18.4.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 108/23

(1)

Portugali ilmoitti toimenpiteestä 20 päivänä kesäkuuta 2006. Komissio pyysi 6 päivänä heinäkuuta 2006 päivätyllä kirjeellään lisätietoja Portugalilta. Samalla komissio ehdotti, että ilmoitettua tukea koskevan päätöksen tekemiseen osoitettua määräaikaa jatkettaisiin asetuksen (EY) N:o 659/1999 (2) 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti siihen asti, kunnes komissio tekisi päätöksen Portugalin aikaisemmin ilmoittamasta vastaavanlaisesta asiasta, jonka tutkinta oli kesken. (3) Portugali ilmoitti 25 päivänä heinäkuuta 2006 päivätyllä kirjeellään hyväksyvänsä tämän ehdotuksen.

(2)

Komissio ilmoitti 11 päivänä toukokuuta 2007 päivätyllä kirjeellä aloittavansa uudelleen ilmoituksen arvioinnin ja muistutti Portugalia siitä, että ilmoitus oli edelleen puutteellinen. Portugali toimitti täydentäviä tietoja 5 ja 26 päivänä heinäkuuta 2007 päivätyillä kirjeillä.

(3)

Komissio ilmoitti Portugalille 10 päivänä elokuuta 2007 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa kyseisen tuen osalta EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely.

(4)

Portugalin viranomaiset esittivät huomautuksensa edellä mainitussa menettelyssä 17 päivänä syyskuuta 2007 päivätyllä kirjeellä.

(5)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (4). Komissio on kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa. Komissio ei ole saanut huomautuksia kolmansilta tässä menettelyssä.

(6)

Tuensaaja on portugalilainen Estaleiros Navais de Viana do Castelo S.A. -telakka, jäljempänä ’ENVC’. Sen palveluksessa on tällä hetkellä noin 1 000 työntekijää.

(7)

Portugalin tarkoituksena on myöntää ENVC:lle suoraa tukea, jonka määrä on 6 575 558 euroa. Tuki liittyy seitsemään laivanrakennussopimukseen, jotka on allekirjoitettu 4 päivän helmikuuta 2005 ja 31 päivän maaliskuuta 2005 välisenä aikana. Sopimuksia ja sopimuskohtaisesti ehdotettuja tukia koskevat tiedot on koottu seuraavaan taulukkoon:

(8)

Ilmoituksessa esitettyjen tietojen mukaan telakka esitti seitsemän sopimuksen muodostamaa kokonaisuutta koskevan tukihakemuksen heinäkuussa 2005 eli sopimusten allekirjoittamisen jälkeen. Portugali hyväksyi tuen valtiovarain- ja julkishallintoministeriön ja talous- ja innovaatioministeriön 7 päivänä elokuuta 2006 tekemällä yhteisellä päätöksellä. Edellytykseksi asetettiin kuitenkin se, että komissio hyväksyy tuen.

(9)

Alukset toimitettiin tai ne on tarkoitus toimittaa seuraavina päivinä:

(10)

Portugali ehdottaa tuen myöntämistä laivanrakennusteollisuuden väliaikaisista suojajärjestelyistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1177/02 nojalla (5), sellaisena kuin asetus on viimeksi muutettuna neuvoston asetuksella (EY) N:o 502/2004 (6), jäljempänä ’väliaikaisia suojajärjestelyjä koskeva asetus’. Väliaikaisia suojajärjestelyjä koskeva asetus tuli voimaan 3 päivänä heinäkuuta 2002, ja sen voimassaolo päättyi 31 päivänä maaliskuuta 2005. Kyseinen asetus ei siis ollut enää voimassa, kun Portugali hyväksyi tuen ja ilmoitti siitä.

(11)

Portugali katsoo, että sopimukset kuuluvat väliaikaisia suojajärjestelyjä koskevan asetuksen soveltamisalaan, koska ne allekirjoitettiin asetuksen voimassaoloaikana.

