23.12.2009

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/115

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta”

(uudelleenlaadittu toisinto) KOM(2008) 820 lopullinen – 2008/0243 COD

(2009/C 317/22)

Esittelijä: An LE NOUAIL-MARLIÈRE

Neuvosto päätti 1. huhtikuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (uudelleenlaadittu toisinto)

KOM(2008) 820 lopullinen – 2008/0243 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 25. kesäkuuta 2009. Esittelijä oli An Le Nouail Marlière.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. heinäkuuta 2009 pitämässään 455. täysistunnossa (heinäkuun 16. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 154 puolesta ja 6 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät

1.1   Komitea suhtautuu myönteisesti siihen, kuinka komissio aikoo kehittää niin sanottua Dublin II -asetusta. Tavoitteena on tehostaa järjestelmän toimintaa ja varmistaa, että menettelyä sovellettaessa kunnioitetaan kaikkien kansainvälistä suojelua tarvitsevien oikeuksia. Tavoitteena on myös löytää ratkaisu sellaisten jäsenvaltioiden tilanteeseen, jotka eivät vastaanottokykyyn liittyvien ongelmien vuoksi voi taata tarvittavaa suojelutasoa.

1.2   Komitea arvostaa ja kannattaa halua taata turvapaikkamenettelyyn pääsy sekä hakemuksen käsittelystä vastuussa olevalle jäsenvaltiolle asetettua velvollisuutta suorittaa kattava arviointi sen alueelle siirrettyjen turvapaikanhakijoiden suojelun tarpeesta.

1.3   ETSK panee merkille edistysaskeleet, jotka sisältyvät komission ehdotukseen varmistaa, että suojelun tasoa kohennetaan etenkin parantamalla turvapaikanhakijoille annettavaa tietoa siitä, missä vaiheessa heidän turvapaikkahakemuksensa käsittely on. Komitea esittää kuitenkin muutamia varaumia, jotka liittyvät kielellisiin näkökohtiin sekä kieleen, jolla hakemuksen tai siirron tilaa koskevat tiedot annetaan. Koska tiedonanto toimii samalla ilmoituksena, johon liittyy muutoksenhakuoikeuksia sekä määräaikoja, kansainvälistä suojelua hakevan henkilön tulisi aina saada ilmoitukset äidinkielellään tai jollain muulla kielellä, jota hän ilmoittaa ymmärtävänsä tarvittaessa esimerkiksi valantehneen tulkin tai virallisen käännöksen välityksellä. Lisäksi hänellä tulee olla tuomioistuimen määräämä tai hänen itsensä valitsema avustaja.

1.4   Kansainvälistä suojelua hakevilla henkilöillä tulisi automaattisesti olla oikeus ilmaiseen avustajaan ja oikeusapuun.

1.5   Komitea arvostaa humanitaaristen lausekkeiden laajentamista harkintavaltalausekkeisiin, mutta toivoisi, että soveltamiskehystä tarkennettaisiin, jotta harkintavaltalausekkeet ja suvereniteettilausekkeet eivät muuttuisi turvapaikanhakijoiden edun ja suojelun vastaisesti.

1.6   Komitea korostaa, että kunkin hakijan tilanne on aina tutkittava erikseen. Tämä koskee myös vaihetta, jossa määritellään vastuussa oleva jäsenvaltio hakemuksen perinpohjaista tarkastelua silmällä pitäen. Komitea toteaa lisäksi, että toissijaista suojelua tulee harkita ainoastaan siinä tapauksessa, että yleissopimukseen perustuvan aseman (pakolainen) myöntämistä koskevat edellytykset eivät täyty.

1.7   Komitea toistaa jäsenvaltioille ja Euroopan unionille antamansa suosituksen siitä, että niin sanottujen turvallisten kolmansien maiden luetteloita ei käytettäisi niin kauan kuin jäsenvaltioiden yhteistä, ihmisoikeusalalla toimiville valtiovallasta riippumattomille järjestöille, Euroopan parlamentille ja kansallisille parlamenteille toimitettua luetteloa ei ole laadittu. Erityisesti tämä koskee vaihetta, jossa määritellään, mikä jäsenvaltio on vastuussa hakemuksen käsittelystä.

