vaikuttavat sinänsä asiallisilta kalaöljytuotteilta. Hintavertailun perusteella kustannuksissa on eri tuotteiden välillä suurta vaihtelua. Tuotteiden vertaaminen laadun suhteen on kuitenkin vaikeaa.
Zinzino ja Balanstri eroavat muista tuotteista siinä, että tuotteisiin on liitetty testi. Testin tulokset ovat kuitenkin asetettu niin tiukoiksi, että testituloksen perusteella lähes jokainen tarvitsisi ravintolisän tavoitteisiin päästäkseen. Lisäksi testin tulkinnan kriteerit ovat osin virheellisiä tämänhetkisen tutkimusnäytön perusteella.
Ravintolisien käytön perustelemiseen testin perusteella kannattaa ylipäätään suhtautua kriittisesti. Meillä ei ole tutkimusnäyttöä siitä, että testituloksen perusteella tuotteita käyttämällä saataisiin terveysvaikutuksia.
Tutkimusnäyttö öljyjen käytöstä sairauksien hoidossa on vielä niukkaa ja puutteellista mutta myös alustavia lupaavia tutkimustuloksia on saatu alkavan muistihäiriön hoidossa. Toivottavasti uudet tutkimukset tuovat lisänäyttöä tähän asiaan.
Lähetin kirjoitukseni kommentteja varten Zinzinon edustajille ja myös yrityksen käyttämän konsultille Paul Claytonille. Keskustelu oli asiallista ja stimuloivaa teeman osalta.
Toki näkemyksemme joistakin asioista erosivat, sillä minusta näyttö ravintolisien vaikutuksista on vielä rajallista eikä tavoitearvoja tiedetä. Otin huomioon saamani kommentit.
Ehkä on syytä mainita Paul Claytonin kommentti yhdessä sähköpostissaan:
”I also agree that it is time to review the issue of omega 6’s, as we have already done with the saturated fats. This is a work in progress, and I believe that you will see this reflected in Zinzino literature in the future.”
* Risto Roine on Turun yliopiston neurologian professori ja Tyksin Neuro-toimialueen johtaja
Your Protection (Fatty Acids Profile Value) (0-100%, optimally >90%) – reflects the degree to which your diet protects you against the most dangerous lifestyle related health issues, and how the balance between the fatty acids in your diet affects your tendency towards inflammation and inflammatory conditions.
Omega-3 (EPA+DHA) Level (0-12%, optimally >8%) – the combined percentage value of the marine omega-3 fatty acids EPA and DHA out of the total value of fatty acids found in the blood. The fatty acids profile in the blood represent the types of fats your body has available for energy and to develop cells and tissues. If the level drops below 4% (red zone), the body may experience difficulties in maintaining normal cell and tissue development (homeostasis).
Omega-6 (AA)/ omega-3 (EPA) balance needs to be below 3:1 (green zone, dietary target) to help your body to control the inflammation process. Imbalanced and pro-inflammatory consumption of omega-6 and omega-3 fatty acids significantly affects cellular communication and inflammatory disorders.
Imbalance of omega-6 and omega-3 fatty acids have been observed in many diseases including heart disease, hyper tension, insulin resistance and diabetes, asthma, painful menstruation, depression, attention deficit hyperactivity disorder (ADHD), senility, obsessive-compulsive disorder characterized by intrusive thoughts, and post-partum depression characterized by feeling restless, anxious, fatigued and worthless.
Balance between essential acids omega-6 and omega-3 is crucial to maintain normal cell and tissue functions (homeostasis) as well as mental wellness throughout the life cycle. The fatty acids have many functions in the body, being precursors for local “hormones” in the cells such as prostaglandins, leukotriens, and thromboxanes that regulate all inflammations as well as smooth muscle contraction and relaxation. A good omega-6 / omega-3 ratio would help also to maintain mental health and nerve function, healthy heart and circulation system, and healthy and optimal eye, brain and immune function.
Arachidonic Acid (AA) Formation Efficiency (optimally >30) – this index reflects how efficient the enzymes are in converting dietary omega-6 linoleic acid (LA) into omega-6 arachidonic acid (AA). The enzymes itself may be impaired, up-regulated, or functioning within normal limits. If Arachidonic Acid (AA) Formation Efficiency is below 30 % (yellow or red value) you are advised to include the “Special Arachidonic Acid Dietary Advice” as an addition to your general dietary advice.
Cell Membrane Fluidity Index (optimally <4) – reflects how efficiently your cells interact within their environment. The more saturated the fats are in a membrane, the more rigid the membrane is. Conversely, the more polyunsaturated the fats are in a membrane, the more fluid the membrane becomes. Flexible membranes ensure a proper metabolism among cells and improves hormone function in body.
Mental strength Index (optimally <1) – reflects your mood and cognitive status. Mood is significantly affected by the omega-6 (AA)/omega-3 (EPA) balance. A dietary change from an unbalanced pro-inflammatory value above 9:1 to a value of less than 5:1 immediately affects a number of factors linked to mental health in a significant manner, particularly for children with ADHD and elderly depressed individuals.
A study showed that a daily intake of 3 g of marine omega-3’s EPA and DHA for 3 months significantly decreased feelings of anger, anxiety, fatigue, depression and confusion, and increased vigor.
