XOXO

 Helmikuun skräppihaasteen kuvat sain sunnuntaina ja tänään sommittelin kalenterin sivun.

Eddy ja Mea

Pohjustin sivun valkoisella gessolla, värjäsin infusions värijauheella sumuttamalla vettä gessolle ja sirottelemalla Sunset beach sävyä kostutetulle sivulle. 

Vielä jauheen sirottelun jälkeen sumutin vettä päälle,  kun en huomannut jauhetta alhaalla lainkaan. Mutta kuten näkyy, olihan sitä väriä sittenkin reilusti 😄

Varastoista löytyi epämääräiseltä näyttävä stanssattu kuvio "morsian"-Eddyn kuvan alle ja stanssatut sydämet. Pusukuvan alle leikkasin ystävänpäiväaskarteluista jääneen kartonkipalasen, jonka reunaan leimasin suukot ja halaukset. Samasta leimasetistä on tassuleimasin (tassuleimoja kuuluu settiin kolme eri kokoista, kaksi olen onnistunut jo kadottamaan). Leimattu teksti on ollut vuosikausia hillottuna, kun en ole huonosta leimausjäljestä huolimatta roskiin heittänyt. Nytpä tuli tuollekin käyttöä ☺️ 

Kuvat on otettu noin 6,5 vuotta sitten ensimmäisen lapsenlapsen 1- vuotissyntymäpäivää viettäessämme.

Juhlahumussa hame oli riisuttu

 ja kulkeutunut Eddyn päälle  😂

Haasteeseen pääsee osallistumaan

naamakirjan Skräppääjät-ryhmässä

28.2.2026 saakka.

-Sari-

Viikko taas vierähti

 Viikko on ollut aurinkoinen, poikkeuksena muutama pilvinen päivä. Päivällä aurinko lämmittää jo Ihanasti. 

Torstaina käytiin koirakaverin kanssa vähän pidemmällä lenkillä ja huomasin kuvia ottaessani, ettei sormia palele lainkaan, vaikka käsineet olivat olleet taskussa pitkän tovin. Eihän näitä maisemia olisi malttanut jättää, kun pakkanen ei pakottanut palaamaan sisälle lämpimään.

 Ohi lentäviä lentokoneita seuratessa tuumin itsekseni, etten näitä talvisia maisemia vaihtaisi etelän hiekkarantoihin. 

Tänään automatkalla katselin puiden lumisia oksia. Oksilla kimalteli tsiljoona timanttia kauniimpana kuin yksikään jalokivikaupan vitriinin koru.

Pakkasista huolimatta lähioja on tässä kohtaa ääriään.myöten täynnä vettä. Koska oja on aivan kuiva ylempänä, ihmettelen, mistä tämä vesi on valunut pakkasviikkojen aikana.

Toisella puolen tierumpua vettä ja jäätä on hyvin vähän. Jään alkaessa sulaa, taitaa kävelytiekin olla lammikkona ja sorsat tulevat uimaan ojalle.

~☆~

Viikko sitten valmistin ruokaa Repolaisen kokkailuista innostuen ja mieskulta halusi samanlaista myös tänä viikonloppuna. Kun kumpainenkin käytiin tekemässä omat ostoksemme ja siivutin mukaan vielä punaista suippopaprikaa, ennen soosien lisäämistä wokkipannulla oli värien sinfoniaa.

Sekaan vielä tyhjensin purkista salsan jämät, tex mex maustettua ranskankermaa ja paimenpoika ruoka & dippi  juustokastiketta. Mausteeksi reilusti välimerellisiä yrttejä ja pippuria. 

Ja hyvää oli, jopa parempaa 

kuin ensimmäisellä kerralla.

~☆~

Tänään käytiin pitkästä aikaa esikoisen luona. Viimeksi ollaan murusia nähty jouluna. Väinö on pian puoli vuotias ja edelleen hymyilevä poika. Ensimmäinen hammas kasvaa visusti huulten takana piilossa.

