Muistilista itselle

vielä tänä vuonna yritän:
- osallistua värikollaasihaasteeseen pitkästä aikaa (kuvat jo otettu, idea napattu Yaelian'ilta)
- kirjoittaa hyvästä lukukokemuksesta (lupa saatu SusuPetal'ilta)
- toivottaa kaikille hyvää uutta vuotta

Nyt kuitenkin ensin syön aamupalaa lapsen kanssa, menen lääkäriin ja vietän yksin aikaa kaupungilla, ehkä jopa käväisen yhdessä taidegalleriassa...

Sillävälin: Nauttikaa tästä Miriamin ottamasta kännykkäkameraräpsystä - mielestäni aivan mahtavat värit:

(En tiedä mitä on kuvannut)

Niin ja jos en tee mitään muistilistani asioista (paitsi käyn lääkärissä) niin senkin voin tehdä.

EDIT: Niin siinä kävi, että 4 tunnin hurjastelu kaupungilla väsytti tämän tädin. Täytyy ottaa torkut että jaksaa valvoa kun neiti on luvannut järjestää uuden vuoden juhlat ja valvoa aamuun ;O). Onneksi Koo on luvannut tehdä paellaa niin ruokapuolikin on loppuvuodeksi hoidettu.

Yksi sana meemi

ratón'ilta nappasin meemin

KÄYTÄ VAIN YHTÄ SANAA! Kopioi ja muuta vastaukset sinulle sopiviksi (ja välitä viesti eteen päin). On todella hankala vastata vain yhdellä sanalla.

1. Missä kännykkäsi on? Tuossa hotellihuoneen yöpöydällä

2. Puolisosi? Hellä

3. Hiuksesi? Sotkussa

4. Äitisi? Kaukana

5. Isäsi? Uskomaton

6. Suosikkisi? Vesi

7. Unesi viime yönä? Painajainen

8. Mielijuomasi? Kahvi

9. Unelmasi/tavoitteesi? Hyväksyntä

10. Missä huoneessa olet? Hotellihuoneessa.

11. Harrastuksesi? Näpertelyjä

12. Pelkosi? Tuska

13. Missä haluat olla 6 vuoden päästä? Lumettomuudessa

14. Missä olit viime yönä? Hotellissa

15. Jotain, mitä sinä et ole? Hoikka 

16. Muffinssit? Harvoin

17. Toivelistalla? Sotkuttomuus

18. Paikka, jossa kasvoit? Helsinki 

19. Mitä teit viimeksi? Kahvittelin

20. Mitä sinulla on ylläsi? Pyjama

21. Televisiosi? Fifi

22. Lemmikkisi? Pehmoeläin

23. Ystävät? Sydämessä

24. Elämäsi? Hengitän

25. Mielialasi? Apeahko 

26. Ikävöitkö jotakuta? Kyllä

27. Auto? Oleellinen

28. Jotain, mitä sinulla ei ole ylläsi? Villatakki

29. Lempikauppasi? M&S

30. Lempivärisi? Sininen

31. Milloin nauroit viimeksi? Muistankohan?

32. Milloin viimeksi itkit? Unessa

33. Kuka lähettää tämän edelleen? Haluava

34. Paikka jonne menet yhä uudelleen ja uudelleen? Suihku

35. Henkilö, joka spostittaa sinulle säännöllisesti? Bloggeri

36. Lempiruokapaikka? Koti




Tapani mukaisesti en haasta, napatkoon kohdan 33. mukaisesti ken haluaa

Yhä vielä on joulunaika

Nousin taas vaihteeksi kolmelta mikä oli ihan mukavaa, sillä omaa aikaa tarvitsen jo kipeästi. Nyt tosin pääsen vihdoin myös pakenemaan pihalle selvittämään päätäni kun kaikki lumet ovat sulaneet.

Ensin kirjoitin tämän blogikirjoituksen otsikoksi, että "paljon jäi tekemättä" mutta Kaisa onneksi muistutti, että joulun aikahan jatkuu vielä! Eli saatan saadakin joulupukin pyykkinarun ja sydämet tuolien selyksiin valmiiksi ennen loppiaista! Ja näppärästi olen jo joulukorteista muokannut uuden vuoden kortteja -  niitähän voi lähetellä vaikka pääsiäiseen asti.

