(Ebook) The Hunt for Nazi Spies: Fighting

Espionage in Vichy France by Simon Kitson ISBN

9780226438931, 9780226438955, 0226438937,
0226438953 download
https://ebooknice.com/product/the-hunt-for-nazi-spies-fighting-
espionage-in-vichy-france-1879588

Explore and download more ebooks at ebooknice.com

We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit ebooknice.com
for more options!.

(Ebook) The hunt for Nazi spies: fighting espionage in Vichy

France by Ebrary, Inc.;Kitson, Simon ISBN 9780226438931,
0226438937

https://ebooknice.com/product/the-hunt-for-nazi-spies-fighting-espionage-
in-vichy-france-11381882

(Ebook) Biota Grow 2C gather 2C cook by Loucas, Jason; Viles,

James ISBN 9781459699816, 9781743365571, 9781925268492,
1459699815, 1743365578, 1925268497

https://ebooknice.com/product/biota-grow-2c-gather-2c-cook-6661374

(Ebook) Matematik 5000+ Kurs 2c Lärobok by Lena Alfredsson, Hans

Heikne, Sanna Bodemyr ISBN 9789127456600, 9127456609

https://ebooknice.com/product/matematik-5000-kurs-2c-larobok-23848312

(Ebook) SAT II Success MATH 1C and 2C 2002 (Peterson's SAT II

Success) by Peterson's ISBN 9780768906677, 0768906679

https://ebooknice.com/product/sat-ii-success-math-1c-and-2c-2002-peterson-
s-sat-ii-success-1722018
(Ebook) Master SAT II Math 1c and 2c 4th ed (Arco Master the SAT
Subject Test: Math Levels 1 & 2) by Arco ISBN 9780768923049,
0768923042

https://ebooknice.com/product/master-sat-ii-math-1c-and-2c-4th-ed-arco-
master-the-sat-subject-test-math-levels-1-2-2326094

(Ebook) Cambridge IGCSE and O Level History Workbook 2C - Depth

Study: the United States, 1919-41 2nd Edition by Benjamin
Harrison ISBN 9781398375147, 9781398375048, 1398375144,
1398375047
https://ebooknice.com/product/cambridge-igcse-and-o-level-history-
workbook-2c-depth-study-the-united-states-1919-41-2nd-edition-53538044

(Ebook) Ireland's Secret War: Dan Bryan, G2 and the Lost Tapes
That Reveal the Hunt for Ireland's Nazi Spies by Marc McMenamin
ISBN 9780717192892, 071719289X

https://ebooknice.com/product/ireland-s-secret-war-dan-bryan-g2-and-the-
lost-tapes-that-reveal-the-hunt-for-ireland-s-nazi-spies-55601096

(Ebook) Ike's Spies: Eisenhower and the Espionage Establishment

by Stephen E. Ambrose ISBN 9780307946607, 0307946606

https://ebooknice.com/product/ike-s-spies-eisenhower-and-the-espionage-
establishment-4586168

(Ebook) The Surgeon and the Shepherd: Two Resistance Heroes in

Vichy France by Meg Ostrum ISBN 0803235739

https://ebooknice.com/product/the-surgeon-and-the-shepherd-two-resistance-
heroes-in-vichy-france-2228140
THE HUNT FOR NAZI SPIES
THE HUNT FOR NA Z I SPIES
Fighting Espionage in Vichy France

SIMON KITSON
Translated by Catherine Tihanyi

The University of Chicago Press

Chicago and London
Simon Kitson is a senior lecturer of French studies at the University of Birmingham.

Catherine Tihanyi is a translator and research associate at Western Washington

University.

The University of Chicago Press, Chicago 60637

The University of Chicago Press, Ltd., London
© 2008 by The University of Chicago
All rights reserved. Published 2008
Printed in the United States of America

17 16 15 14 13 12 11 10 09 08 12345

ISBN-13: 978-0-226-43893-1 (cloth)

ISBN-10: 0-226-43893-7 (cloth)

Originally published as Vichy et la chasse aux espions nazis, © 2005 by Éditions

Autrement.
Published with the support of the National Center for the Book—French Ministry
of Culture.
Ouvrage publié avec le soutien du Centre national du livre—ministère français
chargé de la culture.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Kitson, Simon.
[Vichy et la chasse aux espions nazis. English]
The hunt for Nazi spies : fighting espionage in Vichy France / Simon Kitson ;
Translated by Catherine Tihanyi.
p. cm.
Includes bibliographical references and index.
ISBN-13: 978-0-226-43893-1 (cloth : alk. paper)
ISBN-10: 0-226-43893-7 (cloth : alk. paper) 1. World War, 1939–1945—
Collaborationists—France. 2. World War, 1939–1945—Secret service—France.
3. World War, 1939–1945—Secret service—Germany. 4. Espionage, German—
France—History—20th century. 5. Spies—Germany—History—20th century.
6. France—History—German occupation, 1940–1945. I. Title.
D802.F8K5213 2007
940.54'8644—dc22
2007019790

o The paper used in this publication meets the minimum requirements of the
American National Standard for Information Sciences—Permanence of Paper for
Printed Library Materials, ANSI Z39.48-1992.
 CONTENTS

Preface to the English Language Edition vii

Acknowledgments xi
Glossary and Abbreviations xiii
Chronology of World War II France xvii

Introduction 1
1 Organizing German Espionage 7
2 Becoming a Spy 27
3 The Structures of French Counterespionage 43
4 Secret Service Ambiguities 57
5 Everyday Counterespionage 87
6 The Fate of the Spies 111
7 Understanding Vichy’s Policy 137
Conclusion 157

Notes 165
Bibliography 205
Index 209

[ v ]
 PREFACE TO THE ENGLISH LANGUAGE EDITION

This book is the product of international cooperation. Origi-

nally written in French by a Briton, it was translated into En-
glish by a French woman, and is now published by an American
publisher. Such an international dimension is highly appropri-
ate given the thematic content of the book, which analyzes
Franco-German and, to a much lesser extent, Franco-British
and Franco-American relations.
Many modifications have been made to the French version,
which came out as Vichy et la chasse aux espions Nazis (2005), in
the process of creating this English translation, modifications
inspired by a combination of several factors. Inevitably some
changes occurred because of the difference of writing French
history for an Anglophone public as opposed to writing it for a
French public. Some points needed greater explanation, since
most of the readers of this translation will be outsiders to this
history—I only hope that specialists on Vichy France will be
patient with me where I give explanations aimed at a wider,
nonspecialist public. On the other hand, certain minor details
in the original were judged superfluous in English and so have
been dropped: street names in French towns that might have a
local interest for a French public have generally been left out
here. Given how much research went into the original book, I
had the luxury of having lots of unused material. This put me
[ vii ]
[ viii ] Preface

in a position to bring in new examples for many of the points made. I

seized on this because I wanted the English language version to be fresh
and to offer something new to those who had already read the French.
Other changes were imposed on the text as a response to reactions to the
first version of the book. When the original manuscript came out it was
widely reviewed in both popular and academic publications, and I was
flattered to see how favorable these reviews generally were. There were,
however, one or two remarks in a couple of the reviews that suggested to
me that a few elements of my original argument had been slightly misin-
terpreted, and I wanted to make those points more clearly here.
After the book was published in French, I was contacted by various
people who had read the text. These included former Resisters who
wanted to offer me supplementary material, some of which is included in
this new version. Former members of the secret services or their relatives
also contacted me, generally appalled that I had presented the secret ser-
vices as toeing an essentially pro-Vichy line. Historians can do one of two
things when faced with such criticism: they can ignore it and claim that
those offended are just being oversensitive or they can think carefully
about which critical aspects to incorporate into future work. I chose the
latter path, but this does not mean that I have adopted these criticisms
blindly. I have eliminated a few passages that offended by being clumsily
phrased in the original, and in some places I have changed various nu-
ances where I think the criticisms were founded. I have also added new
passages on the dangers faced by the secret services, since almost as soon
as the original book was published, I regretted that I had not offered more
on that angle. However, I have not changed my overall argumentation. In
fact I have added in new material that I believe reinforces that argument,
including recently released and previously unused material about the sus-
pected involvement of counterespionage chief Paul Paillole in a plot to
help Vichy head of state Marshal Pétain escape from France at the end of
1943. The decision to stick with my original argument is not just stub-
bornness. I did listen to the criticisms from secret service quarters, but I
also looked back over my documentary material, engaged in some sup-
plementary research on particular points, and consulted many other spe-
cialists in the field. All of this confirmed my belief that the original argu-
ment was founded—it had after all been based on a mass of archival
research from various sources.
As I made clear in the original, what is offered here is just one inter-
pretation of that mass of documentation. Others are free to offer alter-
 Preface [ ix ]

native interpretations. Should the secret service community feel ag-

grieved, they are of course at liberty to publish their own version of these
same events. I note that after initially criticizing my interpretation, the se-
cret service veterans’ association now lists my book on their Web site,
without commentary, as one of the references on the subject—I hope this
means that, whatever differences of interpretation we may have, they rec-
ognize that I was not setting out to attack them or to present an account
that was unfavorable to them. As I said in the introduction of the original
text, my intention was always to open up this new area of research for dis-
cussion. I hope other historians will rise to the challenge.