Väinö oli käynyt edellisenä päivänä uimassa.

Pakkasin toiseen kassiin askartelutarvikkeita ja vietettiin tovi pöydän ääressä ennen kuin tyttöjen piti lähteä voimistelemaan. Tytär teki korttia ja Maia sommitteli kukkia kartongille.

Niin paljon mahtui viikkoon tähän,

jota on jäljellä enää hyvin vähän.

☺️

-Sari-

2.2.

Kaksosten päivä 

👬  👫  👭

Meidän suvussa on yllättävän vähän kaksos- tai monikkovauvoja. Serkulla äidin puolelta ja veljenpojalla on kaksoset. Joissakin perheissä voi olla useammat kaksoset 🧑‍🤝‍🧑  tai kolmosetkin 🕴🕴🕴

Veljen anopillakin oli kaksospojat ja oli tuumannut, ettei toivoisi kaksosia pahimmalle vihamiehellekään. Siihen aikaan ei ollut mukavuuksia eikä apua, yksin oli pärjättävä pienessä mökissä, jossa vesi oli kannettava sisään ja ulos. 

Helmikuu alkoi paukkuvin pakkasin. Aamulla puoli viiden aikaan pakkasta oli ollut  -21°C ja lähempänä merta -26°C noin puoli tuntia myöhemmin. Pakkasta vastaan saamme nauttia koko päivän auringonpaisteesta. 

Aurinko lämmittää jo mukavasti, 

sen tuntee selkeästi.

Olen katsonut juutuubista Maistuva historiaa ja siellä videossa noin vuoden takaa pohdittiin vanhan kansan sääennusteita. Jos helmikuussa ei ole kunnon talvisäätä, maaliskuu olisi kylmä ja sateinen. Millainen lienee kevään ensimmäinen kuukausi tänä vuonna 🤔

Joka helmikuussa säästää se maaliskuussa päästää

Se mikä helmikuussa helpottaa se maaliskuussa maksetaan

~☆~

Mieskulta menee ainakin tämän viikon tuntia aiemmin töihin, joten käytän koirakaveria aamulla ulkona. Tänä aamuna ei ollut kiirettä ulos, vaan rauhassa nukuttiin pitkään Eddyn kanssa. 

Aamuyöllä vahdin kelloa ja kuulostelin, milloin mieskulta oikein herää. Kello oli jo melkein neljä, ennen kuin herätyskello pirahti. Puolessa tunnissa ennättää juoda aamukahvit, kun ei tarvitse käydä Hesaria postilaatikosta. Netistä ennättää katsoa tuoreimmat uutiset ja pelata muutaman pasianssin

Toivottavasti tällä viikolla omakin päivärytmi muuttuisi pysyvästi ja olisin pirteä aamulla aikaisin. Jo olisi aika kaivautua talvipesästä ja herätä talvihorroksesta valon lisääntyessä.

🌟

Vielä pitää piipahtaa Eddyn kanssa ulkona. Jokohan kuu olisi lähellä Regulusta, leijonan tähdistön päätähteä. Reguluksen, latinaksi pienen kuninkaan, uskottiin hallitsevan taivaan tapahtumia. Minusta leijonan tähdistö näytti lapsena hengarilta ja niin se näyttää vieläkin 😄

Regulus regulus on Suomen pienimmän linnun hippiäisen latinankielinen nimi. Onkohan saanut nimensä päälaella olevasta keltaisesta raidasta, kuin olisi kruunu päässä.

Helmikuista viikkoa!

-Sari-

Aurinko armas

 Kylläpä oli ihana tuo auringonpaiste 

pitkästä pitkästä aikaa.

Mutta antoipa odotuttaa yli yhteen iltapäivällä, ennen kuin pilven raja antoi periksi ja aurinko pääsi paistamaan. Sopivasti oltiin koirakaverin kanssa silloin ulkona kävelyllä. Kannatti vähän venyttää ulos lähtemistä.