Tänään lähdemme pienelle ulkomaan matkalle. Ihan vain tuohon naapuriin, pohjoisen puolelle - yksi yö hotellissa ihan Belfastin keskustassa eli shoppailemaanhan sitä - tai ainakin näyteikkunoita katselemaan. Itse haluan kovasti mennä Disney kauppaan eikä ollut vaikea houkutella sillä käynnillä Miriamiakin myötämieliseksi tähän pikareissuun. Ihan hyvä syykin on shoppailla sillä naapurissa nousee arvonlisävero vuodenvaihteen jälkeen kolmella prosentilla. Mutta on ihana mennä edes reiluksi vuorokaudeksi pois kotoa - edes yksi päivä, että joku muu tekee ruoat ja petaa sängyt.

Lasimaljakkoon virkkasin villalangasta sormin ketjusilmukoita ja laitoin led valot

EDIT: Pakko vielä lisätä kuva pihalta jonka otin äsken... (anteeksi teille, jotka ovat tahtomattanne lumimaisemissa, itselleni tämä on vaan niin iso asia... VAPAUS)

Pelastus - vihdoin lämpenee

Nukuin päiväunet ja avastin läppärin keittiössä piristääkseni itseäni katsomalla Maija Poppanen elokuvan TV kaistan kautta. Oikeassa yläreunassa se näkyi:

Lämpötila + 5 astetta, kyllä PLUS viisi. Ruoho näkyy jo lumen alta. Vihdoin pääsen normaali elämään. Tai en sentään. Koo on lomalla ensi viikon. Ei olla ikinä oltu vain kotosalla matkustamatta mihinkään viikkoa, yksikseni kyllä olen ollut. Voi tehdä hyvää tai sitten ei.

Tulin ja sitten menin

Tulin tänne vastaamaan ihaniin kommentteihin ja lukemaan ja kommentoimaan blogejanne. Olen nyt istunut tässä koneella pari tuntia ja vain ollut ja palvellut neiti vaativaista. Äiti - haluan muroja, äiti - missä on se kirja, äiti - unohdit mun vitamiinin, äiti - haluan mehua... Tunnen itseni liian vanhaksi 5 vuotiaan äidiksi. Tunnen itseni liian nuoreksi olemaan näin väsynyt ja haluton mihinkään,

Palaan kommentteihin ja kommentoimaan kun jaksan. Ehkä parin tunnin kuluttua - ehkä parin päivän / kuukauden / vuoden. Ehkä vielä kuppi kahvia ja palaankin jo minuutin kuluttua.

Ja sitten pitäisi vielä valmistautua siihen, että lapsi omien sanojensa mukaan voittaa X-Factorin ja menee töihin Tescon kassalle...

Jouluaattoaamumietteitä

Ajattelin ensin laittaa vain joulutervehdyksen, mutta onneksi omassa blogissa saa muuttaa mieltään.

Hiljaisissa jouluaattoaamuissa vain on sitä jotain ja kynttilänvalossa bloggaamisessa myös ihan oma tunnelmansa.

Olen onnellinen, ettemme päättäneet lähteä mihinkään jouluksi. Moni ystävä ja tuttu on ihan muualla tänä aamuna kuin missä haluaisi olla - väärässä maassa, lentokentällä tai hotellissa tai sitten palannut lähtöruutuun ja alkanut tehdä joulua sinne, kun ei pääsekään jouluksi isovanhemmille, etelään tai lastensa luokse. Me olemme missä halusimmekin lopulta olla.

Pieni prinsessani on kuumeessa. Valitti myös vatsaansa nukahtaessaan ja myös herättyään 3 tunnin päiväunilta eilen, mutta se kipu meni onneksi ohi vanhanaikaisesti kaurapuurolla. Kovin kuuma oli otsa kun äsken kävin koittamassa, en viitsinyt lämpöä mitata kun nukkui rauhallisesti.

Nyt keitän toisen kupillisen kahvia, avaan tätä hetkeä varten säästetyn piparkakkusuklaan (kiitos S. jos luet) ja nautin.

Kiitos

Sydänlämmin kiitos teille kaikille ihanille blogiystäville kommenteista ja hyvän Joulun toivotuksista. Kiitos myös kaikille, jotka täällä ovat jaksaneet käydä kurkkimassa, että eikö se jo bloggaisi.

Täällä valmistelen huomista aattoa ja Joulupäivää. Suunnitelmat menivät hieman uusiksi kun Miriamin koululta tuli tekstiviesti tiistai aamupäivällä että tulkaa hakemaan lapsenne pois koulusta ennen kuin sää ja keli pahenee niin, että ette enää koululle pääse. Illalla tuli viesti, että joululoma alkoi, palataan asiaan 10.1.2011...