1.8   Komitea pahoittelee sitä, ettei turvapaikanhakijoiden säilöönottoa ole julistettu sopimattomaksi käytännöksi niissä tapauksissa, joissa sitä ei tehdä oikeusviranomaisen määräyksestä.

1.9   Komitea toivoo Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, että ”oikeussuojakeinojen käytön” katsottaisiin järjestelmällisesti ”lykkäävän pakkoon perustuvaa palauttamista tai niin sanottua vapaaehtoista paluuta”.

1.10   Komitea suosittelee, että ihmisoikeusalalla toimivien valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden kokemusta hyödynnettäisiin antamalla niille tietoja kansainvälistä suojelua hakevista henkilöistä ja antamalla turvapaikanhakijoille mahdollisuus saada apua. Samoin jäsenvaltioille voitaisiin antaa mahdollisuus hyödyntää niiden osaamista esimerkiksi siten, että organisaatiot osallistuisivat sellaisille toimihenkilöille suunnattujen koulutusohjelmien järjestämiseen, jotka vastaavat suojelua koskevien hakemusten käsittelystä myös siinä kriittisessä vaiheessa, jossa määritellään vastuussa oleva jäsenvaltio. Samalla tulisi ottaa paikallisulottuvuus huomioon antamalla alue- ja paikallisviranomaisille mahdollisuus turvautua asiantuntevien organisaatioiden apuun ja tukeen.

1.11   Komitea suosittelee, että jäsenvaltiot toimisivat aktiivisemmin ihmiskauppaa harjoittavia rikollisia vastaan ja ratifioisivat rikollisuuden torjunnassa käytettävät kansainväliset välineet, kuten järjestäytyneen rikollisuuden vastaiseen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimukseen liitetyt kaksi pöytäkirjaa. Lisäksi suositellaan, että jäsenvaltiot poistaisivat turvallisten kolmansien maiden luettelostaan sellaiset maat, jotka eivät ole ratifioineet mainittuja välineitä ja pakolaisten suojelua koskevaa Geneven yleissopimusta. Tulisi myös varmistaa ihmissalakuljetuksen ja -kaupan uhrien suojelu ja vapauttaa heidät oikeudellisista menettelyistä, jolloin kunnioitettaisiin paremmin heidän oikeuttaan kansainväliseen suojeluun silloin, kun he hakevat turvapaikkaa ja suojelua. Näin tulee toimia siitä lähtien, kun viranomaiset ovat saaneet asiasta tiedon. Asiasta on myös tiedotettava asianmukaisesti.

1.12   Luottamuksellisuus ja henkilötietojen käsittely

—

ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotuksiin, joiden tavoitteena on parantaa Eurodac-järjestelmän tietoturvallisuutta (COM(2008) 825/3). Ehdotuksiin sisältyy muun muassa se, että jäsenvaltiot velvoitetaan ottamaan käyttöön turvallisuussuunnitelma, jonka on tarkoitus esimerkiksi suojella tietoa fyysisesti, estää asiattomien pääsy käsiksi tietoon ja ehkäistä tiedon luvatonta käyttöä, lukemista ja kopioimista sekä tietojen lisäämistä (1). Turvapaikanhakijat ovat erityisen alttiita vaaroille, jotka saattavat aiheutua tiedon julkaisemisesta, minkä vuoksi tarvitaan sitovia luottamuksellisuuden ja turvallisuuden standardeja.

—

Komitea kannattaa myös säännöksiä, joiden tavoitteena on taata ”poistojen tehokkaampi hallinnointi”, sillä niiden avulla varmistetaan, että arkaluonteista tietoa ei säilytetä tietokannoissa pidempään, kuin on tarpeen, eikä etenkään sen jälkeen, kun oleskelulupa on myönnetty tai kyseinen henkilö on poistunut jäsenvaltioiden alueelta.