Birmingham, December 2006

 ACKNOWLEDGMENTS

This book owes much to the Institut d’Histoire du Temps Pre-

sent (IHTP) in Paris. During the 2000–2001 academic year, I
worked there as an associate researcher. I will never forget the
welcome the whole IHTP team gave me, and I wish to partic-
ularly thank Henry Rousso, Fabrice Virgili, Danièle Voldman,
and Pieter Lagrou. For their excellent advice on all issues re-
lated to bibliography, Anne-Marie Pathé and Jean Astruc are
to be especially praised. I am also indebted to the Arts and
Humanities Research Board for providing me with financial
support. At the publisher Autrement in Paris, I want to partic-
ularly mention the help of Chloé Pathé, daughter of Anne-
Marie, who negotiated the English translation. At the Univer-
sity of Chicago Press I am very grateful to Robert Devens, who
not only guided me expertly through the publication process
but also gave me good tips when I visited Chicago. I am also
thankful for the expert and friendly guidance provided by
Mara Naselli, Megan Marz, and Elizabeth Branch Dyson. The
initial English translation was done by Catherine Tihanyi.
A huge debt is owed to Sébastien Laurent and to Olivier For-
cade, who went well beyond the call of duty: reading the French
manuscript thoroughly, giving me the benefit of their precious
advice, and defending the published text. They are in the van-
guard of an excellent new group of French scholars working
[ xi ]
[ xii ] Acknowledgments

on related themes. Among the many researchers who helped me at vari-

ous stages, in various ways and to varying degrees, I wish to acknowledge
Martin Alexander, Nick Atkin, Jean-Marc Berlière, Brett Bowles, Luc
Capdevilla, Jackie Clarke, Hanna Diamond, Sarah Fishman, Shannon
Fogg, Robert Frank, Robert Gildea, Jean-Marie Guillon, Cécile Hochard,
Julian Jackson, Colin Jones, Dominique Kalifa, Carole Lécuyer, René Lévy,
Lori Maguire, Robert Mencherini, Denis Peschanski, Becky Pulju, Fran-
çois Rouquet, Nicolas Roussellier, Julian Swann, John F. Sweets, Barbara
Trimbur, Joan Tumblety, Karine Varley, Richard Vinen, and Olivier Wiev-
iorka. Special thanks are owed Talbot Imlay, Martin Thomas, and Peter
Jackson who have been a constant source of encouragement since my be-
ginnings as a historian. For being a first class colleague I should like to ex-
press my gratitude to Martyn Cornick. My fascination with history was
fueled by the expert guidance of Rod Kedward, as well as by my thesis ex-
aminers Clive Emsley and Mark Mazower. I want also to draw attention
to the early influence of Graham Gargett of the University of Ulster,
since I don’t think I’ve ever thanked him enough.
Thanks also to the late Paul Paillole and to Jean Gemähling for the in-
terviews they granted me. Following the French publication of this book,
Colette Bloch generously made me aware of the memoirs of her late hus-
band and reference is made to these in this text.
On a personal level I also want to acknowledge my family: my late
grandmother Lilian Gladys Bishop Roberts; Ann and John Salmon; Debo-
rah and Grant Nicholas; Nicci, Saskia, William, Freya, and Timmy Tedder;
Jem Kitson; Neil Kitson; my late aunt Pam Kitson; and Jennie, Sam, and Si-
mon Borrel. For friendship and influence over the years: Mark, Helen, and
Christopher Ledbury; Mark, Cathou, Jeannne, and Lucie Mehta; Dave and
Fionulla Lester; Andy and Jane Lowe; Jackie Rodger; Suzie Thomas;
Véronique Bouvet; Richard Parker; Arnaud Cristen; Françoise Petit; and
Jacqueline Djian. In Birmingham I should like to send warm thanks to
Francesca Carnevale, Helen Laville, Graeme Murdock, and Deborah Par-
sons. An extra special thank you is owed Kate Brookson-Morris.

This book is dedicated to my goddaughter Jeanne Mehta and my godson

Timmy Tedder.
 GLOSSARY AND ABBREVIATIONS

Abwehr (Defense): German military intelligence service under

the command of Admiral Wilhelm Canaris.
BCC, Bureau de Coordination de Casablanca (Casablanca Coor-
dination Bureau): Vichy French counterespionage service in
Morocco.
BCRA, Bureau Central de Renseignement et d’Action (Central
Bureau for Intelligence and Action): An intelligence gathering
organization working for de Gaulle’s Free French Resistance
movement.
BMA, Bureau(x) des Menées Antinationales (Bureau for Anti-
National Affairs): The name given to the army’s counterespi-
onage bureaus after the 1940 armistice. Its national chief was
Lieutenant Colonel Guy d’Alès. The BMA worked for the
Vichy government gathering information about the spying ac-
tivities of the Germans and the Allies. Under German pressure
it was scrapped in August 1942, but was secretly replaced by
the SSM.
CIG, Centre d’Information Gouvernementale (Governmental In-
formation Center): A bureau created by François Darlan in the
summer of 1941 and directed by General Roux to coordinate
the activities of the special services.
Cinquième Bureau (Fifth Bureau): The French counterespio-
nage services between September 1939 and summer 1940.
[ xiii ]
[ xiv ] Glossary and Abbreviations

After the armistice the Cinquième Bureau was divided up into the BMA
and TR.
Collaborationist: Historians of wartime France generally make a distinction
between the terms “collaborator” and “collaborationist.” Both categories
sought collaboration with Germany but varied in their degree of attach-
ment to the German cause, with the collaborationists being more whole-
hearted. “Collaborationist” is used in this book to mean the radicalized,
pro-Fascist groupings, such as the PPF, that were often based in Paris and
prepared to engage in a full-scale collaboration with Germany. These col-
laborationists were rivals for power with the Vichy government, although
there was some overlap in ideology and even sometimes personnel.
Deuxième Bureau (Second Bureau): Intelligence bureau of the chiefs of staff
of the French armed forces. This term is often mistakenly used to describe
the entire intelligence/counterespionage apparatus, but the Deuxième
Bureau was just one component. It was an essentially office-bound service
whose role was to centralize and analyze intelligence derived from other
sources.
D Measure: French secret service euphemism for the killing of spies without
trial.
Gestapo, Geheime Staatspolizei (Secret State Police): A fearsome German
counterintelligence service that formed one of the bureaus of the Sipo-
SD. The term “Gestapo” is sometimes wrongly used to describe all the se-
cret police formations of the Nazi state.
IS, Intelligence Service: British espionage agency that remained active in
France after the armistice of 1940.
LVF, Légion des Volontaires Français Contre le Bolchevisme (Legion of
French Volunteers against Bolshevism): A collaborationist organization set
up in July 1941 to recruit anti-Communist volunteers to fight alongside
the Germans on the eastern front.
PPF, Parti Populaire Français: Extreme right-wing organization founded in
1936 and led by Jacques Doriot. It provided many recruits for the German
secret services during the Vichy period. It was more extreme in its attach-
ment to collaboration with the Axis than the Vichy government.
Prefect: The most senior administrator of the French state at the local level.
RSHA, Reichssicherheitshauptampt (Supreme Office for the Security of the
Reich): First headed by SS Obergruppenführer Reinhard Heydrich and
then, after his assassination, by SS Obergruppenführer Ernst Kaltenbrun-
ner, the RSHA was an umbrella organization of the various parallel police
agencies established by the Nazi Party.
 Glossary and Abbreviations [ xv ]

SD, Sicherheitsdienst (Security Office): The SS intelligence service attached

to the Sipo, or security police.
Sipo, Sicherheitspolizei (Security Police): A German political police under
the Nazis; the infamous Gestapo was one of its bureaus.
SS, Schutzstaffeln: Initially the black-shirted militia assigned as Hitler’s per-
sonal body guard, the SS expanded into a parallel army organizing elite di-
visions within the armed forces.
SSD, Section de Surveillance et de Documentation (Surveillance and Docu-
mentation Section): The naval counterespionage service established after
the defeat.
SSM, Service de Sécurité Militaire (Military Security Service): The counter-
espionage organization established by Vichy in August 1942 to replace the
BMA. It was entrusted to the command of Commandant Paul Paillole.
The SSM broke off contact with Vichy after the German invasion of
southern France in November 1942.
ST, Surveillance du Territoire (Territorial Surveillance): The counterespion-
age branch of the French police that organized the arrest of Axis and Al-
lied agents. The ST was effectively abolished after the German invasion of
southern France in November 1942.
TR, Travaux Ruraux (Rural Works): A secret Vichy counterespionage net-
work set up from the remnants of the Cinquième Bureau after the 1940
defeat. Its headquarters were located in Marseille (under the code name
“Cambronne”), but it also had regional branches. The service was headed
by Commandant Paul Paillole and worked essentially against the Ger-
mans, although it also collected information on the Allies.
Vichy: The political regime established in France after the armistice of June
1940. It was based in the spa town of Vichy in southern France, which re-
mained unoccupied until November 1942. Vichy’s foreign policy was built
on collaboration with the Germans. In terms of domestic policy it pur-
sued a reactionary program of conservative measures known as the Na-
tional Revolution. This involved a return to traditional, catholic, and ru-
ral values, a rejection of democracy and a cracking down on forces seen
as the “Anti-France”—Jews, Communists, foreigners, left-wingers. Head of
state under Vichy was Marshal Philippe Pétain; Pierre Laval and François
Darlan acted as its premiers.
Wehrmacht: The German armed forces under the Nazis.
 CHRONOLOGY OF WORLD WAR II FRANCE