Eli lunta on. Onneksi Koo sai loppuvuoden lomaa, päästiin eilen liukastellen ruokakauppaan ja nyt sitten odotellaan että lumet sulaa. Jos joulupukki on kuulolla niin ykköstoiveena talvirenkaat, sitten lumikola (tai edes lapio)...

Huomenna postaan vielä ajastuksella hyvän joulun toivotukset!

Tauko

Tauko paikallaan.

Nyt.
Palaan kun vuosi on vaihtunut. Tai tänä vuonna,,,

siis missään nimessä en bloggaamista lopeta. Mutta just nyt loppui jaksa.

Joskus se vaan iskee

Nimittäin valkoisen leivän himo. Meillä ostetaan tosi harvoin ihan valkoista leipää (viikonloppuista Tescon luomupatonkia lukuunottamatta), mutta joskus vaan on saatava ihan pullaleipää...

55 senttiä maksoi tämä herkku (josta todennäköisesti menee yli puolet linnuille tarjottavaksi)

Sitten lisää tunnustuksia. Leipäviipaleet paahtimeen, toinen pelkän voin kanssa ja toiseen päälle juustosiivu ja vadelmahilloa

Täydellinen aamupala, kalsiumia juustosta ehkä hitunen c-vitamiinia valdemahillosta, kuituja ... no jätetään ne lounaaseen.

Kauppakärryyn sujahti myös halpis tripod. Ajattelin, että harjoittelen tällaisella halvemmalla ensin ja mietin, että tulisiko "oikeaa" käytettyä.

Oikeaa kameraakin tulee ulkoilutettua aivan liian harvoin kun kännykkä on niin paljon kätevämpi mukamas. Opeteltavaakin on. Yritän Blipfotoon saada kuvan päivässä, mutta olen siitäkin jo lipsunut vaikken edes kuukautta ole sinne postannut.

Jonomuodostelma ja unettomuutta

Eilen kun istuin keittiössä läppärillä, pöydälle viereeni muodostui tällainen jono:

Heillä oli kuulemma kylmä ja he tarvitsivat punaiset, kudotut hatut. Heti.

En kuitenkaan illalla ryhtynyt toimeen vaan vasta tänään aamuvarhaisella isolla koukulla punaisesta langasta virkaten. Toivottavasti nyt sitten virkatut kelpaavat vaikka kudottuja pyydettiin...

Virkkaan ja luen eilen postin tuomaa (kiitos sisko) Susupetalin Sairaalapäiväkirjaa. Paljon ajatuksia jo nyt herättänyt, olen kirjaa ehkä puolessavälissä. Palaan kirjaan ja sen herättämiin ajatuksiin myöhemmin kunhan olen vähän päässäni asioita läpikäynyt.

Lähinnä itselle muistiinpanoksi: särky pitää hereillä etten saa unta ja pää herättää aamuyöstä. Olen nukkunut päiväunia, mutta laittanut kellon soittamaan, että herään max. 45 minuutin sisällä. Olen täysin pökerryksissä jos nukun pidempään. Tiedän, ettei hyvä mutta kyllä tämä taas tästä. Ehkä ensi vuonna.

Kaksi kollaasia

Viime vuonna esittelin joululehti kokoelmaani jota olen karruttanut vuosien varrella. Tänä vuonna sitten päätin, että otan ne vihdoin muuhunkin kuin selailukäyttöön ja otin talteen reseptit ja laitoin kansioon muovitaskuissa ja joulukortit teimme Miriamin kanssa leikkaamalla kauniita kuvia ja liimasimme ne kartongille korteiksi.

Lehdissä oli kuitenkin paljon ihania koko sivun kokoisia kuvia ja mietin, että mitä niille teen. No tein sitten kollaasin keittiön oveen

(en nyt jaksa enää taistella kääntämisen kanssa: käänsin kuvan pystyyn kuvankäsittelyllä ja tallensin ja sitten se tulee tänne vaakana)

Tätä kuvaa en kääntänyt ja tulee pystynä ....

Ja Miriam tekin oman kollaasin Ceebies askartelulehden mukaan. Salama mielestäni hauskasti kimallutti muutenkin kimaltelevaa lumiukkoa. Meillä ei glittereitä säästellä.

Joskus voi olla kahvinkeittokin hankalaa

Haluan toisen kupillisen kahvia. Menen keittiöön ja napsautan vedenkeittimen päälle. En jaksa tähän aikaan aamusta pressopannua enkä espressokeitintä. Vesi kiehahtaa.

