The Outer Temple of Witchcraft - mitä jäi käteen?

Hei,

pitkästä aikaa. Minulla on nyt meinannut muodostua akilleenkantapääksi se, että minulla on pitkähkö lista aiheita, joista aion tehdä postauksen tänne, mutta ei ole varsinaisesti ollut joko aikaa tai jaksamista tehdä sitä perusteellista työtä, mitä niistä aiheista postaaminen vaatisi. Siksi blogitauko on ollut nyt harvinaisen pitkä jopa minun mittakaavallani. Yleensä olen pyrkinyt päivittämään tätä noin kerran kuussa. Mutta jos nyt, katkaistaan tämä "kevyempi-töisellä" postauksella. Olen nyt pitkälti kahlannut läpi toisen Penczakin Temple of Witchcraft -sarjan kirjoista, The Outer Temple of Witchcraftin. 

Samhainin aikaan muistelin muun muassa pois nukkuneita

Siinä missä sarjan ensimmäinen kirja, The Inner Temple of Witchcraft, tarjosi paljonkin uutta tietoa ja taitoa, tämä toinen kirja on pitkälti käynyt läpi asioita, jotka ovat olleet minulle entuudestaan tuttuja. Toki olen ollut wicca ja tutkinut aihetta jo 17 vuotta, joten on olemassa aika iso kasa asioita, jotka ovat minulle entuudestaan tuttuja. 

Yulen aikaan arkialttarini näytti tältä

Siinä missä ensimmäinen kirja keskittyi lähinnä meditaatiotaitojen kehittämiseen, tämä toinen kirja on käsitellyt alaotsikkonsa (Circles, Spells and Rituals) mukaisesti juurikin kaikkea loitsuihin ja rituaaleihin liittyvää. Eli juuri sitä osa-aluetta, mikä tulee aika äkkiä tutuksi, kun alkaa tutustumaan wiccaan. Jos on uusi wiccassa, tässä kirjassa on paljon tärkeää tietoa. Näin kokeneelle parasta antia oli loppuunsa elementtejä koskevat kappaleet ja etenkin suhteen muodostaminen elementtien vartijoihin. Ylipäätään elementtiasiat oli tässä kirjassa selostettu perusteellisemmin kuin missään muussa aiemmin lukemassani kirjassa. 

Imbolcin alttarini. Maljassa oli lunta, ympärillä kristalleja.

Sen sijaan kappaleet rituaalivälineistä, ennustamisesta, kehän luomisesta, "loitsimisen tieteestä", "loitsimisen taiteesta" ja vuodenpyörästä eivät tarjonneet minulle juuri mitään uutta. Ainoastaan astrologia on sellainen asia, johon en ole aiemmin juurikaan perehtynyt, joten se oli sellainen uusi asia, josta sain pintaraapaisun. Minulle kuitenkin planetaariset tunnit, planeettojen asemat suhteessa toisiinsa jne. tuntuvat liian monimutkaiselta asialta soveltaa käytännössä. Ja kirjassa itsessäänkin sanottiin, että jos kaikkia näitä sääntöjä soveltaa, ei ikinä ole sopiva hetki tehdä taikaa. Niinpä aion itse pidättäytyä jatkossakin siinä, että valitsen loitsimisen ajankohdan pitkälti kuun vaiheiden perusteella.

Jotain tuoretta sentään, Ostara-alttarini parin päivän takaa.

No, sinänsä ei ole kirjan vika, että minulla on tällainen kokemus ja tietämys. Jos on polkunsa alussa, tämä kirja sisältää noin 400 sivun verran asioita, jotka kuuluvat "joka wiccan perustietotaitoihin" ja siksi suosittelen tätä jokaiselle polkunsa alussa olevalle. 

Tämän kirjan läpikahlaamisen lisäksi olen kuluneina kuukausina wiccan saralla lähinnä juhlinut sapatteja, muutaman täydenkuun ja tehnyt tarpeen tullen loitsuja. Blogin kirjoittamisen ohella myös varjojen kirjan kirjoittaminen laahaa tällä hetkellä perässä ja meditoidakin voisi useammin. Mutta kevät on alkamassa, joten ehkä sitä tästä taas virkistyy. 