3 September 1939 Britain and France declare war on

Germany
10 May 1940 Germany launches offensive against
France
16 May 1940 Marshal Pétain is named deputy
prime minister
14 June 1940 The French government flees from
Paris to Bordeaux
17 June 1940 Pétain publicly calls for an armistice
18 June 1940 De Gaulle makes a BBC broadcast
calling for continued Resistance
22 June 1940 Franco-German armistice signed
25 June 1940 Franco-Italian armistice signed
2 July 1940 Pétain’s government moves to Vichy
3 July 1940 The British sink part of the French
fleet at Mers-el-Kébir in Algeria
10 July 1940 The National Assembly grants full
powers to Pétain
2 August 1940 Vichy sentences de Gaulle to death
in absentia
26 August 1940 The French colony of Chad rallies
de Gaulle
[ xvii ]
[ xviii ] Chronology

27 August 1940 Cameroon rallies de Gaulle

28 August 1940 The Congo rallies de Gaulle
23–25 September 1940 Failed Gaullist attack on Vichy-held Dakar
3 October 1940 Vichy issues a Jewish statute, limiting the rights
of Jews
4 October 1940 Law allows for the arrest of foreign Jews
12 October 1940 German failure in Battle of Britain
24 October 1940 Pétain meets Hitler at Montoire, near Tours
30 October 1940 Pétain declares his intention to enter the path of
collaboration
16 November 1940 Germans expel 70,000 Lorrainers from north-
east France
13 December 1940 Pétain sacks Pierre Laval
25 December 1940 Darlan meets with Hitler near Beauvais
29 March 1941 Vichy creates a commission for Jewish affairs
27–28 May 1941 Darlan signs Paris Protocols, designed to re-
inforce collaboration
2 June 1941 Vichy issues a second Jewish statute, further lim-
iting the rights of Jews
22 June 1941 Operation Barbarossa (German invasion of So-
viet Union)
July 1941 Creation of Légion des Volontaires Français
contre le Bolshevisme (LVF)
12 August 1941 Pétain issues a radio broadcast admitting his gov-
ernment’s unpopularity
4 September 1941 LVF leaves to fight Russians on eastern front
16 November 1941 Germans obtain Weygand’s dismissal from
North Africa
1 December 1941 Pétain meets Göring at St-Florentin
7 December 1941 Japanese attack Pearl Harbor
27 March 1942 First deportations of Jews
18 April 1942 Laval is recalled as head of government
22 June 1942 Laval publicly states his wish for a German
victory
August 1942 Vichy organizes round-up of Jews for deporta-
tion in southern zone
 Chronology [ xix ]

8 November 1942 Allies invade French North Africa

11 November 1942 Germans invade previously unoccupied zone of
southern France
27 November 1942 French sabotage the remains of their fleet at
Toulon, and Vichy’s army is abolished
30 January 1943 Vichy creates its black-shirted Milice (militia)
2 February 1943 German capitulation at Stalingrad
16 February 1943 Forced Labor Draft (STO) is introduced
13 November 1943 Pétain temporarily withdraws from his duties
1 January 1944 remodeling of Vichy government to include
more overt Fascists
6 June 1944 Allied landings in Normandy
20 August 1944 Germans oblige Pétain to leave for Germany
25 August 1944 Liberation of Paris
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
seisoo rannalla, sitte paiskatkoon myrsky maahan vanhan kuusen …
kukkani ei enää tarvitse mitään suojaa minulta, miesparalta. Ja
hyvästi nyt."

Ukko painoi takkinsa hihan silmilleen ja jäi hetkeksi seisomaan,

kuului siltä kuin hän olisi nyyhkyttänyt. Olavi tiesi tuskin, mitä hänen
piti sanoa. Muta miehen menettelyyn sisältyi kuitenkin uhrausta,
rakkautta, niin korkeaa ja jaloa, että se aivan varmaan korkeimman
tuomarin edessä pyyhki pois kaiken, mitä hän itse sanoi liaksi ja
synniksi. Sellainen menettely vaati ihailua ja kunnioitusta, mikä
hänet sitte lieneekin tässä suhteessa saanut vaikenemaan.

"Saanko teidän lupauksenne?" kysyi mies vielä kerran.

"Saatte!" vastasi Olavi. "Mutta, rakas ukko, minun ja Kristinan

luona on teillä kuitenkin koti."

"Ei, sanon minä", keskeytti ukko lujasti, vaikka hänen koko

ruumiinsa vapisi. "Ei … ja hyvästi nyt!"

"Hyvästi", vastasi Olavi. "Emmekö sitte enää saa nähdä

toisiamme?"

"En voi vastata teille mitään … yksi asia voi tapahtua…"

"Ja se olisi?"

"Että minun täytyisi puhua pelastaakseni tyttäreni…"

"Ja silloin?"

"Silloin puhun!"
 Samalla pisti ukko viulunsa koteloon, otti kuluneen lakkinsa, ja
lapsenhymy huulilla ja tylsästi katsellen hän jätti huoneen. Mestari
Olavi oli jälleen yksin.

13

HÄÄT.

Seuraavana päivänä lähti Olavi rouva Kristina Gyllenstjernan luo.

Hän tapasi tämän surullisempana kuin oli odottanut, ja rouva selitti
hänelle, että mikäli hän ymmärsi neitsyttä, oli tämä kuolemansairas.
Hän oli lähettänyt noutamaan nuorta mestari Johannesta, ainoaa,
joka osasi sairaita parantaa, ja hän odotti tätä joka hetki.

"Ette ole siis voinut puhua hänen kanssaan siitä, mikä on tämän
kurjuuden saanut aikaan?"

"En", vastasi rouva Kristina. "Hän on maannut yhtä mittaa

horroksissa … näyttää kuitenkin kuin hän olisi näkevinään teidät ja
puhuttelisi teitä. Kuinka se päättyy, tietää Herra yksin."

Olavi kesti tämän tiedon miehekkäällä maltilla, ja katse täynnänsä

alistuvaisuutta kohtasi hän Kristina-rouvan katseen, joka itsekin tunsi
sen johdosta tyyntyvänsä ja ikäänkuin kohoavansa maallisten
surujen ja taistelujen yläpuolelle. Kukaan ei voinutkaan paremmin
kuin hän käsittää ja pitää arvossa tätä sielunlujuutta, — hän joka
juuri rohkeudellaan ja mielenlujuudellaan on saavuttanut
ensimmäisen sijan kaikkien aikojen ruotsalaisten naisten joukossa.
Olavin suru oli tosin suuri, kun oli heti menettämäisillään, mitä
hänelle oli palautettu ikäänkuin haudasta, mutta kun hän ajatteli sitä
hautaa, joka nyt uhkasi hänen elämänsä onnea, ja vertasi sitä siihen,
joka Herran avulla oli voitettu, niin vuoti hänelle jo siitäkin voimaa ja
riemua. Kuolema, joka täällä uhkasi, oli kuitenkin Jumalan lähettämä
eikä riistänyt häneltä uskoa inhimilliseen puhtauteen ja hyvään
tahtoon. Hänen häitänsä ei ehkäisty, ne vain lykättiin tuonnemmaksi.
Kristina oli kuitenkin hänen ja odotti häntä, missä Herra sitte
tahtoikaan heidät yhdistää, joko tässä maailmassa tai toisessa.

Mestari Johannes saapui. Hän pudisti päätänsä tutkittuaan sairaan

ja antoi vähän toivoa. Hänen mentyään kääntyi rouva Kristina
Olaviin.

"Mitä ihmishoito tässä voi saada aikaan, mestari Olavi, se kyllä

tehdään", sanoi hän.

"Olette kuitenkin vieras hänelle, jalo rouva", vastasi Olavi.