Missä mun muki on? Käyn hakemassa sen näytön vierestä. Kävelen takaisin keittiöön ja laitan kahvimurut mukiin.

Istahdan takaisin koneelle. Se kahvi!

Takaisin keittiöön, kahvimurut mukiin. Kuumaa vettä päälle.

Istahdan takaisin koneelle. Missä mun kahvi?

Kävelen keittiöön, otan mukin - viilennän kahvia kylmällä vedellä.

Istahdan takaisin koneelle, hörppäisen kahvia.

Silmäni rävähtävät auki kerrasta - alan miettiä. Luen tuota ylläolevaa. No tuli sitten laitettua tuplamurut...

Eiköhän tästä ala hyvä päivä - ainakin luulisin pysyväni hereillä hetken.

Kuvalla kukkapurkistani ei mitään tekemistä kahvin kanssa. Onpahan vaan todiste, että eilen alkoi vihdoin lämmetä ja lumet sulaa. Lisäksi Miriamin koulu tilasi (ja maksoi) aurauksen poistamaan tieltä irtojään ja loskan ja nyt pääsen liikkeelle.

Lumen vaikutus

Talviolosuhteet vaikuttavat omaan elämääni hankaloittavaksi ja kaikki vain siksi että tässä maassa ei ole talvikunnossapitovälineitä. Ei kunnilla, ei tielaitoksella (mikä se on ?) eikä yksityisillä. Täällä ei ole talvirenkaita, tai no - ostaisitteko te tällaiset sukat renkaiden päälle? 

(kuva täältä)

Nykyään sentään suolataan suuremmat tiet, mutta sieltä on matkaa meidän pihaan ja välissä mäki. Ja se suola taisi loppua jo.

Mieheni bussi ei kulje näin liukkailla tänne asti, koska ei pääsisi päätielle johtavaa mäkeä ylös. Joten Koo lähtee joko kävellen 05:30 tai autolla 06:00 ajamaan bussiasemalle (sen sijaan, että hyppäisi 07:20 melkein ovelta bussiin). Kotiin hän tulee 13 - 15 tunnin kuluttua lähdöstään. Isä-tytär aikaa ei ole ja koska haluan edes hetken viettää aikaa mieheni kanssa, syön illallisen vasta hänen kanssaan joskus yhdeksän aikaan. Niin, meillä ei syö koko perhe samassa pöydässä.

Innokas neiti nousee kuuden - kahdeksan välillä, tai 05:30 ... ja koska koulu on suljettu normaaliaamutoimien jälkeen pitää kehittää tekemistä. Paljon. Pystyn tosin olemaan välillä keittiössä omissa puuhissani, kun Miriam innostuu leikkimään yksin tai katsomaan lastenohjelmia, mutta yläkertaan ei ole meneminen, ellen halua ravata ylös ja alas joka viides minuutti. Lapsi kaipaa seuraa, enkä häntä siitä moiti. Omassa huoneessa pieni joulupukin pajakin, eli en houkuttele omaan huoneeseen leikkimään koska siitä seuraisi jatkuva ravaaminen pajassani enkä vielä halua paljastaa totuutta tontuista ja joulupukista... Että ne paketit tulivatkin isoäidiltä ja ukilta ja tässä äiti valmistelee yllätystä papalle...

Ulos? Jalkakäytävät ovat hengenvaaralliset, enkä liiottele ja kaiken lisäksi näen hangesta kuinka kesärenkailla liukastelevat autot ovat kaartaneet jalkakäytävien kautta. On oikeasti syytä pelätä. Samasta syystä en itse lähde ajamaan, varsinkaan lapsi autossa. Onneksi on oma piha missä aika jonkin aikaa kuluukin.

Ja kun tänään koulu alkoi tulin suoraan kotiin kieli keskellä suuta ja nukuin. Olisihan sen ajan voinut paremminkin käyttää, mutta univajetta nyt sen verran paljon että oli ihan pakko. Nukkumaan mennessä valvottaa nivelet ja masennus tms. herättää aamuyöstä. Ei kauhean kiva kombinaatio. Pitäisi varmaan päästä taas Pariisiin nukkumaan (vilkutuksia Arja).