Ihanaa kevään odotusta kaikille :)

ps. muita aiemmin tekemiäni huomioita The Outer Temple of Witchcraft -kirjasta löydät tunnisteella OTW.

Iloa elämään

Hei,

Yule on tuossa aivan nurkan takana, sen kunniaksi tällainen vähän tavallisesta poikkeava postaus. Törmäsin nähkääs pinterestissä aivan loistavaan "fuckyeahwiccanraven"-meemiin ja sain näistä parhaat naurut pitkään aikaan. Toivottavasti riemastuttavat myös teitä.



Minä Witchfest Internationalin markkinasalissa...



Jep, tai suomalaisittain, mikä tahansa ulkoilmajuttu -> miljoona hyttystä tai satunnaisia kulkijoita.



Haha, tunnistan itseni. Eihän kukaan nähnyt...



Tämä ei ole niinkään totta itseni kohdalla, mutta tuli pari kaveria mieleen. Ja nauroin niin paljon tuolle "box of shadows"lle.



Muuten hyvä, paitsi en taida osata ainuttakaan pakanalaulua...



Joka vuosi... Tähän liittyy tietty ironia. Muut naamioituu yhtenä päivänä vuodessa, minä annan yhtenä päivänä vuodessa naamion poistua. Ja kukaan ei epäile mitään :D



Itse asiassa yleensä sitä on luultu Daavidin tähdeksi tai sitten jos pitävät ihan pentana, luulevat sen liittyvän musiikkimakuuni. Kuuntelen metallia, pukeudun usein mustaan ja mulla oli aiemmin myös mustat hiukset :D



Viimeksi kun olin partiokurssilla kouluttamassa, yhdellä kurssilaisella oli. Teki älyttömästi mieli kysyä asiasta, mutta ei tullut hyvää paikkaa. Tai tilannetta kahden kesken.



Suomessa ei ehkä niinkään kaikki mene kirkkoon, mutta itselläni kyllä jää aina wiccajutut viikonloppuihin.



Tää on niin ärsyttävää. Tai oikeastaan se, jos joku jää soimaan päässä. Työpaikan pikkujouluissa laulettiin "Tulkoon joulu" ja nyt mulla on soinut päässä pari viikkoa "...tulkoon jeesus herraksi sen" raivostuttavaa. Kiitos kristillisen aivopesun koulun puolesta, osaan myös ulkoa mm. Isä meidän rukouksen, vaikken ole käynyt rippikouluakaan.






Ihan niin kuin välittäisin mielipiteestäsi.



Todellisuutta varmaan aika monelle suomalaiselle wiccalle.



No tällaista ei kyllä onneksi ole tullut vastaan.



Ne ei vaan voi olla hiljaa...



Nuorempana tätä sattui useamminkin :D





Haha, tätä ois hauska kokeilla joskus :D Varsinkin niille tyypeille, jotka pysäyttää sut kadulla ja alkaa sönköttää omasta uskonnostaan.



Tietyllä tavalla suomen kielessä muuten tarkoittaa.



No näin ei kyllä ole koskaan käynyt :D Mutta ehkä se on joillekin mahdollista.



Mulla oli vähän tätä ongelmaa mun toisen varjojen kirjan kanssa.



Haha, yksi Samhain mun kaveri tosiaan leikkas itseään sormeen mun silloisella athamella, joka palveli aiemmin puukkona. Tuli oikein vertakin. Mutta meidän loitsut onnistui tosi hyvin!





Mustat sulat on tietysti merkkejä mun voimaeläimeltä varikselta.









 

  



No niin tämä vois tapahtua minulle. Orkidea kuoli viikossa. Kaktuksiakin on kuollut...



Pätee myös Samhainiin...







No ei minun tapani suhtautua asiaan, mutta kai se jonkun tapa voi olla, koska seuraava pätee minuun:





Ahem... oli totta myös mun kohdalla ihan vihkimykseeni saakka... hups...



Oikeastaan varis... mutta sekin lienee aika yleinen.



Mun äidin voimaeläin on mato... :'D



Tarkkana niiden toiveiden kanssa!