"Älkää sanoko niin, mestari Olavi, mielestäni hädän hetkenä

samoin kuin kuolemankin olemme kaikki yhtäläisiä. Eikä hän olekaan
minulle vieras, olen luvannut hänelle suojelustani ja sen on hän
saava, ja jos Herra lahjottaa hänet jälleen elämälle ja teille, niin
tahdon olla hänelle äidin sijaisena hänen hääpäivänään."

Olavi lähti. Portilla oli hän näkevinään vilahduksen miehestä, joka

kävi hänen luonansa edellisenä päivänä, ja hän kiiruhti askeliaan
tavottaakseen hänet. Mutta olento pyörähti syrjään lähimmässä
kadunkulmassa, ja kun Olavi ehti sinne, näki hän vain ryysyisen takin
liepeen katoavan vanhan talon ovesta.

Sitte kului päivä päivän perästä, ja Kristinan sairaus paheni

pahenemistaan. Kuningas palasi Upsalasta valtioneuvoston keralla,
joiden joukossa oli kanslerikin, ja mestari Olavin aika joutui sen
johdosta sangen täpärälle, sillä kuningas ja kansleri turvautuivat
häneen kaikissa tärkeämmissä kysymyksissä. Tärkein kaikista oli
yksi, jonka teräväsilmäinen kansleri oli jo aikoja nähnyt edeltäpäin,
nimittäin kysymys raamatun ruotsalaisen käännöksen
toimittamisesta. Kansleri oli jo kauvan kääntänyt Uutta Testamenttia,
mutta nyt otti hän Olavin apulaisekseen.

"Teidän uuden opin puolustuksenne Upsalassa, mestari Olavi",

sanoi hän, "oli muurinsärkijä, joka osotti, kuinka rappeutunut vanha
rakennus on, ja tiedän, että ylhäisin vastustajamme, Linköpingin
piispa Hannu, on mitä syvimmästi suutuksissaan archielectukseen,
kun tämä salli tämän taistelun tapahtua. Sillä pelkkä taistelukin oli jo
voitto meille … se vei jo ratkaistun asian uuden tutkimuksen alalle…
Raamattu tässä, se vallottaa vanhan linnotuksen myrskynpuuskana!
Tiedän, että hänen armonsa kuningas aikoo kehottaa piispoja
ottamaan käsille tämän raamatunkäännöksen, ja todennäköisesti ei
archielectus uskalla kieltäytyä, mutta siihenpä luulenkin sen
pysäytyvän… Meidän täytyy olla valmiit siihen, mitä vanha kirkko ei
koskaan tule viemään perille, mutta mitä se ei voi vastustaakaan,
kun se itsekin on täyttänyt kuninkaan tahdon tässä suhteessa ja
ottanut ensi askelen."

Ja Olavi ryhtyi työhön vakavasti ja tavallisella tarmollaan. Hän

jakoi aikansa virkatehtäväinsä, saarnaajantoimensa ja tämän
käännöstyön välillä jättäen surulleen niin lyhyitä hetkiä kuin
mahdollista. Mutta kohta kun ilmaantui hetkinen työn lomassa, otti
hänen sisäinen levottomuutensa oikeutensa. Hän eli alituisessa
sielunjännityksessä, joka ennemmin tai myöhemmin heikontaisi
hänen voimiaan.
 Joka päivä kävi hän rouva Kristinan talossa, mutta jokaisella
sellaisella matkalla pikemmin lisääntyi kuin väheni hänen sydämensä
tuska. Jonkun kerran näki hän repaleisen takin vilahtavan ohitse,
mutta sen omistaja ei koskaan pysähtynyt, koskaan ei hän päässyt
puheihin vanhuksen kanssa, jota hän kuitenkin halusi, sillä he
tarvitsivat toisiaan.

Kuningas vietti sisarensa häät komeudella ja uhkeudella

Tukholman linnassa ja läänitti langolleen Viipurin, Savonlinnan ja
Porvoon läänit Suomessa. Useita ylhäisiä herroja oli silloin koolla
Tukholmassa, ja siellä nostettiin myös kysymys Taalainmaahan
livistäneistä pappisvaltiaista, jotka eivät kuitenkaan olleet siellä
saaneet niin paljo kannatusta, että olisivat uskaltaneet nousta
avoimeen taisteluun kuningas Kustaata vastaan, vaikkakin he jättivät
jälkeensä siemenen, joka sittemmin kasvoi kapinaksi. Mieliala oli
kuitenkin edelleen pingotettu, pohjalla kuohui, tuli kiilui tuhkan alla,
ja siinä oli kylliksi huolten aihetta kuningas Kustaalle. Mutta
tammikuun lopulla 1525 lähti hän taasen Upsalaan.

Sunnuntaina tammikuun 15 päivänä tai sunnuntaina

kahdennenkymmenennen joulupäivän jälkeen olivat häät linnassa, ja
tämän päivän vietti Olavi, palattuaan jumalanpalveluksesta kirkossa,
rouva Kristinan luona. Tämä päivä olisi mestari Johanneksen
lausunnon mukaan ratkaiseva Kristinan sairaudelle, hän joko kuolisi
tai toipuisi. Rouva Kristina oli linnassa, ja lääkärin mentyä olivat
ainoastaan Olavi ja vanha uskottu palvelijatar sairashuoneessa.

Kaikki oli hiljaista. Kuului vain sairaan epätasainen hengitys. Olavi

istui ristissä käsin ja silmät jäykästi kiintyneinä kalmankalpeihin,
mutta vielä kauneihin kasvoihin, jotka eivät kai koskaan enää
hymyilisi häntä kohden. Hän muisteli lyhyttä lemmentarinaansa, joka
oli siinä kohden erilainen muista, että se päättyi samana hetkenä
kuin alkoikin tai tulisi jatkumaan jossakin paremmassa maassa,
jonne Olavi veisi sen mukanaan. Ja kyynel kyynelen jälkeen vierähti
voimakkaan miehen silmistä hänen istuessaan katsellen kalpeata
morsiantaan.

Ovien jyske, niitä kiihkeästi availlessa ja sulkiessa, ynnä vieras

ääni, joka käskevästi puhutteli jotakin rouva Kristinan palvelijaa,
kuului ulommasta huoneesta. Vanha nainen vilkaisi Olaviin ja
tepsutteli ulos ottamaan selkoa, kuka vieras oli ja mitä hän tahtoi.
Mentyään sulki hän varovasti sairashuoneen oven.

Olavi tuskin huomasi, että hänet jätettiin yksin. Hän katsoi

päätänsä kääntämättä sairaaseen. Vuoteen päänalusen ympärille oli
pystytetty suojustin, jonka takana paloi lamppu. Vanhus oli pystyyn
noustessaan huomaamatta tullut koskettaneeksi tätä suojustinta,
niin että syntyi aivan pieni rako siihen, missä suojustimen molempia
puolikkaita saranat liittivät yhteen, ja tästä raosta virtasi valon säde
sairaan kasvoille ja levitti niille omituisen hohteen, joka heijastui
takaisin päänalusen viereisellä jakkaralla olevasta hopeakannusta.

Tästä valonhohteesta näki Olavi Kristinan silmien suuntautuvan

itseensä, ja hän uskalsi tuskin hengittää. Veri syöksähti sydämeen.
Tämä katse oli kuin ilmestys.

Mutta katsetta seurasi hymy, raukea ja heikko, mutta kuitenkin

hymy, ja hymyä seurasivat sanat.

"Olavi, sinäkö se olet?" kuiskasi Kristina niin tyynesti ja

rauhallisesti kuin olisi kuiskannut toiselta puolen hautaa.
 Olavi lankesi polvilleen hänen vuoteensa viereen ja nojasi
tunteidensa valtaamana päänsä vuoteen reunaan. Kysymys uudistui,
ja silloin välähti Olavin mielessä salaman tapainen aavistus, että se
oli palaavan elämän viesti. Sairas kohotti katseensa. Hymy oli jälellä
kalpeilla huulilla ja pilkisteli ihanista silmistä.

"Kristina", kuiskasi hän hiljaa vastaan, "palaatko taasen luokseni?"

Samassa avautui ovi ja mestari Johannes astui sisään. Hymy leikki

hänenkin huulillaan, kun hän näki sairaan tyynen, kuumeettoman
katseen.

"Nyt voitte toivoa, mestari Olavi", sanoi hän. "Mutta nyt tarvitaan
myös enemmän varovaisuutta kuin koskaan."

Hän antoi sen jälkeen muutamia määräyksiä, jollaikaa vanha

palvelijatar palasi. Hän kuunteli elävällä tarkkaavaisuudella, mitä
mestari Johannes sanoi, ja vuodatti ilokyyneleitä nähdessään, minkä
käänteen sairaus oli tehnyt. Sillä hän oli sydämestään kiintynyt
tyttöparkaan, jonka hän oli saanut hoitoonsa.