Ciacy kommentissaan pyysi kuvaa vaaleanpunaisista joulukoristeista kuusessamme. Kas tässä. Tuo nauha on Miriamin tekemä tontun tuomista helmistä (adventtikalenterin taskussa)

No sopiihan ne väreiltään jotenkin vaikka ikkunasta näkyvään aamumaisemaan:

Kun äidin omat ideat loppuvat - otetaan lehdet ja netti avuksi

Askartelulehdet, netin lasten askarteluvinkit ja lastenlehdet on otettu käyttöön

Moninkertaisesti liimaillusta Keittiöfoliosta koristeita ja avaimella piirrettiin kuviot.
Avain toimi paremmin kuin  kuulakärkikynä

Porolle sarvet ruskeasta paperista rullaten

Ja koulu yhä suljettu tänäänkin

kuva otettu meidän makuuhuoneen ikkunasta

Tekstiviestissä sanottiin, että huomenna torstaina varmasti auki ja kynnellekykeneviä vanhempia pyydettiin tulemaan aikasemmin putsaamaan jalkakäytävää ja koulun pihaa. Taidan mennä sinnä haravan ja rikkalapion kanssa jo tänään ...

Tieto lisää tuskaa

Eilen sitten vihdoin pääsin lääkärille labrakokeiden tuloksia kuuntelemaan (kokeiden otostahan ei olekaan kuin 2,5 viikkoa. Tulehdusarvot korkealla (toisin kuin sairaanhoitaja viimeviikolla kertoi puhelimessa) ja lisäksi "Chronic Inflammation" (googletin mistä voi johtua ja suljin selaimen) arvot tms. ylhäällä. Eli ei se sitten ollutkaan pelkästään sää joka on pitänyt tuskaisen ilmeen kasvoillani kun niveliä ja vasenta kättäni särkee. Särkylääkkeillä ja steroideilla (kortisoni) nyt mennään ja odotellaan erikoislääkärille pääsyä.


Blogikirjoituksen otsikko johtuu siitä, että sen jälkeen kun tavallaan tuli vahvistus, että jotain oikeasti vialla eikä vaan mielikuvitusta, kättä on särkenyt lääkkeistä huolimatta ihan törkeästi.


Kaiken lisäksi

• Miriamin koulu on taas tänään suljettu - tyttö ei siitä kyllä välitä (ja äiti antaa pomppia sängyllä...)
  

• Lunta tuli viime yönä lisää. Mutta onneksi koulu oli eilen auki ja Koolla lomapäivä ja pääsin kyydissä kaupungille ja vähän shoppailemaankin.

EI naurata, kun tuo valkoinen vaan sotkee täällä ihan kaiken...

karvapalmu 6.12.2010

kirsikkapuu 6.12.2010

7.12.2010

7.12.2010

koirillakin on kivempaa kun mulla (7.12.2010)

6.12.2010, karvapeili - ei nopat

Armejan pojat eilen hakkasivat rautalapiolla jalkakäytäviä puhtaiksi

7.12.2010

Nyt on tämä äiti vähän väsynyt tähän kaikkeen, mutta hengittää syvään ja syö yhden hätävarahapankorpun... tai kaksi. 

Tanssi haravan kanssa

Tämä vaan on mielestäni niiiiiin hauska kuva, että vaikka kännykällä nopeasti napattu niin julkaisen täälläkin. Harava nimittäin toimi paremmin kuin "rautainen" puutarhalapio rakeensekaisen lumen luonnissa.

No nautti prinsessakin auringon paisteesta

Näillä keinoin taistelin itseni ylös (lumi)kuopasta eilen

kuva täältä

Pakkohan sitä oli itselle ja alakulolle jotain tehdä kun neiti energiapakkaus saapui alakertaan. Jossain vaiheessa laitoin Miriamille Disney'n pyörimään ja menin suihkuun;

• Kaivoin laatikon perältä "Mint / Tea Tree" suihkugeelin ja pursotin sitä pesuharjaan "riittävästi"
• Pesin hiukseni sitruunaisella shampoolla
• raspasin kantapääni
• tuhlasin kuumaakin kuumempaa vettä
• lauloin joululauluja niin että suihkukaapin lasit helisivät
  

Suihkun jälkeen vielä rasvasin itseni kiireestä kantapäähän ja suihkutin aivastuttavan annoksen Kenzon KESÄ hajuvettä

Sen jälkeen siirsin tälle päivälle varaamani lääkäriajan maanantaille. Särkylääkkeitä on riittävästi jos oikein pahaksi menee. Koo on kotona ja pääsen sinne yksin, vaikka kävellen. Helpotti kun ei tarvinnut miettiä miten sinne Miriamin kanssa menen. Ajatus taksikyydistä nimittäin vasta pelottikin ja en kesärenkailla suostu vaarantamaan liikennettä varsinkaan lapsi kyydissä.