Childhood and old age are two critical and vulnerable stages in life when the supply of marine omega-3 in the form of EPA and DHA are fundamental for good brain functioning. In these periods, omega-3 deficiency is associated with learning and memory deficits as well as mood.
Mitä lasilevylle kuivuneesta veritipasta yritetään tulkita? No vaikka mitä. Lue enemmän:
Nykyisin on muotia esittää blogeissa henkilöön kohdistuen ”Avoimia some-haasteita”
Ikään kuin niihin olisi velvollisuus vastata. Ja jos ei vastaa, ei muka osaa.
Tällä kertaa kuitenkin vastasin.
Kirjoittajat: Juhani Knuuti ja Jyrki Korkeila
”Kuivaverianalyysillä saat tietoosi veresi puhtausasteen.”
”Analyysi paljastaa veresi tulehdustilan, epätasapainotilat ja kehosi mahdolliset toimintahäiriöt.”
”Kuivaverianalyysin avulla pystyt seuraamaan omaa kehosi terveydentilaa ja vaikuttamaan ja reagoimaan siihen ennaltaehkäisevästi ja korjaavasti.”
Tällaisilla virkkeillä mainostetaan analyysiä, jossa tippa sormenpäästä otettua verta annetaan kuivua lasilevylle ja sitä tutkaillaan mikroskoopilla. Mittausta mainostetaan ”Sydänkohtauksen saaneen sarjayrittäjän herätteenä” ja ”MM-suunnistajan kiinnostumisella”.
Analyysin väitetään paikallistavan kehon puutostiloja, esimerkiksi magnesium- ja kalsiumpuutoksen sekä muita ongelmia kuten vatsanalueen ongelmat sekä lisämunuaisen stressitilan.
Analyysin myyjien mukaan se on tarkoitettu ”kaikille, jotka ovat kiinnostuneita terveydestään ja haluavat vaikuttaa siihen mutta erityisesti yrittäjille oman työkyvyn ja terveyden ylläpitoon ja sairauksien ennaltaehkäisyyn, urheilijoille suorituskyvyn parantamiseen, kehon palautumiseen ja puutostiloihin, laihduttajille kehon happamuuden ja aineenvaihdunnan korjaamiseen ja vanhuksille elämänlaadun parantamiseen, unihäiriöiden, stressin ja unen laadun hallintaan ravitsemuksen sekä kehon kuuntelun avulla sekä jännitystiloihin ja myös masentuneille ravinteiden, vitamiinien ja hivenaineiden imeytymiseen.”
Lista on hengästyttävä. Lopulta kuitenkin mainitaan, että kuivaverianalyysi kuuluu täydentävien hoitomuotojen piiriin.
Testin nimi kuvaa myös analyysiä: Sormenpäästä otetun veritipan annetaan kuivua lasilevylle. Tätä kuivunutta tippaa mikroskoopilla analysoimalla sitten tehdään erilaisia päätelmiä ja annetaan hoito-ohjeita.
On hyvä erottaa tämä testi toisesta samannimisestä testistä, jossa paperiin imeytetystä veripisarasta mitataan esimerkiksi rasvahappoja laboratoriomenetelmillä. Tässä kuivaveritestissä verestä ei mitata mitään.
Kuivaverianalyysissä määritetään veren ”puhtaus” (0 – 100 %) sekä veressä havaittavat ”kuivaveripiirteet”. Keskeinen tulos on siis veren ”puhtausaste” ja tämän väitetään ilmaisevan kehon puutostiloja. Alhainen puhtausaste merkitsee tulehdustilaa ja alttiutta sairauksille. Testin perusteella sitten annetaan ohjeita siitä, millä tavalla veren puhtausastetta voidaan parantaa. Hinta on 75 euroa.

Normaalin veren väitetään kuivuvan pelkästään tasaisesti. Jos kuivuminen on epätasaista, veressä sanotaan olevan ylimääräisiä ”kuona-aineita”.
Markkinoija väittää mm: ”Kuivaverianalyysissähän keskeisin hyöty on se, että tulehdustilat saadaan aiemmin tarkastelun alle ja siten voi johtaa aiempaan diagnoosiin jne. kuin mitä nykyinen terveydenhuolto tarjoaa. Esimerkkinä vaikka rintasyövän havainnointi. Kuivaveritestissä voidaan paikallistaa, että veri on tulehdustilassa vaikka diagnoosia ei olisikaan vielä terveydenhuollosta saatu.”
Kuivaverikoe sai alkunsa pyrkimyksenä luoda nopeampi menetelmä Laskon (tunnetaan myös nimellä senkka) mittaamiseen. Ensimmäinen julkaisu on vuodelta 1939. Joitakin muita tutkimuksia on tehty 40- ja 50-luvuilla.
Tällä vuosituhannella ainoa tiedossani oleva tätä testiä selvittänyt tieteellinen julkaisu on Kimmo Aarnin vuonna 2014 tehty Liikuntafysiologian pro gradu –tutkielma Jyväskylän yliopistossa. Siinä kuivaveren analyysin liittyviä muuttujia on verrattu Lasko-testiin. En perehtynyt gradun muihin yksityiskohtiin sen enempää vaan hain esiin kyseisten mittausten tulokset.
