Adventin valoa

Kuuntelin alkuviikolla työmatkalla kännykästä Raamattuopiston saarnoja ja löysin  Juha Vähäsarjan saarnan , jonka aiheena on valvominen. Suosittelen lämpimästi kuuntelemaan sen alusta loppuun asti. 

Lisään vielä, että tavallisesti kuuntelen työmatkoilla Jukka Norvannon Raamattu kannesta kanteen -luentoja. Niiden parissa matka sujuu tosi mukavasti ja viihtyisästi. Ohjelman voi ladata Google Playn kautta omalle kännykälle ja kuunnella milloin ja missä vain. Kuunteleminen vaatii internetyhteyden.

Kuvat ovat Vantaankoskelta.

Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu

Kotipoluilla nukutaan kevyttä talviunta. Pää tuntuu tyhjältä eikä ole oikein mitään kerrottavaa tai sanottavaa. Illat kuluvat kotona haahuillessa ja silloin tällöin sauvalenkeillä. Joulukortit on postitettu ja Saara Aallon kauniit esitykset katseltu. Onkohan tämä sitten sitä hyggeä tai oloilua. On sitä ennenkin tehty, mutta ei ihan näillä nimillä :)

Täällä on siis kaikki mukavasti, vaikka uusia päivityksiä ei pitkään aikaan sattuisikaan tulemaan. 

Oikein mukavaa ja lämpöistä joulun odotusta kaikille täällä piipahtaville!

Ruokavieraita

 Laitoin jo pihalle rasvamakkaroita ja talipalloja. Voi mahdoton, miten nälkäisiltä pikkulinnut vaikuttavat! Ne aivan ahmivat ruokaa. Rasvamakkaran kimpussa voi olla kuusikin tinttiä samanaikaisesti ja se on muutamassa päivässä syöty loppuun. Lintulaudan ripustin tällä kertaa puun oksalle aidan toiselle puolen, pellon reunaan. Jospa hiiret ja myyrät pysyisivät kauempana talon seinustalta, jos ja kun jyviä karisee maahan. 

Aamulla töihin lähtiessä vilkaisin vielä ulos ikkunasta ja näin ensimmäistä kertaa otukset, joista aiemmin on näkynyt vain sorkan- ja hampaanjälkiä kasvimaalla (komeimmat koskaan kasvattamani mangoldit ne järsivät herkkunaan aivan maanrajaa myöten ja myös tillit taisivat olla herkuista parhaimpia): 

Aidan takana kasvimaalla käyskenteli kaksi nuorta valkohäntäpeurapukkia kymmensenttisine sarvineen. Mahtavatkohan ne olla ne toissakesäiset bambisisarukset, joita näin silloin tällöin emoineen kotipoluilla?

Ehkä ne tulivat katsomaan, vieläkö löytyisi herkkuja. Tai sitten niitä houkuttelivat lintulaudan tuoksut.

Eilen iltahämärissä syömässä kävi myös harmaapäätikka. En saanut siitä kuvaa, mutta virittelin aamulla kameran valmiiksi ikkunan eteen ja pyysin miestä ottamaan kuvan, jos lintu tulee käymään. Niinpä se tulikin pariin otteeseen. Nämä kuvat ovat miehen ottamia. Kuvat onnistuivat tosi hyvin, vaikka päivä oli pilvinen ja valotusaika 1/50-1/80 s, eli todella pitkä liikkuvan olennon kuvaamiseen.

Meren rannalla

"En tiedä, miltä maailman silmissä näytän, mutta itsestäni tuntuu, että olen ollut kuin pieni poika, joka leikkii meren rannalla, huvikseni löytäen silloin tällöin tavallista sileämmän kiven tai kauniimman simpukankuoren, samalla kuin totuuden laaja valtameri täysin tutkimattomana lepäsi edessäni."

~Isaac Newton~

Syyspuuhia ja -muistoja

Kuluneen kesän ja syksyn työt alkavat olla valmiina. Tyrnit ja aroniat on poimittu, kasvimaa on käännetty ja peura-aidat purettu. Tilasin alkusyksystä valkosipulitilalta vajaan kilon istukassipuleja, kun viime syksynä kylvämäni itusilmut eivät näyttäneet onnistuneen. Hennon ruohomaiset varret kuihtuivat alkuunsa ja penkissä kukoistivat lopulta vain rikkaruohot.  

Jotenkin sipulilaatikko katosi tietymättömiin, eikä kummallakaan meistä - miehelläni tai minulla - ole minkäänlaista mielikuvaa,  mihin se olisi laitettu. Epäilen, että hän on siivonnut sen pois viedessään pahveja roskikseen. Sipuleja oli niin vähän laatikon pohjalla, että se näytti pehmukkeineen tyhjältä. Tyydyin ajatukseen, että saisimme olla ilman valkosipuleita. 

Eilen käänsin kasvimaan viimeisen penkin ja kas ihmettä, mullan alta nousi peukalonpään kokoisia, täysin pyöreitä sipuleita, jotka tuoksuivat valkosipulilta. Lopulta niitä oli koossa pieni keko, kaikenkaikkiaan yli 50 kpl. Innoissani muokkasin penkin ja tein niille vaot. En ollut osannut varata niille lannoitetta, mutta toivon, että menneen kesän papupenkissä on kylliksi voimaa niiden kasvun alkuun. Lannoitan sitten heti keväällä, kun lumi alkaa sulaa.

Toki vielä on jäljellä kukkapenkkien siivousta ja mukavimpana puuhana kukkasipulien istutusta sitten kun kukkapenkeissä on tilaa kaivella niille kuoppia. Sain äidiltä lahjaksi ihania valkoisia tulppaaneja ja narsisseja. 