Kudoin porolle kaulaliinan

Ja päästin lapsen pihalle

Facebookissa jo esittelinkin loistavaa keksintöäni miten saada mahdollisimman vähillä vesivahingoilla lumiset ja litimärät (tottakai löytyi se vesisaavi ja tottakai jää oli rikottava lapaskädellä...) vaatteet kun ei ole kura / välieteistä: laitetaan koko lapsi kenkineen ja vaatteineen saaviin ja riisutaan

Käpyjen puutteessa kehitin tonttuja styrokspalloista ja tyhjistä Actimel purkeista (laitan kuvia kun valmiit)

Leivoimme myös sämpylöitä - Natjalen vinkistä tein taikinasta superlöysää - Miriamin annokseen tosin laitoin vähän enemmän jauhoja niin sai pyöritellä

Taikinassa parmesan juustoa ja aurinkokuivattua tomaattia mini-mini hippusina

Tänään sitten tiedossa Miriamin huoneen siivous, Koon synttärilahjan valmistus, jouluaskarteluja sekä Jouluradion kuuntelua. Niin ja talvisaappaattomalle lapselle aion neuloa / kutoa säärystimet (talvisaappaiden hankinta oli suunnitelmissa viime viikonloppuna...)

Niin ja näin eilen postiauton ikkunasta, mikä tarkoittaa että tänään saan tilaamani paketin Suomesta.

Tulkoon tästä parempi päivä itse kullekin !!!

Nyt EN tykkää lainkaan

Kaikki, jotka ovat blogiani seuranneet, ovat varmaan ymmärtäneet kuinka lumi ja talvi ovat yksi syy, miksi olen pysynyt täällä Irlannissa kohta 12 vuotta. En nimittäin ole talvi-ihminen lainkaan. Katselen kyllä ihaillen lunta televisiossa ja valokuvissa, miksen myös puissa ja niityillä. Mutta kun lumi on jalkojeni tai autoni alla loppuu huumori aika pikaisesti. Ja nyt on se hetki, vaikka ei ole pakko lähteä tuonne ennen huomista ja lapsikin saa ilon irti omalla pihalla kun äiti juo höyryävää kahvia sohvalla niin ei enää naurata.

(kuvat eiliseltä, lisää lunta tiedossa tänään)

pation oven takaa

crocksitkin haluavat ulos

ulko-ovelta

etuovelta

keittiön ikkunalta

putsasin lumet oven edestä rikkalapiolla... Kun ei ole ihan pakko niin en lähde kesärenkailla tuonne vaarantamaan omaa ja muiden henkeä.

Tunnen itseni välillä niin surkeaksi äidiksi kun en jaksa hihkua, että "jippii - ei koulua, saadaan olla 24/7 kotona; nyt tehdään jotain tosi kivaa lapsen kanssa" Kuitenkin jostain ihmeellisestä lenkistä revin itseni ylös niskasta hänen ihanuutensa herättyä ja tehdään jotain "kivaa".

Ja sitten rakkain prinsessaiseni hihkaisee: "katso äiti, auto on ihan lumessa, älä huoli äiti: kohta on joulu ja sitten tulee kevät ja lumi sulaa"  ja nuutunut äitinsä ei tiedä itkeäkö vaiko nauraa.

Jospa menisi vaikka suihkuun, en olekaan käynyt sitten maanantain...

Epävarmuuksien aamu

• 06:00 tiepalvelun sivu päivitetään ja Koo tietää pystyykö lähtemään töihin (eilen illalla 8 viimeiseen kilometriin kului 1,5 tuntia ja bussiasemalta kotiin vielä puoli tuntia (5-10 min normaalisti)
  
• 08:00 prinsessan koululta tulee tekstiviesti onko tänään koulua vai ei
  
• Perjantaina 10:00 saan itse tietää onko syy kipuileviin niveliini "jotkut" koholla olevat arvot verikokeissani, sairaanhoitaja ei suostunut sanomaan muuta, varasi vain lääkäriajan

Järjettömän liukkauden vuoksi olemme siis ehkä koko perhe jumissa kotona. Nyt kuitenkin toivon, että saan jatkaa tätä omaa aamurauhaani pitkään ja lämmitellä sormiani kahvimukin ympärillä. Tulin alas jo neljän jälkeen, mutten viitsinyt aikaistaa lämmitystä joten on vähän viileää...

mutta pihalla olisi vielä kylmempää...