1.13   Pakolaisten suojelu EU:n ulkopuolisissa naapurimaissa

Komitea suosittaa, että EU ei siirtäisi turvapaikanhakijoiden tapausten ja yksittäisten hakemusten käsittelyä sellaisiin maihin, jotka eivät ole ratifioineet pakolaisten suojelua koskevaa kansainvälistä yleissopimusta (2) tai siihen liitettyä pöytäkirjaa (3).

2.   Johdanto ja komission ehdotuksen pääsisältö

2.1   Yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä on kehittynyt kahdessa eri vaiheessa. Ensimmäinen vaihe käynnistyi Eurooppa-neuvoston kokouksessa Tampereella (1999) sen jälkeen, kun Amsterdamin sopimus, joka lisäsi maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkoihin yhteisöulottuvuuden, oli tullut voimaan. Ensimmäinen vaihe päättyi vuonna 2005.

2.2   Ensimmäisen vaiheen aikana laadittiin turvapaikkoja koskevia direktiivejä ja pohjustettiin tietyn mittaista jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä.

2.3   Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän rakentamisen toinen vaihe käynnistyi (marraskuussa 2004 hyväksytyllä) Haagin ohjelmalla, jonka mukaan vuoteen 2010 mennessä olisi saavutettava yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän keskeiset tavoitteet hyväksymällä välineitä ja toimia, joilla lisätään yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän yhdenmukaisuutta ja parannetaan suojelunormeja.

2.4   Ennen uusien aloitteiden hyväksymistä komissio laati vuonna 2007 vihreän kirjan  (4), joka toimitettiin eri toimielimille, jäsenvaltioille ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioille (5). Komissio hyväksyi sittemmin vihreän kirjan pohjalta turvapaikkapolitiikan toimintasuunnitelman. Toimintasuunnitelmassa esitetään välineet, jotka komissio aikoo ottaa käyttöön yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän toisen vaiheen loppuun saattamiseksi.

2.5   Komissio esittää tarkasteltavana olevassa asiakirjassa, että laadittaisiin uudestaan 18. helmikuuta 2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 343/2003 (jäljempänä ”Dublin-asetus” (6)) niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio. Komitea on antanut asetuksesta aikanaan lausunnon (7).

2.6   Uudelleenlaadinnan päätavoitteena on tehostaa järjestelmää ja taata korkeampien suojelunormien soveltamien ”Dublin-menettelyn” piiriin kuuluvien henkilöiden hyväksi. Menettelyn tarkoituksena on ensisijaisesti määritellä jäsenvaltio, joka on vastuussa yksittäisen turvapaikkahakemuksen, toissijaista suojelua koskevan hakemuksen tai sellaista kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä, joka on vuonna 1965 tehdyn Geneven yleissopimuksen, vuonna 1967 tehdyn New Yorkin pöytäkirjan, vastaanottoa koskevan 27. tammikuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/9/EY ja aseman määrittelyä koskevan 29. huhtikuuta 2004 annetun uudelleenlaadittavana olevan neuvoston direktiivin 2004/83/EY mukaista. Toisaalta ehdotuksella pyritään myös parantamaan sellaisten tilanteiden käsittelyä, jotka aiheuttavat jäsenvaltioiden vastaanottokyvylle ylikuormitusta.

2.7   Ehdotuksessa pitäydytään samoihin perusperiaatteisiin kuin nykyisessä Dublin-asetuksessa. Tärkein niistä on se, että kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelyvastuu kuuluu ensisijaisesti sille jäsenvaltiolle, jolla on ollut merkittävin osuus hakijan tulossa jäsenvaltioiden alueelle ja oleskelussa siellä. Periaatteesta voidaan poiketa perheen yhtenäisyyden suojaamiseksi.