Oli niin kaunista, kun auringonsäde kimalteli yön aikana sataneilla lumihiutaleilla. Ja lumen narskuminen oli kuin musiikkia 🎶🎶🎶

Sen verran harvinaista herkkua tuo auringonpaiste on nyt tammikuun aikana ollut, että sitä kuvaamaan jäi muitakin. 

Vanhemman pariskunnan miespuolinen pysähtyi kävelytielle ja jäi ottamaan kuvaa samasta suunnasta kuin itsekin menin ottamaan. Kun käännyttiin koirakaverin kanssa jo kotiin päin, oli alamäkeen menossa ollut nainen melkein samassa kohdassa kuvia ottamassa. 

Kuun puolikaskin näkyi taivaalla

Onhan siitä edellisestä aurinkoisesta päivästä melkein kolme viikkoa. Kaveri laittoi eilen viestiä, että heillä oli aurinko paistanut koko viikonlopun Etelä-Savossa. Etelä-Karjalan puolella oli lauantaina pilvistä ja satoi välillä lunta. Samoin sunnuntaina.

~☆~

Puiston ja leikkipaikan välillä kulkevalla 

kävelytiellä ei ole talvikunnossapitoa. 

Vasta aurattua pitkin on hyvä jölkytellä

Kävelytie viimeöisen lumisateen jälkeen

Samana päivänä kuin tuo edellinen aurinkoinen päivä oli, tuo kävelytien pätkä aurattiin ja onpa sitä pitkin ollut mukava kulkea matalajalkaisen koirakaverin kanssa.

Ihanaa tammikuun viimeistä viikkoa!

-Sari-

Kerro se kukkasin

 Kovasti viikolla jännitettiin, toteutuvatko viikonlopuksi ennustetut kovemmat pakkaset. Onneksi pilvijumi piti sään lauhempana ja nautittiin kymmenen asteen yläpuolella keikkuvista luvuista. 

Eli päästiin viettämään murusen 

kolmevuotissynttäreitä Lappeenrantaan

🤍💛🤍

Valma oli pukeutunut ihanaan 

valkoiseen kukkamekkoon 

ja kukkateema toistui koristeluissa ja tarjoilussa.

Voi että, näin ne lapset kasvaa ja vanhenee. 

Valma aloitti nyt tammikuussa muskarin, kaksi kertaa on nyt käynyt ja reipas on ollut ikäistensä joukossa.

~☆~

Yövyttiin jälleen Rakuunanmäellä, 

tutussa huoneessa 110. 

Levitettiin autosta räsymatto lattialle, kuten tapana on ollut ja järjesteltiin tavarat paikoilleen. Koirakaveri oli vähän kummissaan, kun jo niin pian lähdettiin ja hänet jätettiin yksin. Hyvin oli pärjännyt, vaikka monta tuntia oltiin poissa. Oli kääriytynyt nukkumaan isojen tyynyjen väliin, siellä oli hyvä ja lämmin pesä.

Hotellilla on koirille tassujen pesupaikka

ja pyyhkeetkin talon puolesta.

Meidän huone on aina alemmassa kerroksessa, jossa lemmikkihuoneet sijaitsevat. Huoneesta on helppo mennä aamusaunaan. Nyt hiljaisempana aikana vain rakennuksen toisessa päässä on aamupalatarjoilu, joten tällä kertaa ei tarvinnut mennä saunatiloihin aamupalaa nauttivien ohitse. Käytävän varrella on muutama pöytä ja aina niissäkin pöydissä joku on ollut.

Naisten aamusauna alkaa aamukahdeksalta ja yleensä olen saunassa heti kahdeksan jälkeen ja yksikseni. Tänään menin hieman myöhemmin ja ensimmäiset saunojat olivat jo pukuhuoneessa pois lähdössä. 

