Page contents Page contents Primaarioikeus: EU:n perussopimuksetKaikki, mitä EU tekee, perustuu EU:n perussopimuksiin. Näissä EU-maita sitovissa sopimuksissa (erityisesti Rooman sopimuksessa ja Maastrichtin sopimuksessa) vahvistetaan EU:n tavoitteet, sen toimielinten säännöt, päätöksentekomenettelyt sekä suhteet EU:n ja sen jäsenmaiden välillä.Perussopimukset ovat EU-lainsäädännön lähtökohta, ja niitä kutsutaan sen vuoksi EU:n primaarilainsäädännöksi tai primaarioikeudeksi. EU voi antaa lakeja vain niillä politiikan aloilla, joilla sillä on siihen EU:n perussopimusten nojalla jäsenmaiden valtuutus. Tästä käytetään nimitystä annetun toimivallan periaate.Perussopimuksista neuvotellaan ja sovitaan kaikkien EU-maiden kesken, ja ne on ratifioitava jäsenmaiden parlamenteissa, toisinaan kansanäänestyksen jälkeen. Perussopimuksia on muutettu ajan mittaan, kun EU:hun on liittynyt uusia jäsenmaita, EU:n toimielimiä on uudistettu ja EU:lle on annettu uusia vastuualueita.EU:n perussopimuksetEU:n perussopimusten tarkistaminenEU:n toimivaltaSekundaarilainsäädäntö: lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädöksetPerussopimusten periaatteiden ja tavoitteiden pohjalta säädettyä lainsäädäntöä kutsutaan sekundaarilainsäädännöksi tai johdetuksi oikeudeksi. Siihen kuuluu sekä lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä että muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä.Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset annetaan perussopimuksissa säädetyllä tavalla (tavallisessa tai erityisessä lainsäätämisjärjestyksessä).Tällä hetkellä on olemassa viidenlaisia lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä: asetukset, direktiivit, päätökset, suositukset ja lausunnot. AsetuksetAsetukset ovat säädöksiä, jotka ovat kaikilta osin sitovia. Niitä sovelletaan suoraan ja yhtäläisesti kaikissa EU-maissa heti niiden tultua voimaan. Niitä ei tarvitse erikseen saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä. Lisätietoa asetuksistaDirektiivitDirektiiveissä asetetaan EU-maille sitovia tavoitteita tietyn tuloksen saavuttamiseksi. Jäsenmaat saavat kuitenkin itse päättää siihen käytettävistä keinoista. Sen jälkeen kun direktiivi on hyväksytty EU:n tasolla, jäsenmaiden on saatettava se omilla säädöksillään osaksi kansallista lainsäädäntöään. Kansallisten viranomaisten on ilmoitettava näistä kansallisista laeista Euroopan komissiolle.Kansalliset lait on annettava määräajassa, joka vahvistetaan direktiivissä (yleensä 2 vuoden kuluessa). Jos EU-maa jättää tämän tekemättä, komissio voi aloittaa sitä vastaan rikkomusmenettelyn.Lisätietoa direktiiveistäPäätöksetPäätökset ovat kaikilta osiltaan velvoittavia. Jos päätöksessä nimetään ne, joille se on osoitettu, se velvoittaa ainoastaan niitä.Lisätietoa päätöksistäSuosituksetSuositukset eivät ole sitovia. Niiden avulla EU:n toimielimet voivat ilmaista näkemyksiään ja ehdottaa tiettyä toimintatapaa ilman, että suosituksen kohteena oleville seuraisi siitä oikeudellisia velvoitteita.Lisätietoa suosituksistaLausunnotLausunnot eivät ole sitovia. Niiden avulla EU:n toimielimet voivat ilmaista kantansa ilman, että siitä seuraisi mitään oikeudellisia velvoitteita.Lisätietoa lausunnoista Perussopimusten periaatteiden ja tavoitteiden pohjalta säädettyä lainsäädäntöä kutsutaan sekundaarilainsäädännöksi tai johdetuksi oikeudeksi. Siihen kuuluu sekä lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä että muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä.Muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä ei hyväksytä tavallisessa tai erityisessä lainsäätämisjärjestyksessä vaan tiettyjen erityissääntöjen mukaisesti. Muu kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävä säädös voidaan antaa vasta sitten, kun lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä säädöksessä on ensin annettu siihen valtuudet.Muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä on kahdenlaisia: delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset.Lisätietoa täytäntöönpanosäädöksistä ja delegoiduista säädöksistä