2.8   Ehdotuksessa säilytetään pääpiirteittäin jäsenvaltioiden keskinäiset velvollisuudet sekä säännökset, jotka koskevat jäsenvaltioiden velvollisuuksia Dublin-menettelyn piiriin kuuluvia turvapaikanhakijoita kohtaan siltä osin kuin kyseiset säännökset vaikuttavat menettelyn kulkuun jäsenvaltioiden välillä tai ovat tarpeen siksi, että voidaan varmistaa niiden yhdenmukaisuus muiden turvapaikkasäädösten kanssa. Uusilla säännöksillä lujitetaan voimassa olevia menettelyllisiä takeita, ja niiden tavoitteena on yksinomaan vastata paremmin Dublin-menettelyn piiriin kuuluvien henkilöiden erityistarpeisiin. Samalla pyritään korjaamaan heidän suojeluunsa liittyvät mahdolliset puutteet.

Käsiteltävänä olevan udelleenlaatimista koskevan ehdotuksen tarkoituksena on saattaa direktiivi yhdenmukaiseksi aseman määrittelyä koskevan direktiivin 2004/83/EY kanssa. Sillä laajennetaan direktiivin soveltamisalaa siten, että se kattaa myös toissijaista suojelua hakevat (ja saavat) henkilöt, kun alkuperäinen asetus (EY) N:o 343/2003 kattoi ainoastaan turvapaikanhakijat. Lisäksi ehdotuksella parannetaan joitakin säännöksiä, jotta voidaan taata kunkin jäsenvaltion vastuun määrittämistä koskevan menettelyn ja järjestelmän asianmukainen toiminta. Sillä muun muassa lujitetaan kansainvälistä suojelua hakeville henkilöille annettavia oikeudellisia takeita, niin että he voisivat paremmin puolustaa oikeuksiaan.

Erityistä huomiota kiinnitetään toimiin, joiden tarkoituksena on säilyttää perheen yhtenäisyys ja suojella ilman huoltajaa olevia alaikäisiä sekä toisia ”muita heikommassa asemassa olevia ryhmiä”.

Jotta voidaan välttää se, että tietyille erityisen paineen kohteena oleville jäsenvaltioille, joiden vastaanottokyky ja -valmiudet ovat rajalliset, aiheutuisi Dublin-asetuksen perusteella tehtävistä siirroista ylimääräistä rasitusta, asetukseen lisätään uusi menettely, jonka nojalla Dublin-asetukseen perustuvat siirrot voidaan tällaisessa tapauksessa keskeyttää.

3.   Yleiset huomiot

3.1   Ehdotus on osa toimista, joista ilmoitettiin turvapaikkapolitiikan toimintasuunnitelmassa ja joilla tähdätään yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän (8) perustamiseen. Ehdotus liittyy komitean toivomaan yhdenmukaistamiseen, ja siinä otetaan huomioon puutteet, jotka tulivat esiin vihreästä kirjasta ”yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuus” järjestetyn kuulemisen yhteydessä. On kuitenkin todettava, ettei ehdotuksessa kyseenalaisteta periaatetta, jonka mukaan turvapaikkahakemuksen käsittelyvastuu kuuluu poikkeustapauksia lukuun ottamatta sille jäsenvaltiolle, jolla on ollut merkittävin osuus turvapaikanhakijan maahantulossa ja oleskelussa. Komissio on määräaikoja asettamatta tarjoutunut itse tekemään periaatteeseen merkittäviä muutoksia (Vaikutusten arvioinnin tiivistelmä SEC(2008) 2962/2963-2, seurantaa ja arviointia käsittelevän luvun kolmas kappale). Periaate toimisi myös perustana määriteltäessä vastuuta sen perusteella, minne hakemus on tehty (KOM(2008) 820 lopullinen, perusteluosan 2. luvun ”Intressitahojen kuuleminen” kolmas kappale).