Mittauksen toistettavuutta oli analysoitu gradussa. Alla olevassa kuvaajassa näkyy pistejoukkona hajonta, kun mittaus tehdään kahteen kertaan. Vaikka korrelaatio on selvä, on hajonta merkittävää. Jos ensimmäinen mittaus on esim 15%, toinen mittaustulos voi olla mitä vain 10% ja 20% välillä. Kuivaverimittaajan sivuilla on lisäksi vastaava jakaumakuva, mutta sitä ei ole julkaistu missään muualla, eikä sitä voi tarkemmin analysoida.

Toinen keskeinen mitattu asia oli kuivaveren valkoisten alueiden määrän korrelaatio Lasko-testiin. Havaittu korrelaatio ja jakauma on esitetty alla olevassa kuvassa. Kuten kuvasta voi havaita, jonkinlainen korrelaatio (0.47) on havaittavissa mutta hajonta on valtavaa. Kuvasta voi havaita, että Laskon ollessa lähellä nollaa, voi valkoisten alueiden määrä vaihdella 10%:sta 22%:iin. Kääntäen veren puhtausaste voi siis vaihdella 78%-90% vaikka Lasko on käytännössä nolla.

Kun vertaamme Laskon normaalin vaihtelualueen lukuja kuivaveren puhtausasteeseen, testin epäluotettavuus tulee selvästi esiin. Esimerkiksi terveillä 50-59 vuotiailla normaali Laskoarvo on miehillä alle 25 mm/h ja naisilla alle 30 mm/h. Tämän normaalin Laskoalueen sisällä kuivaveren valkoisten alueiden osuus voi vaihdella 10% ja 25% välillä ja siten puhtausaste 75% ja 90% välillä.
Iäkkäämmillä tilanne on vielä hankalampi, sillä normaali Laskon yläraja on korkeampi, joten käytännössä vain poikkeustilanteissa kuivaveren puhtausaste kertoo Laskon tasosta mitään. Lasko nousee normaalistikin iän mukana ja sen vuoksi myös veren ”puhtausastekin huononee” kuivaveritestissä vaikka tulkinta pysyy samana iästä riippumatta.
Tutkimuksessa mittauspisteitä oli vain 50 kpl. Näin pienellä otannalla koko tutkimuksen luotettavuus voidaan kyseenalaistaa. Normaalisti laboratoriotestit validoidaan suurella määrällä (satoja tai tuhansia) mittauksia ja niiden perusteella luodaan ns. viitearvot, joiden välissä mittaustuloksen tulisi olla terveillä. Tuotetun kuvaajan perustella voi arvioida, että kahta korkeinta arvoa lukuunottamatta kaikki arvot ovat oikeasti normaalialueella. Normaalialueen sisällä olevalla vaihtelulla ei ole merkitystä.
Tämän analyysin perusteella kuivaveritesti on epäluotettava mittaus, jonka yhteys oikeaan Lasko-mittaukseen on vain viitteellinen.
Kokonaan toinen asia on se, mitä edes mitatun Laskon avulla voidaan päätellä? Lasko oli aikanaan laajasti käytössä lääketieteessä mutta parempien ja tarkempien mittausten, kuten CRP:n tullessa käyttöön, se on suurelta osin syrjäytynyt. Sitä käytetään lähinnä reumaattisten sairauksien aktiivisuuden seurannassa ja toisinaan myös muun diagnostiikan lisänä.
Lasko tarkoittaa yksinkertaisesti sitä millimetrimäärää, kuinka paljon punasolumassa laskeutuu koeputkessa tunnin odotuksen aikana (Laskon normaaliarvot ovat kirjoituksen lopussa). Siten ei ole mitenkään yllättävää, että Lasko ja verisolujen kokkaroituminen pisaran kuivuessa hieman korreloivat. Siihen tarkoitukseenhan pisaratestiä aikanaan kehitettiinkin mutta se ei saavuttanut laajempaa käyttöä lääketieteessä. Edellä kuvatun analyysin perusteella tämä ei ole yllättävää.
Jos varsinainen Lasko olisi hyvä mittaus kuivaverimittauksessa väitettyihin asioihin, se olisi laajassa käytössä, koska testi on halpa, helppo ja nopea. Kannattaa kysyä, miksi se ei enää ole?
Ellei kysymyksessä olisi vakavissaan tehtävästä liiketoiminnasta, kuivaveren lisäanalyysit voisi kuitata hymähtämällä.

Oheisella tulkintalomakkeella on esitetty asioita, joita väitetään voitavan arvioida kuivunutta veritippaa katselemalla. Listassa mainitaan mm. kilpirauhasen toiminta, magnesiumin ja kalsiumin puutos, verenpaine, kolesteroli, lymfajärjestelmä, allergiat, lisämunuaisen stressi ja parasiitit, puhumattakaan tulehdustiloista.
Mistään näistä ei ole vähäisintäkään näyttöä ja ne ovat todellisuudessa mahdottomia kohteita. Jos tippaa katselemalla voitaisiin tehdä mittauksia noista asioista, olisi tämä Nobelin arvoinen havainto. Siinä tapauksessa olisimme rakentaneet kaikki kalliit laboratoriot ihan turhaan.