Ihanaa Yulea kaikille!

Jumalatar wiccassa

Hei,

wicca kun nyt ennen kaikkea on uskonto, niin ajattelin, että olisi hyvä kirjoittaa postauksia myös siitä puolesta. Tässä postauksessa keskityn lähinnä Jumalattaren kolminaiseen olemukseen, joka lienee wiccoille yleisin tapa mieltää Jumalattaren olemus. Aikanaan tulee erikseen postaukset wiccan Jumala-käsityksestä ja vielä yleisemmällä tasolla wiccan yleisestä jumalkäsityksestä. Selatessani tätä postausta varten kirjojani läpi, huomasin, että tietoa kolminaisesta Jumalattaresta kyllä on, mutta se on hieman hajallaan ja jää kohtuullisen ontoksi. Siksi yritin saada tähän vähän enemmän syvyyttä. 

Suuri Jumalatar

Jumalatar nähdään wiccassa Gaiana, itse maana, ja kaikkialla läsnäolevana. Hän elää kaikissa elävissä olennoissa, joissa hän ilmenee energian muodossa. Jopa elottomilta vaikuttavissa asioissa, kuten kivissä. Jumalatar tunnetaan monilla nimillä ja voidaan nähdä monen eri aspektin kautta, mutta pohjimmiltaan hän on yksi. Eri nimet nähdään Suuren Äitijumalattaren, joka on universaali ja läsnä kaikissa kulttuureissa ja kaikkina aikoina, eri aspekteina. 

(kuva: Pinterest)

Tämän aspekti-asian ymmärtää parhaiten, kun huomaa, että ihmisilläkin on eri aspektinsa. Eri puolensa. Minä olen minä, vaikka näytänkin itsestäni wiccalaisen puolen tässä blogissa ja covenin jäsenenä, aivan toisenlaisen puolen töissä, yhdenlaisen partiossa, neljännen perheeni parissa ja viidennen ystävilleni. Kaikki on minä, mutta työminä eroaa todella paljon wiccaminästä. Työminääni sisältyy asioita, joita wiccaminääni ei sisälly ja päinvastoin. Jotkin piirteeni ovat yhteisiä kummallekin roolilleni. Näin se on Jumalattarenkin kohdalla. Käännymme yleensä joko sen aspektin puoleen, joka palvelee kulloistakin tilannettamme tai mikäli jokin aspekti todella resonoi sielumme kanssa, niin sitten sen aspektin puoleen tilanteessa kuin tilanteessa. Esimerkiksi minua Jumalattaren tietty aspekti puhuttelee siinä määrin, että lähestyn aina hänen sitä aspektiaan ja hän näyttäytyy minulle aina siinä muodossaan. Wiccan Jumalatar tai mikään hänen aspekteistaan ei ole absoluuttisen hyvä tai paha, vaan sisältää erilaisia piirteitä, toiset myönteisempiä kuin toiset.

Jumalattaren laulussa Suuresta Äitijumalattaresta kertoo seuraava kohta:

”Minä olen Suuri Äiti, jota kaikki luodut palvovat.
Olin olemassa jo ennen kuin he tulivat tietoisiksi
omasta olemassaolostaan. Minä olen naisellisen
voiman lähde, rajaton ja ikuinen.”


(Kuva: Pinterest)

Wiccassa Jumalattarella nähdään myös yleisesti olevan kolme pääaspektia. Neitsyt/Neito, Äiti ja Akka/Vanha Viisas. Tietyllä tapaa nämä kolme eri aspektia tarjoavat meille kasvutarinan kehittyäksemme omalla elämänkaarellamme. Siksi Jumalattaren täytyykin sisältää nämä kaikki aspektit, jotta hän voisi tarjota mallin psykologisesta kokonaisuudesta, joka on niin naisten kuin miestenkin päämäärä.