Mestari Johannes otti Olavin mukaansa lähtiessään, sillä hänen

luullakseen oli vaarallista häiritä palaavaa henkeä, ja helpostihan
saattoi Olavin ja Kristinan välillä tulla lausutuksi sanoja, jotka
häiritsisivät sitä lepoa ja rauhaa, mitkä nyt ennen kaikkea olivat
hänelle välttämättömät.

Ulommassa huoneessa tapasivat he vanhan uskotun palvelijan,

joka oli eräänlainen hovimestari. Hän näytti äärimmilleen
huolestuneelta ja kulki kiivaasti edestakaisin salissa. Olavi ja mestari
Johannes katsoivat kummastuneena häneen.
 "Onko tapahtunut jotakin, mikä on teitä niin kiihdyttänyt?" kysyi
edellinen.

"On", vastasi hovimestari, "pelkään että siitä sukeutuu ankara

rajuilma… Tänne tuli muuan vanha mies, aivan hetkistä ennen teidän
tuloanne, mestari Johannes, ja kysyi, oliko Kristina Pietarintytär
tässä talossa. Vastasin, että kyllä hän oli, mutta hän oli sairas ja
makasi kuolemaisillaan. Se ei merkinnyt mitään, arveli hän, hän oli
tämän lähin sukulainen ja holhooja ja täytyi hänen tavata neitsyttä,
vaikkapa tämä olisi aivan viimeisillään. Olin antamaisillani perään,
mutta silloin tuli Gunilla äiti parhaaseen aikaan ja sanoi jyrkästi, ettei
kukaan saanut tulla sairaan luo, sen oli kieltänyt sekä rouva Kristina
että mestari Johannes, sanoi hän… Minun täytyi väkivallalla viedä
ulos vanha mies", lisäsi hovimestari, "ja se huolestuttaa minua, sillä
hän vetosi piispa Hannuun ja pyhään kirkkoon ja sanoi, että neitsyt
oli nunna ja että ikuinen kirous kohtaisi minut ja jalon rouvani, rouva
Kristinan, jos uskaltaisin… Mutta minä uskalsin… Se tapahtui teidän
käskystänne, mestari Olavi!"

"Hyvä, vanhus!" vastasi Olavi ja tarttui hovimestarin käteen. "Se

kirous on kyllä oleva helppo kantaa, jättäkää se minun huolekseni."

"Ja muistakaa", lisäsi mestari Johannes, "ettei kukaan vieras, ken

tahansa lieneekin, saa ilman minun suostumustani päästä sairaan
luo…"

"Hän elää siis?" kysyi vanha palvelija.

"Hän elää!" vastasi mestari Johannes. "Ja Jumalan avulla on hän

tuleva terveeksi jälleen, jollei häjy vihollinen pääse väliin."
 "Luottakaa minuun, voitte huoletta sen tehdä", vakuutti
hovimestari.

Olavi ja mestari Johannes lähtivät. Ja siitä päivästä virtaili

ikäänkuin uusi elämä Olavin lävitse. Päivä päivältä säteili hänen
silmänsä kirkkaammin, ja raittiimpi puna virkosi hänen poskilleen.
Mutta se ei ollut myrskyistä, rajua iloa, vaan sitä hiljaista riemua,
joka leviää sieluun, kun ihminen tietää, että niin hyvä kuin pahakin
tulee Jumalalta. Mutta sen valon rinnalle, jonka toivo Kristinan
parantumisesta levitti hänen elämäänsä, kohosi synkkä varjo, —
mies, joka oli näyttäytynyt rouva Kristinan luona, ja joka ei voinut
olla kukaan muu kuin Gert Bryningh. Häntä ajatellessaan näki Olavi
mielikuvituksessaan tuhansia vaaroja, ja niiden arveluttavuus kasvoi,
mitä enemmän hän muisteli sitä kylmäveristä julkeutta, jolla tämä
mies saattoi ryhtyä ja ehdottomasti ryhtyisi toimiin päämääränsä
saavuttaakseen.

Sillä välin tuli Kristina päivä päivältä yhä paremmaksi, ja uhkaava

pilvi, joka väikkyi hänen ylitsensä hänen sukulaisensa muodossa,
näytti väistyneen. Häntä ei näkynyt eikä kuulunut sen jälkeen, kun
hänet oli niin tylysti käsketty poistumaan ensi päivänä. Tämä ei
kuitenkaan estänyt häntä milloin tahansa sukeltamasta esiin, kentiesi
juuri silloin kun häntä vähimmin odotettiin. Ei ollut mikään varmaa,
ennenkuin Olavi oli vienyt Kristinan kotiinsa vaimonaan. Niin pian
kuin sairas siksi toipui, että Olavi saattoi puhua hänelle tästä, teki
hän sen, ja varmuus tässä suhteessa näytti melkein jouduttavan
hänen täydellistä parantumistaan. Olavi ja hän puhuivat yhdessä
rouva Kristinalle tästä tärkeästä asiasta, ja hän suostui heidän
toivomukseensa, yhtyen heidän mielipiteeseensä siinä, että tämä oli
ainoa tapa suojella Kristinaa kaikelta vaaralta. Ja hääpäiväksi
määrättiin septuagesima, sunnuntai, joka tänä vuonna sattui
helmikuun 12 päivän kohdalle.

Rouva Kristina kyllä antoi ikäänkuin muistutuksena sen neuvon,

että mestari Olavin oli ensin kysyttävä kuninkaalta, mutta hän hylkäsi
tämän neuvon sellaisella lujuudella ja varmuudella, joka suuressa
määrin herätti rouva Kristinan kummastusta ja ihailua.

"Kuinka, olisiko minun kysyttävä kuninkaan neuvoa asiassa", sanoi

hän, "jossa Jumala itse on kerta kaikkiaan ilmottanut
järkähtämättömän tahtonsa?"

"Ajan olosuhteiden tähden", arveli rouva Kristina.

"Ei", vastasi Olavi. "Siinä pidämme lujasti päätöksestämme,

Kristina ja minä … kun me täytämme Jumalan käskyn, olemme
hänen suojeluksessaan, mikä voikaan silloin olla meille turmioksi?"

Silleen se jäi, ja tärkeä päivä koitti. Häät olivat valmistetut mestari

Olavin kotiin, ja vanha äiti Kristina käveli niin päättäväisesti sinne
tänne, iloisena ja levotonna samalla kertaa, sillä hän ei sentään
voinut koskaan oikein hyväksyä tätä avioliittoa. Rouva Kristina
Gyllenstjerna ja mestari Johannes ynnä Tukholman pormestarit ja
pari ylhäisimpiä raatimiehiä, samoin kuin puhelias hansikkaantekijä,
joka asui talossa, olivat kutsutut vieraiksi. Mestari Olavin ystävän,
Suurkirkon kirkkoherran, herra Mikaelin piti toimittaa vihkiminen.

Äidinsydän pamppaili sentään ylpeydestä, kun vaimo Kristina näki

Ruotsin viimeisen valtionhoitajan lesken astuvan hänen kotinsa
kynnyksen ylitse. Hän niiasi syvään ja rohkeni tuskin kohottaa
katsettaan jaloon rouvaan, joka hymyili niin ystävällisesti ja taputti
häntä olalle. Tultuaan morsiamen luo sulki rouva Kristina hänet
syliinsä ja suuteli häntä.

"Jumala siunatkoon sinua, lapsi", sanoi hän. "Ja tule niin

onnelliseksi kuin hyvä sydämesi ansaitsee."

Sitte tarttui hän hänen käteensä ja vei hänet suurempaan

huoneeseen, jossa sulhanen odotti. Tämä oli ensimäinen ulkoa
tullessa, ja sen molemmin puolin olivat Olavin ja hänen äitinsä
yksityiset huoneet. Siinä oli kapeaan kujaan päin kaksi ikkunaa ja
vastapäätä niitä oli ovi.

Nyt vei rouva Kristina morsiamen perälle, nyt yhtyi heihin Olavi, ja
kirkkoherra alotti juhlallisen toimituksen. Huoneessa oli niin hiljaista,
että saattoi kuulla oman sydämensä sykinnän. Tämä olikin paljo
merkitsevä hetki, eikä kukaan voinut olla ajattelematta tämän
tapahtuman rohkeutta ja vaarallisuutta. Sellainen on tavan ja
ennakkoluulojen voima, että parhaimmatkin ihmiset arastelevat
ratkaisun hetkenä, vaikkakin he täysin tunnustavat oikeaksi sen,
mikä on tekeillä.

Silloin, juuri kun pyhät vahvistussanat piti lausua ja sormukset

vaihtaa, kuultiin askeleita portaissa, ovi temmattiin auki jymyllä, ja
pitkä, laiha olento, jolla oli harmaa tukka ja hurjat, uskonkiihkoiset
silmät, astui sisään, kintereillään muuan harmaaveli ja muuan
dominikaanimunkki, joka viimeksimainittu pian tunnettiin priori
Robertiksi Vesteråsista.