Ehkä huolestuttavin väite on se, että kuivaveren avulla voisi arvioida syöpää. Syövistä mainitaan erikseen rintasyöpä. Jokaiselle lääkärille on selvää, että syöpää ei edes Laskon avulla diagnosoida. Lasko voi olla täysin normaali laajalle levinneessä syövässä ja useimmiten kohonneen Laskon syy ei ole syöpä. Väitän, että kuivaverianalyysi on syövän toteamisessa huonompi kuin kolikon heitto.
Ehkä huvittavin tulkinta kuivaverestä on ns. Syntimittari. Siinä samasta veripisarasta ja samalla analyysillä todetaan, oletko syntinen tai vanhurskas, tai peräti siunattu. Tulee sääli kaikkien reumaatikoiden puolesta sillä Lasko pyrkii heillä olemaan koholla ja heistä väkisinkin tulee syntisiä. Myös ikääntyminen vääjäämättä lisää syntisyyttä.

Kuivaveritestin jälkeiset tavalliset hoitosuositukset sisältävät kehon emäksisöintiä (ks. kirjoitus Onnellinen pH) ja puhdistautumista (ks. kirjoitus Detox), jotta ”myrkyt” saadaan elimistöstä pois. Lisäksi suositellaan lymfaliikuntaa, savea (syötävää sellaista), viherjauhetta ja merisuolaa.
On vaikea saada käsitystä, kuinka suuresta liiketoiminnasta on kysymys. Droppi Veripalvelu Oy:n taloustiedot viittaavat siihen, että ainakaan toiminnan käynnistänyt yritys ei ole erityisen menestynyt.
Mittauksia kuitenkin tehdään kaikissa suurimmissa kaupungeissa ja niihin törmää myös erilaisilla messuilla. Dropper Veripalvelun verkkosivujen perusteella palvelun tuottajia on monia.
Mikäli on halua haaskata rahojaan täysin hyödyttömään mittaamiseen, ”Dropperistit” löytyvät täältä. Bonuksena analyysistä saa samalla myös tietää, onko syntinen vai vanhurskas.
Kuivaverianalyysejä näyttää tarjoavan myös sairaanhoitaja vastaanotollaan. Mahtaako Valvira olla asiasta tietoinen?
Koska meidän kirjoittajien viimeksi mitattu oma Laskomme oli normaali, olemme ilmeisesti ”autuaita” tästä kriittisestä kirjoituksesta huolimatta.
—————————
Laskon viitearvot :
17–29-vuotiaat miehet alle 10 mm/h ja naiset alle 20 mm/h (millimetriä tunnissa)
30–39-vuotiaat miehet alle 15 mm/h ja naiset alle 25 mm/h
40–49-vuotiaat miehet alle 20 mm/h ja naiset alle 25 mm/h
50–59-vuotiaat miehet alle 25 mm/h ja naiset alle 30 mm/h
60–69-vuotiaat miehet alle 25 mm/h ja naiset alle 35 mm/h
70–79-vuotiaat miehet alle 30 mm/h ja naiset alle 40 mm/h
alkaen 80 v miehet alle 35 mm/h
alkaen 80 v naiset alle 45 mm/h
Jouni Jämsä esitti minulle 3.4.2018 blogikirjoituksessaan avoimen haasteen homeopatiasta. Haaste oli julkaistu toisen blogin vieraskirjoituksena.
Sisällöltään Jämsän haaste oli pääasiassa henkilöön kohdistuva ad hominem -hyökkäys, johon ei edes tarvitsisi vastata. Kirjoituksessa Jämsä esittää tulkintoja tavoitteistani ja toimistani blogaajana. Artikkeli oli siis myös aivan klassinen olkinukke-hyökkäys, eli minun suuhun laitetaan väitteitä ja sitten niitä kritisoidaan.
Tietenkään minulla ei ole mitään velvollisuutta vastata tuollaiseen blogissa esitettyyn julkiseen haasteeseen. Jo vuonna 2015 kirjoitin homeopatiasta tutkitun tiedon valossa mielestäni melko kattavasti ja neutraalisti, eikä mitään merkittävää uutta ole asiassa ilmennyt. Päädyin nyt kuitenkin siihen, että haluan tarjota lukijoilleni vastineen Jämsän väitteisiin.
Seuraavassa vastaan Jouni Jämsän väitteisiin kohta kohdalta. Jämsän teksti on kursiivilla.
Jouni Jämsä: Kirjoitatte Turun Sanomien terveys- ja tiede blogi-sivun reunassa asian näin: ”Kriittinen ajattelu ja omien aivojen käyttö ovat alikäytetty voimavara. Toivottavasti kirjoitukset stimuloivat lukijoiden uteliaisuutta ottaa asioista selvää ja vaatia terveysväitteiden esittäjiltä perusteluja ja näyttöä”.
Olen tässä asiassa kanssanne paljolti samaa mieltä: Käyttäkää ihmiset loogista ajattelua, ottakaa asioista selvää ja varsinkin käytännöstä, sillä lisääntyvä medikalisoituminen on iso- ja lisääntyvä ongelmamme.
Vastaus: Olen edelleen asiassa samaa mieltä. On hienoa, että yhdyt kantaani.
