Rokotusriski ja salamaniskun todennäköisyys

Viime päivinä Covid-19-rokotteisiin liittyvät haittavaikutusten riskit ovat ylittäneet uutiskynnyksen ja herättäneet laajaa keskustelua somessa. Uutisissa on kerrottu, että osa rokotettavista on kieltäytynyt AstraZenecan rokotteesta haittavaikutusten pelossa. Tällä hetkellä tätä rokotusta annetaan vain yli 65-vuotiaille.

Kuten kaikkiin rokotteisiin, myös Covid-19 rokotteisiin liittyy tunnettuja haittavaikutuksia. Valtaosa niistä on lieviä, suorastaan odotettuja ja merkkinä rokotteen aikaansaamasta immuunireaktiosta. Tyypillisesti haitat ovat muutamassa päivässä ohimeneviä rokotuskohdan paikallisreaktioita tai kuumereaktioita.

Uudet rokotteet voivat kuitenkin aiheuttaa aikaisemmin tuntemattomia haittoja. Ennen käyttöönottoa tehdyissä tutkimuksissa haittoja seurataan hyvin tarkoin kymmenillä tuhansilla rokotetuilla ja haittoja verrataan lumerokotteen saajiin.

Tämän kirjoituksen tavoitteena on tarkastella AstraZenecan rokotteeseen liitettyjen vakavien haittojen riskiä ja vertaan niitä muihin arkielämän riskeihin. Vertailu auttanee hahmottaman riskin suuruuden konkreettisesti. Lopuksi pohdin näiden riskien suuruutta suhteessa rokotuksen hyötyihin.

Laajempi kirjoitus löytyy tästä.

Rokotusriski ja salamaniskun todennäköisyys

Viime päivinä Covid-19-rokotteisiin liittyvät haittavaikutusten riskit ovat ylittäneet uutiskynnyksen ja herättäneet laajaa keskustelua somessa. Uutisissa on kerrottu, että osa rokotettavista on kieltäytynyt AstraZenecan rokotteesta haittavaikutusten pelossa. Tällä hetkellä tätä rokotusta annetaan vain yli 65-vuotiaille.

Kuten kaikkiin rokotteisiin, myös Covid-19 rokotteisiin liittyy tunnettuja haittavaikutuksia. Valtaosa niistä on lieviä, suorastaan odotettuja ja merkkinä rokotteen aikaansaamasta immuunireaktiosta. Tyypillisesti haitat ovat muutamassa päivässä ohimeneviä rokotuskohdan paikallisreaktioita tai kuumereaktioita.

Uudet rokotteet voivat kuitenkin aiheuttaa aikaisemmin tuntemattomia haittoja. Ennen käyttöönottoa tehdyissä tutkimuksissa haittoja seurataan hyvin tarkoin kymmenillä tuhansilla rokotetuilla ja haittoja verrataan lumerokotteen saajiin.

Lisäksi rokotetehon varmistamiseksi voidaan tehdä tutkimuksia, joissa vertailuryhmä saa jonkin toisen aikaisemmin käytetyn ja turvalliseksi tiedetyn rokotteen. Tälläkin tavalla voidaan tutkia rokotteen tehoa kyseiseen sairauteen mutta vertailuryhmä ei jää ilman mitään rokotehyötyä. Tällöin kuitenkin saadaan tietoa vain vakavammista rokotehaitoista, sillä myös vertailuryhmä saa rokotteen ja edellä kuvatut lievät rokotereaktiot.

Koska alkuvaiheen rokotetutkimuksissa on ”vain” kymmeniä tuhansia tutkimushenkilöitä, on markkinoille tulon jälkeen tarpeen seurata tilannetta, jotta myös mahdolliset harvinaiset haitat tulisivat todettua.

Markkinoille tulleet Covid-rokotteet ovat osoittautuneet tutkimuksissa yllättävän tehokkaiksi ja myös turvallisiksi. Nyt kuitenkin tiettyihin rokotteisiin, kuten AstraZenecan ja Johnsson & Johnsson:in rokotteisiin on yhdistetty harvinaisia mutta vakavia haittoja.

