Vuoden vaihtuessa

Taas on yksi vuosi mennyt

saamastani ajasta.

Siitä kannan kiitoksen nyt,

kaiken annoit lahjana.

Kiitos, armon Jumala,

hyvyydestä kaikesta.

Minut muistit koko vuoden

voimaa, siunausta suoden.

Hengelläsi sydäntäni

joka hetki hallitse.

Tieni, koko elämäni

valollasi valaise.

Ohjaa, Herra, puheeni,

työni, ajatukseni.

Anna kaikkeen viisautta,

nöyrää mieltä, rakkautta.

Sydämeeni, Herra, paina

armon tunto elävä.

Rauhasi suo siinä aina

säilyä ja syvetä.

Omaiseni, perheeni,

kaikki lähimmäiseni

huolenpidossasi kanna,

armon suoja heille anna.

(Virsi 37: 1, 4, 5; Elias Lönnrot 1865. Uud. Niilo Rauhala 1984.)

Voihan myrsky ja mylväys

Tapaninmyrsky osoitti, miten riippuvainen nyky-yhteiskunta on sähköstä. Havahduimme aamuyöllä muutaman kerran sähkökatkoksiin; puhelin piippasi aina kun sähköt tulivat takaisin. Yhdeksän aikaan aamulla oli hiljaista, jääkaappi ja pakastin eivät surranneet; sähköt olivat lopullisesti poissa.

Kännykässä ei näyttänyt olevan kuuluvuutta kuin yhden ”tolpan” verran ja lankapuhelin oli mykkänä. Koska kännyköiden tukiasemat olivat ilman sähköä, myöskään langaton netti ei toiminut. Meillä on jotenkuten toimiva matkaradio/CD-soitin, mutta se olisi vaatinut kuusi isoa patteria, jollaisia ei löytynyt mistään. Kaupasta niitä olisi tietenkin saanut, mutta olivatko kaupatkaan avoinna sähkön puuttuessa? Ja mitä jos autossa ei olisi ollut tarpeeksi bensaa. Bensa-asematkaan eivät varmaan toimineet.

Hanasta tuli kylmää vettä ohuena norona. Kunnan vesipumput eivät toimi ilman sähköä. Onneksi ymmärsimme ottaa vettä talteen muutamaan kattilaan, koska kohta se loppui kokonaan. Saimme keitettyä kahvit ja glögit fonduepadan spriikeittimellä. Joulun kunniaksi kaapit olivat täynnä ruokaa, jota ei tarvinnut lämmittää. Pakasteiden kohtalo alkoi iltaa kohden hiukan huolestuttaa.

Olimme uutispimennossa, kunnes joku keksi, että kännykässä on radio. Kuin kriisiaikana konsanaan, odottelimme oikeaa kellonaikaa ja sitten kuuntelin uutisia kuulokkeista huikaten välillä sähkösanomanlyhyitä avainsanoja hiirenhiljaa ympärillä odottaville perheenjäsenille: "Voi kestää useita päiviä"..."junat eivät kulje"..."puita teillä"... Ilahduimme suuresti löytäessämme otsalampun ja kaksi toimivaa taskulamppua, aika kului mukavammin lueskellen! Tupa alkoi hienokseltaan viiletä, mutta onneksi ulkona oli monta astetta lämpöä. Paukkupakkasilla olisi ehtinyt tulla vilu ennen kuin sähköt 12 tunnin odotuksen jälkeen palasivat.

Kaikesta viisastuneena päätimme heti arjen koittaessa käydä hakemassa pienen toimivan matkaradion ja siihen sopivia pattereita pahan ilman varalle. Vaan mitenkäs kävikään? Kaupoista olivat lopussa sekä radiot että patterit.

Ehkäpä tämä kävi kenraaliharjoituksesta pahan päivän varalle. Tuli opittua monta asiaa, joita ei muuten olisi osannut ajatellakaan.

Hyvää Joulua!

Joulukertomus

Itsenäisyyspäivänä

Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni. (Ps. 119:105)

***
 Virsi 170

Jumala ompi linnamme
ja vahva turva aivan,
on miekkamme ja kilpemme
ajalla vaaran, vaivan.
Se vanha vainooja,
kavala, kauhea,
on kiivas, kiukkuinen
ja julma, hirmuinen.
Vain Herra hänet voittaa
***
On turha oma voimamme
vääryyden valtaa vastaan.
Me turman vallat voitamme
Herrassa ainoastaan.
Hän, Kristus, kuningas,
on voitonruhtinas,
lyö joukot helvetin,
ne tallaa jalkoihin
ja voiton meille saattaa.
***
Jos täyttyisikin maailma
nyt valheen enkeleistä,
niin pimeys ei voittoa
kuitenkaan saisi meistä.
Ne olkoot raivoissaan
ja syöskööt kiukkuaan.
Nyt valheen vallat on
jo saaneet tuomion.
Ne yksi sana kaataa.
***
Se sana seisoo vahvana,
ne ei voi sitä kestää.
Kun kanssamme on Jumala,
ken meiltä voiton estää?
Jos veis he henkemme,
osamme, onnemme,

ne heidän olkohon,
vaan meidän iät on
Jumalan valtakunta.