Jouni Jämsä: Arvoisan professorin muut blogijutut tai lukuisat kirjoituksenne mediassa eivät käsittele juuri tiedettä/ terveyttä/ järjenkäyttöä, vaan on enemmänkin: vihaa/ vainoa/ ammattirasismia. Viimeksi 13.3. Yle Tiedeykkösessä: areena.yle.fi haukuitte tyyliinne: ”homeopatian, lisäravinteet, ruokavaliot, biohakkeroinnit, ihmisten rahastamiseksi epäeettisin keinoin”. Minulle on jäänyt epäselväksi, mihin te tällä pyritte ja mikä on teidät tähän ajanut?
Vastaus: Blogikirjoitukset eivät tulekaan olla tiedettä. Tieteelliset kirjoitukset julkaistaan muualla, tavallisesti vertaisarvioiduissa tiedelehdissä. Blogini tavoite on popularisoida tiedettä ja avata tutkimushavaintoja selkeästi suomen kielelle. En tuo esille mielipiteitä, vaan sitä, mitä tutkittu tieto kertoo erilaisista terveysväitteistä. Se, että jotkut terveysväitteet osoittautuvat perättömiksi, on vain yksinkertainen tosiasia.
Väität, että olisin haukkunut mainitsemiasi asioita, vaikka todellisuudessa olen vain nostanut esiin tiettyjä näihin teemoihin liittyviä perättömiä terveysväitteitä. Hyökkäät siis viestin tuojaa vastaan ilman mitään kunnollista perustetta.
Jouni Jämsä: Kirjoituksenne aiheuttavat kyllä vihaa niin puolesta kuin vastapuolelta, mutta mitä sillä haetaan? Jos nämä hoidot ovat humpuukia, niin kyllä sairaat hakeutuvat nopeasti taas terveyskeskuksiin ja sairaaloihin potilaiksi – ei siihen tarvita toisia ammattikuntia tuomitsevia palopuheita. Ymmärrän kyllä, että vaihtoehdot syö lääkäreiden uskottavuutta, mutta tämä asenteennehan vain lisää sitä asetelmaa.
Vastaus: Minä en ole havainnut mitään vihaa. Pääasiassa neutraali tapani analysoida erilaisia terveysväitteitä on saanut myönteistä palautetta. Kysymys on pääasiassa siitä, onko eettistä rahastaa tiedetysti vaikuttamattomilla hoidoilla? Mielestäni ei. Ei ole väliä, onko vaikuttamattoman hoidon antaja lääkäri vai joku muu toimija. Mainitsemasi ”vaihtoehdot” eivät mielestäni ole uhka lääkäreiden uskottavuudelle.
Olen pahoillani, että olet kokenut tiedon jakamiseni hyökkäyksenä ja että se on synnyttänyt sinussa vihan tunteita. Toisaalta ymmärrän, että asemassasi koet homeopatia-kritiikin ikävänä.
Jouni Jämsä: Tuomitsette myös homeopatian ”todistamattomaksi uskomus-, ja lumehoidoiksi”. Kirjoittamissa jutuissanne ja haastatteluissa esiintyy niin paljon asiavirheitä, epäloogisuutta, että asiassa pitää käyttää nyt niitä aivoja:
Homeopatiasta on väitteistänne huolimatta lukuisia puoltavia tieteellisiä tutkimuksia (täältä löydät heti 12 kpl 2000 luvulta tieteellisiä-tutkimuksia-homeopatiasta ,sekä Nobel palkittujen arvioita homeopatiasta ja vähän muutakin). Ja mikä parasta, homeopatia toimii ympäri maailmaa myös käytännössä ja siksi ihmiset sitä niin paljon käyttävät. Homeopatia toimii yhtä hyvin myös eläimiin, joten vain Suomessa käytetystä ”uskomushoidosta” ei liene kyse.
Vastaus: On totta, että poimimalla löytyy myös tutkimuksia, joissa homeopatialla on havaittu jotain vaikutuksia. Mutta vastaavasti on myös totta, että aivan mille tahansa väitteelle voi poimia haluamiaan tutkimuksia (tutustu termiin: kirsikanpoiminta). Kun tutkimuksia tehdään tuhansia, pelkästään sattuman vaikutuksesta tulee aina poikkeavia havaintoja.
Homeopatia-tutkimuksia on julkaistu yli 5000 kpl. Tällä hetkellä käytettyjen tilastollisten kriteerien mukaan yksi kahdestakymmenestä tutkimuksesta antaa muista poikkeavan tuloksen, riippumatta siitä onko eroa vai ei. Periaatteessa tästä tutkimusmassasta voisi löytyä 250 homeopatiaa puoltavaa havaintoa, vaikka tehoa ei ole.
Olennaista on kuitenkin kokonaisnäyttö. Homeopatia on niitä harvoja uskomushoitoja, joiden osalta on olemassa massiivinen tutkimusnäyttö. Tämä kokonaisnäyttö on osoittanut, että homeopatia ei eroa lumehoidosta. Kokonaisnäyttöä on arvioitu usean maan asettamissa työryhmissä, joissa oli mukana myös homeopaatteja.
