21.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 341/1

1.1

Lausunnossa todetaan, että komission kumppanuuskäytännesäännöissä esitetyn kumppanuusperiaatteen toteuttaminen on tehokas keino vahvistaa kansalaisyhteiskunnan kumppanuuksia toteutettaessa Itämeren alueen strategiaa.

1.2

Euroopan parlamentti, alueiden komitea ja ETSK kannattavat kumppanuuskäytännesääntöjä, mutta neuvosto ei ole vielä hyväksynyt niitä. Kumppanuusperiaatteen kannattajille tämä on edelleen huomattava haaste.

1.3

ETSK panee merkille, että Itämeren alueen jäsenvaltioiden keskuudessa käytännesäännöiltä puuttuu poliittinen tuki ja että kumppanuushenkeä on vahvistettava.

1.4

ETSK suosittaa, että Itämeren alueen strategiaan otetaan epävirallisesti mukaan käytännesäännöissä muotoiltu prosessi, jota sovelletaan strategiaa kehitettäessä ja sovellettaessa.

1.5

Itämeren alueella on riittävästi organisatorista kokemusta ja osaamista, joita voidaan hyödyntää käytännesäännöissä suunnitellun seurannan vahvistamiseksi.

1.6

Itämeren alue voisi myös seurata Tonavan aluetta koskevan strategian esimerkkiä ja perustaa Itämeren alueen kansalaisyhteiskuntafoorumin. ETSK:lla on jo ollut merkittävä rooli perustettaessa Tonavan alueen kansalaisyhteiskuntafoorumia, ja komitea olisi valmis toimimaan vastaavassa koordinoijan roolissa Itämeren alueella.

2.1

Makroalueen käsite ilmestyi EU:n sanavarastoon vuonna 2007 osana alueellisen hallintotavan asianmukaisista muodoista käytävää poliittista keskustelua. Tämän jälkeen makroalueiden yhteistyöstrategiat hyväksyttiin Itämeren aluetta (2009) ja Tonavan aluetta (2011) varten.

2.2

Itämeren alueen strategia oli ensimmäinen yritys tehdä yhteistyötä makroaluetasolla, ja se suunniteltiin alun perin testaamaan kyseistä uutta alueyhteistyömallia. Se perustuu yksinkertaiseen näkemykseen, jonka mukaan Itämeren alueen kaltaisella alueella voidaan puuttua meriturvallisuuden, ympäristön saastumisen ja saatavuuden kaltaisiin ongelmiin ja ratkaista ne vain tehokkaalla yhteistyöllä. Makroalueen tarkka maantieteellinen rajaus voi lisäksi vaihdella käsiteltävän ongelman määritelmän ja luonteen mukaan. Entinen aluepolitiikasta vastannut komission jäsen esitti asian lyhyesti ja ytimekkäästi todetessaan, että makroaluestrategia määritellään ”yhteisiä toimia edellyttävien haasteiden ja ylikansallisten mahdollisuuksien perusteella”.

2.3

Itämeren alueen strategialla on kolme päätavoitetta: Itämeren pelastaminen, yhteyksien luominen alueella ja hyvinvoinnin lisääminen. Tämän saavuttamiseksi jäsenvaltiot ja komissio ovat sopineet toimintasuunnitelmasta, johon sisältyy 15 painopistealaa ja noin 80 erilaista lippulaivahanketta.

2.4

Itämeren alueen strategia perustuu alueella olemassa olevaan yhteistyöhön, ja sitä on sovellettu neljä vuotta. Strategiaan osallistuvien maiden ja alueiden välille on syntynyt tiivistä yhteistyötä. Valtio- ja aluetason viranomaisten välisessä koordinoinnissa on sovellettu monitasoista hallintotapaa meriturvallisuuden parantamiseksi ja rehevöitymisen vähentämiseksi Itämerellä. EU on järjestänyt vuotuisia kansalaisyhteiskuntafoorumeita Itämeren aluetta varten laaditun strategian puitteissa sen hyväksymisestä vuonna 2009 lähtien.

2.5

Strategia ei ole haitannut alueen taloudellista suorituskykyä. Itämeren alue elpyi vuonna 2010 muita Euroopan alueita nopeammin ja säilytti vakaat kasvuasteet vuonna 2011. Vuonna 2012 kasvu hidastui 1,5 prosenttiin, mutta oli silti EU:n keskiarvoa korkeampi. Vuoden 2013 ennusteet ovat heikot, mutta Itämeren kehitysfoorumin mukaan alue suoriutunee silti muita Euroopan alueita paremmin.

3.1

ETSK on jo pitkään ollut sitä mieltä, että tarvitaan todellista kumppanuutta, jotta EU:n koheesiopolitiikka voi kokonaisuudessaan olla tehokas. Kumppanuus on keino saavuttaa kestäväpohjainen taloudellinen ja sosiaalinen kehitys. Se on ankkuroitu koheesiopolitiikan toteuttamismekanismiin ja esitetty virallisesti yleisasetuksen 11 artiklassa.