3.2   Komitea panee merkille, että suuri osa jäsenvaltioista tuntuu olevan komission omaksuman näkemyksen kannalla, mutta muistuttaa olleensa vuodesta 2001 lähtien vakaasti sitä mieltä, että turvapaikanhakijoiden on voitava valita, ”mihin maahan he haluavat jättää hakemuksensa, kun otetaan huomioon (– –) kulttuuriset ja sosiaaliset tekijät, jotka ovat ratkaisevia nopean kotouttamisen kannalta” (9). Komitea toteaa yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuuden (10) osalta, että sen kantaa tukevat sekä useat kansalaisyhteiskunnan organisaatiot että Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun toimisto (UNHCR).

3.3   Esittämäänsä varaumaa lukuun ottamatta komitea on tyytyväinen siihen, että on laadittu uusi menettely, joka koskee ylimääräisen paineen kohteena oleviin jäsenvaltioihin Dublin-menettelyn nojalla tehtävien siirtojen keskeyttämistä.

3.4   ETSK katsoo, että näistä toimista näkyy pyrkimys parantaa oikeudellisia ja menettelyllisiä takeita turvapaikanhakijoiden perusoikeuksien kunnioittamiseksi.

3.5   Komitea pahoittelee sitä, ettei turvapaikanhakijoiden säilöönottoa ole julistettu sopimattomaksi käytännöksi – muulloin kuin sellaisissa tapauksissa, joissa on kyse turvapaikanhakijan oikeuskeinoin todennetuista petosaikeista tai viivyttelytoimista – vaan sitä aiotaan soveltaa ”poikkeuksellisiin” tapauksiin, mutta sellaisten kriteerien perusteella, jotka jättävät asianomaisille jäsenvaltioille liian paljon harkinnanvaraa ja pakottavat turvapaikanhakijoiden avustajat turvautumaan lukuisiin ja pitkiin menettelyihin.

3.6   ETSK arvostaa sitä, että oikeussuojakeinoja voi tästedes käyttää järjestelmällisesti kaikkien päätösten yhteydessä, mutta erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa päätös johtaisi ”siirtoon”. Komitean mukaan oikeussuojakeinoja tulee pitää ”lykkäävinä”, jotta ne takaavat hakijoiden oikeudet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti.

4.   Erityishuomioita

4.1   Johdanto-osan kappaleet

4.1.1   Perheen yhtenäisyys (12): Saman perheen jäsenten hakemusten käsittelyllä samassa paikassa ei tule pyrkiä ainoastaan siihen, ”että perheenjäseniä ei eroteta toisistaan”, vaan tavoitteena tulee olla kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden perheiden yhdistämisen takaaminen kunkin hakijan – ja erityisesti naisten – henkilökohtaisia oikeuksia kunnioittaen.

4.1.2   ETSK tukee voimakkaasti ehdotusta, jonka mukaan jokaisen jäsenvaltion olisi voitava poiketa vastuun määrittämisperusteista erityisesti inhimillisistä syistä (14).

4.1.3   Oikeutta turvautua oikeussuojakeinoihin kysymyksissä, jotka koskevat päätöksiä siirtää hakija hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon (16, 17), tulee pitää lykkäävänä, sillä muuten toimitaan sen tehokkuustavoitteen (11) vastaisesti.

4.1.4   Geneven yleissopimuksen mukaisesti turvapaikanhakijat voidaan ottaa säilöön (18) ainoastaan ”poikkeuksellisissa olosuhteissa”. Toisin kuin ehdotetun asiakirjan johdanto-osassa, poikkeuksellisia olosuhteita ei tässä määritellä yksityiskohtaisesti. Komitea katsoo, että turvapaikanhakija pitäisi voida ottaa säilöön ainoastaan siinä tapauksessa, että hän on tehnyt hakemuksensa sen jälkeen, kun hänelle on ilmoitettu maastapoistamisesta.