(12)

Komissio totesi päätöksessään muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tässä asiassa, että se suhtautuu seuraavassa esitetyistä syistä epäillen siihen, soveltuuko tuki yhteismarkkinoille väliaikaisia suojajärjestelyjä koskevan asetuksen nojalla.

(13)

Ensiksi komissio epäili tuen kannustinvaikutusta. Komissio totesi, että tukihakemus esitettiin vasta sopimusten allekirjoittamisen jälkeen. Lisäksi Portugali hyväksyi tuen myöntämisen kansallisella tasolla (edellyttäen, että komissiokin hyväksyisi sen) vasta vuoden kuluttua hakemuksen esittämisestä. Portugali ei ole esittänyt todistusaineistoa, joka osoittaisi, että ENVC:llä olisi sopimusten allekirjoittamisen aikaan ollut takeita siitä, että se saisi valtiontukea. Näistä syistä komissio epäilee, että valtiontuen olemassaolo ei kannustanut ENVC:tä millään tavalla kyseessä olevien hankkeiden toteuttamiseen.

(14)

Toiseksi komissio epäili tuen hyväksymisessä käytettyä oikeusperustaa. Komissio totesi, että väliaikaisia suojajärjestelyjä koskevan asetuksen voimassaolo päättyi 31 päivänä maaliskuuta 2005, joten se ei siis ollut voimassa Portugalin hyväksyessä tuen ja ilmoittaessa siitä. Komissio totesi lisäksi, että asiassa N:o C 26/06 (ex N 110/06) tehdyssä päätöksessä (7) se oli selittänyt yksityiskohtaisesti, miksi väliaikaisia suojajärjestelyjä koskevaa asetusta ei voida pitää asianmukaisena oikeusperustana laivanrakennusteollisuuden uusien toimintatukien hyväksymiselle. Portugali ei ole käsiteltävänä olevassa asiassa esittänyt uusia tietoja, jotka muuttaisivat komission arviointia tältä osin. Tämän vuoksi komissio ei voi tässä vaiheessa katsoa, että tuki soveltuisi yhteismarkkinoille.

(15)

Portugali totesi yleisesti, että telakat kilpailivat kyseisistä sopimuksista pääasiassa yhteisön ulkopuolisten yritysten kanssa ja erityisesti eteläkorealaisten telakoiden kanssa, joiden käymä epäterve kilpailu oli ollut väliaikaisia suojajärjestelyjä koskevan asetuksen antamisen lähtökohtana. Tämän lisäksi sopimukset eivät vaikuttaneet tai uhanneet vaikuttaa EU:n sisäiseen kilpailuun, sillä kaikilla EU:n telakoilla oli samalla tavalla käytettävissään väliaikaisia suojajärjestelyjä koskevan asetuksen nojalla myönnetyt tuet. Asetusta voitiin soveltaa suoraan kaikissa jäsenvaltioissa. Näistä syistä ei voida katsoa, että ilmoitetut toimenpiteet vaikuttaisivat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(16)

Portugali esitti tuen kannustinvaikutuksesta, että ei ole käytännössä mahdollista, että ENVC olisi pystynyt toimittamaan asianmukaisesti perustellun tukihakemuksen ennen sopimusten allekirjoittamista sopimusneuvotteluihin liittyvistä syistä. Yhteydenpito varustamoihin oli aloitettu ennen kuin ENVC esitti tukihakemuksen. Portugali totesi myös, että vaikka ENVC oli allekirjoittanut sopimukset ilman viranomaisilta saatuja takeita tuen saamisesta, telakat neuvottelivat ja allekirjoittivat sopimukset ja rakensivat alukset olettaen, että sekä Portugalin viranomaiset että komissio hyväksyisivät tuen, sillä objektiiviset edellytykset tuen myöntämiselle täyttyivät kyseisessä asiassa.