Kaikkien silmät kiintyivät tulijoihin. Rouva Kristinan posket

kalpenivat, kun hän vanhan miehen tunsi Gert Bryninghiksi, ja
muutkin, vaikkeivät tunteneet miestä, aavistivat jotakin häiritsevää
tulevan tapahtumaan. Morsian ja sulhanen kääntyivät katsomaan,
mutta Olavi viittasi kirkkoherralle, että tämä suorittaisi toimituksen
loppuun.

"Kuninkaan ja kirkon nimessä, lopettakaa tämä rikoksellinen

ilveily!" huudahti Gert Bryningh, ja kun kirkkoherra ei näyttänyt
tahtovan kuulla häntä, tempasi hän esille kaksi paperia, joita hän piti
koholla päänsä yllä.

"Täällä on kuninkaan kirje", sanoi hän. "Tulen suoraa päätä

Upsalasta. Täällä on myös neitsyt Kristinan lupaus, että hän
vapaasta tahdostaan tulee Vadstenan luostariin. Kysyn sinulta
kirkkoherra Mikael, onko sinulla rohkeutta suorittaa vihkiminen
loppuun?"

Kirkkoherra katsoi hämillään morsiuspariin, rouva Kristinaan ja

muihin häävieraihin. Morsian oli valkoinen kuin lilja ja vavisten
painautui hän Olaviin kiinni, kätkien kasvonsa hänen rintaansa
vasten. Olavi kääntyi ympäri rauhanhäiritsijää kohden.

"Puhutte kuninkaan kirjeestä, missä teillä on se?" kysyi hän

tyyneydellä, joka tarttui kaikkiin läsnäolijoihin.

"Täällä, täällä", vastasi Gert. "Tässä on kuninkaan kirje ja käsky,

että teidän on lykättävä häänne siksi, kunnes hän saa tutkia asian …
ja tässä on neitsyen lupaus … sitä ei voi ottaa takaisin, sitä ei voi
peruuttaa … se on kirjotettu, kuten näette ja todistettu, ja te rouva
Kristina ette suinkaan voine kieltää omaa käsialaanne… Kaikki
vastarinta on turhaa, minulla on kuninkaan väkeä mukanani, ja
jollette tahdo hyvällä, niin on se tapahtuva voimalla!"

Olavin silmissä leimahti kuluttava tuli, ja hän koetti ponnistaen

kaikki voimansa hillitä sen myrskyn, joka alkoi raivota hänen
sisällään. Siihen vaadittiin sellainen voima, jota hänellä ei tällä
hetkellä näyttänyt olevan vallassaan, ja kenties olisi hetkellinen
puuska saattanut hänet pois suunniltaan, jollei rouva Kristina olisi
ehättänyt hänen edelleen.

"Unhotatte, Gert Bryningh", sanoi hän ominaisella maltillaan ja

ryhdillään, "unhotatte, että niistä, jotka ovat todistaneet tämän
kirjoituksen, johon viittaatte, yksi on ilmeinen kavaltaja ja toinen
salainen, jota häntäkin voidaan syyttää minä hetkenä tahansa."

"Kuka voi, ankara rouva?" kysäsi Gert pirullisesti hymyillen..

"Minä!" vastasi morsian ja astui askelen eteenpäin Olavin rinnalta.

Rouva Kristinan sydämystynyt huomautus oli herättänyt

Kristinassa rohkeutta. Hän tunsi itsensä vahvaksi, hän voi avoimin
silmin käydä sitä vaaraa vastaan, joka nyt uhkasi temmata hänet
Olavin rinnalta.

"Kutsukaa väkenne", sanoi hän, "ja he vievät teidät kuninkaan

vankina linnaan! Minä syytän teitä kaikkien täällä läsnä olevain
edessä kurjaksi kavaltajaksi, joka on vehkeillyt kuningas Kustaata ja
Ruotsin valtakuntaa vastaan yhdessä hänen pahimpain vihollistensa
kanssa."

"Älä puhu typeryyksiäsi tyttö", keskeytti hänet Gert kylmäverisesti.

"Niitä ei voida todistaa, ja jonkun kuuntelevan, alaikäisen tytön
ilmiannosta ei Ruotsin laki tuomitse vanhaa kunniallisessa
palveluksessaan harmaantunutta miestä. Ja nyt on minun
kärsivällisyyteni lopussa … kummanko valitsette, mestari Olavi,
tahdotteko luovuttaa minulle Kristuksen morsiamen, jonka julkeasti
tahdotte tehdä omaksenne … tai onko minun käytettävä sitä valtaa,
jonka kuninkaan kirje jättää käsiini?"

Hän piteli jälleen kädessään koholla kuninkaan kirjettä. Mutta

kenenkään huomaamatta oli muuan repaleinen ukko pujahtanut
ovesta sisälle ja kuullut vaihdetut sanat. Juuri Gertin nyt ojennettua
kätensä, hypähti ukko luo, ja ennenkuin kenenkään päähänkään oli
pälkähtänyt estää sitä, oli hän temmannut kuninkaan kirjeen Gertin
kädestä ja heittänyt sen tuleen, joka liekehti takassa. Gert ryntäsi
jälkeen, mutta liian myöhään, ja mieletön ukko tempasi tulikekäleen,
jonka hän uhkasi linkota päähän ensimäiselle, joka uskalsi tavottaa
kädellään palavaa kuninkaan kirjettä.

Gert pysähtyi vihasta vaahdoten, ja harmaaveli, joka tahtoi auttaa

häntä, pelästyi hänkin kuin olisi nähnyt jonkun kummituksen.

"Kirjotettu lupaus olisi saanut mennä samaa tietä", sanoi

pelkäämätön ukko kääntyen Gertiin, nähtyään liekkien täydellisesti
hävittävän kuninkaan kirjeen. "Mutta luullakseni siitä ei ole suurta
vahinkoa, vaikkapa se jää teidän käsiinnekin, ja sentähden voitte sen
kyllä pitää muistona tästä päivästä ja Kristina Pietarintyttärestä."

"Kutsukaa sisään kuninkaan miehet, veli", sanoi Gert kääntyen

munkkiin.

"Tehkää se, harmaaveli … tehkää se, mutta sitä ennen voitte

kuulla parisen sanaa, jotka minulla vielä on sanottavana. Mitä haette
täältä?… Voitteko täydellä todella uskotella kenellekään, että
neitsyen itsensä tähden ja hänen sielunsa parhaaksi tahdotte teljetä
hänet luostariin, tähän kaiken hyvän ja kunnollisen valkoiseksi
sivuttuun hautaan? Ainakaan ette voi sitä uskotella minulle, sillä
tässä asiassa olen katsonut kauvemmaksi kuin luulettekaan… Ei,
Ingevald Torstinpojan rahoja te tavottelette täältä ja ne voitte kyllä
saadakin, kun se kerran on neitsyen vapauden hinta…"

"Ingevald Torstinpojan rahoja!" mutisivat Gert ja harmaamunkki,

lisäten: "Mitä tarkotatte Ingevald Torstinpojan rahoilla, kuinka teillä
on niistä tietoa?"

"Koska olen karkotettu Pietari Peluri!"

"Pietari Peluri?" kysäsi Gert silmät selällään.

"Sanani voi todistaa se ainoa, joka tietää nuoruuteni vaiheet …

nuoruuden ystäväni, pormestari täällä, jonka puoleen voitte kääntyä,
Gert Bryningh, ja tekin, harmaaveli. Holhoojavaltanne, Gert, on siis
lopussa ja tyttäreni suuri perintö kuuluu teille ja Vadstenan
luostarille."

Kalpeana ja vavisten kääntyi hän sitte morsiuspariin ja katsoi

hetken aikaa Kristinaan, joka hämillään ja kummissaan silmäili
ympärilleen, isään, Olaviin ja tämän vanhaan äitiin.

Mutta Pietari meni luo ja ojensi käsivartensa Kristinaa kohden, ja

rakkaus säteili päivänlämminnä itsepäisten kyynelten välitse, jotka
vierivät hänen poskiaan ja partaansa pitkin.

"Tällaiselta näyttää onneton isäsi, lapsi", sanoi hän… "Ei, ei, älä
tule lähelle, minulla ei ole mitään tekemistä kanssasi voituani
kurjuudessani valmistaa sinun onnesi… Ja sinä tulet onnelliseksi,
tunnen sen, tiedän sen, sillä tunnen mestari Olavin paremmin kuin
hän tietääkään. Rakas, rakastettu lapsi, sinä, joka pitkät vuodet olet
ollut minun lohdutukseni, iloni, onneni, vaikka olen sinua nähnyt ja
seurannut loitolta vain … kuluneen elämäni synkkien varjojen
keskellä ei minulla ole mitään, johon voin nojautua tullessani
tuomiolle tuonne ylhäälle, ei mitään muuta kuin rakkauteni sinuun.
En kuitenkaan tiedä, tulenko minä miesparka sinne koskaan, mutta
olen tunteva itseni onnelliseksi, kun näen sinut valittujen joukossa
Abrahamin helmassa… Ja jos hän siellä ylhäällä tahtoo kuulla minua,
hän, joka sydämet ja munaskuut tutkii, niin on hän kyllä suojaava
isällisellä kädellään onnettoman Pietari Pelurin tytärtä!"