On mahdollista, että vastaavia harvinaisia haittoja havaitaan myös muissa adenovirukseen perustuvissa rokotteissa mutta toistaiseksi mRNA-tekniikkaan perustuvissa ei ole näitä haittoja todettu. Venäläisessä Sputnik-rokotteessa käytetään myös adenovirusta mutta tehosteannoksessa on eri adenovirus.

AstraZenecan rokotteeseen liitetyt haitat ilmenevät tukoksina, jotka voivat esiintyä aivojen tai esim. suoliston laskimoissa. Kyseessä ei ole tavanomainen ”normaali” laskimotukos vaan eri mekanismilla, todennäköisesti immuunireaktiosta, syntynyt. Siihen liittyy verihyytymien esiintyminen samalla kun verihiutaleiden määrä pienenee ja vuotoriski kasvaa.

Tämän kirjoituksen tavoitteena on tarkastella AstraZenecan rokotteeseen liitettyjen vakavien haittojen riskiä ja vertaan niitä muihin arkielämän riskeihin. Vertailu auttanee hahmottaman riskin suuruuden konkreettisesti. Lopuksi pohdin näiden riskien suuruutta suhteessa rokotuksen hyötyihin.

Vakavan verihyytymän riskin suuruus

AstraZenecan rokotteeseen liittyvästä riskistä on lähteestä riippuen hieman erilaisia lukuja.

Euroopan lääkeviraston (EMA) raportissa Britannian tilaston perusteella riski joko aivojen tai suoliston alueen verihyytymään oli 3,44 tapausta miljoonaa rokotettua kohden. Saman raportin perusteella hyytymien aiheuttama kuoleman riski on 0,72 kuolemaa miljoonaa rokotettua kohden.

Raportti perustuu 25 miljoonan ihmisen rokotustilastoon. Haittojen esiintyminen on painottunut alle 60-vuotiaisiin naisiin.

Pienten riskien todennäköisyyksien arviointi on vaikeaa

On tunnetusti vaikeaa hahmottaa riskin suuruutta silloin kun riski on pieni. Henkilölle itselleen, vakavan haittatapahtuman osuessa, todennäköisyys on tietenkin 100%.

Yksi tapa konkretisoida riskejä on verrata riskejä normaaliin arkielämän toimiin. Kaikessa, mitä teemme, liittyy pieni mutta todellinen vakavan haitan tai kuoleman riski. Näihin riskeihin olemme kuitenkin tottuneet emmekä mieti niitä sen enempää.

Erilaisten arkitoimiin liittyviä kuoleman riskejä on tarkasteltu tässä julkaisussa. Kyseisen julkaisun ja edellä mainitun EMA:n raportin perusteella voidaan verrata AstraZenecan rokotteen aiheuttamaa kuoleman riskiä arkielämän riskeihin.

AstraZenecan rokotteen haittavaikutuksen aiheuttama kuoleman riski on sama kuin:

  • Auton kyydissä istuminen 72 km matkan verran
  • Vajaan yhden savukkeen polttaminen
  • Passiiviselle tupakoinnille altistuminen 1,5 h tunnin ajan (siis yhden kerran)
  • Työskentely tehtaassa 1 viikon ajan
  • Kalastaminen merellä alle 1 h tunnin ajan
  • Ehkäisyvalmisteen käyttäminen 1,5 viikon ajan
  • 1/3 viinipullollisen nauttiminen

Elinaikainen riski kuolla salamaniskuun on Yhdysvaltojen National Safety Councilin tilastojen perusteella yksi kuolema 138 849 henkilöä kohden eli 7,2 henkilöä miljoonaa kohti.

Koska AstraZenecan rokotteen kuoleman riski on 0,72 miljoonaa rokotettua kohden, voidaan arvioida, että elinikäinen todennäköisyys kuolla salamaniskuun on peräti 10 kertaa suurempi kuin tähän rokotteeseen.