Neitsytjumalatar

Neito on orastava kasvillisuus ja uudestisyntynyt elämä. Hän uudistaa ja elvyttää. Hän symboloi kevättä, joka seuraa karua talvea. Kasvava kuunsirppi on hänen symbolinsa ja kasvava kuu kevään ohella hänen aikaansa. Jumalattaren laulussa Neidosta kertoo tämä kohta:

”Minä olen siveä Kuun jumalatar, kaiken magian
valtiatar. Tuulet ja liikkuvat lehvistöt laulavat
minun nimeäni. Kulmillani kannan kuunsirppiä
ja jalkani lepäävät tähdissä. Olen kaikki
ratkaisemattomat mysteerit ja juuri aloitettu polku.
Olen pelto, jota aura ei ole koskettanut. Iloitse
minussa ja tunne nuoruuden täyteys.”

(kuva: Pinterest/wildwitchacademy.com)

Neito ei kuulu kenellekään miehelle eikä tarvitse miestä. Hän on yhtä aikaa viaton neitsyt, mutta samalla riittävän voimakas ja kykenevä haastamaan kenet tahansa miehen. Hän elää läheisessä yhteydessä luonnon kanssa, joten hänessä on vielä jäljellä villieläimen herkkää vaistoa ja joskus arvaamattomuuttakin. Tämä on Jumalattaren se aspekti, joka ilmeni ennen kuin ihmiset tulivat tietoisiksi äitiyden ja seksuaalisuuden yhteydestä. Se on vaihe, jossa nainen yksin on luoja ja miehen rooli ei ole tärkeä. Jumala on hänen rakastajansa, mutta ei saata häntä raskaaksi ja on tarpeeton.

Wiccalaisissa rituaaleissa käytetään paljon kehotuksia/lauluja/lupauksia (Charge, kamalan vaikea suomentaa tämä järkevästi). Ne ovat rituaalirunoutta, jota papittaret ja papit esittävät Jumalattaren tai Jumalan roolissa. Wiccassa kehotuksilla on usein kaksi hieman poikkeavaa merkitystä. Yksi naisille ja yksi miehille. Seuraava on teksti kertoo naisille, mitä heistä voi tulla, ei miesten tähden, vaan löytääkseen itsensä. Miehille se on viesti animalta, heidän sisäiseltä feminiinisyydeltään. Se puhuu voimasta ja luovuudesta, jotka he voivat saavuttaa löytämällä yhteyden feminiinisyyteensä. Tämä on tässä, koska tästä tekstistä voi löytää Jumalattaren neitsyt-muodossaan.

Kuva: Pinterest

Luomislaulu (the creation charge)

Korkeasyntyinen, täysiverinen
ja vapaaksi kaipaava minä olen,
taivaan tuulet ääntäni ja lauluani,
korkeaa ja matalaa, jäätävää ja puuskaista,
pehmeää ja suloista, kovaa ja kimeää,
villi on tahtoni ja kiihkeää haluni.

Otan kenet haluan,
yksikään mies ei voi kieltäytyä
rakkaudestani ja elää. Ja se jolle olen
paljastanut itseni, on miehistä siunatuin.
Hän on voittanut jumalten suosion,
hän joka on kieltäytynyt jumalten suosiosta,
hän on vain lehti, jonka tuuli puhaltaa pois.

Minä olen Jumalattaresi,
olin jo ennen ajan alkua,
tein vuoret huippuineen ja
kuorrutin laaksot ja niityt pehmeällä nurmella,
minun oli ensimmäinen jalka,
joka kosketti maan pintaa,
ja missä minä kävelin, sinne puhkesi kukkia,
ja minun oli ääni, joka ensimmäisenä kohosi lauluun,
ja linnut kuuntelivat ja kuulivat ja vastasivat. 

Aikain aamunkoitossa opetin merelle sen laulun,
ja minun olivat kyynelet, jotka muodostivat ensimmäiset sateet.

Kuuntele ja kuule minua,
sillä minulta ei voi yksikään paeta.
Minä synnytin sinut,
ja minun maani syvyyksistä,
olet löytävä levon ja uudelleensyntymän,
ja minä uudistan sinut,
raikkaaksi versoksi keskelle vihreyttä.

Pelkää minua, rakasta minua,
jumaloi minua, hukkaa itsesi minuun.
Minä olen elämän viini, minä virkistän aistit,
minä saan miesten sydämet laulamaan,
ennen taistelua annan voimani,
minä olen voima.