Kristina suli kyyneliin ukon puhuessa ja lankesi hänen kaulaansa,

ja Olavi hymyili lempeästi isän ja tyttären kohtaukselle. Mutta Pietari
oli tuskin tuntenut tyttärensä syleilyn, tuskin nähnyt hänen
kyyneltyneet silmänsä, ennenkuin hänet valtasi vavistus ja pelko,
ikäänkuin hän olisi tehnyt pyhyyden häväistyksen.

"Rakas, rakas lapsi", sanoi hän sammaltaen ja voiden tuskin hillitä

itseään, "tunnen taivaan sydämessäni ja kuitenkin tiedän, ettei
minulla ole siellä kotia. Ei, sinä et saa levätä isäsi rinnalla, lapsi …
sinä et saa, kuulitko … ah, sukulainen, sukulainen, miksi teit minulle
tämän, miksi tuomitsit minut maanpakoon kodistani, miksi panit
hirveän salvan minun ja omaisteni välille! Minä rakastin säveliä, lapsi,
viulu oli minulle rakas pienestä pitäen, elin elämääni yksikseni, ja
sävelten, jotka houkuttelin ilmoille, katsoin kuuluvan kaikille, kuka
tahansa niitä ymmärsi ja voi niistä nauttia… Niin tulin huonoon
seuraan, niin tuli rakkaus naiseen, halveksittuun, hyljittyyn,
karkotettuun olentoon, joka kuitenkin hurmaantui soitostani ja
kykeni uhraamaan itsensä kurjuudessaan sen puolesta, mitä katsoi
todeksi ja hyväksi. Tämä rakkaus karkotti minut sukulaispiiristäni …
olin yksin, aivan yksin elämässä sinun ja veljesi äidin kanssa Kristina.
Kävin sukulaiseni, rikkaan Ingevald Torstinpojan luona kerran
toisensa jälkeen ja pyysin ja rukoilin häntä peruuttamaan ankaran
tuomionsa, mutta se oli turhaa, ja aina näin erään harmaaveljen
hänen rinnallaan synkkänä, äänetönnä ja tylynä, mutta niin
kiinnijuotettuna sukulaiseeni kuin rautakanki hänen ovensa takana…
Eikö se ole totta, harmaaveli, astukaa esiin ja katsokaa minua
kasvoihin ja sanokaa, eikö se ole totta!"

Harmaaveli seisoi kalpeana ja juhlallisena Gert Bryninghin rinnalla.

Heidän silmänsä paloivat kuten tuliset hiilet, mutta he eivät kyenneet
keskeyttämään vanhusta, jonka nouseminen kuolleista oli pannut
heidät aivan ymmälle. Pietari ei näyttänyt aikovankaan odottaa
munkin vastausta. Hän jatkoi:

"Rikas Ingevald tunsi vihdoin, että hänen oli jätettävä rikkautensa

… kun olin hänen luonaan viime kerran, sanoi hän minulle tehneensä
testamenttinsa. Monta vihaista sanaa oli vaihdettu hänen ja teidän
välillänne, harmaaveli, ja Jumala antakoon ne teille anteeksi, mutta
ette tehnyt sukulaiselleni siten mitään hyvää, ettekä minullekaan,
vaikka alituiseen sanoitte niin. Vanha sukulaiseni oli kuitenkin
pohjaltaan hyvä sielu, mutta teidän alettuanne polkea hänen
portaitaan muuttui hän … ken tiesi olisivat minun säveleni löytäneet
tiensä hänen sydämeensä, jollette supatuksinenne olisi tehnyt
valkoista mustaksi. Katso minua silmiin, harmaaveli Robert!…
Sellaisena kuin tässä seison, haastan sinut elävän Jumalan
tuomioistuimen eteen vuoden ja päivän kuluessa vastaamaan siitä,
mitä olet tehnyt minulle ja lapsilleni hänen, vaimoni, tähden, jonka
pelastin sinun pauloistasi, sinä kurja naisten häväisijä… Kostoksi siitä
sinä houkuttelit vanhan sukulaiseni testamentillaan murhaamaan
minut, jos tahdoin pelastaa perinnön lapsilleni… Kas, sentähden
täytyi minun kadota, ja minä katosin; vaatteeni tavattiin laiturilta
eräänä aamuna, ja minä harhailin ympäri maailmaa, ihmisten
puhuessa juomarin onnettomasta lopusta ja teidän laulaessa
messuja luostarissanne sieluni rauhan vuoksi… Oivallinen lohdutus,
harmaaveli, nämä messut! Te olette lihonnut, te, sukulaiseni rahoilla,
minun madellessani pimeydessä ja vaipuessani yhä syvemmälle
lokaan ja syntiin. Kuitenkin on herra kääntänyt hyväksi mitä te
pahalla kylvitte…"

"Älkää olko niin varma siitä", sanoi Gert Bryningh, joka oli ehtinyt
selvitä hämmennyksestään. "Mitä sanotte, voisi kuka tahansa ilkeä
veitikka kadulta jutella meille… Olette liitossa tuon kerettiläisen,
mestari Olavin, Lusiferin sotapäällikön kanssa… Saatte kuitenkin
istua tornissa, kunnes armollinen herramme kuningas on asian
tutkinut! Niin helposti ette voi minua pettää."

Näin sanoen riensi hän ovelle ja huusi portaista alas. Kohta kuului
aseiden kalinaa portaista ja ovessa näyttäytyi joukko sotilaita. Salissa
vallitsi pelästys, joka oli lähellä epätoivoa. Olavi meni sotilaiden luo
ja kysyi heiltä, mitä he tekivät hänen kotonaan ja kenen käskystä he
olivat uskaltaneet tulla rauhaa häiritsemään. He viittasivat
linnanvoutiin, joka heidät oli asettanut piispan tallimestarin
käytettäväksi.

"Ihmeellisesti on silloin täytynyt asian muuttua", sanoi Olavi, "jos

kuninkaan sotilaat käyvät Linköpingin piispan asioilla, käsken teitä
heti paikalla poistumaan tästä talosta, tai muuten saatte sen kalliisti
maksaa."

Sotilaat katsoivat kysyvästi toisiinsa ja Gert Bryninghiin. Mahtava

tuttu ääni näytti tekevän heihin vaikutuksensa. Mutta Gert juoksi
perälle ja heitti kummastuttavalla voimalla morsiamen syrjään ja
tarttuen Pietari Pelurin käteen veti häntä ovea kohden. Rouva
Kristina otti huostaansa morsiamen, joka seisoi kalpeana ja niin
epätoivoisena, että oli pyörtymäisillään, pormestarin ja mestari
Olavin koettaessa ukkorukkaa vapauttaa. Olavin äiti seisoi mykkänä
hämmästyksestä kaiken sen johdosta, mitä hänen täytyi nähdä, eikä
hän voinut vapautua ajatuksesta, että tässä kaikessa näyttäytyi
Jumalan rankaiseva käsi.

Silloin, metelin ja sekamelskan juuri ollessa ylimmillään ja oikean

käsikähmän puhkeutumaisillaan, näyttäytyi ovessa kookas olento.
Hän oli kuninkaan kansleri, herra Lauri Antinpoika.

Hänen ilmaannuttuaan vaipuivat kohotetut miekat ja pertuskat, ja

mihin hänen silmänsä sattuivat, siellä katseet vaipuivat maahan. Itse
Gert Bryninghinkin valtasi ihmeellisellä tavalla tämä äkillinen
ilmestyminen. Hän kalpeni ja tahtoi ikäänkuin hiipiä syrjään,
välttääkseen kanslerin teräväin silmien läpitunkevaa katsetta.
 "Merkillisiä asioita näyttää täällä tapahtuvan!" sanoi hän. "Jollen
näe väärin, on täällä koristeltu häitä varten, mutta mitä tekevät
kuninkaan sotamiehet häätalossa? Te voinette antaa siihen
vastauksen Gert Bryningh. Kuka on tämä mies?" kysyi hän vihdoin,
viitaten ukkoon, jota sotamiehet pitivät keskellään.

Ukko parka, jonka voimat näyttivät loppuneen, seisoi siellä taasen

katse ilmeettömänä ja omituinen hymy huulilla. Näytti siltä, kuin hän
olisi jo tehnyt tehtävänsä eikä tämä kaikki enää ollenkaan koskisi
häntä. Kanslerin kysymyksen johdosta kirkastui kuitenkin katse, ja
hän tuli jälleen voimiinsa.