Rokotuksen hyödyt

Rokotuksen riskejä on tietenkin syytä aina verrata siitä saatavaan hyötyyn, sillä ehkäisevänä toimenpiteenä rokotusten positiivien hyöty-haitta–suhde on keskeinen edellytys niiden käytölle.

Ehkäisevän toiminnan yleisenä haasteena on se, että yksilötasolla toimien hyötyjä ei havaita. Sairastumiselta välttymistä rokotusten taikka ehkäisevän lääkityksen vaikutuksesta ei voi mitenkään todeta itse, vaan vaikutukset näkyvät vain väestötasolla. Sen sijaan haitat kyllä tulee todettua yksilötasolla.

Covid-infektion estymisen hyöty syntyy sekä sairauden haittojen että kuolemien estosta. Infektioon liittyy myös merkittävä veritulppariski, joka riippuu huomattavasti sairauden vaikeusasteesta.

Tutkimuksissa Covid-infektioon on liittynyt veritulppa 911% potilaista. Sairaalaan joutuneilla veritulpat ovat olleet 1821%:lla potilaista ja tehohoidossa peräti 30%:lla potilaista.

Kaikki veritulpat eivät varmaan tule todetuksi kotioloissa. Veritulppien riski kyllä otetaan huomioon sairaalassa ja viime syksystä alkaen kaikki potilaat saavat hyytymistä estävää lääkitystä, jonka vuoksi veritulppia pitäisi syntyä vähemmän.

Sairastumisen aiheuttama kuolleisuus on voimakkaasti ikäriippuvaista niin, että Suomessa sairastuneista on kuollut THL:n tilaston mukaan alla olevan taulukon mukaisesti. Toisaalta rokotukset ovat estäneet covid-19-kuolleisuuden rokotetuilta lähes kokonaan.

Hyöty-haitta–suhde

Jatkossa tässä kirjoituksessa arvioin yksinkertaisuuden vuoksi hyöty-haitta–suhdetta käyttämällä mittarina vain kuolleisuutta. Analyysin muita kriteerejä voi tarkastella kirjoituksen lopussa olevasta listasta.

Tarkastelen hyöty-haitta–suhdetta kolmella eri tavalla.

Ensimmäisessä tarkastelussa alla olevassa kuvassa 1 verrataan suoraan itse sairastumisen aiheuttamaa kuoleman riskiä rokotteen aiheuttamaan kuoleman riskiin (pikkukuvassa nuoremmat ikäryhmät suurennettu). Kuvasta näkyy, että sairastumisen aiheuttaman kuoleman riski on suurempi jo yli 30-vuotiailla ja ero kasvaa nopeasti iän noustessa.

Ensimmäisessä tarkastelussa rajoitteena on, että todellisuudessa rokotusta käytetään ehkäisevänä toimena ja pyritään antamaan kaikille eikä tietenkään vain niille, jotka tulevat sairastumaan.

Toisessa tarkastelussa (kuva 2) verrataan tilannetta, että kaikki kansalaiset saisivat rokotteen ja tätä riskiä verrataan tilanteeseen, että väestöstä 70% sairastuisi covid-infektioon.

Kuvasta käy esiin, että rokotus olisi edelleen selvästi kannattavaa kaikilla yli 30-vuotiailla. Vaikka sairauden aiheuttama kuoleman todennäköisyys on pieni 30-39-vuotiailla aikuisilla, se ei ole nolla. Tähän mennessä covid-19-infektioon on Suomessa sairastunut yli 15 000 tämän ikäistä ja heistä 7 on kuollut.

Infektion levitessä 70 prosenttiin väestöstä, sairauteen kuolisi tässä ikäryhmässä yli 300 henkilöä. Vastaavasti iäkkäimmillä tilanne olisi vielä pahempi.