Naiselle tämä kehotus kertoo ”sinä olet luoja, et tarvitse ketään”. Miehelle se sanoo ”minä olen luoja, sinä tarvitset minua”. Yhteiskunta opettaa naiset riippuvaisiksi ja miehet itsenäisiksi. Jotta voisimme tuntea kokonaisuuden, meidän on tunnettava vastakohta sille, mitä yhteiskunta yrittää meille syöttää.  Juuri tätä vastakohtaa Neitsytjumalatar yrittää meille opettaa.

(kuva: pinterest)

Neitsytjumalatar on tavoittamaton ja miehen rooli on ainoastaan palvoa, kunnioittaa syvästi ja ottaa vastaan kaikki se, mitä Jumalatar päättää antaa. Hän nuori nainen, jota mies ei ole vielä ottanut, mutta joka houkuttelee miestä jahtaamaan häntä, tekemään hänestä omansa. Ostarana Jumalatar lausuu:

Kuulkaa kuun Dianan, kirkkaan neitsyen, sanoja,
Muuttuva mutta muuttumaton,
minun mysteerini on ratkaisematon,
mutta ratkaiskaa te se mysteeri.
Luontoni ei ole ymmärrettävissä,
mutta pyrkikää ymmärtämään minua.
Pimeys ja valo kohtaavat sisälläni,
pakenen teitä, mutta houkuttelen teitä,
etsin teitä, mutta piilotan kasvoni teiltä,
puhun teille, mutta sanani ovat äänettömiä.

Neitsytjumalattarelta on opittavissa itsenäisyys ja tunne omasta voimasta. Hänen puoleen on luontevaa kääntyä aina, kun on aloittamassa jotain uutta. Tällainen malli itsenäisestä vahvasta naisesta voi olla myös avuksi nuorille, jotka vasta räpiköivät persoonaansa kokoon ja ovat löytämässä itseään. Hänestä on toki apua vanhemmillekin ihmisille, jotka ovat olleet liiaksi riippuvaisia muista ihmisistä ja jotka etsivät omaa itsenäisyyttään. Tutustuaksesi paremmin Jumalattaren neitsyt-aspektiin, perehdy esimerkiksi Artemis-jumalattaresta ja Diana-jumalattaresta kertoviin myytteihin.

Äitijumalatar

Äitijumalatar on Jumalattaren toinen aspekti. Hän on täysikuu, paratiisi, malja, graali, ruusu, maaginen kehä ja pata. Äiti synnyttää kaiken maailmaan. Hän on eläinten valtiatar ja viljan jumalatar tarjoten kasvua ja runsautta kaikille valtakunnassaan. Jumalattaren laulun seuraava kohta kertoo äitijumalattaresta:

”Minä olen siunattu Äiti, sadonkorjuun
armollinen Valtiatar. Olen pukeutunut maan
syvään, viileään ihmeeseen ja viljaa tulvivien
peltojen kultaan. Minun vallassani ovat Maan
vaihtelut ja kaikki tuottaa hedelmää minun
vuodenaikojeni tahdissa. Minä olen elämän
antava Äiti, ihmeellisen hedelmällinen.”

(kuva: Pinterest)

Hän on nainen, joka on tuntenut seksuaalisuuden ja kantaa miehen siementä kohdussaan. Hän on Jumalatar, joka on laskeutunut taivaista maahan. Tässä kohtaa pyhä avioliitto kehittyy. Nyt miehen rooli on tärkeä, sillä se on hän, joka hedelmöittää naisen ja maan ja ilman häntä kummatkin olisivat karuja.

Äitijumalatar ei ole enää saavuttamaton neitsyt, vaan kuningatar täysin tietoisena omasta fyysisestä luonnostaan ja seksuaalisesta halustaan. Tämä Jumalatar ei pakene miestä, vaan kutsuu hänet palvelukseensa saattamaan hänet raskaaksi. Tämä Jumalatar ei kaipaa kaukaisia ihailijoita, vaan haluaa miehen, joka tietää maailman vaatimukset. Jotta mies ei pelkäisi tällaista naista, hän ei saa olla itsekäs, arka eikä kateellinen. Hänen on oltava yhtä antelias ja rohkea kuin nainen.