Toivon, että vielä pääsisin jonakin viikonloppuna kuvaamaankin. Jospa aurinko näyttäytyisi ja tulisi kuuraa ja sumua. Pimeneviä iltoja varten ostin Raamattuopiston antikkahyllyltä neljä kirjaa, joihin on mukava uppoutua ennen yöunia. Olenkin yrittänyt korvata kevään, kesän ja syksyn univelat menemällä iltaisin viimeistään kymmeneltä nukkumaan.

 On ilo muistella kulunutta kesää ja syksyä. Niin paljon ihmeellistä kauneutta, luonnon antimien runsautta ja kaikkea hyvyyttä. 

Kiitos Taivaan Isä ihanista lahjoistasi! 

Kaikista niistä hetkistä, jolloin sain katsella rakkautesi, viisautesi ja kauneutesi valon heijastusta luomakunnassasi.

Aika rauhoittua

Illat alkavat lyhetä. Vielä vähän aikaa, niin töitten jälkeen ei enää ehdi kuvaamaan. Paitsi ehkä tähtitaivasta. Toisaalta olisi mukavakin harrastaa välillä jotakin muuta. Ehkä pimenevinä iltoina ehtisi jo lukeakin, katsella telkkaria ja opiskella vaikkapa kuvankäsittelyä. Jospa sitten malttaisi mennä nukkumaankin aiemmin.

Äitejä ja lapsukaisia 9

Auringon noustua valkohäntäpeuraperhe hamusi vähän aamupalaa.

Vielä pieni aamupesu ennen nukkumaanmenoa.

Ihan kohta menee silmät kiinni.

Joutsenlammella

 Lammella ui kolme joutsenta. Pariskunta ja yksi yksinäinen.

 Yksinäinen joutsen sai uida rauhassa, kunhan se pysyi lammen toisella laidalla, eikä lähestynyt pariskuntaa.

 

 Äkkiä alkoi kova toitotus ja vesi roiskui ympäriinsä. Yksinäisen joutsenen pari saapui lammelle.

 Riemukas, kiihkeä tanssi jatkui pitkään.

 "Rakkaani, minulla oli niin yksinäistä ja minua kiusattiin."

 "Kuka niin teki?"

"Nuo tuolla!"

Koiras (?) ajoi pois ensimmäisen pariskunnan ja seurasi niitä niin kauas, että en enää ehtinyt nähdä sen palaamista lammelle. Naaras (?) jäi taas sinne yksin uiskentelemaan.

Sairas hirvonen?

Elämä luonnossa ei ole helppoa ja eläimillä näkee kaikenlaista vaivaa: loisia, ruhjeita ja silmävammoja. Näyttää siltä, että tämän hirvisonnin oikeanpuoleisessa silmässä on jotakin vaivaa. Etujalkakin näyttää erikoisen malliselta. Voisivatkohan sen ohuet ja kapeat sarvet johtua tulehduksista tai luuvammoista. Jostakin luin, että jalkavammat heijastuvat toisen puolen sarveen (hermot menevät jotenkin ristiin). Jos eläimen täytyy parantaa jalkaa, voima ei riitä sarvien kasvattamiseen. Vai luulenko vain?

Kristallirakeita

Esikoinen lainasi minulle kirjastosta Saila Seurujärven levyn "Kristallirakeita". Kolme muusikkoa on loihtinut levylle kokonaisen orkesterin (laulu, stemmalaulu, viulu, kitarat, bassokitara, lyömäsoittimet, harmonikka, melodika, nokkahuilu, piano). 

Suurimman osan levyn lauluista on sanoittanut Minna Kontiolahti, jonka teksteihin minun on ollut niin helppo samaistua, vaikka ne onkin suunnattu alunperin pohjoisen ihmisille. Sanoitukset ylistävät ihmeellisen ja kauniin luonnon ja pienen ihmisen Luojaa. Säkeet herättävät muistoja kuluneiden vuosien varrelta: "juuri noin se on , tuonkin olen nähnyt omin silmin" - siitäkin huolimatta, että minun eteläsuomalainen mielikuvani todennäköisesti on aivan erilainen kuin lappilaisilla.

Lasse Heikkilän sävelet tukevat tekstejä todella kauniisti ja osuvasti ja pidän kovasti Saila Seurujärven tavasta laulaa. Se on niin puhdasta, aitoa ja teeskentelemätöntä.

Kaikki kappaleet ovat mielestäni kauniita ja koskettavia, mutta erityisesti minua säväytti irlantilaistyylinen "Rakkauden roihu", jonka rytmissäkin on tulta ja tappuraa (ja tosiaan vain kolmen ihmisen esittämänä).

Kohta on valoisaa,

idässä sarastaa.

Aika on nousta taas

päivä tää aloittaa.

Hengitys höyryää,

sielussa värähtää.

Vieläkin valkeus viiltää ja yllättää.

Kristallirakeita,

helmiäishuurretta,

taivaalla kirkkaita hopearaitoja.

Tämä jo todistaa:

Jumala rakastaa

ihmisen murjomaa kaunista maailmaa.

Pientareet pöllyää,

puunlatvat viheltää.

Hangessa enkeli siipiään levittää.

Onni on arkista,

työtä ja lepoa.

Jumalan rauhassa, johdatuksessa.

Sudenkorentojen siivissä välkkyy valo kultainen.

Miten uljaasti ja pystypäin hirvi pellon ylittää.

Vahvan vihreänä rehottaa mänty rujorunkoinen.

Sinisten järvien selästä saa
joutsenet siivilleen nousta.
Tässä on ikkuna ikuisuuden,
häivähdys taivaallinen.

Tarhassa tähtien, mikä on ihminen?

Eessä suuren salaisuuden

pysyy verho.