Isoon poreammeeseenkin olisi päässyt, oli juuri valutettu täyteen puhdasta vettä. Olisin varmaan antanut mieskullan odottaa kauemmin aamiaiselle pääsyä, jos olisin ollut varma, että pääsen ammeesta pois. Kun jalka ei niin kepoisasti nouse ja reuna on korkea, en ottanut sitä riskiä, että olisin ollut ammeessa vielä silloinkin, kun miesten vuoro alkaa. 

Houkutteli kyllä ajatus aloittaa sunnuntai mukavasti poreissa loikoillen. Ehkä vielä joku kerta sen teen. Käytiin ammeessa silloin, kun meillä oli oma saunavuoro. Taisi olla ensimmäistä kertaa hotellissa yöpyessämme ja silloin en päässyt ilman toisen apua ammeeseen tai sieltä pois.

Pulkat lämpimine taljoineen odottamassa

ulko-ovella lapsia vanhempineen,

ulos talvesta nauttimaan.

Kun menin saunaan myöhemmin, aamupalallekin mentiin vasta noin kymmenen aikoihin. Luulin, että siellä olisi ollut ruuhkaa, mutta eipä ollutkaan vaan huone oli ihan tyhjä. Hetken päästä aamupalalle saapui pariskunta ja vielä toinenkin.

Nyt olisi ollut oiva tilaisuus ottaa valokuvia aamiaishuoneesta, mutta eipä ollut puhelin mukana. Aamupala on riittävän monipuolinen. Tarjoiltavat on aseteltu pieniin astioihin, joten hävikkiä tulee varmasti vähän ja mikään tuote ei ole kauaa odottanut ottajaa. 

~☆~

Paljon tapahtui tämän viikon aikana.

Kohti uutta viikkoa

ja

uusia kujeita.

-Sari-

Kortteja ja taidepäiväkirja

 Viikko sitten torstaina Art journal - kurssilla oli puhetta, josko ajeltaisi Vihtiin ystävämme Outin kahvilaan ystävänpäiväteemaiseen askarteluiltaan. 

Ei vielä silloin tiedetty, että kokoonnutaan

 jo seuraavana tiistaina eli toissapäivänä.

Cafe Neilikan neilikat 🩷🤍🩷

Oli kiva käydä tuulettumassa kotikaupungin rajojen ulkopuolella. Matka taittui nopeasti ja olimme perillä melkein tuntia aiemmin. Hyvin ennätettiin nauttia kupposet kuumaa odotellessa.

Pikku hiljaa pöydän ympärille kerääntyi kahdeksan innokasta askartelijaa ja meillä oli herraseuraakin. 

Oli outoa lähteä matkaan ilman isoa kassillista omia askartelutavaroita. Minulla oli mukana pieni pussukka, jota kutsun askartelun ensiapulaukuksi. Siinä pidän  muun muassa pieniä saksia ja piikkityökalua. Eri kokoisia korttipohjia otin myös kotoa mukaan.

Ehkäpä omien tarvikkeiden puuttuessa

 sain yllättävän monta korttia valmiiksi.

Lisään kortteihin vielä jotain,

kun tiedän kenelle kukin matkaa.

Tiistaina herkuteltiin juustokakulla

ja kinkku-mozzarellapasteijoilla.

~☆~

Tänään oli jälleen Art journal -kurssi-ilta.

Poistin kotona kirjasta sivuja ja jatkoin vielä tänään sivujen liimaamista yhteen ja gessolla päällystämistä.

Vielä muutama sivu jäi liimattavaksi ja sitten kirja onkin valmiina ja voin alkaa taltioimaan luontoelämyksiä.

Kirjassa on kuvia luonnosta ja etsin lehdistä lisää luontoaiheisia kuvia jo valmiiksi.