Naiselle äitijumalatar on symboli kokonaisuudesta, joka piileksii egon alla. Äitijumalatar on lopulta minuus, se mihin nainen pyrkii ja se mitä hän pohjimmiltaan on.

(kuva: Pinterest)

Jumalattaren äiti-aspekti on kolmesta aspektista kaikkein voimakkain ja hänen puoleensa on hyvä kääntyä kotiin ja äitiyteen liittyvien asioiden lisäksi myös silloin, kun tarvitsee voimaa. Hänen aikaansa on täysikuu ja silloin onkin sopivin hetki kaikenlaisen magian harjoittamiseen. Äitijumalattarelta voi oppia epäitsekkyyttä ja anteliaisuutta. Äitijumalatar on selkeästi naisellisempi ja seksuaalisempi kuin esimerkiksi neitsytjumalatar, joten hän voi auttaa niitä, jotka etsivät itseään naisena. Niin miehet kuin naisetkin voivat löytää hänestä äidillisen tuen ja turvan elämän haasteissa. Tutustuaksesi paremmin Jumalattaren tähän aspektiin, perehdy esimerkiksi Demeter-jumalatarta tai Rhea-jumalatarta koskeviin myytteihin.

Pimeä Jumalatar/Vanha viisas/ Akka

Jumalattaren kolmatta aspektia kuvaillaan Jumalattaren laulussa näin:

”Palvo minua Vanhana Naisena, elämän
ja jälleensyntymisen ikuisen kehän vartijana.
Minä olen Pyörä ja kuun varjo. Minä
hallitsen naisen ja miehen vaiheita, vapautan
ja uudistan uupuneet sielut. Vaikka
kuoleman pimeys on kotini, annan
lahjaksi syntymän ilon. Minä olen kuun,
maan ja merten jumalatar. Nimeni ja voimani
ovat monet. Minusta kumpuaa magia ja
voima, rauha ja viisaus.”

(kuva: Pinterest)

Tämä on pimeä Jumalatar, viikatteen heiluttaja, tuhoaja. Akka piilee kaikkien Jumalattaren aspektien takana. Neitsytjumalatar voi kääntää nuolensa etsijää kohtaan ja ottaa tämän elämän. Täysikuu voi viekotella säteillään metsästäjän suohon tai alas jyrkänteeltä kohti tuhoaan. Akka on pelottava jumalatar, joka vaatii uhrausta. Vuodenpyörässä Jumalatar siirtyy Äidistä Akan rooliin, kun hän vaatii sadonkorjuussa Jumalaa uhraamaan itsensä.

Synkkä on kuninkaiden kohtalon laita,
sillä sadonkorjuun koittaessa,
hänen joka on vihitty kansaan,
täytyy kuolla kansan puolesta,
jotta voima voisi palata maahan.
Mutta pimeän pelko on suurempi kuin pimeä itse,
sillä tuhkasta feeniks on uudelleensyntyvä,
ja kuolemasta koittaa uusi elämä,
vaikkakin eri muodossa.
Rakkaudesta minuun ja lapseemme,
jaatko tämän kuninkaiden kohtalon
ja syleiletkö kohtaloasi, meidän kaikkien vuoksi?

Akan tarjoama psykologinen opetus on, että ego on uhrattava, sillä vain uhraamalla sen mielikuvan mikä meillä on itsestämme, voimme löytää todellisen minuutemme.

Naiselle Akka on vanha viisas, joka ohjaa häntä löytämään itsensä. Tietyllä tapaa Akka näkyy hauskasti kaikissa niissä naisissa, jotka sanovat "minä olen jo niin vanha, ettei minun tarvitse välittää muiden mielipiteistä, minä voin tehdä mitä vain". Tällaisia vanhempia naisia kohtaa aina silloin tällöin. Akka on vahva heissä.