Sveitsissä vuonna 2005 asetettu asiantuntijaryhmä tuli siihen tulokseen, että homeopatian hoidollisista vaikutuksista ei ole näyttöä. Yhdysvalloissa kansanterveyslaitos NIH on todennut vuonna 2009 (päivitetty raportti 2013) että homeopatian tehosta ei ole näyttöä ja toi esille myös riskin valmisteiden sivuvaikutuksista.
Britanniassa hallituksen asettama tiede- ja teknologiakomitea tuli vuonna 2013 tulokseen, että homeopaattiset hoidot eivät ole lumetta parempia ja homeopatian perusteet ovat tieteellisesti mahdottomia. Australian neuvoa-antava elin terveyden ja lääketieteen asioissa, NHMRC, totesi raportissaan, että tutkimusnäytön perusteella homeopatia ei ole vaikuttava hoito yhteenkään tutkittuun 68 sairauteen.
European Academies Science Advisory Council (EASAC), joka edustaa 29 Eurooppalaista tieteen neuvostoa, totesi vuonna 2017, että homeopatia on huuhaata ja riski haittaan on merkittävä.
(Lisäys 9.4. lopullinen syyskuussa 2017 julkaistu raportti löytyy tästä: EASAC EASAC_Homepathy_statement_web_final. Siinä todetaan seuraavaa: ”Scientific mechanisms of action—where we conclude that the claims for homeopathyare implausible and inconsistent with established scientific concepts. Clinical efficacy—we acknowledge that a placebo effect may appear in individual patients but we agree with previous extensive evaluations concluding that there are no known diseases for which there is robust, reproducible evidence that homeopathy is effective beyond the placebo effect. There are related concerns for patient-informed consent and for safety, the latter associated with poor quality control in preparing homeopathic remedies.”)
Venäjän tiedeakatemia totesi vuonna 2017, että “homeopathy is dangerous ’pseudoscience’ that does not work” (lisäys 9.4. linkki alkuperäisen raportin englanninkieliseen tiivistelmään on tässä)
Homeopaattista hoidoista kannattaisi tutustua kahteen oheiseen tutkimuskatsaukseen aiheesta hyvin huolella. Ne löytyvät tästä ja tästä. Ainakaan niiden perusteella homeopatia ei voi olla tehokasta sen kummemmin ihmisten kuin eläintenkään hoidossa.
Ei ole väliä mitä jokin ”Nobel-palkittu” sanoo. Ei ole väliä mitä mieltä minä olen. Ei ole myöskään merkitystä, mitä mieltä Jouni Jämsä on asiasta. Vain tutkimusten kautta voi saada riippumatonta tietoa hoidon tehosta.
Jouni Jämsä: Ei kai mikään hoito myöskään menestyisi länsimaissa yli 200 vuotta uskomuksen voimalla ja kuuluisi monien EU-valtioiden terveysvakuutuksien piiriin? Homeopaattiset lääkkeet valmistavat lisäksi lääketehtaat ja myynti tapahtuu paljolti apteekeissa. Euroopassa on myös monia sairaaloita, joissa hoidetaan homeopaattisesti ja joissain vain homeopaattisesti, jne.
Vastaus: Valitettavasti on totta, että 200 vuoden aikana vaikuttamattoman uskomushoidon hävittämisessä ei ole onnistuttu. Mutta onhan joitakin toisia hoitoja annettu väitteiden mukaan jo tuhansia vuosia ja edelleenkin niitä käytetään tehon puuttumisesta huolimatta.
Keskeinen syy hitaaseen muutokseen lienee se, että päätökset erilaisista hoidoista ja niiden tarjoamisesta ovat poliittisia. Päätökset eivät perustu tieteeseen eikä tutkimusnäyttöön, sillä osa politikoistakin uskoo lumehoitoihin.
Ehkä nyt lopultakin näyttäisi tapahtuvan muutosta. Britanniassa julkisessa terveydenhuollossa ei enää korvata homeopaattisia hoitoja. Englannissa on homeopaattisten reseptien määrä pudonnut vuoteen 2017 mennessä peräti 97% ja niihin käytetty rahamäärä 93%. Koko Britanniassa vastaava vähenemä resepteissä on ollut 91%.
On mielenkiintoista seurata millainen vaikutus USA:ssa on NIH:n hyvin kielteisellä kannalla homeopatian käyttöön.
Mitä tulee homeopaattisten ”lääkkeiden” valmistamiseen, ei niitä valmisteta eikä vaadita valmistettavan lääketehtaissa. Käytännössä tuotteet ovat vettä, ilman teoriassakaan vaikuttavaa ainetta, joten niiden valmistaminen lääketehtaassa olisi ongelmallista.
Miten mitattaisiin vaikuttavan aineen määrä, kun ei tiedetä mikä se on ja miten se mitattaisiin? Veden epäpuhtauksiakin on tuotteessa enemmän kuin vaikuttavaa ainetta.
Niille, jotka pitävät edellistä kappaletta outona, eivätkä ole perillä homeopaattisten valmisteiden periaatteesta ja valmistamisesta, suosittelen lukemaan edellisen kirjoitukseni. Koko homeopatian teoria on täysin järjen ja luonnontieteen perusasioiden vastainen.
