Sanapeleistä on tullut maailmanlaajuinen ilmiö. New York Timesin Connections, Helsingin Sanomien Sanalouhos ja Ylen Sanapyramidi ovat esimerkkejä peleistä, jotka houkuttelevat ratkaisemaan kielellisiä pulmia. Mikä näissä peleissä kiehtoo, ja onko niistä hyötyä aivoille?
Nykyihmisen tarkkaavaisuus ryntäilee jatkuvasti suuntaan ja toiseen. Psykologian tohtori ja älykkyystutkija Markus Jokela näkee erityistä arvoa peleissä, jotka pakottavat pysähtymään ja keskittymään.
Nämä kognitiiviset taidot vahvistuvat pelatessa
Markus Jokela on tutkinut älykkyyden eri osa-alueita. Hän tunnistaa sanapeleissä useita kognitiivisia taitoja kehittäviä elementtejä.
Keskeisimmäksi Jokela nostaa työmuistin, sillä pelaajan täytyy pystyä yhdistelemään asioita ja pitämään mielessään useita vaihtoehtoja.
Lisäksi tarvitaan abstraktia päättelyä sanaryhmien tunnistamiseen sekä verbaalista älykkyyttä sanojen ja synonyymien ymmärtämiseen.
– Mukaan tulee myös yleistietämys ja kulttuurinen tietämys, Jokela toteaa. Hän käyttää esimerkkinä Sanapyramidin tehtävää, jossa esiintyivät sanat kuravesi ja silli.
Tehtävää ei voi ratkaista, jollei tunne suomalaista aprillipäivän lorua Aprillia, aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle.
Miksi päivittäinen aivojumppa kannattaa?
Yle Oppimisen kehittämässä Sanapyramidi-pelissä on kaksi tasoa: ensin pelaajan täytyy keksiä säännöt, joilla sanaryhmät kyseisen päivän pelissä muodostuvat, ja vasta sitten voi ratkaista tehtävän. Tämä kehittää erityisesti luovaa ongelmanratkaisua.
– Säännöt eivät ole aina selvät. Tämä erottaa pelin esimerkiksi Tetriksestä, jossa mennään aina samalla periaatteella, Jokela selittää.
Jokela on itse kokeillut noin kymmentä pyramidia, ja ensimmäinen yritys meni ”aivan pieleen”.
Peli eroaa merkittävästi perinteisistä älykkyystesteistä. Siinä missä älykkyystestien säännöt pysyvät samana, Sanapyramidissa ne voivat muuttua tehtävästä toiseen.
– Jos on totuttu tekemään jollain tietyllä tavalla ja sitten huomaa, että säännöt ovatkin muutettavissa, se auttaa näkemään asioita uudella tavalla, Jokela selittää.
Rauhoitu hetkeen kuin buddhalainen munkki
Useille sanapeleille on yhteistä se, että ne eivät kerry varastoon, eikä niitä voi ahmia montaa yhdellä kertaa.
Joka päivä ilmestyy uusi peli, ja sitä voi pelata vain yhden päivän ajan.
Markus Jokelan mielestä tämä on hyvä ajatus. Hän vertaa pelin lyhyttä elinkaarta buddhalaiseen tapaan tehdä mandaloita. Munkit rakentavat värikkäästä hiekasta tuntikaupalla kuvioita, ja kun teokset on valmiita, ne vain lakaistaan pois.
Hetki oli siinä, ja sitten se on ohi.
Palkintona keksimisen ilo, ei pistesaldo
Esimerkiksi Sanapyramidissa ei kerätä pisteitä tai kilpailla. Silti peli tarjoaa omanlaisensa palkinnon.
– Tärkeintä ei ole harjoitusvaikutus sinänsä, vaan se hoksaamisen, kekseliäisyyden ja säännönmukaisuuksien löytämisen ilo, Jokela kiteyttää. Siitä kumpuava onnistumisen kokemus ja uteliaisuus ovat arvokkaita.
Jokela uskoo, että säännöllisen pelaamisen hyödyt näkyvät myös arjessa. Peli laajentaa kognitiivista repertuaaria, eli ajattelutaitojen valikoimaa, ja antaa työkaluja erilaisten ongelmien ratkaisemiseen.
Kun harjoittelee sanapelissä ajattelun kääntämistä uusille urille, tämä taito voi siirtyä myös muihin elämän tilanteisiin.
Entä jos ei saa peliä ratkaistua?
Markus Jokela testasi pyynnöstämme Sanapyramidia. Hän pelasi useina päivinä, eikä onnistunut ratkaisemaan kaikkia pelejä. Epäonnistuminen ei kuitenkaan saanut turhautumaan.
– Siitä tulee sellainen tunne, että kappas vaan, näinkin tämän olisi voinut ajatella, Jokela kuvailee.
Jokela korostaa, ettei sanapelejä pidä ajatella älykkyystestinä. Vaikka korkeampi älykkyys voi auttaa ratkaisemaan tehtäviä tehokkaammin, pelin todellinen arvo on siinä, että se kehittää luovaa ajattelua ja tarjoaa päivittäisen hetken keskittyneelle pohdinnalle.
Älykkyystutkija Markus Jokela kertoo alla olevassa podcastissa, millaiset asiat älykkyyteen vaikuttavat, ja mitä sinäkin voit tehdä älykkyytesi kehittämiseksi tai ylläpitämiseksi.
