Tilasin Positiivareista kalenterin omien kuvieni kanssa. Valitsin vuoden 2019, sieltä poimin kuvan jokaiselle kuukaudelle.
En ihan tarkkaan osannut arvioida, minkälaisella leikkurilla painokone kuvani rajailee. Ihan tyytyväinen olen, vaikka tuo vadelma nyt vähän ylhäällä roikkuukin.
Veijo ja Leo lumitöissä v. 2019. Silloin lunta oli enemmän, nyt olen vasta kahdet lumityöt pihalla tehnyt.
Kun oravat juoksevat edestakaisin tammesta lehmukseen kymmenen vuotta, niin tällaista jälkeä syntyy.
Alempana olevasta kuvasta näkee, että metsälehmuksen kuori on paljon kovempaa ja kestävämpää, pienet terävät varpaat eivät ole saaneet oksia lehdettömiksi ja alas tippumaan.
Tänään oravat käyttävät seuraavaa ylempänä olevaa isoa oksaa tammenterhovarastoaan etsiessään.
Kuvat tässä postauksessa ovat huonoja, luonnonvalo ei ole suosinut kuvaajaa.
Ihmiset tekevät vuoden vaihtuessa kaikenlaisia lupauksia, henkilökohtaisesti en ole muistini mukaan koskaan lupauksia tehnyt tai sitten ne ovat unohtuneet jo ennen loppiaista.
Tänä vuonna ajattelin kuitenkin yrittää elää elämää, enkä vain olla olemassa. Odotan mielenkiinnolla mitä vuosi 2026 tuo tullessaan.
Luontopihani on nyt täynnä kukkia. Kellot ovat vallanneet mustaviinimarjapensaan. Tämäkin ikivanha pensas tuottaa tänä kesänä marjoja.
Varsinainen kukkapenkki on tuolla takana, siellä päivänliljat jo lopettelevat tämän kesän kukkimistaan.
Olen joskus muistanut näiden kellojen nimetkin, mutta nyt ne kaikki ovat vain kelloja. Ukonkellolla on hieno karvoitus kukan sisäpinnassa, nyt vasta huomasin tuon ötökän, Onkohan se punkki?
Tätä isoa kelloa on pihassa myös valkoisena.
Kissankelloja kaipasin, mutta niitä ei nyt pihasta löytynyt. Piha on muuttunut ehkä liian reheväksi, kun en jaksa tuota ruohonleikkuria jatkuvasti työnnellä.
Huomaan nyt, että kuvani ovat vuosien myötä muuttuneet, en enää jaksa kyykistellä ruohonjuuritasolle lähikuvia napsimaan. " Auto" tulee valikosta helposti, niihin nyt on vaan tyydyttävä.
Marjojen kypsymistä odottelen. Onni on, kun aamulla voi smoothieen hakea pensaista tuoreita marjoja. Rastaat tosin ovat innokkaina pyrkimässä osingoille.
Kylmä juhannus tästä tuli, aamulla oli vain yksitoista astetta plussaa. Onneksi on koti ja lämmintä, kiitos Taivaan Isälle.
Valkoiset kukat ovat niin kauniita, mutta niitä en oikein osaa valokuvata. Tässä on maa-artisokkaa kasvamassa. Akileija on sinne valinnut kasvupaikan itselleen.
Annabella on jo hyvässä kasvussa, vettä tulee sopivasti ennen multausta. Pieni tämä minun perunamaani on, mutta saa tästä "suun makeaksi" muutaman kerran. Uusi peruna, nokare voita ja pieni pala silliä, mikä voisi olla parempaa? No, tietenkin kaksi perunaa ja niin edelleen.
Näin hieno mäkimeiramipuska on ilmestynyt perunapenkin reunalle. Pitäisi pian saada niputettua orsille kuivumaan ennen kukkien tuloa, hyvää oreganoa omasta pihasta. Kunhan tuo sade nyt vaan hellittäisi, pääsisi pihatöihin.
Tänään sain yllätysvieraita, oli tosi mukavaa. Kiitos kun kävitte.
On niin pimeää, kun taivas on paksun harmaan sadepilven peittämä, tästä taas alkaakin päivät lyhenemään. Olen sydäntalven lapsi, siksi kai rakastankin kesäkuun valoisia öitä.