(17)

Kun tarkastellaan tuen hyväksymisessä käytettyä oikeusperustaa, Portugalin viranomaiset viittasivat asiaa N:o C 26/06 (8) koskevan menettelyn yhteydessä esittämiinsä huomautuksiin, joiden katsottiin soveltuvan myös nyt käsiteltävänä olevaan asiaan. Portugali totesi, että kyseiset sopimukset allekirjoitettiin väliaikaisia suojajärjestelyjä koskevan asetuksen soveltamiskaudella eli ennen 31 päivää maaliskuuta 2005 ja ennen kuin WTO:n riitojenratkaisuelin hyväksyi paneelin selvityksen, jossa torjuttiin kyseisen asetuksen soveltaminen. Portugali totesi myös, että tuesta ei voitu ilmoittaa ennen väliaikaisia suojajärjestelyjä koskevan asetuksen voimassaoloajan päättymistä, koska sopimukset allekirjoitettiin helmikuussa ja maaliskuussa 2005 (ts. juuri ennen voimassaoloajan päättymistä). Portugalin mielestä tämä ei kuitenkaan estä näiden sopimusten tukikelpoisuutta, sillä ne täyttivät väliaikaisia suojajärjestelyjä koskevan asetuksen mukaiset objektiiviset edellytykset allekirjoitusajankohtana.

(18)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(19)

Komissio katsoo, että ehdotetut toimenpiteet ovat EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Toimenpiteet on tarkoitus toteuttaa avustuksena, joka rahoitetaan valtion varoista. Vaikka väliaikaisia suojajärjestelyjä koskevaa asetusta voitaisiinkin soveltaa kaikissa jäsenvaltioissa ja kaikki telakat olisivat oikeutettuja kyseisen asetuksen nojalla myönnettyyn tukeen, kuten Portugali väittää, toimenpiteet ovat kuitenkin valikoivia, sillä niitä sovelletaan tässä tapauksessa ainoastaan ENVC:hen. Tämä valikoiva avustus uhkaa vääristää kilpailua, koska se antaa ENVC:lle edun suhteessa muihin kilpailijoihin, jotka eivät saa tukea. Vaikka ENVC saattoi olla kilpailutilanteessa eteläkorealaisten telakoiden kanssa, tämä ei kuitenkaan vaikuta siihen, että se kilpaili myös muiden yhteismarkkinoilla toimivien telakoiden kanssa. Laivanrakennus on taloudellista toimintaa, jonka osuus jäsenvaltioiden välisestä kaupasta on merkittävä. Tämän vuoksi toimenpiteet voivat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(20)

Komissio toteaa, että ilmoitettu tuki kuuluu EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

(21)

Yleisen periaatteen mukaan valtiontukea voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana vain silloin, kun se on välttämätön tuensaajayrityksen kannustamiseksi toimimaan tavalla, joka edistää asiaa koskevan poikkeuksen myöntämisen perusteena käytettyjen tavoitteiden toteutumista (9).

(22)

Komissio toteaa tässä yhteydessä, että väliaikaisia suojajärjestelyjä koskevan asetuksen tavoitteena oli mahdollistaa se, että ”yhteisön telakat voisivat selviytyä Korean epäterveistä kilpailukäytännöistä” (ks. johdanto-osan 6 kappale). Tämän perusteella voitiin myöntää suoraa tukea, joka oli enintään 6 prosenttia tukea edeltävästä sopimusarvosta, edellyttäen, että sopimuksesta oli kilpailtu sellaisen Koreasta peräisin olevan telakan kanssa, joka tarjosi alempaa hintaa (2 artikla).

(23)

Portugali katsoo tässä asiassa, että vaikka ENVC:llä ei ollut minkäänlaisia takeita valtiontuen saamisesta sopimusten allekirjoittamisajankohtana, se kuitenkin odotti saavansa tukea, sillä sopimukset täyttivät väliaikaisia suojajärjestelyjä koskevan asetuksen mukaiset objektiiviset tukikelpoisuusedellytykset.