Jouni Jämsä: Homeopatia on lisäksi EU:ssa Direktiivin vahvistettua lääkehoitoa, jota valvovat Lääkelaitokset – kyseinen direktiivi löytyy Fimean sivuilta – siis direktiivillä vahvistettua Lääkehoitoa.
Vastaus: Direktiivi ei luokittele homeopaattisia tuotteita lääkkeiksi. Niiltä ei myöskään vaadita minkäänlaista näyttöä tehosta. Koko prosessin tavoitteena on pyrkiä huolehtimaan turvallisuudesta, varsinkin kun kysymyksessä on tuote, josta ei ole odotettavissa mitään tehoa.
Viime joulukuussa FDA julkaisi tiedotteen, jossa esitettiin riskianalyysiä homeopaattisille tuotteille, koska niihin on liittynyt merkittäviä haittavaikutuksia.
Jouni Jämsä: Homeopatia kuuluu myös useissa Keski-Euroopan maissa lääkäreiden koulukseen, yli 50 000 lääkäriä käyttää sitä vastaanotoillaan, ja käyttäjiä EU alueella on n. 100 000 000.
Vastaus: Esittämäsi väitteet tulisivat perustua johonkin lähteeseen. Tietääkseni missään Euroopan maassa homeopatia ei kuulu lääkäreiden koulutukseen. Toki jotkut lääkärit ovat sellaista koulutusta hankkineet.
Käyttäjäluvut vaikuttavat kovin yliarvioiduilta sillä vuonna 2012 National Health Interview Survey (NHIS), arvioi, että 5 miljoonaa aikuista ja 1 miljoona lasta käytti homeopaattisia tuotteita edellisenä vuonna USA:ssa. Toki tämä on suuri määrä mutta vain 1,5% väestöstä. Voisiko Euroopassa tilanne olla radikaalisti erilainen?
Jouni Jämsä: WHO viimeisessä strategiassaan 2014 who.int/medicines neuvoi taas kerran jäsenmaitaan helpottamaan: perinne- ja CAM-hoitojen saatavuutta, joita Suomessa yritetään vaikeuttaa tai jopa kieltää. WHO ei myöskään koskaan puhu uskomushoidoista.
Vastaus: WHO katsoo tilannetta koko maailman näkövinkkelistä. Kaikkialla ei yksinkertaisesti ole mahdollista tarjota väestölle vaikuttavaa hoitoa. WHO ei kuitenkaan kehottanut turvautumaan homeopatiaan vaan hyödyntämään perinteisiä hoitoja silloin, kun muuta ei ole tarjolla. Tätä kantaa voisi kyllä vahvasti kritisoidakin, sillä WHO näyttäisi ikään kuin luovuttavan mittavan haasteen edessä.
Jouni Jämsä: Lääkärin, saati professorin, ei pitäisi rakentaa mielikuvia vihaan ja valikoituihin tutkimuksiin. Homeopatiaa ei voi tutkia uskottavasti kaksoissokkotutkimuksin ja niihin vääriin tutkimuksiin usein vedotaan. Tiedostan itsekin homeopatian vaikean tutkimisen ja siitä syntyvät epäkohdat. Homeopatiassa lääke kun pitää löytää sairaan mukaan, ei sairauden, joten virheellisiä tutkimuksia tapahtuu paljon. Yksilölle lääkkeen valinta on homeopatiassa se kaikkein oleellisin ja sen kun taitaa, ovat näytöt selvät. Itsekin kaksi tutkintoa homeopatiassa suorittaneena, käytän lääkkeen valintaan usein vielä siihen kehiteltyjä mittauslaitteita. Asioita pitää siis tutkia aina oikein – ei Cd levystäkään löydy musiikkia mikroskoopilla.
Vastaus: Kuten edellä kuvasin, en ole rakentanut tulkintaani valikoituihin tutkimuksiin, saati sitten vihaan. Kantani perustuu siihen massiiviseen tutkimusmassaan, jota myös monen maan asiantuntijaryhmät ovat analysoineet.
Toinen väitteesi ”Homeopatiaa ei voi tutkia uskottavasti kaksoissokkotutkimuksin” on monella tapaa mielenkiintoinen.
Edellä vetosit 12 tutkimukseen 2000-luvulla. Tämän väitteen mukaan siis itsekin uskot, että homeopatiaa voisi kuitenkin tutkia? Vai tarkoitatko, että vain, jos tulos on homeopatiaa tukeva, se voidaan huomioida?
Olennaisempi seikka on kuitenkin se, että tosiasiassa homeopatiaa voi tutkia kaksoissokkokokeessa kuten mitä hyvänsä muutakin lääkehoitoa. Olen kuullut tuon virheellisen tulkinnan varsin usein ja on hyvä, että voin sen nyt oikaista.
Homeopatiassa kaksoissokkoasetelma tehdään niin, että homeopaatti valitsee hyvin yksilöllisesti tuon homeopaattisen hoidon, kuten kuvasit. Siinä vaiheessa, kun homeopaatti on jo päättänyt hoidon, puolet potilaista saa valitun hoidon ja puolelle potilaista hoito vaihdetaan vaikuttamattomaan lumehoitoon niin, että homeopaatti ja potilas eivät tiedä kumpaa saavat.