Kirjoitan niin väärin tähän blogiin, että jokaisen lauseen alla on punaista "risuaitaa". Ainoastaan muutama on -sana kelpaa Googlelle. Anteeksi Google, kohtahan saan avata tuonne aihelokerikkoon osion; "Noin yhdeksän kymmentä". En jaksa enää murehtia sanajärjestystä, yhdyssanoja tai pilkunpaikkaa, näpyttelen vaan ilokseni.
M
T
G
Y
Text-to-speech function is limited to 200 characters
Tulikellukka on pihalla vähän lisääntynyt, mutta uudet kukat ovakin nyt keltaisia. Lehtokotilot viihtyvät kukan lehtien alla. Nyt sateiden aikaan niitä tuntuu olevan taas enemmän kuin viime kesänä.
Pihassa on oikein viidakon tunnelmaa, kun kukkia on niin paljon.
Tämän kukan juuri on kulkenut mukanani paikasta toiseen. Täälläkin se näyttää viihtyvän oikein hyvin.
Unikko yllätti tänä keväänä, neljätoista nuppua, viime kesänä tuli vain kaksi kukkaa.
Näitä oksia on tuotava sisällekin ihailtavaksi. Juhannuspöytäliina on vieläkin silittämättä, ehkä jo huomenna ehdin.
Tänään on sadepäivä, leivoin sämpylöitä ja kahvikakun.
Kaunis on kukka, mutta harmillisen kova leviämään.
Ötökkäosastolle on päässyt karhunvattu.
Eräänä talvena pionipenkin keskeltä kuoli iso pioni, sinne aukkopaikkaan heiteltiin keisarinkruunun silmuja. Ruskolilja tämä taitaa olla, mutta mielestäni keisarinkruunu on sopivampi nimi.
Näitä värikkäitä "palloja" nousi mullasta vain kaksi kappaletta. Se suurin ja korkein sitten löytyi eräänä aamuna katkenneena polulta, vartta oli jäljellä n. viisi senttiä. Hyvin kukkii ja kasvattaa siemeniä tuossa pienessä sokeriastiassa.
Pihan ailakit valitsevat itse paikkansa.
Rannan pajukkoon oli yhtenä aamuna ilmestynyt uusi pensas täynnä valkoisia kukkia. En ollut sitä aikaisemmin huomannut. Koiranheisi, tiesi naapuri. Linnut tai hiirulaiset ovat ehkä edesauttaneet tämän kasvin ilmestymisessä tähän näköpiiriin.
Viimeisenä, vaan ei vähäisenä tillipionin kukka. Kauniin punaisina hehkuvat kukat, mutta surullisen nopeasti ne kiiruhtavat tuottamaan siemeniä ja yhtä nopsaan minä ne siemenkodat nypin pois. Uskon lehtien ja juuriston pysyvän vahvempina ilman siemenkotia.
Eilen pihalla hiippaili tuo suuri musta kolli. Tästä tuli mieleeni helmikuinen kissatappelu.
Kuulin kauheita rääkäisyjä pihalta, luulin ilveksen siellä kissoja jahtaavan, jälkiä olin pihassa aikaisemmin nähnyt.
Nyt ei ilvestä näkynyt, mutta pieni mustavalkoinen kisu oli kiivennyt korkealle metsäjalavan oksalle.
Iso musta ei uskaltanut kiivetä perässä, jäi väijymään puun alle. Kävin välillä ulkona, yritin häätää kollia matkoihinsa, mutta kollipa ei edes vaivautunut päätä kääntämään, istua jäpitti vaan siinä vartiopaikallaan. Aloin jo huolestua pienen kisulin puolesta, pelkäsin sen paleltuvan pakkasessa. Pitäisikö kutsua apuvoimia, etsin jo puhelinnumeroita.
Onneksi tilanne ratkesi ilman palokuntaa. Pikkumissukka hiipi hiljaa alemmaksi, kolli torkkui silmät ummessa. Pikkuinen sai mukavan etumatkan ennen ahdistelijan heräämistä.
Täällä tuo kolli vaeltelee pihoilla ja rannalla. Harmittaa taas muuttolintujen puolesta, tuo eläin on niin pulska ja hyvin ravittu, siitä huolimatta jahtaa lintuja ruokintapaikoilla.
Kuvat ovat taas näitä tavanomaisen huonoja, ikkunan läpi otettuja.
Siinäpä taas päivän urputus. En minä kissoja vihaa, en ollenkaan. Voisivatko kissojen omistajat tehdä asialle mitään?
M
T
G
Y
Text-to-speech function is limited to 200 characters