(24)

Komissio katsoo kuitenkin, että tässä asiassa ei ole riittävästi todisteita siitä, että tuki olisi ollut ENVC:n kannalta ratkaiseva edellytys sopimusten allekirjoittamiseksi.

(25)

Kuten menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä jo todettiin, Portugali on toimittanut jäljennöksen varustamon kirjeestä, jossa varustamo vahvistaa saaneensa kuuden kyseessä olevan sopimuksen osalta (alukset C 228 – C 233) edullisemmat hintatarjoukset eteläkorealaisilta telakoilta. Kyseinen kirje on kuitenkin päivätty 9 päivänä maaliskuuta 2005, joten se lähetettiin ENVC:lle vasta sen jälkeen kun telakka oli jo allekirjoittanut kyseisiin tarjouksiin liittyvät sopimukset. Tämän vuoksi vaikuttaa siltä, että telakka ei voinut olla kuuden ensimmäisen sopimuksen allekirjoitushetkellä varma siitä, että sopimukset täyttäisivät kaikki tukikelpoisuusedellytykset. Tilanne vaikuttaa epäilyttävältä myös seitsemättä alusta (alus C 210) koskevan sopimuksen osalta. Tieto siitä, että eteläkorealaiset olivat tehneet edullisemman hintatarjouksen, toimitettiin ENVC:lle vasta 31 päivänä maaliskuuta 2005 eli samana päivänä kun ENVC allekirjoitti sopimuksen.

(26)

Portugali ei ole esittänyt todistusaineistoa, joka osoittaisi ENVC:n saaneen ennen sopimusten allekirjoittamista Portugalin viranomaisilta virallisesti tai epävirallisesti viitteitä siitä, että sopimusten yhteydessä voitaisiin myöntää tukea. (10) Ennemminkin vaikuttaisi siltä, että ENVC oli valmis tekemään sopimukset jopa ilman takeita tuen saamisesta. Tutkintamenettelyn aloittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa Portugali on esimerkiksi myöntänyt, että ENVC:llä oli sopimusoikeudellinen velvollisuus rakentaa alukset, vaikka tukea ei hyväksyttäisi. Tämän lisäksi Portugali on todennut käsiteltävänä olevassa asiassa, että ENVC haki tukea vasta väliaikaisia suojajärjestelyjä koskevan asetuksen voimassaolon päättymisen jälkeen. Tämä näyttää vahvistavan sen, että telakka oli valmis toteuttamaan hankkeet silläkin uhalla, että se ei saisi tukea.

(27)

Komissio katsoo yleensä, että tuen kannustinvaikutuksen edellytyksenä on se, että vastaava tukihakemus on tehty ennen kuin hanke aloitetaan. (11) Näin ei kuitenkaan tehty tässä tapauksessa. Tukihakemus esitettiin vasta sopimusten allekirjoittamisen jälkeen (ts. heinäkuussa 2005, kun sopimukset allekirjoitettiin jo helmikuussa ja maaliskuussa 2005). Toisaalta Portugali hyväksyi tuen myöntämisen kansallisella tasolla (edellyttäen, että komissiokin hyväksyisi sen) vasta vuoden kuluttua tukihakemuksen esittämisestä. Tämän vuoksi kannustinvaikutusta koskeva edellytys ei täyty myöskään muodolliselta kannalta.

(28)

Komissio päättelee tämän vuoksi, että Portugali ei ole esittänyt riittäviä todisteita tuen kannustinvaikutuksesta.

(29)

Kun tarkastellaan tuen hyväksymisessä käytettyä oikeusperustaa, Portugali ei ole esittänyt uusia perusteluja, jotka poistaisivat epäilyt, joita komissio esitti muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä. Portugalin pääasiallisena perusteluna asiassa on se, että sopimukset ovat tukikelpoisia, koska ne on allekirjoitettu väliaikaisia suojajärjestelyjä koskevan asetuksen voimassaoloaikana. Portugali toteaa myös, että sillä seikalla, että tuesta ilmoitettiin vasta väliaikaisia suojajärjestelyjä koskevan asetuksen voimassaoloajan päätyttyä, ei ole mitään vaikutusta tuen kohteena olevien sopimusten tukikelpoisuuteen.