4.2   Kohde ja määritelmät (I luku, 1 ja 2 artikla)

4.2.1   Komitea ihmettelee, oliko määritelmien luetteloon todella tarpeen sisällyttää ”pakenemisen riski” (2 artiklan l kohta), käsite, jota asetuksen uudelleenlaadintaa koskevassa tekstissä käytetään myöhemmin määriteltäessä säilöönottoon liittyviä tapauksia. Joka tapauksessa on tarpeen rajoittaa niitä ”olosuhteita, jotka perustuvat laissa määriteltyihin objektiivisiin kriteereihin” ja joiden perusteella voidaan olettaa, että henkilö, josta on tehty siirtopäätös, saattaa paeta viranomaisia. On syytä tarkentaa, että näiden olosuhteiden tulee olla toimivaltaisen tuomioistuimen määräämiä. Niitä määrättäessä on lisäksi kunnioitettava osapuolten puolustautumisoikeuksia ja noudatettava ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyä yleissopimusta.

4.3   Yleiset periaatteet ja takeet (II luku, 3–6 artiklat)

Tiedonsaantioikeus

4.3.1   Turvapaikanhakijalle tulee kertoa oikeudesta”hakea siirtopäätökseen muutosta” sekä keinoista, joilla se toteutetaan. Ei riitä, että kerrotaan hakemisen ”mahdollisuudesta” (4 artiklan 1 kohdan e alakohta).

4.3.2   Komitea katsoo, että määräys siitä, että ”tiedot on toimitettava – – kielellä, jota hakijan voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän”, antaa viranomaisten edustajille harkintavaltaa, vaikkei voida taata, että heillä on riittävät kielelliset kyvyt tuon vallan käyttämiseen (4 artiklan 2 kohta). Komitea toivoo tarkennusta, jonka mukaan tiedot tulisi toimittaa hakijalle kielellä, jota hän ilmoittaa ymmärtävänsä.

Alaikäisille myönnettävät takeet

4.3.3   Mikäli ”lapsen edun” tulee olla johtoajatuksena kaikissa menettelyissä (6 artiklan 1 kohta), on syytä mainita nimenomaisesti, että kyse on lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen noudattamisesta, jotta siihen voidaan vedota tuomioistuinkäsittelyssä.

Hakijasta riippuvaiset sukulaiset (11 artiklan 1 kohta)

4.3.4   Tekstin yhdenmukaisuuden vuoksi tulisi ilmaus ”turvapaikanhakija” korvata ilmauksella ”kansainvälistä suojelua hakeva henkilö”.

4.3.5   Se seikka, että hakijan on ilmoitettava halustaan ”kirjallisesti”, saattaa rajoittaa hakijan ilmaisukykyä tekstin hengen vastaisesti. Seuraava muotoilu olisi tarkempi: hakemus voidaan esittää missä tahansa sellaisessa muodossa, jonka viranomaiset voivat rekisteröidä (kirjallisesti, puhuttelun yhteydessä, kyselylomakkeen muodossa).

Harkintavaltalausekkeet (IV luku, 17 artikla)

4.3.6   Komitea arvostaa sitä, että jos valtio, jolle on esitetty vastaanottopyyntö, ”kieltäytyy vastaanottamasta hakijaa, päätös on perusteltava” (17 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta). Komitea katsoo, että myös seuraava tarkennus olisi tarpeen: ”Jollei vastausta anneta kahden kuukauden määräajan kuluessa, vastaanottopyynnön saaneesta valtiosta tulee hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio”.

Vastaanotto- ja takaisinottomenettelyt (VI luku, 20–31 artikla)

4.3.7   Komitea rohkaisee jäsenvaltioita esittämään takaisinottoa koskevan pyynnön mahdollisimman nopeasti (23 artiklan 2 kohta) ja joka tapauksessa komission suositteleman määräajan (kaksi kuukautta, mikäli käytetään Eurodac-järjestelmää, muissa tapauksissa kolme kuukautta) kuluessa.

4.3.8   Jos hakijalle halutaan antaa mahdollisimman kattavasti tietoa, jonka hän ymmärtää, ei riitä, että ilmoitus annetaan ”kielellä, jota asianomaisen henkilön voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän” (25 artiklan 1 kohta). Samoista syistä kuin 4 artiklan 2 kohdassa komitea toivoisi tarkennusta, jonka mukaan ilmoitus tulee toimittaa kielellä, jota hakija ilmoittaa ymmärtävänsä.