On mahdollista, että epidemia ei leviäisikään väestöön niin paljon kuin edellisessä tarkastelussa oletettiin. Tämän vuoksi Kuvassa 3 on esitetty kolmas tarkastelu tilanteissa, jossa koko väestö rokotettaisiin ja tämän riskiä verrataan tilanteeseen, jossa infektioita tapahtuisikin vain sen verran kuin tähän päivään mennessä on todettu (reilut 80 000). Tämä tarkastelu antaa mahdollisuuden verrata rokotusriskiä tilanteeseen, jossa olemme nyt olleet viimeisen vuoden ajan rajoitustoimineen.

Tässä tilanteessa infektion aiheuttamat kuolemat ovat tietenkin vähäisempiä mutta perusviesti pysyy edelleen samana: yli 30-vuotiailla koko väestön rokottaminen olisi kannattavampaa kuin rokottamatta jättäminen. Sen sijaan käy selvästi esiin, että AstraZenecan rokotuksesta olisi enemmän haittaa kuin hyötyä alle 30-vuotiailla.

Johtopäätökset

Tämän kirjoituksen tavoitteena oli toisaalta avata pienten riskien arviointiin liittyvä haasteita ja toisaalta tarkastella kohun kohteena olevaan AstraZenecan rokotteeseen liittyvää kuolleisuutta suhteessa arkielämän riskeihin ja itse tautiin.

Luvuista voi todeta, että itse sairauden aiheuttama riski on yli 30-vuotiailla suurempi kuin nyt tarkastelun kohteena olevan AstraZenecan rokotteen aiheuttama riski.

Puhtaasti matemaattisesti arvioituna, kaikkien yli 30 vuotta täyttäneiden rokottaminen tälläkin rokotteella olisi edullisempaa kuolleisuuden perusteella arvioituna kuin rokottamatta jättäminen.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että kyseistä AstraZenecan rokotetta kannattaisi käyttää nuorilla. Analyysi tekee kuitenkin ymmärrettäväksi sen, että joistakin maissa alaikärajana on tälle rokotteelle käytetty 50 vuotta tai jopa 30 vuotta (Britanniassa).

Haluan korostaa, että tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole puolustaa kyseistä rokotetta enkä tässä esitä rokotteen käytön laajentamista nuoriin ikäryhmiin vaan tarkastelin riskiä matemaattisesti.

Suomessa AstraZenecan rokotteen laajempi käyttö voisi olla perusteltua, jos muita rokotteita ei olisi saatavilla. Koska vaihtoehtoja on olemassa, tulee arvioida kokonaisriskiä.

Siinä otetaan huomioon epidemian tilanne ja kehittyminen, rokotusohjelman edistyminen ilman AstraZenecan rokotteen käytön laajentamista, epidemian jatkumisen epäsuorat terveydelliset ja taloudelliset vaikutukset sekä myös käytön laajentamisen vaikutukset rokotushalukkuuteen.

Kokonaisriskin analyysi ja johtopäätökset jäävät onneksi muiden tehtäväksi.

———————————————-

Hyöty-haitta –suhteen arvioinnissa käytetyt kriteerit

  • Suomen infektioiden ja kuolemien määrä THL:n rekisteristä.
  • Kuolleisuus on laskettu yllämainitusta tiedosta, ei kansainvälisestä datasta
  • AstraZeneca-rokotuksen aiheuttama kuoleman riskissä on käytetty Britannian tilastoa 25 miljoonan rokotteen saajista, jonka perusteella kuoleman riski on 0,72 miljoonaa rokotettua kohden. On tiedossa, että tämä luku todennäköisesti yliarvioi riskiä miehillä ja ikääntyneillä ja aliarvioi riskia naisilla ja nuorilla. Toisaalta tarkempaa tietoa ei jakaumasta ole olemassa. Tällainen tarkempi tarkastelu ei olennaisesti vaikuta johtopäätöksiin.
  • Väestön ikäryhmien määrät ovat poimittu Tilastokeskuksen rekisteristä