(30)

Komissio on kuitenkin jo aikaisemmassa päätöksessään (12) perustellut, miksi se ei katso väliaikaisia suojajärjestelyjä koskevan asetuksen muodostavan enää asianmukaista oikeusperustaa laivanrakennusteollisuuden uusien toimintatukien hyväksymiselle.

(31)

Komissio toteaa, että väliaikaisia suojajärjestelyjä koskevan asetuksen voimassaoloaika määritellään asetuksen 5 artiklassa (13). Sen mukaan asetuksen ”voimassaolo päättyy 31 päivänä maaliskuuta 2005”. Väliaikaisia suojajärjestelyjä koskevan asetuksen 4 artiklassa säädetään, että tätä asetusta sovelletaan ”asetuksen voimassaolon alkamis- ja päättymispäivän välisenä aikana allekirjoitettuihin lopullisiin sopimuksiin”. Tällä säännöksellä asetetaan komission mielestä yhteismarkkinoille soveltuvuutta koskeva edellytys eikä sillä määritellä asetuksen voimassaoloaikaa.

(32)

Tämä ilmenee myös väliaikaisia suojajärjestelyjä koskevan asetuksen 4 artiklan loppuosasta, jossa todetaan, että väliaikaisia suojajärjestelyjä koskevaa asetusta ei sovelleta”sellaisiin lopullisiin sopimuksiin, jotka on allekirjoitettu ennen kuin komissio ilmoittaa Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, että se on aloittanut […] riidanratkaisumenettelyt Koreaa vastaan […], eikä sellaisiin lopullisiin sopimuksiin, jotka on allekirjoitettu vähintään kuukausi sen jälkeen kun komissio ilmoittaa Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, että nämä riidanratkaisumenettelyt on saatu päätökseen tai keskeytetty”.

(33)

Edellä esitetyn perusteella on selvää, että väliaikaisia suojajärjestelyjä koskevaa asetusta sovellettaisiin vain niin kauan kuin vireillä olisi riita-asia Koreaa vastaan (14), eikä kuitenkaan enää 31 päivän maaliskuuta 2005 jälkeen.

(34)

Tätä tulkintaa tukee myös väliaikaisia suojajärjestelyjä koskevan asetuksen tavoite. Asetus on annettu ”poikkeuksellisena ja väliaikaisena toimenpiteenä yhteisön telakoiden avustamiseksi niillä segmenteillä, jotka ovat kärsineet haittavaikutuksista Korean epäterveistä kilpailukäytännöistä aiheutuneiden huomattavien vahinkojen ja vakavien haittojen muodossa, [mutta se] olisi kuitenkin suppeilla markkinasegmenteillä sallittava […] lyhyeksi ja rajoitetuksi ajaksi” (15) (johdanto-osan 3 kappale).

(35)

Käsiteltävänä olevassa asiassa ENVC esitti tukihakemuksen Portugalin viranomaisille, viranomaiset hyväksyivät tuen ja ilmoittivat siitä komissiolle väliaikaisia suojajärjestelyjä koskevan asetuksen voimassaoloajan päättymisen jälkeen. Tämän vuoksi kyse on selvästi toimenpiteistä, jotka eivät kuulu ajallisesti kyseisen asetuksen soveltamisalaan.

(36)

Komissio toteaa lisäksi, että kuten muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tässä asiassa tehdyssä päätöksessä jo selvitettiin, väliaikaisia suojajärjestelyjä koskevan asetuksen tulkinnassa on otettava huomioon yhteisön kansainväliset velvoitteet. Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisön lainsäädäntöä on tulkittava mahdollisimman pitkälle kansainvälisen oikeuden mukaisesti, mukaan luettuina WTO:sta johtuvat EY:n velvoitteet (16).