Mikä tässä nyt on niin poikkeavaa ja mystistä? Tällä tavalla nuo tehdyt tutkimukset ovat sokkoutettu ja niiden tulokset me tiedämme: Homeopatia ei eroa lumehoidosta.
Jouni Jämsä: Jos Juhani olet kuitenkin vielä siinä uskossa, että homeopatia perustuu: uskomus-, ja lumevaikutukseen ja minä kun olen asiantuntijana taas eri mieltä, niin tehdään käytännön koe:
Valitaan arkipäivän sairausryhmistä vapaaehtoisia ihmisiä tai eläimiä, joilla on diagnosoitu tulehdussairaus: astma, allergia, flunssa, colitis ulcerosa, väsymysoireyhtymä, välikorva-, poskiontelo-, virtsatulehdus tai muutoin tulehduskierteisiä. Otetaan molemmille vaikka kymmenen diagnosoitua, joita te hoidatte lääkehoidoilla ja minä immuniteettiä herättävällä homeopatialla.
Myöhemmin laaditaan hoidetuista sitten yhteenveto: miten he voivat, ovatko kuinka lääkkeettömiä ja tyytyväisä saamiinsa hoitoihin? Näin saamme tärkeän käytännön versus-tuloksen. Otan kyllä vastuun hoitamani ryhmän turvallisuudesta – minulla on pitkä hoitamishistoria ja tarjoamistani hoidoista laadittu vakuutuskin.
Jos homeopatialla hoidetut olisivatkin hoitojen jälkeen enemmän tyytyväisempiä/ parantuneempia/ lääkkeettömämpiä ja pysyisitte aiemassa ”uskomus”-kannassanne, niin sairaat uskoivat sitten homepaattia lääkäriä enemmän, tai:
Sitten myönnätte, että tulehdukselle altistunut keho voikin homeopatialääkkeiden avulla aktivoitua parantumaan monessa – ja haitaton-, kehoa tukeva homeopatia olisikin viisas lisä myös suomalaiseen lääkärikoulutukseen tai ainakin yhteistyö terapeuttien ja lääkäreiden välillä olisi potilaiden etu.
Vastaus: Ehdottamasi tutkimusasetelma olisi mahdollinen, vaikkakaan ei yhtä vahva kuin oikea kaksoissokkoutettu tutkimus, jonka edellä kuvasin. Ehdottamallesi tutkimukselle olisi ollut tilausta n. 200 vuotta sitten. Tässä vaiheessa tällaisella tutkimuksella ei ole minkäänlaista voimaa.
Mitä uskot tällaisen pienimuotoisen puuhastelun tuovan lisää jo aiemmin tehtyihin 5000 tutkimukseen verrattuna? Tutkimusnäyttö ei muutu siitä, että 10 suomalaisen potilaan tuntemuksia kyseltäisiin.
Jouni Jämsä: Jos taas ette halua lähteä tähän haasteeseen, olisi teidän sitten syytä lopettaa toisten ammattikuntien perusteeton vaino. Yhteiskunta ei ole kouluttanut teitä asemaanne hyväksikäyttäen tuomitsemaan ihmisiä, heidän valintoja tai kokemuksia – edes harrastuksenaan ja miksi te niin edes tekisitte? Ihmiset tulevat kyllä pyytämään apuanne, jos tuntevat tarvetta – siitä on hyvä lähteä.
Suurin osa elämästä ei ole suurten lääkeyhtiöiden todistamaa, mutta on silti totta. Valikoiduilla katsonnoilla tai -tutkimuksilla, eri koulukuntien tai ihmisten leimaaminen on myös tarpeetonta. Voitte saada harrastuksestanne Skepsis ry:tä palkinnon, toisilta asenteellisilta peukutusta tai opettaa professorina tulevia lääkäreitä vastustamaan luontaishoitoja ja ihmiset syömään vielä enemmän lääkkeitä, mutta ette saa silloin aikaan mitään hyödyllistä – siitä olen täysin varma.
Vastaus: Olen pahoillani, että koet vainoksi sen, että esitän tutkittua tietoa. Kaikille blogiani seuraaville on varmasti tullut myös selväksi, että en todellakaan aja lääketeollisuuden asiaa kirjoituksillani. En myöskään todellakaan pyri saamaan ihmisiä syömään enemmän lääkkeitä. Nämä ovat jälleen klassisia olkinukke-hyökkäyksiä, jossa kuviteltuja motiivejani vastaan hyökätään.
Olen vain kokenut velvollisuudekseni hyödyntää kallista koulutustani myös niin, että yritän esittää arkikielellä tutkimustietoa ja ottaa kantaa erilaisiin terveysväitteisiin. Useimmat lukijoistani eivät ole kokeneet sitä vainoksi tai tuomitsemiseksi. Voin kuitenkin ymmärtää, että analyysini ei aina miellytä kaikkia.
Menestystä ja terveyttä toivottaen,
Juhani
ps. Edellä kuvattu ns. avoin some-haaste tuntuu olevan nyt muotia huuhaa-blogeissa. Se muistuttaa klassista kysymystä: ”Joko lakkasit pahoinpitelemästä puolisoasi?” Vastasi niin tai näin, lopputulkinta on aina sama. 😉