Komitea tarkentaa, että oikeussuojakeinojen käytöllä tulee olla lykkäävä vaikutus (25 artiklan 2 kohta ja 26 artiklan 1 kohta), kuten edellä on jo (johdantokappaleiden 16 ja 17 yhteydessä) toivottu:

4.3.9   Komitea pitää ristiriitaisena sitä, että samalla, kun siirtopäätöksen kohteena olevaa hakijaa kehotetaan hyödyntämään oikeuttaan (lykkääviin) oikeussuojakeinoihin, harkitaan sitä mahdollisuutta, että asianomaista henkilöä kiellettäisiin jäämästä kyseiselle alueelle, kunnes muutoksenhaun tai uudelleentarkastelun tulos on selvillä (26 artiklan 3 kohta ja 26 artiklan 4 kohta).

4.3.10   Komitea tukee Geneven yleissopimuksen periaatetta, jonka mukaan mikään valtio ei saa ottaa ketään säilöön pelkästään sen vuoksi, että hän hakee kansainvälistä suojelua (27 artiklan 1 kohta), ja ehdottaa, että 27 artiklan 3 kohta siirrettäisiin 27 artiklan 2 kohdan edelle. Tällöin tuotaisiin paremmin esiin säilöönoton vaihtoehdot.

4.3.11   Komitea on tyytyväinen nimenomaiseen mainintaan siitä, että ainoastaan huoltajan kanssa matkustavat alaikäiset on mahdollista ottaa säilöön (27 artiklan 10 kohta).

---

(1)  Ks. 19 artikla (COM(2008) 825/3).

(2)  Geneve 1951.

(3)  New York 1967.

(4)  KOM(2007) 301 lopullinen, 6.6.2007.

(5)  Komitea antoi 12.3.2008 lausunnon aiheesta ”Vihreä kirja – Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuus”, esittelijä: An Le Nouail Marlière (EUVL C 204, 9.8.2008).

(6)  Ks. niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, 18. päivänä helmikuuta 2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 343/2003 (EUVL L 50, 25.2.2003, s. 1).

(7)  Ks. ETSK:n 20. maaliskuuta 2002 antama lausunto aiheesta ”Ehdotus neuvoston asetukseksi perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määräämiseksi”, esittelijä: Sukhdev Sharma (EYVL C 125, 27.5.2002).

(8)  ETSK:lta ei ole pyydetty lausuntoa Eurodac-järjestelmään (KOM(2008) 825 lopullinen) tehdyistä muutoksista. Neuvoston 11. joulukuuta 2000 antama asetus (EY) N:o 2725/2000 täydentää suoraan Dublin-asetusta.

(9)  Ks. esim. seuraavat:

—

ETSK:n 20.3.2002 antama lausunto aiheesta ”Ehdotus: neuvoston asetus perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määräämiseksi [Dublin II]”, (KOM(2001) 447 lopullinen), esittelijä: Sukhdev Sharma (EYVL C 125, 27.5.2002, s. 28-31).

—	ESTK:n 12.3.2008 antama lausunto aiheesta ”Vihreä kirja – Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuus” (KOM(2007) 301 lopullinen), esittelijä: An Le Nouail Marlière (EUVL C 204, 9.8.2008, s. 77-84).

(10)  Vihreä kirja – Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuus (KOM(2007) 301 lopullinen).

(11)  Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiassa Gebremedhin vs. Ranska 26. huhtikuuta 2007 antama tuomio: ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi vuonna 1950 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen 3 ja 13 artikla, kidutuksen tai huonon kohtelun riskin toteutuessa syntyneen haitan peruuttamattomuus, oikeussuojakeinojen käytöllä lykkäävä vaikutus. Kohdat 66 ja 67: http://cmiskp.echr.coe.int/tkp197/view.asp?action=html&documentId=816069&portal=hbkm&source=externalbydocnumber&table=F69A27FD8FB86142BF01C1166DEA398649.

---