Liialliset tutkimukset tuovat joillekin rahaa, mutta harvalle terveyttä

Kirjoittajat: Jussi Mustonen, Vesa Kataja, Kari Tikkinen

Lähetimme tekstin 8.9.2020 Helsingin Sanomiin Mielipide-palstalle. Juttua ei hyväksytty julkaistavaksi. Helsingin Sanomat julkaisi samasta aihepiiristä Elli-Alina Hiilamon artikkelin ”Kuka tahansa voi ostaa itselleen magneettikuvauksen – Ilman lähetettä tehtävien tutkimusten yleistyminen huolestuttaa lääkärikuntaa” 3.4.2021. Julkaisemme nyt mielipidekirjoituksemme tässä blogissa.

Helsingin Sanomat julkaisi etusivullaan 7.9.2020 näkyvän mainoksen, jossa SYNLAB kyseenalaisin keinoin houkutteli asiakkaita laboratorio- ja kuvantamistutkimuksiin ilman terveydenhuollon ohjausta. Haluamme kiinnittää huomiota ilmiöön ja herättää keskustelua siitä, millainen markkinointi on eettisesti hyväksyttävää ja millainen merkitys diagnostisilla tutkimuksilla todellisuudessa on.

Mainoksessa luonnehditaan oireettomuutta ”itsepetokseksi” ja pyritään herättämään vakavan sairauden pelkoa, jotta lukija ostaisi tutkimuksia. Epäröijää syyllistetään ”tyhmäksi”.

Myynnin edistäminen terveysahdistusta lietsomalla on paheksuttavaa jo sinänsä, mutta mainoksessa esitetään lisäksi harhaanjohtavia ja haitallisia käsityksiä diagnostisten tutkimusten tulkinnan helppoudesta  ja tulosten merkityksestä.

Mainoksen mukaan varhainen havaitseminen ”voi ehkäistä monia terveysongelmia”. Joidenkin terveysongelmien kohdalla eittämättä on merkitystä, havaitaanko ne aiemmin vai myöhemmin, mutta yleisesti pätevänä totuutena sitä ei voi pitää. Tällaisen väitteen yhteydessä olisi täsmennettävä, mitä ongelmia tarkoitetaan, millä tutkimuksilla ja kuinka luotettavasti ne havaitaan, mihin toimenpiteisiin tämä johtaa sekä millaisia terveysvaikutuksia tällä on osoitettu olevan verrattuna esimerkiksi siihen, että henkilö hakeutuisi terveydenhuoltoon tarvittaessa esimerkiksi oireen perusteella.

Mainoksen mukaan tutkimuksilla voidaan ”selvittää terveydentila” helposti ja niiden kuvataan antavan ”mustaa valkoisella” terveydestä. Tosiasiassa tulosten tulkinta on usein ammattilaisillekin haastavaa. Moniin laboratoriomittauksiin liittyy merkittävää epätarkkuutta ja niiden korrelaatio vointiin tai sairauden ennusteeseen voi olla heikko. On tavallista, ettei varmoja johtopäätöksiä voida tehdä. Väitteet, että laboratoriomittauksin voitaisiin ”kartoittaa hyvinvointia” ovat mielikuvituksellisia.

Diagnostisen testin käyttökelpoisuus riippuu sen teknisen osuvuuden lisäksi taudin yleisyydestä tutkittavilla. Tästä kontekstista irrotettujen tulosten tulkinta on arvailua. Laboratorion viitearvot ymmärretään usein väärin; todellisuudessa ”normaali” ei osoita terveeksi ja ”poikkeava” voi olla yksilön kohdalla normaali. Viiteväli kuvaa vain viiteväestön tyypillistä tulostasoa. Ellei tutkimusta ole tehty täsmällisestä syystä, on poikkeava tulos usein merkityksetön. Osa terveidenkin tuloksista osuu väistämättä viitevälin ulkopuolelle, joten mitä enemmän tutkimuksia tehdään, sitä enemmän vääriä hälytyksiä aikaansaadaan. Kuvantamistutkimuksiin liittyy samanlaisia ongelmia; esimerkiksi oireettomissa nivelissä nähdään usein samanlaisia ”vikoja” kuin kipeissäkin.    

