Tuttava on irtisanottu. Päässä lyö ihan tyhjää. ”Mitä ihmettä sanon, kun me tavataan?”
Moni välttelee irtisanottua. Ei pahuuttaan tai välinpitämättömyyttään, vaan koska ei tiedä, mitä sanoa ja miten auttaa.
– Irtisanottu ei kaipaa neuvoja tai valmiita ratkaisuja. Hän tarvitsee kuuntelijaa, neuvoo kriisipsykologi Soili Poijula.
Irtisanottu ei kaipaa neuvojasi
Ensimmäisten päivien aikana irtisanotun mieli on usein kaaoksessa. Tapahtunut tuntuu epätodelliselta.
Ajattelu voi hidastua ja muisti pätkiä. Moni kokee voimakasta häpeää, vaikka siihen ei olisi mitään syytä.
Järkyttyneessä tilassa ihminen ei pysty vastaanottamaan neuvoja tai tekemään suunnitelmia tulevasta. Työpaikkailmoitusten selaaminen tai CV:n päivittäminen on liian aikaista.
Mieli suojaa itseään ottamalla tiedon vastaan pala kerrallaan. Se tarvitsee aikaa sopeutua muutokseen ennen kuin aktiivinen ongelmanratkaisu on mahdollista.
Irtisanominen ei ole vain työpaikan menetys, vaan se ravistelee koko identiteettiä ja turvallisuudentunnetta. Ajatukset voivat kiertää kehää: Miten selviän taloudellisesti? Mitä tämä tarkoittaa perheelleni? Olenko epäonnistunut?
Tunteet voivat vaihdella turtumuksesta raivoon. Joku voi itkeä, toinen tuntea vihaa, kolmas lamaantua täysin. Kaikki reaktiot ovat normaaleja.
Näin olet oikeasti avuksi
Tärkeintä on uskaltaa ottaa yhteyttä. Älä välttele irtisanottua.
- Kuuntele
- Anna irtisanotun purkaa tunteitaan
- Pysy rauhallisena, vaikka tunteet olisivat voimakkaita
- Osoita, että välität ja olet läsnä
- Kysy suoraan ”miten voin auttaa?”
- Anna aikaasi, se on arvokkainta mitä voit tarjota
- Tarjoa tukeasi arkisiin asioihin, jos irtisanottu sitä kaipaa
Vältä näitä
- ”Kyllä kaikki järjestyy”
- ”Uusi ovi aukeaa”
- ”Ehkä tämä oli tarkoitettu”
- Omien irtisanomistarinoiden kertomista
- Työpaikkailmoitusten lähettämistä
- Pikaisia neuvoja tai ratkaisuja
Asiantuntija Soili Poijula on kokenut kriisipsykologi ja traumapsykoterapeutti.