(37)

Komissio muistuttaa tässä yhteydessä, että Etelä-Korea on riitauttanut väliaikaisia suojajärjestelyjä koskevan asetuksen yhteensopivuuden WTO:n sääntöjen kanssa. WTO:n paneeli antoi 22 päivänä huhtikuuta 2005 selvityksen, jonka mukaan väliaikaiset suojajärjestelyt ja niiden nojalla hyväksytyt erilaiset kansalliset järjestelyt, jotka olivat käytössä Korean valittaessa asiasta WTO:ssa, olivat riitojen ratkaisusta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskevan sopimuksen 23 artiklan 1 kohdan vastaisia (17). WTO:n riitojenratkaisuelin hyväksyi 20 päivänä kesäkuuta 2005 kyseisen paneelin selvityksen. Se antoi lisäksi suosituksen, jonka mukaan komission on saatettava väliaikaisia suojajärjestelyjä koskeva asetus ja järjestelyjen nojalla hyväksytyt kansalliset järjestelyt WTO:n sopimuksista johtuvien velvoitteiden mukaisiksi. (18) Komissio ilmoitti WTO:n riitojenratkaisuelimelle 20 päivänä heinäkuuta 2005, että se oli jo pannut täytäntöön riitojenratkaisuelimen päätöksen ja suositukset, koska väliaikaisia suojajärjestelyjä koskevan asetuksen voimassaolo oli päättynyt 31 päivänä maaliskuuta 2005. Jäsenvaltiot eivät siis enää voineet myöntää toimintatukea kyseisen asetuksen nojalla.

(38)

Paneelin selvityksessä ja sen hyväksymisestä tehdyssä riitojenratkaisuelimen päätöksessä torjuttiin väliaikaisia suojajärjestelyjä koskeva asetus sellaisenaan WTO:n sääntöjen vastaisena ja velvoitettiin yhteisö luopumaan asetuksen soveltamisesta. Yhteisön velvoite noudattaa riitojenratkaisuelimen päätöstä koskee myös tulevia päätöksiä, jotka tehdään uusien tukien myöntämisestä väliaikaisia suojajärjestelyjä koskevan asetuksen nojalla. (19) Kun yhteisö ilmoitti riitojenratkaisuelimelle, että se oli jo saattanut toimenpiteensä riitojenratkaisuelimen päätöksen ja suositusten mukaisiksi, koska väliaikaisia suojajärjestelyjä koskevan asetuksen voimassaolo oli päättynyt 31 päivänä maaliskuuta 2005 eivätkä jäsenvaltiot voineet enää myöntää toimintatukea kyseisen asetuksen nojalla, se sitoutui olemaan soveltamatta kyseistä asetusta hyväksyttäessä uutta tukea. Nyt kyseessä olevan tuen hyväksyminen merkitsisi siten yhteisön kansainvälisten sitoumusten rikkomista.

(39)

Neuvosto ei ole antanut uutta asetusta väliaikaisia suojajärjestelyjä koskevan asetuksen voimassaolon päätyttyä. Tämä on selvä osoitus siitä, ettei neuvosto aikonut enää antaa komission hyväksyä tukea kyseisen asetuksen nojalla. Yhteisö oli nimittäin ilmoittanut riitojenratkaisuelimelle, etteivät jäsenvaltiot voineet enää myöntää toimintatukea tämän asetuksen nojalla.

(40)

Portugalin viranomaiset eivät ole toimittaneet uusia perusteluja, joilla kumottaisiin komission käsitykset, jotka se esitti muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä ja jotka on toistettu edellä.

(41)

Näistä syistä komissio päättelee, että ilmoitettua tukea ei voida hyväksyä väliaikaisia suojajärjestelyjä koskevan asetuksen nojalla. Koska EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisia poikkeuksiakaan ei voida soveltaa, tuki ei sovellu yhteismarkkinoille,