(kuva: pinterest)

Akka näyttää meille todellisen kohtalomme. Hänen noituutensa ei ole mustaa eikä valkoista, sillä se mitä hän paljastaa, on moraalin tuolla puolen. Se on tietoisuus hyvästä ja pahasta, tietoisuus elämästä itsestään. Akka on vaikein aspekti sekä miehille että naisille ymmärtää. On helppo rakastaa kaunista neitsyttä. On helppo rakastaa voimakasta äitiä. Ei ole helppo rakastaa vanhaa ja heikkoa, hedelmällisyytensä ohittanutta naista, joka on antanut maallisen hallitsijuuden muille. Akka kuitenkin opettaa meille tärkeän läksyn, feminiinisyyttä tulisi arvostaa sen itsensä takia. Ei siksi, että se toisi seksuaalisuutta tai voimaa, vaan koska syvällä feminiinisyydessä piilee ikuinen viisaus. Akka on myös ylipapitar, mysteerien hallitsija. Akka ei ole papitar, joka on etsintäretkellä löytääkseen sisäisen viisauden, vaan ylipapitar, joka on löytänyt sen ja kertoo sen muille. Hänellä on pitkä elämänkokemus ja syvempi ymmärrys elämän ja kuoleman sykleistä.

Mysteerien äidin laulu

Minä olen mysteerien äiti,
kaikki paikat, kaikki ajat,
kaikki vuodenajat ovat kuin minä.
Olet etsinyt minua tuulesta puiden joukossa,
nurmen kukista ja vuorten puroista,
merien aalloista.

Ja kuten meri minä olen,
hellä ja tyyni, hurja kuin ukkonen,
muuttuva mutta muuttumaton.

Olet etsinyt minua kuiskauksista varjoissa,
ja siellä minä olin.
Etsit minua vuoren laelta,
ja siellä minä olin.
Kaikki ihmiset aikojen saatossa,
he ovat etsineet minua,
he ovat löytäneet minut,
ja alati muuttuvat olivat kasvoni.
Yön hiljaisuudessa he kutsuivat minua,
ja minä otan heidät syleilyyni.

Pimeän äidin syleily on kuolema. Joskus kuolema on väkivaltainen ja me alistumme taistellen. Joskus vanha elämä hiipuu hiljalleen pois yhtenä yönä, pimeän äidin ottamana. Huomaamme saapuneemme uuteen valtakuntaan, laajentuneeseen tajuntaan, emmekä voi koskaan palata. Tämä pätee niin fyysiseen kuolemaan, kuin myös persoonan muuttumiseen.


(Kuva: Pinterest)

Akan opetukset ovat kenties elämän vaikeimmin ymmärrettävimpiä, sillä ne ovat opetuksia elämästä, kuolemasta ja jälleensyntymästä. Ne koskevat asioita, joihin ei voi saada todistettuja vastauksia tässä elämässä. Voimme biologisella tasolla ymmärtää syntymän, mutta emme sielujamme tai tajuntaamme. Voimme biologisella tasolla ymmärtää kuoleman, mutta emme saa tietoa siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Akan puoleen onkin luontevaa kääntyä viimeistään silloin, kun joutuu käsittelemään kuolemaa ja vanhenemista, joita kahta kukaan meistä ei voi paeta. Hänen puoleen voi myös kääntyä, kun on päättämässä jotain tai kun etsii salattua tietoa. Mysteerien haltijana Akka on se taho, jolla on hallussaan vastausten avaimet. Akan aikaa on niin vähenevä kuu, kuin myös aika Lammaksesta Yuleen. Tutustuaksesi paremmin Jumalattaren tähän aspektiin, perehdy esimerkiksi Hekate-jumalattaresta kertoviin myytteihin.

***

PS. Vaikka aihe on minulle rakas, on pakko myöntää, että tämä oli turkasen vaikea postaus kirjoittaa. En muista, että minkään muun postaukseen tekemiseen olisi ikinä mennyt näin paljon aikaa. Meni nimittäin 7 tuntia. Seassa on hieman omaa tekstiäni (lähinnä nuo viimeiset kappaleet kustakin aspektista) ja rituaalirunoutta, mutta suurimmilta osin pohjana on Vivianne Crowleyn opetukset Jumalattaren kolminaisesta olemuksesta, joita olen suomentanut teoksesta Wicca - A Comprehensive Guide to the Old Religion in the Modern World. Kaikki kunnia siis tästä tekstistä kokonaisuudessaankin Crowleylle.