"Olen onneton miespoloinen", sanoi hän. "Tämän morsiamen

tahdoin pelastaa, sillä he tahtovat hänet haudata elävältä, nuo
synkät miehet. Mutta Jumala ei ole suonut minulle sitä iloa."

"Tämä vanha mies on Kristinan isä, mestari Lauri!" selitti Olavi.

"Jumala on siis kuitenkin tahtonut suoda sinulle sen ilon", sanoi

kansleri vilkkaasti. "Sulkekaa ovi, kukaan ei saa päästä ulos!" lisäsi
hän kääntyen sotamiehiin.

"Ja nyt, mestari Mikael", jatkoi hän, kun hänen käskynsä oli
täytetty, "nyt voitte päättää toimituksenne."

Näin sanoen tarttui hän Olavin käteen ja vei hänet mestari

Mikaelin eteen, ja rouva Kristina teki samoin morsiamelle, jonka
jälkeen vihkiminen päätettiin. Kaikkien tarkkaavaisuus oli vireillä, ja
monissa silmissä loistivat kyynelet. Mutta Pietari parka, hän, joka
tahtoi uhrata elämänsä lapsensa edestä, mutta joka vapisi hänen
pelkästä kosketuksestaankin, hän vetäytyi syrjään erääseen huoneen
nurkkaan ja kenenkään näkemättä lankesi polvilleen saattaen tuskin
tukehuttaa nyyhkytystään lujasti painamalla kulunutta lakkiaan
kasvojaan vasten.

Kun pyhä toimitus oli päätetty, kääntyi kansleri sotamiehiin.

"Kuninkaan nimessä käsken teitä vangitsemaan tämän Gert

Bryninghin", sanoi hän.

"Herra Lauri … Herra Lauri!" huudahti Gert. "Muistakaa toki, että

olen Linköpingin piispan miehiä!"

"Ja vaikka olisitte Rooman paavin miehiä, makaatte tornissa tänä

yönä", vastasi kansleri ankarasti. "Olette ilmiselvästi kulkenut
valheen ja petoksen tietä, vanha mies! Kirjeen, jonka saitte
kuninkaalta käsiinne, saitte neitsyen suojelemista ettekä hänen
vainoomistaan varten, ja alotittehan suoraa väkivaltaa täällä mestari
Olavin kodissa. Ja tiedättekös, Gert Bryningh, teidän lävitsenne on
nähty. Olette kulettanut salaisia viestejä kapinallisten piispojen ja
Severin Norbyn välillä, ja Ruotsin valtakunnan ja kuninkaan
kavaltajaa ei suojele mikään piispankaapu, vaikkapa se lepäisi
mahtavammillakin hartioilla kuin Linköpingin piispa Hannun!"

Käsky pantiin heti toimeen, ja pian oli jälleen tyyntä ja hiljaista

häätalossa.

Mutta uuninnurkassa lepäsi vielä vanha Pietari polvillaan. Kristina,

hän se ensiksi näki polvistuvan miehen nurkassa, ja hän tarttui
Olavin käteen ja meni hänen luoksensa. He eivät tahtoneet häiritä
vanhusta, mutta hän oli liikkumaton, ja kun Olavi katsoi häntä
syrjästä päin, olivat hänen kasvonsa aivan kalpeat. Hänen päänsä
nojautui seinää vasten, mutta hän piti vielä lakkiaan molemmin käsin
painettuna kasvojaan vasten.

Olavi kumartui ja tutki lähemmin, kuinka ukon oli laita. Hän oli
kuollut.

Olavin silmästä vierähti kyynel hänen noustessaan ja tarttuessaan

Kristinan käteen.

"Hän on kuollut, isäsi", sanoi hän. "Surun ja kurjuuden on hän

kestänyt … iloa hän ei voinut kestää!"

Nousi yleinen hälinä. Mutta Olavi ja Kristina lankesivat polvilleen

ukon vierelle, ja Olavi luki syvällä liikutuksella rukouksen manan
maille muuttaneen sielunrauhan puolesta.

Noustuaan sulki hän morsiamensa syliinsä.

"Siitä sielumessusta", sanoi pormestari mennen Olavin luo,

"iloitsee vanha Pietari enemmän, siellä missä hän nyt on, kuin
kaikista munkkien lauluista, joita he hänelle laulavat varastetun
kullan edestä."

Kansleri seisoi aivan vieressä ja kuuli pormestarin sanat, jonka

johdosta hän kysäisi, mitä hän oli niillä tarkottanut, ja kun hänelle oli
se selitetty, sanoi hän:

"Se kulta ei kauvaksi jääne munkkien huostaan, jos vain me,

kuningas
Kustaa ja minä, elämme vielä muutamia vuosia."

*****
 Kului muutamia päiviä. Mestari Olavi ja hänen vaimonsa elivät ne
hiljaisessa rauhassa, kehottaen toisiaan rohkeuteen ja
luottamukseen siinä taistelussa, joka epäilemättä uhkasi heitä
paavilaiselta taholta. Vanha Pietari haudattiin torstaina häiden
jälkeen, ja kansleri itse saattoi hänen tomuaan hautaan, saatuaan
tietoonsa hänen elämänsä tarinan.

Heidän erotessaan haudalla tarttui kansleri Olavin käteen ja sanoi:

"Myrsky tulee, Olavi, mutta ole huoletta, me tulemme voittamaan,

sillä
Herran sana on totuus!"

Ja seuraavana päivänä kutsuttiin Olavi kuninkaan luo. Hän oli tulta

ja liekkiä. Piispa Hannulta oli tullut kirjeitä Olavin avioliiton johdosta,
se oli pahennus koko maalle eikä voinut tietää, eikö se kantaisi
samoja hedelmiä kuin uudestakastajain levottomuudetkin olivat
uhanneet saada aikaan.

Mutta Olavi kuunteli tyynesti suuttunutta kuningasta, ja kun tämä

oli kuohunut kuohuttavansa, esitti hän selvästi ja sitovasti, kuten
kerran ennen kanslerille, mikä hänet oli saattanut ottamaan tämän
askeleen, ja kuningas tyyntyi verrattain pian.

"No hyvä", sanoi hän, "saatte vastata puolestanne, mestari Olavi!"

Ja Olavi lähti.

Illalla istuivat hänen äitinsä ja vaimonsa käsitöineen takkavalkean

ääressä, ja hän itse luki muuatta valmista kappaletta raamatun
käännöksestä, kun eteisestä kuuluivat voimakkaat askelet, jotka
pysähtyivät sen huoneen ovelle, missä he olivat.
 Ovi aukeni, ja kuningas astui sisään kanslerin keralla.

Voimme helposti käsittää asukkaiden kummastuksen ja

hämmästyksen. Itse äitivanhuskin, joka kuitenkin piti esikoistaan niin
ylhäisenä, joutui aivan pois suunniltaan nähdessään kuninkaan
astuvan hänen poikansa asunnon kynnyksen ylitse.

Kuningas tervehti ystävällisesti, taputti vapisevaa mummoa olalle

ja kääntyi sen jälkeen Olaviin.

"Olette urhea soturi, mestari Olavi", sanoi hän hymyillen. "Mutta

puhuteltuani mestari Lauria olen havainnut teidän olevan oikeassa.
Niin sen täytyy olla, se on isku vanhan lahon puun juureen. Tuossa
on käteni, mestari, voitte luottaa minuun mitä tapahtuneekin."

"Jumala varjelkoon teitä, armollinen herra!" vastasi Olavi katsoen

kunnioittavasti, mutta lämpimästi kuninkaaseen. "Jumala varjelkoon
teitä evankeliumin ja Ruotsin valtakunnan tähden."

"Kas niin, mestari!" jatkoi kuningas. "Ei mitään kursailuja nyt …

ettekö sitte ole vaimoltanne saanut tietää, että olen luvannut hänelle
kuninkaallisen suojelukseni. Te pakenitte minua, ikäänkuin ette olisi
voinut luottaa sanoihini, muistatte kai vielä, parisen kuukautta
takaperin Stegeborgissa. Teettekö nyt samoin?"

Kristina painoi katseensa lattiaan eikä tiennyt, mitä hänen oli

vastattava armolliselle kuninkaalle. Mutta tämä tarttui hänen
käteensä ja painoi kallisarvoisen sormuksen hänen sormeensa.

"Tässä on teille muisto Stegeborgin ritarilta!" sanoi hän ja lisäsi

liikutettuna: "Onnea ja siunausta toivottaa teille vilpittömästi Ruotsin
kuningas!"
 End of Project Gutenberg's Mestari Olavin häät, by Carl Georg
Starbäck
 *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MESTARI OLAVIN
HÄÄT ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S.

copyright law means that no one owns a United States copyright in
these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it
in the United States without permission and without paying
copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of
Use part of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything
for copies of this eBook, complying with the trademark license is
very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research.
Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given
away—you may do practically ANYTHING in the United States with
eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject
to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebooknice.com