~Martti Luther n. 1528. Ruots. 1536. Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583.
Uud. Elias Lönnrot 1864. Uud. komitea 1886~

Sotien aikana paljon veisattu virsi pohjautuu psalmiin 46: "Jumala on meidän linnamme", jonka sanat koskettavat vielä tänäkin päivinä:

"Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.
Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat,
vaikka sen vedet pauhaisivat sen raivosta.

Virta lähteineen ilahuttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot.
Jumala on sen keskellä, ei se horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa.
Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat: kun hän jylisee, huojuu maa.
Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme.

Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä:
hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa.
'Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä.'
Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme."

Uusi blogipohja

Suunnittelin viettäväni leppoisan lukuillan, kun olen yksin kotona, mutta aika vierähtikin Bloggerin uutuuksia ihmetellessä. Koetin muokata tästä uudesta blogipohjasta mieleistäni, mutta en onnistu saamaan haluamiani fontteja ja muotoiluja. Taustallakin olisi mukava olla jotain omaa, vaikka jokin kuva. Linkit ja vinkit katosivat jonnekin oikeasta sivusta, eikä niitä taida tässä mallissa saada takaisin. Melkein alkaa kaduttaa! Mitä mieltä olet tästä uudesta versiosta? Pitäisikö palata vanhaan takaisin (jos mahdollista)? Tämän mallin etuna olisi, että vanhemmatkin tekstit saa näkyviin klikkaamalla esim. "Mosaic" -otsikkoa tuossa ylhäällä, jolloin niitä ehkä tulisi katseltua uudelleen. Varsinkin kun viime aikoina on ollut pulaa uusista aiheista.

---

PS. Palasin tunnin miettimisajan jälkeen takaisin tähän vanhaan malliin, kun löysin nappulan, josta sen sai tapahtumaan. Kokeilemiani dynaamisia asetuksia voi katsella täällä (klik!) Vaikka muotoilut (värivalinnat ja fontit) siellä ovatkin hävinneet, niin on mukava nähdä kaikki vanhat aiheet kuvamosaiikkina.

 ---

PPS. Laitoin sivun vasempaan yläkulmaan linkin, josta pääsee tarkastelemaan blogia sellaisena dynaamisena versiona, joka näyttää pienen esikatselukuvan joka postauksesta. Kuvakkeet saa myös järjesteltyä aiheen tai päivämäärän mukaan kätevämmin kuin tässä nykyisessä versiossa.

---

PPPS. Mitä tahansa Bloggerin blogia voi tarkastella samalla tavalla, jos lisää osoitteen jatkeeksi:  /view/mosaic  tai  /view/flipcard . Siten voi vaikka katsoa, miltä oma blogi näyttäisi tuolla pohjalla tai etsiä helpommin muiden blogeista vanhempia aiheita.

Ensimmäinen pakkaspäivä

Pilvinen ja harmaa marraskuun päivä

Tai ehkei sittenkään? Harmaus unohtuu, kun katsoo kannonkäkkyrää kyllin läheltä.

Sen pinnalla kasvaa pikkuinen sademetsä, joka tihkuu kosteaa, rehevää vihreyttä.

Ruska ei olekaan vielä päättynyt, se on vain syventänyt sävyjään.

Pikku pikarit odottavat täyttymistä aamukasteesta.

Kreppejä ja laskoksia. Koppiaisen olohuoneessa syttyy kohta lukuvalo.

Pikkiriikkinen perennapenkki hehkuu vielä väreissä.

Blessings

Kuulin aamulla radiosta Laura Storyn laulun "Blessings". Kappaleen sanat kävivät yhteen viimeaikaisten ajatusteni kanssa, mutta en saanut kaikesta selvää. Minun on vaikea hahmottaa englanninkieltä kuultuna. Avuksi muille samanlaisille etsin tekstin netistä ja raakakäänsin ajatuksen suomeksi. Jospa siitä olisi iloa kappaletta kuunneltaessa.

Matka jatkuu lintuja tähyillen

 Salontien varrella joutsenparvi oli kokoontunut lepäämään ennen etelänmatkaansa. Vaikka kävelin kaukana maantiellä, minut huomattiin oitis ja kaula pitkänä törähdeltiin varoituksia. Kävelemässä olin toki huolestuttava, mutta kun kyykistyin (tarkoituksena oli näyttää pieneltä ja vaarattomalta), se oli jo niin epäilyttävää, että koko lauma katsoi turvallisemmaksi siirtyä muualle.

Paljain silmin luulin näitä lintuja saman lajin edustajiksi, mutta kuvasta ne osoittautuivatkin korpiksi ja hiirihaukaksi (?). Tuntevatkohan varislinnut jotain lukkarinrakkautta tai kaunaa haukkoja kohtaan, kun olen nähnyt niiden harrastavan takaa-ajoa aiemminkin. Näiden piirileikissä ei ollut mitään sotaisaa, vaan se vaikutti tosiaankin lähinnä leikiltä (kuvat saa suuremmiksi klikkaamalla).