Tuntuu kutkuttavan mukavalta odottaa sitä hetkeä, kun ensimmäinen päiväkirjan sivu on valmis 🤭

-Sari-

Toiveita

 Repolaisen vauhti vaan kiihtyy. Nyt yhden haasteen sijaan haasteita onkin kuukausittain kaksi ☺️

Tämä toinen liittyy askarteluun, 

muistojen tallentamiseen kuvien kera.

Kivaa!

Olen varmaan yrittänyt tätä jo 15 vuoden ajan. Ehkä nyt on syttynyt se puuttunut kipinä tähän(kin). Ennen vaan yritin epätoivoisesti hangata kahta tikkua yhteen, ja sain vain tikkuja sormiini - tuli ei syttynyt ei sitten millään.

Tammikuun haasteessa on toiveajattelua.

Tässä vaiheessa on jo ajatukset kesän kukkaloistossa ja syksyn satokaudessa, kun pitkän taimikasvatuksen vaativien kasvien siemenet kylvetään.

Eipä toukokuussa tiennyt, että tuolloin ostettu chilin taimi selviäisi kesähelteistä ja kypsyttäisi ensimmäisen sadon vuoden vaihteessa. Tuossa se tammikuun alla roikkuu oksassa vielä mustavalkoisena tulostetussa kuvassa. Chiliä ja vihreitä varsia väritin värikynillä - tadaa, tulikin värikuva 😊 Ehkä laitan tällä kertaa itse chilin siemeniä itämään. 

Otin haasteen vastaan yhdistäen sekä skräppäystä, unelmakarttaa että kierrätystä. 

Mikäpä sopisikaan kuukausihaasteeseen paremmin kuin seinäkalenteri. Jokaiselle kuukaudelle on jo oma tukeva sivunsa, jolle sommitella kuukauden aihe.

Pohjustin paperin valkoisella gessolla, mikä ei peittänyt täysin numeroita ja tekstejä. Gesson kuivuttua lisäsin sapluunaa käyttäen kohopastalla lumihiutaleita. Ja pikkuisen sipaisin myös Solar Pastea antamaan säihkettä lumeen. Näyttääpä tuossa olevan myös muutama stanssattu lumihiutalekin.

Leikkasin vanhoista lehdistä ja mainoksista tekstejä ja kuvia, leikkasin aakkosstansseilla keksilaatikkoa hyödyntäen kirjaimet tuohon appelsiiniosioon. Appelsiinin kuvat on myös kartonkipakkauksista leikattuja. 

Hämärää on edelleen päivästä toiseen. Muutamana päivänä on saatu onneksi nauttia auringon kirkkaudesta. Kyllä kaipaa jo valoa, joka piristäisi. Talvi on vähän yli puolen välin, valoisa aika pitenee vaikka ei se vielä missään tunnu. Onneksi tuo lumi valaisee niin, ettei edes yöllä ole takapihalla synkän mustaa ja pimeää. 

Eiköhän tästä vähitellen piristy. Pitää tankata vitamiinia syömällä sitrushedelmiä ja ottamalla tyrni-inkiväärisnapsit päivittäin. 

Ja tämä askarteluhan piristi aivan älyttömästi. Torstaina olin siellä Art journal -kurssilla ja sitten tämän haasteleiskan tekeminen olivat jo sellainen piristysruiske, että odotan jo seuraavaa kurssi-iltaa ja Repolaisen helmikuun haastetta.

~☆~

Tänään oli ulkona lämmintä jo asteen plussan puolella. On ollut vallan mainio sää viikonlopun ajan ulkoiluun.

Oittaalla sumuista ja jäällä ruuhkaa.

 Mieskulta ehdotti sunnuntailounasta Oittaalla, ja siellähän tänään käytiin. Hiihtäjiä ja muita ulkoilijoita oli paljon ja vähän aikaa piti odottaa, että saatiin paikka pöydän ääreltä. 

Avannossa kävijöitäkin nähtiin.

Näillä ladut kunnossa pidetään.

Ensi viikolla taas pakkasen 

punertamia poskia

-Sari-