Sattumalta poikkeavat tulokset voivat johtaa lisätutkimusten kierteeseen, hyödyttömiin hoitoihin haittoineen, huoleen ja ahdistukseen – ilman että tuloksista olisi lopulta mitään hyötyä.

Mainoksen mukaan tulosten antamalla tiedolla voi mm. ”huokaista helpotuksesta”. Koska normaalitkaan tulokset eivät sulje pois ajankohtaisia tai tulevia terveysongelmia, voi turvallisuuden tunne olla väärä. Toisaalta vaikka ajatus on intuitiivisesti houkutteleva, on tosiasiassa varsin epäselvää, vähentävätkö aiheettomat testit huoltakaan. Vastaavasti ei voida olettaa, että mittaustulokset mahdollisista riskitekijöistä käytännössä johtaisivat sairastumisriskiä pienentäviin muutoksiin. Esimerkiksi tieto sydän- ja verisuonitautien geenitestien tuloksista ei ole tutkimuksissa  vaikuttanut elintapoihin.

Hyvinvointi on tärkeää ja terveydenhuoltojärjestelmän keskeisimpiä tavoitteita. Aiheettomien ja mahdollisesti haitallistenkin tutkimusten markkinointi on epäeettistä. Tällaisella mainonnalla tavoitellaan jotain aivan muuta kuin terveyttä. Toivomme, ettei tämä Suomessa yleisty.    

Jussi Mustonen

Yleislääkäri, Työterveys Helsinki; yksityisvastaanotto (Terveystalo)

Vesa Kataja

Kliinisen onkologian dosentti, lääketieteellinen johtaja, Kaiku Health Ltd

Kari Tikkinen

Urologian professori, Helsingin yliopisto, Eksote ja HUS

Liialliset tutkimukset tuovat joillekin rahaa, mutta harvalle terveyttä

Kirjoittajat: Jussi Mustonen, Vesa Kataja, Kari Tikkinen

Lähetimme tekstin 8.9.2020 Helsingin Sanomiin Mielipide-palstalle. Juttua ei hyväksytty julkaistavaksi. Helsingin Sanomat julkaisi samasta aihepiiristä Elli-Alina Hiilamon artikkelin ”Kuka tahansa voi ostaa itselleen magneettikuvauksen – Ilman lähetettä tehtävien tutkimusten yleistyminen huolestuttaa lääkärikuntaa” 3.4.2021. Julkaisemme nyt mielipidekirjoituksemme tässä blogissa.

Helsingin Sanomat julkaisi etusivullaan 7.9.2020 näkyvän mainoksen, jossa SYNLAB kyseenalaisin keinoin houkutteli asiakkaita laboratorio- ja kuvantamistutkimuksiin ilman terveydenhuollon ohjausta. Haluamme kiinnittää huomiota ilmiöön ja herättää keskustelua siitä, millainen markkinointi on eettisesti hyväksyttävää ja millainen merkitys diagnostisilla tutkimuksilla todellisuudessa on.

Mainoksessa luonnehditaan oireettomuutta ”itsepetokseksi” ja pyritään herättämään vakavan sairauden pelkoa, jotta lukija ostaisi tutkimuksia. Epäröijää syyllistetään ”tyhmäksi”.

Myynnin edistäminen terveysahdistusta lietsomalla on paheksuttavaa jo sinänsä, mutta mainoksessa esitetään lisäksi harhaanjohtavia ja haitallisia käsityksiä diagnostisten tutkimusten tulkinnan helppoudesta  ja tulosten merkityksestä.