3.2

Yleisasetuksen 11 artiklan tulkinta on ollut ongelmallista jäsenvaltioissa, sillä eräät maat ovat esittäneet vain tyhjiä puheita, kun taas toiset ovat toimineet täysin kumppanuusperiaatteen mukaisesti. Komissio ehdotti huhtikuussa 2012 kumppanuuskäytännesääntöjä toteutettaessa yhteistä strategista kehystä, jotta koheesiopolitiikassa luotaisiin virallinen mekanismi kaikkien sidosryhmien tehokasta osallistumista varten.

3.3

Komission ehdottamat kumppanuuskäytännesäännöt sisältävät eräitä vähimmäisvaatimuksia, joita tarvitaan laadukasta kumppanuutta varten toteutettaessa rahastotoimia ja annettaessa samalla jäsenvaltioille riittävää joustavuutta eri kumppanien osallistumistapojen järjestämiseksi. Eurooppalaisissa kumppanuuskäytännesäännöissä todetaan, että ”viranomaiset, talouselämän toimijat ja työmarkkinaosapuolet sekä kansalaisyhteiskuntaa edustavat tahot voivat perustaa kulloisillakin toiminta-aloillaan foorumeita tai katto-organisaatioita helpottamaan niiden osallistumista kumppanuuteen. Ne voivat nimittää yksittäisen edustajan edustamaan foorumin tai katto-organisaation kantoja kumppanuudessa. Nimittäessään edustajiaan kumppanien olisi otettava huomioon seuraavat periaatteet: osaaminen, kyky osallistua aktiivisesti sekä asianmukainen edustus.”

3.4

Euroopan parlamentti, ETSK ja alueiden komitea kannattavat komission ehdotuksia. Eurooppa-neuvosto on kuitenkin poistanut käytännesäännöt komission ehdotuksista. Tällainen etäisyys on valitettavaa, ja sen voittaminen edellyttää yhtenäisiä toimia kaikilta kumppanuusperiaatteen kannattajilta.

3.5

Käytännesäännöissä mainitaan kolme kumppaniryhmää kumppanuuden muodostamiseksi koheesiopolitiikassa:

3.6

Niissä esitetään myös eräitä periaatteita eri ryhmiin kuuluvien kumppanien osallistumiseksi ohjelmien valmisteluun, niiden osallistumisesta annettavat tiedot sekä täytäntöönpanon eri vaiheet. Komission mukaan kumppanien olisi osallistuttava

3.7

Ohjelmien valmistelun osalta kumppanien olisi osallistuttava

3.7.1

Säännöissä esitetään myös yksityiskohtaisesti periaatteet kumppanuuksien ja seurantakomiteoiden jäsenyyttä ja hallintotapaa käsitteleviä sääntöjä varten.

3.7.2

Jotta monet pienehköt kansalaisjärjestöt ja muut kansalaisyhteiskunnan organisaatiot kykenevät osallistumaan tuloksekkaasti tähän uuteen kumppanuusprosessiin, tulee harkita asianmukaisen teknisen ja taloudellisen tuen osoittamista niille.

3.8

Vaikka Itämeren strategia perustuu ennennäkemättömässä laajuudessa toteutettuun sidosryhmien mielipiteiden kuulemiseen, voidaan sanoa, että käytännesäännöissä mainittua kumppanuusperiaatetta ei pitkälti tunneta Itämeren alueella. Eräissä jäsenvaltioissa tarvitaan poliittista sitouttamista kumppanuusperiaatteen omaksumiseksi.

3.9

Itämeren alueella toimii menestyksellisesti useita elimiä ja organisaatioita, joissa kansalaisyhteiskunnan sidosryhmät ovat laajalti edustettuina. Ne voisivat muodostaa perustan Itämeren kumppanuudelle tai katto-organisaatiolle, kuten käytännesäännöissä kaavaillaan. Ei ole tarvetta luoda uusia rakenteita, kun sopivat rakenteet ovat jo olemassa.

3.10

Kun ajatellaan yhteistyösuhteita Venäjään, missä on otettu Itämeren alueen strategian vaikutteita uuteen Federaation luoteisen hallintoalueen strategiaan, voisi samanlaisia havainnollistavia vaikutuksia kertyä uuden kumppanuusperiaatteen soveltamisesta Itämeren maiden neuvostoon (the Council of Baltic Sea States, CBSS) kuuluvien valtioiden kesken.

3.11

Käytännesäännöille annettu laaja tuki auttaisi vahvistamaan sidosryhmien sitoutumista Itämeren alueen strategiaan jopa nykyisinä erittäin vaikeina aikoina ja epävarmassa tulevaisuudessa. Aivan kuten Itämeren alueen strategiaa pidettiin makroalueyhteistyön testauksena, voitaisiin myös kumppanuusperiaatetta kokeilla ensimmäistä kertaa Itämeren alueella.

3.12

Liitteessä esitetään neuvoston ja Euroopan parlamentin sopimus kumppanuuden monitasoisesta hallintotavasta, ja se voisi toimia perustana delegoidulle säädökselle kumppanuuden muutettujen käytännesääntöjen toteuttamiseksi.