Espoo haluaa lisää omistusasuntoja. Uusilla asuinalueilla 45 prosenttia eli lähes puolet asunnoista pitäisi olla kuluttajille myytäviä, kaupunki linjasi Espoo strategiassaan viime syksynä.
Viime vuosikymmenen lopulta alkaen uusille asuinalueille on rakennettu enimmäkseen vuokra-asuntoja, ja nyt Espoo haluaa muuttaa suuntaa.
Omistusasunnon vaihtaminen ei käy yhtä nopeasti kuin vuokra-asunnon, joten omistusasujat asuvat yleensä keskimäärin pidempään samalla alueella, sanoo asuntopäällikkö Anne Savolainen.
– Kun asumisurat ovat pidempiä, naapurit tuntevat toisensa, ja se edistää yhteisöllisyyttä.
Asuntopäällikkö ei halua nimetä alueita, joissa vuokra-asuntovaltaisuuden takia olisi ongelmia.
– Se voi näkyä esimerkiksi alueen koulussa, jossa on suuri osuus vieraskielisiä oppilaita.
Espoon uusien asuinalueiden ympärillä on kuitenkin usein vanhempaa asuntokantaa, mikä tasoittaa vuokra-asuntojen osuutta, Savolainen sanoo.
Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa ei ole aiemmin strategian tasolla säädelty sitä, millaisia asuntoja kaupunkiin rakennetaan.
– Se on ihan uutta. Espooseen on tullut monipuolista rakennuskantaa. Aiemmin ei ole nähty, että se olisi välttämätöntä.
Asuntojen kokoa Espoo ei edelleenkään säätele strategian tasolla.
Tontinluovutuksessa tai kaava-alueen maankäyttösopimuksessa sitä voidaan kuitenkin tarpeen mukaan esittää, Savolainen sanoo.
Pidempään asuneista luontaista kontrollia
Muissakin isoissa kaupungeissa on herätty rakentamisen suitsimiseen niin, että se olisi monipuolisempaa niin asuntojen koon ja huonemäärän kuin omistuspohjan suhteen.
Uusista taloista tai asuinalueista on tullut useilla alueilla yksipuolisia, koska nollakorkojen aikana taloja rakennettiin sijoittajien etu edellä.
Esimerkiksi Tampereella yksiöitä on liikaa.
– Tampere heräsi myöhään siihen, että yksiöitä alkoi tulla aikamoisen hurjasti, ja sitä alettiin säädellä tiukasti, sanoo Kuntaliiton erityisasiantuntija Laura Hassi.
Yksiökeskittymien ongelma on sama kuin vuokravaltaisilla alueilla: asumisurat jäävät lyhyemmiksi.
Väliaikainen asuminen voi johtaa taloyhtiön tai alueen rauhattomuuteen.
– Jos esimerkiksi isossa kerrostalossa on vain pieniä yksiöitä, siellä voi asua paljon nuoria asumisuransa alussa, se on vähän asumisen harjoittelua ja siitä tulee helposti levotonta.
Pidempään samalla alueella tai talossa asuvat ovat kiinnostuneempia ympäristöstään. Heistä tulee myös luontaista kontrollia, Hassi sanoo.
Sääntely vaikuttaa hitaasti
Vantaalla sijoittajavetoinen rakennusbuumi on johtanut esimerkiksi siihen, että Kehäradan varrella sijaitsevan Leinelän asunnot ovat keskimäärin hieman yli 50 neliön kokoisia.
Ylen selvityksen mukaan alueella lähes 80 prosenttia asukkaista asuu vuokralla.
Lue lisää: Ylen kone näyttää, miten kulmillasi asutaan
Vantaa heräsi säätelemään rakennettavien asuntojen kokoa jo kahdeksan vuotta sitten.
Kaupunki rajoittaa pienten asuntojen rakentamista ja vaatii rakennuttajilta myös suurempia asuntoja.
Sääntely on kuitenkin alkanut näkyä asuntotuotannossa vasta vuodesta 2022 alkaen, sanoo Vantaan asumisasioiden päällikkö Elisa Ranta. Häntä haastateltiin Ylen aamussa keskiviikkona 4. helmikuuta.
Taantuman takia rakentaminen on tällä hetkellä vähäistä. Kun markkina muuttuu, myös asuntojakaumassa alkaa näkyä muutos, Ranta arvioi.
Helsingissä pohditaan 75 neliön minimiä
Helsingissä asuntojen koon ja omistuspohjan sääntely on tuttua jo useiden vuosikymmenien ajalta, kertoo yleiskaavapäällikkö Pasi Rajala.
Ideaali on, että joka puolella kaupunkia on monipuolisesti erilaisia asuntoja, erilaisia talotyyppejä ja erilaista omistuspohjaa, Rajala sanoo.
Monipuolinen asuntokanta eri alueilla on tärkeää segregaation ehkäisyssä, hän sanoo.
Helsingissä on jo pitkään vaadittu rakennuttajilta myös perheasuntoja eli vähintään kolmioita.
Tampereen tai Vantaan kaltaista yksiöongelmaa ei Helsingissä ole, mutta täälläkin pohditaan sääntelyn tiukentamista niin, että perheasunnoille säädettäisiin 75 neliön vähimmäiskoko, Rajala sanoo.
– Nyt on kierretty asemakaavamääräystä sillä, että on rakennettu todella pieniä kolmioita ja neliöitä.
Hän pitää hyvänä muiden kaupunkien lähtemistä mukaan asuntorakentamisen sääntelyyn.
Kaupungin tehtävä on huolehtia yleisestä edusta: tehdään turvallista, terveellistä ja viihtyisä ympäristöä ja rakennetaan riittävästi.
Haaste on Rajalan mukaan löytää tasapaino kaupungin sääntelyn ja markkinoiden toiminnan väliltä.
– Sellaista ei pidä säädellä, mitä markkinat hoitavat, mutta sitä, mitä markkinat eivät hoida, pitää säädellä.
Sääntely on tullut jäädäkseen
Kuntaliiton Laura Hassi uskoo, että asuntorakentamisen sääntely suurissa kaupungeissa on tullut jäädäkseen: virheistä on otettu opiksi.
Pääkaupunkiseudun ja Tampereen rakentamista säädellään muun muassa Turussa, Lahdessa, Jyväskylässä, Kuopiossa ja Oulussa, Hassi sanoo.
Vaikka sääntely olisi jossain suhdanteessa turhaa, se on myös viesti rakennusliikkeille, että asuntojen jakaumasta päätetään yhteispelillä, hän arvioi.
Videolla leineläläiset kertovat, miksi he asuvat vuokra-asunnossa.