Mainoksen mukaan varhainen havaitseminen ”voi ehkäistä monia terveysongelmia”. Joidenkin terveysongelmien kohdalla eittämättä on merkitystä, havaitaanko ne aiemmin vai myöhemmin, mutta yleisesti pätevänä totuutena sitä ei voi pitää. Tällaisen väitteen yhteydessä olisi täsmennettävä, mitä ongelmia tarkoitetaan, millä tutkimuksilla ja kuinka luotettavasti ne havaitaan, mihin toimenpiteisiin tämä johtaa sekä millaisia terveysvaikutuksia tällä on osoitettu olevan verrattuna esimerkiksi siihen, että henkilö hakeutuisi terveydenhuoltoon tarvittaessa esimerkiksi oireen perusteella.

Mainoksen mukaan tutkimuksilla voidaan ”selvittää terveydentila” helposti ja niiden kuvataan antavan ”mustaa valkoisella” terveydestä. Tosiasiassa tulosten tulkinta on usein ammattilaisillekin haastavaa. Moniin laboratoriomittauksiin liittyy merkittävää epätarkkuutta ja niiden korrelaatio vointiin tai sairauden ennusteeseen voi olla heikko. On tavallista, ettei varmoja johtopäätöksiä voida tehdä. Väitteet, että laboratoriomittauksin voitaisiin ”kartoittaa hyvinvointia” ovat mielikuvituksellisia.

Diagnostisen testin käyttökelpoisuus riippuu sen teknisen osuvuuden lisäksi taudin yleisyydestä tutkittavilla. Tästä kontekstista irrotettujen tulosten tulkinta on arvailua. Laboratorion viitearvot ymmärretään usein väärin; todellisuudessa ”normaali” ei osoita terveeksi ja ”poikkeava” voi olla yksilön kohdalla normaali. Viiteväli kuvaa vain viiteväestön tyypillistä tulostasoa. Ellei tutkimusta ole tehty täsmällisestä syystä, on poikkeava tulos usein merkityksetön. Osa terveidenkin tuloksista osuu väistämättä viitevälin ulkopuolelle, joten mitä enemmän tutkimuksia tehdään, sitä enemmän vääriä hälytyksiä aikaansaadaan. Kuvantamistutkimuksiin liittyy samanlaisia ongelmia; esimerkiksi oireettomissa nivelissä nähdään usein samanlaisia ”vikoja” kuin kipeissäkin.    

Sattumalta poikkeavat tulokset voivat johtaa lisätutkimusten kierteeseen, hyödyttömiin hoitoihin haittoineen, huoleen ja ahdistukseen – ilman että tuloksista olisi lopulta mitään hyötyä.

Mainoksen mukaan tulosten antamalla tiedolla voi mm. ”huokaista helpotuksesta”. Koska normaalitkaan tulokset eivät sulje pois ajankohtaisia tai tulevia terveysongelmia, voi turvallisuuden tunne olla väärä. Toisaalta vaikka ajatus on intuitiivisesti houkutteleva, on tosiasiassa varsin epäselvää, vähentävätkö aiheettomat testit huoltakaan. Vastaavasti ei voida olettaa, että mittaustulokset mahdollisista riskitekijöistä käytännössä johtaisivat sairastumisriskiä pienentäviin muutoksiin. Esimerkiksi tieto sydän- ja verisuonitautien geenitestien tuloksista ei ole tutkimuksissa  vaikuttanut elintapoihin.

Hyvinvointi on tärkeää ja terveydenhuoltojärjestelmän keskeisimpiä tavoitteita. Aiheettomien ja mahdollisesti haitallistenkin tutkimusten markkinointi on epäeettistä. Tällaisella mainonnalla tavoitellaan jotain aivan muuta kuin terveyttä. Toivomme, ettei tämä Suomessa yleisty.    

Jussi Mustonen

Yleislääkäri, Työterveys Helsinki; yksityisvastaanotto (Terveystalo)

Vesa Kataja

Kliinisen onkologian dosentti, lääketieteellinen johtaja, Kaiku Health Ltd

Kari Tikkinen

Urologian professori, Helsingin yliopisto, Eksote ja HUS