Välietappi - Mustion linna

Jatkoin ruukkikierrostani käväisemällä Mustion linnan puistossa matkalla vanhempien luo.

Ponttoonisiltaa pitkin kulkevalla reitillä pääsee ihailemaan erivärisiä lumpeita.

Puisto huokuu antiikin romantiikkaa temppeleineen ja patsaineen.

Kivimakasiini on koristeellisesti muurattu. Mahtavatkohan muurarit nykyään saada vastaavanlaisia töitä?

Tyytyväinen matkakumppani toipui pian pelottavan heiluvasta ponttoonitiestä, josta oli koko ajan vaarassa pudota veteen ja nautti vaihtelusta harmaaseen arkeen.

En saanut puiston valtavan suuria tammia mahtumaan kuvaan. Mustion ruukki on perustettu 1500-luvulla ja alueella on ollut kartano 1600-luvulta lähtien, joten puilla on ollut aikaa kasvaa, vaikka niitä ei ihan ensitöiksi olisi istutettukaan. Kasvit on mukavasti merkitty nimikyltein. Kuvassa vasemmalla näkyy tuvan seinustalla kivikossa kasvavaa ryytimaata.

Hevoskastanja.

 

Rikkailla nuorukaisilla oli aikanaan tapana lähteä opintojensa päätteeksi kiertämään Eurooppaa (Grand tour) saadakseen lopullisen kulttuurillisen silauksen sivistykselleen. Tämän antiikin patsaan jäljitelmän on tuonut  nuori mies mukanaan Englannista.

Jostain syystä en jaksa innostua rakennuksista, vaikka ne olisivat kauniitakin. Niihin voi halutessaan tutustua Mustion linnan kotisivuilla.

Matkalla

Sunnuntaiajelulla

 Sunnuntaiaamu valkeni lupaavasti. Auton konepelti oli peittynyt jääkukkiin ja nousevan auringon lämpö sai jokiuomat ja puiden rungot höyryämään.

Sumu Hangontien varsilla oli niin kaunista. En saanut sitä ikuistettua sellaisena kuin sen näin, koska en osaa vielä säätää kameran valkotasapainoa.

Tarkoituksenani oli mennä suoraan mökille, mutta tienvarren kyltit, jotka johdattivat Billnäsin ja Fiskarsin ruukeille houkuttelivat tekemään ylimääräisiä mutkia matkaan. Eihän minulla ollut mikään kiire ja olin valinnut epätavallisen reitin juuri nähdäkseni uusia maisemia. Billnäsiin kannattaisi mennä miesten kanssa, siellä oli paljon vanhaa tekniikkaa ja teollisuusarkkitehtuuria. Arvostan enemmän luonnon kauneusarvoja, joten suuntasin nopeasti ja toiveikkaana kohti Fiskarsia.

 Fiskarsiin johti kaunis mutkitteleva pikkutie, jonka rantaniityllä, aivan kylän kupeessa, laidunsi karvaisia kesätyöntekijöitä.

 Lempeän ja rauhallisen oloinen sonni rengas nenässään katseli tyynesti ohikulkijaa.

Lauma vietti aamua suuren tammen leveiden oksien suojassa.

Rannan puut ja korret olivat täynnä kasteista harsoa. Liekö ollut jonkin hyönteisen seittiä ja/tai jonkin rantakasvin siemenhöytyvää? Ainakin sitä oli paljon kaikkialla.

 Naudat eivät välittäneet mallina olosta vaan päättivät siirtyä laumana kauemmas minusta ja parista sauvakävelijästä. Sain kuvattavakseni vain häntiä ja kankkuja. Ketterästi ne kahlasivat ja loikkivat syvän ojan poikki.

 

Oli mukava seurata pikkuisen sonnimullikan ja ison sonnin ystävyyttä. Vasikka kulki isomman perässä ja välillä ne ottivat pienen otsapuskumatsin ja iso sonni ajoi pientä takaa leikkisästi loikkien.

Kyljen kyhnyttäminen puunrunkoa vasten näytti nautinnolliselta. Mahtoivatkohan paksun turkin alla kiusata kiiliäiset tai punkit?

Ruukkialueen poikki virtasi joki, jossa oli vuoroin pieniä putouksia ja suvantoja, joissa sorsat toimittelivat aamupuuhiaan. Joen toisella puolella oli isoja kivirakennuksia, ilmeisesti pajoja ja toisella rannalla julkisten rakennusten lisäksi idyllisen näköisiä punaisia töllejä, joiden pihapiirit näyttivät boheemisti hoidetun viikatteella. Fiskarsin ruukkialueeseen voi tutustua netissä ja myös panoraamana.

Hyvästit lehmille, oli aika lähteä eteenpäin. Ajattelin ottaa vielä muutaman kuvan mökiltäkin, mutta aurinko vetäytyi pilvien taa ja ruskan hehku haalistui. Oli silti mukava nähdä mökkirantaa vielä ennen talven tuloa.